keskiviikko 20. marraskuuta 2019

30. kerta toden sanoo - Unelmieni hääpuku löytyi!

Jatketaan saman aiheen ympärillä mitä on nyt jauhettu jo edelliset kaksi postausta - hääpuvuista. Tämähän on suorastaan runollista, että kolmessa postauksessa puin hääpukuasiaa, ja se unelmieni puku löytyi 30. sovituksesta. Kolmas - tai kolmaskymmenes- kerta näköjään sanoo toden. :) 

Oikeastaan en kirjaimellisesti ottaen päässyt sovittamaan pukua nro 29. Edellisissä sovituksissa sovitin 28 eri mekkoa, ja niistä mikään ei oikein ollut mieluisa. 29. vaihtoehto olisi sitten ollut italialainen Eddy K- tilausmekko Wedding Garagesta, ainakin katalogin perusteella kaikkien unelmieni täyttymys, mutta A) en päässyt sovittamaan pukua missään ja B) puvun hinta olisi ollut huikeat 1700€ joka on melkein tuplasti budjettini yli. Olisin kuitenkin ollut valmis maksamaan hinnan, jos tämä viimeinen oljenkorteni ei olisi tärpännyt. 

Bongasin puvun tori.fi- palvelusta. Nettikirppareilta shoppailu on aina kaksiteräinen miekka - voit tehdä mahtavia löytöjä reiluilta myyjiltä, tai voit saada paskaa laatua ja tulla ylipäätään huijatuksi. Muutama kokemuksen tuoma vinkki hyviin kauppoihin - mitä enemmän tuotetta on kuvailtu, siitä on reilusti kuvia, ja mitä paremmin myyjä vastaa viesteihin, sitä todennäköisemmin kaupat ovat onnistuneet. Epämääräiset, huonosti kirjoitetut muutaman sanan ja suttuisen yhden kuvan ilmoitukset kannattaa ihan suosiolla skipata. Jos myyjä haluaa saada tuottensa kaupaksi, ilmoitukseen kannattaa panostaa edes kunnollisen kieliopin ja kuvien verran. 

Laitoin myyjälle lokakuussa viestiä, ja sovimme puvun sovituksen marraskuun puoliväliin. Puku sijaitsi Kouvolassa, joten sovitusta varten olisi pitänyt varata koko päivä jos olisi täältä Joensuusta lähdetty asiakseen mekkoa sovittamaan. Sovimme siis sovituksen sukulointireissun yhteyteen, kun olimme tulossa Etelä-Karjalaan vierailulle puolisoni perheen luokse. Pyysin tulevaa anoppiani mukaan sovitukseen, jotta hän voisi jo paikan päällä arvioida ompelijan ammattitaidollaan, voiko pukuun tehdä mahdolliset tarvittavat muokkaukset. Puolisoni oli myös mukana, ja hän oli melko varma että ajamme koko 160km reissun Imatralta Kouvolaan turhan päiten. Melkoinen seikkailu hakureissusta muodostuikin, sillä google maps ohjasi meidät aluksi aivan väärälle suunnalle. 20km kiertolenkin jälkeen selvisimme kuitenkin oikeaan osoitteeseen.

Tiesin jo mittojen perusteella että puku on minulle liian pieni, mutta siksi halusinkin anoppini mukaan jotta hän voisi katsoa, saako puvusta vapautettua senttejä saumasta, tai pystyykö vetoketjukiinnityksen korvaamaan nyörityksellä, jolloin puvun koko olisi enemmän muokattavissa. Mitat eivät minua niinkään huolestuttaneet, vaan se, miltä puku näyttää oikeasti. Hyvistä kuvista huolimatta koskaan ei voi tietää ennen kuin näkee puvun livenä. Miten kangas käyttäytyy, helma laskeutuu, miten kirjailut on tehty, miten paljetit heijastaa valoa... Heti kun näin puvun, tiesin, että jos se vain on muokattavissa minun mittoihin, ostan sen. Olin aiemmin ihmetellyt, miten monet morsiamet sanovat että he tiesivät heti mikä puku oli Se Oikea. Miten??? Kuinka??? Itse kuitenkin useamman kymmentä pukua läpikahlanneena en ollut kokenut minkään kohdalla sellaista wau-fiilistä että olisin tiennyt. Jostain se vain kuitenkin tällä kertaa kumpusi se fiilis että tämä se on. Tunne vahvistui, kun sovitin pukua, vaikka selästä vetoketju ei mennyt läheskään kiinni. Vaikka olin aiemmin sovittanut myös liian pieniä mekkoja, ja päättänyt että en aio ostaa mitään laihdutusoperaatiota vaativaa tavoitemekkoa, tässä koon pienuus ei häirinnyt. Ihana anoppi oli mukana ja totesi että tarvittavat muutokset pystytään mekkoon tekemään että siitä saadaan minulle sopivan kokoinen. Eli vaikka puku ei ole juuri nyt sopiva minulle, siitä saadaan tehtyä täydellinen ilman "pakollista" morsiusdieettiä. Myös muita pieniä muokkauksia tulemme pukuun tekemään - muutamme hieman olkaimien paikkaa ja puvun selkämystä. En kuitenkaan halua vielä julkaista kuvaa puvusta - jotain jännitystä pitää jättää keväämmällekin!

Olen todella onnellinen että toiveitani vastaava mekko löytyi - ja vieläpä kierrätyspukuna. Koin lievää ahdistusta jo italianihmeen hiilijalanjäljen ja hinnan puolesta, koska ensisijaisena toiveenani oli löytää kierrätyspuku alle 1000 euron budjetilla. Harmittelen vieläkin ettei pukua löytynyt Wedding Garagesta, koska sieltä saamani palvelu ja yrityksen liikeidea ovat tosiaankin vertaansa vailla. Kuitenkin omia haaveita pitää kuunnella, eikä kannata tehdä kompromisseja, jos on selkeästi mielessä millaisen puvun haluaa sitten hääpäivänä päälleen pukea, tai jos omat arvot puhuvat esimerkiksi juurikin kierrätyksen puolesta. Entäpä se hinta? Omasta puvustani maksoin loppujen lopuksi 600€ - sain puvun mukana myös vannehameen ja pukupussin, eli koko paketti kerrasta. Kokonaisuudesta puuttuu vielä huntu, kengät ja mahdollinen laukku. Mutta taas yksi stressin aihe vähemmän ja yksi rasti to do-listalta ruksittu pois! Tavoite, että hääpuku löytyy vaatekaapista vielä ennen vuoden vaihdetta, toteutui!

keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Wedding Garage - kokemuksia ensimmäisestä hääpukuliikkeestä jossa kävin

Kun rupesin selailemaan Suomen hääpukuliikkeitä, aika nopeasti kävi selväksi että halusin ehdottomasti päästä Wedding Garageen etsimään pukua. Wedding Garagen liikeidea on myydä käytettyjä, max. 5 vuotta vanhoja hääpukuja, ja lisäksi heidän mottonsa kuuluu: "Morsian on aina oikean kokoinen". Eli kehopositiivisuutta ja kierrätysideaa samassa paketissa, aivan täydellistä! He eivät osta pukuja myyjiltä, vaan puvut ovat yksityishenkilöiden omistamia ja ovat myyntivälityksessä liikkeessä. Tästä syystä pukuja ei saa kuvata liikkeessä. Kierrätyspukujen lisäksi Wedding Garage on Suomen ainut jälleenmyyjä italialaiselle Eddy K morsiuspukumerkille. Wedding Garage on muuttanut jo kahdesti isompiin liiketiloihin ja omistaja Maija on myös uuden  Jyväskylä Bridal Fair-häämessutapahtuman takana. On ollut mahtavaa seurata pienen yrityksen kasvua etenkin, kun työtä tehdään selvästi koko sydämellä ja persoonalla.

Kävin ensimmäisen kerran Wedding Garagessa hääpukuja sovittamassa elokuussa 2019. Tämä oli ensimmäinen kerta kun sovitin hääpukuja, ja mukana sovituksessa oli sisareni, äitini, sekä ystäväni. 
Maija otti seurueen vastaan ja kertoi ensimmäisenä Wedding Garagen pelisäännöt. Ne menevät näin:

1. Morsian on aina oikean kokoinen. Tähän sääntöön sisältyy se, että sovitus on turvallinen tila. Ketään ei arvostella, kritisoida tai kommentoida ikävästi. Oman kehon mollaaminen on myös morsiamelta itseltään kielletty. Jokainen keho on kaunis ja jokaiselta löytyy ne parhaat kohdat mitä voidaan korostaa. Oli suorastaan yllättävää huomata kuinka helposti sitä omaa kehoaan kritisoikin. Yhdessä sovituksen vaiheessa totesin että puku näyttäisi kauniimmalta jos omistaisin upean joutsenkaulan tällaisen 5cm töpön sijaan, ja Maija puuttui heti puheeseeni; sinullahan on upea hartialinja, ja täällä ei puhuta pahaa yhdestäkään ruumiinosasta.

2. Morsian on aina oikeassa. Hääpukua etsitään juuri sinulle. Ei äidille, anopille eikä kenellekään muulle. Jos sinä rakastut pukuun, se on Se Oikea. Morsian saa myös muuttaa mieltään, vaikka koko muu seurue olisi jo "hyväksynyt" pukuvalinnan. 

Sovitusaika on 1,5 tuntia ja se kului yllättävän nopeasti. Aikaa oli kuitenkin riittävästi useiden eri vaihtoehtojen vertailuun. Ennen sovitusta en myöskään ollut oivaltanut kuinka paljon pukuihin voidaan tehdä muutoksia esimerkiksi vöiden, pitsipaitojen, boleroiden ja hihojen avulla. Rakastuin ideaan lyhyestä pitsipaidasta, joka tulee olkaimettoman puvun päälle - näin puku on hillitty ja arvokas esim. kirkossa, mutta illan edetessä pitsipaidan voi poistaa ja puku on hieman rohkeampi ja näyttävämpi. Lisäksi hunnut olivat minulle täysi yllätys. Olin ensin vahvasti sitä mieltä että minä en tule huntua ottamaan, mutta Maija suostutteli minut kokeilemaan huntua. Sillä hetkellä kun huntu laitettiin päähän, koko fiilis muuttui juhlapukusovituksesta morsiussovitukseksi. Se oli todella ratkaiseva ero, ja päätin että hääasussani tulee sittenkin olemaan huntu.

Ensimmäisessä sovituksessa minulle ei löytynyt mieluista pukua, mutta Maija kehotti minua varaamaan toisen sovitusajan myöhemmälle syksyyn. He olivat juuri muuttamassa isompiin liiketiloihin, pukuja olisi tulossa paljon lisää ja elokuussa heillä ei vielä ollut Eddy K- tilausmalliston pukuja sovitettavana. Varasin siis uuden ajan marraskuulle. 

Kaikesta hehkutuksesta huolimatta tämä ei ole maksettu mainos. :D


Toiseen sovitukseen menin yksin. Se oli ensimmäinen sovitus jossa minulla ei ollut ketään mukana, ja pidin kokemuksesta, koska minulla oli aikaa oikeasti keskittyä omiin ajatuksiin ja fiiliksiin sovitetuista puvuista. Toisten mielipiteet voivat olla erittäin suuri apu, mutta kahdestaan ammattilaisen kanssa tehty sovitus tuntui jotenkin henkilökohtaisemmalta, kun pukua ei tarvinnut "esitellä" kenellekään. Sovitus oli Wedding Garagen uusissa liiketiloissa ( Rajakatu 28, Jyväskylä) ja pukuja oli edelliseen kertaan nähden hurjasti enemmän. Vaikka toivoin hartaasti että kierrätyspuvuista löytyisi minulle voittaja, odotin paljon myös sitä, että pääsin sovittamaan aitoa, italialaista designpukua päälleni. Valitettavasti sama homma toistui, ja kierrätysvalikoimissa ei ollut haaveilemani mallista pukua. Sen sijaan Eddy K - tilausmallistosta löytyi puku jossa toteutuisi kaikki toivomani ominaisuudet. Toivomaani mallia ei ollut sovituskappaleissa, mutta sovitin merenneitohelmaista pukua jossa yläosa ja puvun runko olisi helmaa lukuunottamatta lähestulkoon samanlainen toivomani puvun kanssa. Kuten aiemmassa postauksessa sanoin, olen umpisurkea visioimaan mitään ellen konkreettisesti näe pukua ylläni. Puku kuitenkin istui erittäin hyvin päälleni ja tuntui tukevalta. Vaikka kyseessä oli olkaimeton malli, olo ei ollut alaston tai sellainen että "kaikki paikat näkyy". Mallissa jota toivon olisi runsaampi helma ja olkaimet, mutta kaula-aukon leikkaus ja korsetin malli olisivat hyvin samanlaiset kuin tässä sovittamassani puvussa. 

Merenneitohelma ei ollut mun juttu. Malli Eddy K Curvy UR116, koko 42

Olenkin nyt melkoisen ongelman edessä; ostanko unelmieni puvun "sokkona", ilman että olen sovittanut sitä, vai jatkanko vielä etsimistä? Lisäksi hinta on yksi kysymys. Puvun hinta olisi noin 1400€ jos tilaan puvun 2 viikon kuluessa. Tämän jälkeen hinta on yli 1700€. Olen pitänyt mekon maksimibudjettia 1500 eurossa, mutta tähän rahaan toivoin jo saavani koko lookin asusteineen, kenkineen päivineen. Olenko valmis maksamaan unelmieni puvusta (jota pidetään kuitenkin vain se yksi päivä...) 1500€ ( + asusteet, mahdolliset muokkaukset jne jolloin koko paketin hinta olisi varmaan lähemmäs 2000€)? Vai olisinko täydellisen tyytyväinen muutaman sadan euron kierrätysmekkoon, joka ei ehkä ole täysin unelmapuku, mutta olisi edullisempi ja ekologisempi vaihtoehto?

tiistai 5. marraskuuta 2019

Hääpukua etsimässä

Havahduin hetki sitten siihen ajatukseen, että häihimme on aikaa enää alle 10 kuukautta. Siitä seurasi se kamala oivallus, että en ole oikeastaan tosissani uhrannut ajatustakaan hääpukujen etsinnälle. Josta luonnollisesti seurasi paniikkiahdistus ja rysäytin kerrasta kalenterin täyteen sovitusaikoja eri liikkeisiin. Jotenkin ajattelin että kyllä ensi vuonna on sitten aikaa ja eihän tässä vielä kiire ole, mutta hitto, kuukaudet alkaa huveta! Jostain kuulin että hääpuvun etsimiseen tulisi varata aikaa noin 8-10kk, koska pelkästään tilaukseen ja toimitukseen saattaa kulua 5-6kk. Sen lisäksi mahdolliset sovitukset ja muokkaukset voivat venyttää prosessia helposti. 

Aloitin myös aktiivisen second hand - mekkojen metsästyksen, sillä minusta olisi aivan mahtavaa jos löytäisin pukuni kierrätettynä, josta sitten voisi tuunata täydellisen. Tuleva anoppini on ompelija, ja on ilmoittanut jo aikoja sitten että hän auttaa mielellään puvun muokkauksissa. Löytyneen puvun ei tarvitse olla suoraan täydellinen, mutta siitä taatusti tehdään sellainen. Joten Facebookin hääkirpputorit, häätori.fi ja tori.fi on olleet puhelimen välilehdillä auki jatkuvasti. Valitettavasti haaveilemani kaltaisia pukuja tuntuu olevan ainakin omassa koossa hyvin vähän tarjolla - tai sitten pukujen lokaatiot on täysin eri puolilla Suomea, jolloin pelkälle sovitukselle tulisi hintaa helposti 80e bensojen muodossa. Kirpparimekot eivät siis toistaiseksi ole tuottaneet tulosta. Yhtä pukua olen menossa sovittamaan marraskuun aikana, joten sormet ja varpaat ristiin että sieltä löytyisi kierrätysmekko minulle.

Wedding Garage
Ihka ensimmäistä kertaa ikinä sovitin hääpukuja Jyväskylässä sijaitsevassa Wedding Garage - liikkeessä. Wedding Garage on edelleen liikkeistä henkilökohtainen suosikkini palvelun, liikeidean ja fiiliksen ansiosta ja omistan Wedding Garagelle kokonaan oman postauksen myöhemmin. Tässä postauksessa haluan kertoa kokemuksistani muissa juhlapukuliikkeissä, mutta mainittakoon Wedding Garagesta sen verran että heidän liikeidea on myydä keho-ja ekopositiivisia kierrätyspukuja, joiden lisäksi heillä on (toistaiseksi) Suomen ainoa jälleenmyyntioikeus italialaiseen Eddy K - hääpukumerkkiin. Omistaja Maija on lumoava persoona joka tekee työtä ihan koko persoonallaan ja sydämellään. Kävin Wedding Garagessa itse asiassa kahdesti, ensimmäisellä kerralla mukana oli kunnon seurue; sisareni, äitini sekä eräs ystäväni, ja toisella kerralla kävin ihan itsekseni sovituksessa. Näillä käynneillä sovitin yhteensä 11 erilaista pukua - valikoimaa siis on runsaasti. Wedding Garagessa ei saa kuvata myyntivälityspukuja, mutta Eddy K-malliston puvuista sai ottaa kuvan.

Zazabella Kuopio
Kuopion Zazabellaan (kuten tietysti kaikkiin muihinkin liikkeisiin) kannattaa ehdottomasti varata sovitusaika. Ensimmäisen kerran kun astuin Zazabellan liikkeeseen sisään, sain lähinnä tylyhkön toteamuksen että kannattaa varata aika, kun olin esittänyt asiani että ajattelin hieman katsella liikkeen pukuvalikoimaa. Eli walk-in asiakkaita ei katsota kauhean suopealla silmällä täällä. No, varasin ajan, ja kun saavuimme kahden kaasoni kanssa sovitukseen, olikin jo palvelu paljon omistautuneempaa ja ystävällistä. Tunnin aikana ehdin sovittaa 7 mekkoa, joista osa kävi vain nopeasti päällä, osaa taas pyörittelin ja mallailin pisempään. Loppujen lopuksi täältä löytyi yksi mekko, joka olisi ollut mieleinen, mutta siitä pitäisi tilata eri koko kuin mitä oli liikkeessä sovitettavissa. Jäin pohtimaan tilausta, ja seuraavana päivänä sainkin vielä viestin Zazabellasta: Pukua ei enää ollut tilattavissa, koska kyseessä oli poistuva mallisto. Koska sovittamani koko ei ollut sopiva, Zazabellan puvuista ei siis löytynyt minulle voittajamekkoa. Zazabellassa ei saa kuvata pukuja.

Joen Juhla-asu
Seuraava liike oli Joensuussa sijaitseva Joen Juhla-asu. Täällä makutuomarina oli yksi kaasoistani. Joen juhla-asun valikoima oli liikkeessä melko suppea, mutta heillä oli paljon eri malleja tilattavissa. Sovitin 4 eri pukua Joen Juhla-asussa, ja täältä suosikiksi nousi suomalaissuunnitteinen Victoria & Vincent malliston Henriikka-puku, jota ei kuitenkaan ollut sovitettavissa rekeissä. Puvun toimitusaika on noin 3 kuukautta, joten jos alkaa tuntumaan että mitään muuta ei kerta kaikkiaan löydy, tämä on se viimeinen oljenkorsi josta sitten voi tilata puvun kohtalaisen nopeasti. Toiveissa on kuitenkin löytää puku, jota voisin sovittaa jo liikkeessä, tuntea materiaalin, muodot ja konkreettisesti nähdä miltä puku näyttää päälläni ennen ostopäätöksen tekemistä. Kuvaaminen oli Joen Juhla-asussa sallittua.
Jyväskylän Juhla-asu
 Jyväskylän Juhla-asussa oli ehkä näistä käymistäni paikoista laajin pukuvalikoima, moneen eri hinta- ja kokoluokkaan löytyi vaihtoehtoja. Täällä makutuomariksi lähti mukaan siskoni. Asiakaspalvelija oli rauhallinen ja antoi hyvin tilaa asiakkaan omille ajatuksille ja osasi tuoda rekistä juuri toiveiden mukaisia ja oikean kokoisia pukuja. Sovitin 6 toinen toistaan näyttävämpää pukua, joista suosikiksi nousi Eternity Bride-merkkinen puku. Täällä kävi harmikseni samanlainen tuuri kuin Zazabellassa - puku johon tykästyin eniten, oli liian pientä kokoa ja isompaa mallia ei enää ole tilattavissa. Vaikka pukuihin voi tehdä monenlaisia muutoksia, haluaisin kuitenkin että puku olisi edes kohtalaisesti sopiva kun sen kiikuttaa liikkeestä ulos. Puvusta sai ottaa täällä valokuvan.
Pukuja sovitettu yhteensä: 28

Suosikkini Jyväskylän Juhla-asussa, Eternity Bride.Harmi että puku oli kuitenkin liian pieni.

Liki 30 pukua sovitettuani tiedän jo melko tarkasti mitä haluan. Lähdin sovituksiin aika avoimin mielin, en tiennyt yhtään mitä odottaa, mikä sopisi minulle ja mikä ei toimi ollenkaan. Jokaisesta sovituksesta tarttui jotain ideoita mukaan ja se unelmapuvun runko alkoi hahmottua mielessä. Huomasin, mitkä asiat toimivat omalle kropalle ja millaiset leikkaukset imartelevat omia muotoja. Haluan ostaa mekon siten että se sopii nykyiselläänkin minulle - en aio ostaa mitään -20kg tavoitemekkoa joka sitten todennäköisesti jääkin liian pieneksi. Jos tässä nyt jonkunlainen morsiusdieetti toteutuu, sitä unelmapukua voidaan sitten kaventaa istuvaksi. En ole myöskään vielä täysin päättänyt, haluanko illaksi erillisen "bilemekon", mutta todennäköisesti koitan vetää juhlat läpi yhdellä puvulla - jos mekko ostetaan lähtökohtaisesti vain yhden juhlapäivän takia, kyllä sitä pitää koko päivä sitten pitää, koko rahan edestä! 

Kaiken kaikkiaan koko mekkosovitusrumba on ollut yhtä aikaa hauskaa, mutta myös hieman ahdistavaa - tuntuu että monessa mallissa jään kahden koon väliin, ja vain harva puku on istunut todella hyvin minulle. Olen melkoisen huono visioimaan asioita ilman että konkreettisesti näen ne, joten minun on vaikeaa hahmottaa sellaisia "tästä jos vähän muokkaa niin sitten se sopii"-ratkaisuja. Jos mekko ei sovituksessa istu päälle edes välttävästi, tulee olo ettei se voi olla muutenkaan sopiva. Kaikissa liikkeissä olen kuitenkin saanut hyvää palvelua, eikä omaa (plus)kokoa ole tarvinnut missään hävetä. Tässä vaiheessa alkaa kuitenkin mekkojen perässä juokseminen jo riittämään, ja tavoitteena on, että vuoden loppuun mennessä minulla olisi hääpuku vaatekaapissa tai vähintäänkin tilattuna.

tiistai 15. lokakuuta 2019

Hiustenkasvatusprojekti

Siis kattokaa nyt tota pituutta!


Ihana juurikasvu.




Latvoista näkee että leikkaus oli kuitenkin tarpeen.

Asia mitä kadun aivan suunnattomasti; näiden kutrien leikkaaminen. Kuvat on kesältä 2016 (kiitos Sinille kuvaamisesta! ) eli aika vanhaa settiä, mutta pituus oli suurin piirtein sama aina lokakuuhun 2018 saakka. Silloin hiukset alkoi olla niin kamalassa kunnossa isojen värjäysprojektien jäljiltä, että minulla meni hermot jatkuvaan takkujen selvittelyyn, ja kun hiukset olivat enimmäkseen aina kiinni nutturalla ja ponnarilla töiden takia, se pitkien hiusten pitämisen ilo hävisi jonnekin... Ajattelin että pitkä polkka on näppärä, sen saa tarvittaessa kiinni mutta ei ole myöskään ihan poikatukka (joka sinällään on ihana hiusmalli, sellainen söpö pixie, mut ei vaan kerta kaikkiaan sovi minulle). Hiukset ei ole mielestäni siinä mielessä mikään naisen kruunu että lyhyet hiukset olisi jotenkin vähemmän naiselliset tai seksikkäät, mielestäni on olemassa myös aivan mielettömän hienoja lyhyitä malleja jotka on tosi rock. Omaan tyyliini ja oikeastaan koko fyysiseen ulkomuotoon ja olemukseen vain pitkät hiukset sopivat mielestäni paremmin. Voi kun olisin vain muistanut tämän silloin kun marssin kampaamoon... Ajattelin vain että saan kuivat latvat pois ja jotain uutta ja freesiä, trendikkään long bobin tilalle. 

Lokakuu 2018


Helmikuu 2019

No, ei se mikään pahin mahdollinen ratkaisu ehkä ollut, mutta en kotiutunut lyhyeen fledaan millään. Se ei tuntunut omalta edes useamman kuukauden totuttelun jälkeen, joten aloin taas kasvattamaan hiuksiani... Mitä pidempi sen parempi. Minulla ei ole kuin muutama kuva lyhyistä hiuksista, koska niistä tuli niin epäminä-olo, etten halunnut ottaa / joutua valokuviinkaan niiden kanssa. Leikkauksessa ei sinänsä ollut mitään vikaa, se oli hyvin toteutettu, mutta lyhyt fleda ei vaan kerta kaikkiaan tuntunut omalta. Viimeksi minulla on ollut lyhyet hiukset joskus 7-8 luokalla (ah, se ihana geelillä takaraivolta pystyyn nostettu kananperselook <3 ) ja sen jälkeen enemmän tai vähemmän pitkää mallia. No, piti sekin kai kokeilla että opin tämänkin asian.. this time for GOOD.  Nyt on kulunut vuosi tuosta kohtalokkaasta päivästä kun kutrit jäi kampaamon lattialle. Välillä pelkään että hiukset jotenkin iän myötä (näin alle 30v ihan relevantti pelko, heh..) lakkaavatkin yhtäkkiä kasvamasta enkä saa noita ihania pitkiä hiuksia enää ikinä takaisin. Haaveilen hääkuvista joissa minulla on ihanat, aaltoilevat pitkät kutrit. 10 kuukautta ei riitä siihen mitä haluan, mutta toivottavasti päästään edes lähelle.. Tässä välissä olen kerran käynyt kampaajalla siistimässä latvoja ja leikkauttamassa niskasiilin. Muutoin en ole tehnyt hiuksille muuta kuin perushuoltoa, pesua ja hoitoaineilla läträämistä. Kertaalleen värjäsin tyven, mutta koko pään värjäämistä koitan välttää, samoin kuin muutakin hiusten turhaa rasittamista. Olen myös miettinyt, pitäisikö kokeilla jotain vitamiineja mitkä vauhdittaisi hiustenkasvua, mutten oikein usko sellaisten tehoon enkä ole jaksanut ottaa asiasta sen enempää vielä selvää. Mutta on tässä jotain kehitystä tapahtunut kuitenkin: 

Lokakuu 2019

Niskasiilin leikkautin koska mielestäni on hauska idea, että kun hiukset ovat vapaina, ne näyttävät perinteisiltä pitkiltä kutreilta, mutta ylös nostaessa alta paljastuukin jotain erikoisempaa. Niskasiili on myös tällaiselle paksuhiuksiselle karvamonsterille käytännöllisyydessään lyömätön. Kesällä niska ei hikoonnu ja haudu tuccavuoren alla ja olen huomannut että hiukset menevät paljon vähemmän takkuun, kun niskavillat ei ole jatkuvasti takin / vaatteiden / kaulahuivin reunaan sotkeentumassa. Tiedostan, että koska minulla on melko lyhyt kaula, siili saattaa tehdä pienen "sikaniska"vaikutelman (kaikilla ei vaan ole sellaista täydellistä pinterest-kaulaa..tai hiuksia..), mutta koska enimmäkseen siili ei edes näy hiusten alta ja helpottaa kuitenkin reilusti omaa elämääni, ainakin toistaiseksi haluan pitää sen. 



Nyt vain kasvatellaan hiuksia sitten entisiin mittoihinsa.. #unelmafleda2025 :D Tää on siitä kiva projekti ettei oikein voi tehdä muuta kuin antaa ajan kulua, oma panos mitä asian hyväksi voisi tehdä on aika rajallinen.. 

PS. Huhhuh, en ole varmaan koskaan postannut näin paljon selfieitä yhteen julkaisuun!  It's all about the hair, though.

Häiden juhlapaikka

Häiden valmistelu on edennyt verkkaisesti, ja tänä syksynä löimme lukkoon häiden juhlapaikan. Oikeastaan alustava varaus oli tehty jo lähes vuosi sitten, mutta sopimusehtojen muutoksen vuoksi piti vielä pitää viime hetken kriisipalaveri kyseisestä paikasta. Aloitetaan ihan alusta. Tässä postauksessa listasin juhlapaikkoja, mitä täältä Pohjois-Karjalasta löytyy. Juhlapaikan valintaan ei loppujen lopuksi ollut meille kuin yksi oikea vaihtoehto, jota kuvailin juhlapaikka-postauksessani näin: 
"Maaginen, jo kansallistaiteilijoitamme inspiroinut Koli. Täällä olemme puolisoni kanssa käyneet niin retkeilemässä kuin rentoutumassa kylpylässä. Häälehtien ylistämä, täyden palvelun juhlakokonaisuus mutta silti intiimi ja luonnonläheinen."

Koli on ollut meille alusta asti paikka jonne lähdetään rentoutumaan ja viettämään kahdenkeskistä aikaa. Olemme viettäneet siellä myös hyviä hetkiä ystävien kesken, joten se tuntui paikalta, jonne haluamme tuoda perheen ja ystävät juhlimaan meidän päivänä. Kolin lumous tehoaa minuun joka kerta. Maisemat vaaralta, ikiaikainen metsä käppyrämäntyineen, ja hieman eristyksissä oleva hotelli, kuin salainen keidas vuoren huipulla. 

Kun teimme alustavan varauksen juhlapäiväksemme Kolille, yllätyin siitä, kuinka edullisen tarjouksen saimme. Oletin että Koli on eksklusiivisuudellaan kallis, jopa liian hieno juhlapaikka meille. Edulliset hinnat vahvistivat päätöstä pitää juhlat Kolilla. Tänä syksynä meidän Koli-rakkaustarinaamme tuli kuitenkin aika iso ruttu. Kolin suosio on käytännössä räjähtänyt käsiin tässä parin vuoden kuluessa, ja hintoja on nostettu huimasti menuissa, sopimusehtoja on kiristetty, sekä lisäksi hääjuhlalle on asetettu huonekiintiö-vaatimus. Jos haluat juhlia Kolilla, vieraiden pitää myös majoittua siellä. 90-100 hengen häihin huonekiintiö oli 30 huonetta (eli 60 vierasta - yli puolet vieraista siis!), ja jos tämä kiintiö ei täyty, HÄÄPARI JOUTUU LUNASTAMAAN LOPUT HUONEISTA.  Leukani tippui lattiaan kun luin tämän muuttuneista sopimusehdoista. Edellisessa tarjouksessa ei mainittu mitään ehtoja huoneiden varaamiselle. Eli jos huoneita varataankin vaikka vain 15, joutuisimme maksamaan 15 huoneen vuokran, jotta voimme pitää juhlat Kolilla?? Keskimääräisen hotellihuoneen hinnalla laskettuna siis noin 2 500€ ylimääräistä menoa budjettiin, tyhjistä huoneista (jotka tod. näk hotelli sitten kuitenkin myy toisille asiakkaille)?! Kyllä, juuri näin. Tämä oli erittäin ikävä yllätys tässä vaiheessa häiden järjestämistä, kun juhlaan on alle vuosi ja meillä on häät juuri kuumimpaan sesonkiin - eli toisen juhlapaikan löytyminen olisi ollut jo aika kiven alla. 

Koska työskentelen itse horeca-alalla, loogisesti ajatellen ymmärrän perustelut näille ehdoille. Mutta elämänsä suurinta päivää suunnittelevan morsiamen tunteilla en, hitto vie, meinannut uskoa tätä. Olihan se nyt ollut taas liian hyvää ollakseen totta, että olisimme saaneet unelmiemme hääpaikan, vieläpä kohtuullisella budjetilla. Tämä on just niin mun tuuria!! Pohdimme, siirrämmekö häät kokonaan toisaalle, mutta loppujen lopuksi Koli on ainut paikka jossa näen meidät viettämässä häitä. Lähetin siis myyntipalveluun viestin, jossa selvitin häidemme vierasmäärää ja pyysin vastatarjousta, koska emme millään saisi tuota 30 huonetta vieraistamme täyteen. Myyntineuvottelija pahoitteli muuttuneita ehtoja moneen kertaan ja  loppujen lopuksi sovimme huonekiintiön 20 huoneeseen - tätä pienempään määrään hotelli ei suostunut. Laskeskelimme, että ainakin noin 15 huonetta tulee vieraille käyttöön, joten jos tuo 20 huoneen kiintiö ei ihan täyty, jäljelle jäävien huoneiden hinnan voimme venyttää budjetista ikään kuin "tilavuokrana" - jota muuten ei juhlatilasta erikseen veloiteta. En nyt ihan voi sanoa tähän että loppu hyvin kaikki hyvin - mutta pääsimme sentään jonkinlaiseen kompromissiin ja juhlat siis pidetään tästä takaiskusta huolimatta Break Sokos Hotel Kolilla. Toivottavasti hääjärjestelyiden ikävät yllätykset loppuvat tähän!


Ukko-Kolin maisemia

tiistai 17. syyskuuta 2019

Ennen-jälkeen-kuvat

Kesä meni taas sujuvasti ohi ja käytännössä unohdin koko blogin olemassaolon. Onneksi tämä on enemmän oma päiväkirja kuin aktiivinen blogiyhteisö, joten paineita kirjoittamisesta ei tarvitse ottaa. Kesän aikana nautittiin bikinikeleistä, vihdoinkin myös bikineistä nauttien! Tarkoitus oli tehdä 6kk kohdalla post op-postaus mutta se vähän jäi, joten tehdään se nyt kun leikkauksesta on kulunut melkein 8kk. 

Piti ihan lukea että mitä sitä on viimeksi asiasta kirjoitettu ja onko fiiliket muuttuneet edellisestä; kyllä on! Parempaan päin, onneksi. Edellisessä postauksessa pohdin, voinko enää ikinä esim. nukkua mahallani tai pehmenevätkö rinnat vielä. Ilokseni voin sanoa että kyllä, ja kyllä! Mahallaan nukkuminen onnistuu nykyään, mutta ei ehkä edelleenkään ole lempiasentojani. Makasin myös viikko sitten 2h tatuointipenkissä mahallani joten myös kovempaa alustaa vasten nojaaminen onnistuu ilman että rintoihin koskee tai että ne poksahtaa rikki :D Rinnat ovat myös pehmentyneet ja laskeutuneet hyvin, vasen puoli hieman enemmän kuin oikea. Toivon että oikea puolikin saavuttaisi samanlaisen pehmeyden ja luonnollisemman muodon, se on vielä vähän turhan terhakan näköinen omaan makuuni. Konsultaatiossa lääkäri lupasi kauniit siskokset, ei identtisiä kaksosia. Se toteutui. Tarkasti kun tarkastelee, rinnoissa huomaa pienen eron, mutta se voi ensinnäkin muuttua yhä näinkin pitkään leikkauksen jälkeen, ja jos tämä onkin lopullinen lopputulos, eroa ei huomaa ellei tosiaan oikein keskity tutkimaan (alasti) rintoja. Alusvaatteet / vaatteet päällä minkäänlaista eroa ei kyllä huomaa. Rintoja tunnustellessa vasemmassa rinnassa implantin reunoja ja muotoa ei oikeastaan enää edes tunnustelemalla huomaa, oikealla puolella implantin tuntee selvemmin. Kun rintoja nostelee/puristelee, kyllähän se tuntuu erilaiselta kuin normaali rinta, eli aina se ero luomun ja implantin välillä tulee kuitenkin tuntumaan ja tämä on minulle ok. Visuaalisesti havainnoituna eroa on vaikeampi huomata ;) Rinnat tuntuvat "omalta" enkä enää juurikaan stressaa että teinkö oikean päätöksen kun lähdin tähän ja mitä jos jotain käy jne jne. Tulevasta ei voi tietää, tällä hetkellä olen tyytyväinen, ja menneisyyteen verrattuna mietin vain että olisihan tämän voinut vähän aikaisemminkin toteuttaa... 

Vaateosastolla muutoksia on tapahtunut paitsi kuppikoossa, myös rintaliivien mallissa ja vaatevalinnoissa. Rinnat kipeytyvät jonkin verran jos käytän pitkään hirveän kohottavia / kaarituellisia liivejä (joita ennen käytin päivittäin kompensoidakseni puuttuvia muotoja) jotka siirtävät rintojen luonnollista asentoa. Lähinnä käytän tällaisia liivejä nyt esim. juhlavaatetuksen kanssa tai kun haluan näyttävämmän lopputuloksen. Pääasiassa arkena käytän urheiluliivejä, myös klinikalta saadut tukiliivit ovat edelleen hyvät ja käytössä. Joitakin päiviä / tilaisuuksia olen mennyt ilman liivejä, mutta yksinkertaisesti oloni on mukavampi jos minulla on liivit. Vaatetuksessa isoin ero on siinä että vaatekaappiini on alkanut ilmestymään V-aukkoisia ja sweetheart-aukkoisia paitoja ja mekkoja. Ihanaa, kun voi vihdoin ostaa naisellisia vaatteita ja olla jokseenkin varma että ne sopivat ja näyttävät hyvältä!

En ole kauhean hyvä ottamaan kuvia, ja ennen leikkausta ahdisti ihan hirveästi ottaa ennen-kuvat. Onneksi kuitenkin otin ne, JA SUOSITTELEN JOKAISTA LEIKKAUSTA SUUNNITTELEVAA OTTAMAAN NE ENNEN-KUVAT. Vaikka se olisi kuinka vaikeaa, muista että niitä ei ole pakko jakaa minnekään. Se muisto vanhoista rinnoista hämärtyy oikeasti yllättävän pian, ja sitä tottuu uusiin mittoihin eikä osaa suhteuttaa eroa. Säästin myös parit rintaliivit ajalta ennen leikkausta, ja niiden kanssa kyllä todellakin konkretisoituu se ero mikä on tapahtunut! Tässä omat ennen-jälkeen kuvat kuvattuna musta toppi päällä, ei rintaliivejä alla. Käsi on ylemmissä kuvissa noin hassusti koska koitin saada tuotua esiin kontrastia mustasta topista ja rinnan muodosta, ja antaahan se jonkun käsityksen myös rintojen koosta, toimii ns. tulitikkuaskina. Etenkin ylemmässä ennen-kuvassa näkyy myös hieman tubulaarisuuden vaikutus rintojen muotoon. Mietin pitkään, että julkaisenko kuvia ollenkaan, mutta tulin siihen lopputulokseen että lukijana minua kiinnostaisi kaikista eniten juuri ne ennen-jälkeen-kuvat, joten täältä pesee. Tämä on minulle todella henkilökohtainen asia ja vaatii rohkeutta että julkaisen nämä kuvat (lähinnä ennen-kuvien takia), mutta toivon että joku samanlaisten ongelmien kanssa kamppaileva löytää blogin ja saa tästä jotain apua omaan päätöksentekoonsa tai tsemppiä oman prosessin läpikäymiseen. Ennen-kuvat on otettu noin viikko ennen leikkausta, eli tammikuussa 2019. Jälkeen-kuvat on otettu tasan 6kk leikkauksesta ja koitin saada mahdollisimman samat kuvakulmat toteutettua jälkeen-kuvissa. 


Mainitsen vielä tähän loppuun, että rinnat eivät olleet ainakaan minulle mikään taikaratkaisu kaikkiin itsetunto- ja kehonkuvaongelmiin; olen tällä hetkellä melkoisen tyytymätön omaan painooni, tai oikeastaan siihen omaan saamattomuuteen etten ole saanut aikaiseksi tehdä asialle mitään koko vuoden aikana! Siihen tulee muutos nyt tämän syksyn mittaan. Siitä lisää myöhemmin (jos silloinkaan, tällä kirjoitusaktiivisuudella :D ) Rintojen myötä olen kuitenkin oppinut katsomaan itseäni hyväksyvämmin, minulla on itsevarmempi, huolettomampi ja seksikkäämpi olo itseni kanssa. Siitä kannatti todellakin maksaa ja käydä koko prosessi läpi sen tunteen saavuttamiseksi. Olen aivan varma, että jos en olisi toteuttanut tätä, miettisin edelleen päivittäin että pitäisikö, surisin sitä omaa epäsopusuhtaista ulkomuotoa, ja kadehtisin kaikkia naisia joilla on ne kivat, normaalit rinnat. Nyt on sentään noista huolista päästy.

maanantai 29. huhtikuuta 2019

Jälkitarkastus + pros & cons

Leikkauksesta on nyt kulunut 3 kuukautta. Kävin viime viikolla jälkitarkastuksessa, jossa kirurgi tutki rinnat läpi ja totesi että toipuminen etenee mallikkaasti. Oltiin samaa mieltä siitä, että hyvä ettei tehty benelli-leikkausta nänneille. Nännit ovat nyt sopusuhtaiset rintoihin nähden, ja rinnat sopusuhtaiset kroppaan nähden. Eli sitä saatiin mitä lähdettiin hakemaan. Nämä on jo jonkun verran pehmentyneet ja laskeutuneet (nk. drop & fluff - ilmiö) mutta asettuminen voi kestää jopa vuoden. Nyt pystyy kuitenkin arvioimaan ja alustavasti miltä lopputulos tulee näyttämään. Koitan tässä postauksessa kertoa toipumisesta ja rintojen "plussista ja miinuksista", joita tulen sitten lisäilemään varmaan myöhemminkin kun nyt en varmasti muista kirjoittaa kaikkea kerralla.

TOIPUMINEN
Toipumisessa rankimmat oli pari ensimmäistä viikkoa. Liikkuminen oli kankeaa, kipulääkkeitä kului jonkin verran, rinnat tuntuivat  ja näyttivät kovilta ja omituisilta ja pelkäsin etten enää ikinä voi nukkua muuten kuin selälläni ja että rinnat rajoittavat tästä lähin kaikkea liikkumistani. Toisen viikon jälkeen jätin kuitenkin kipulääkkeet pois ja viikko viikolta huomasi että voi tehdä jo enemmän ja liikeradat sujuvat helpommin. Ensimmäisen kerran taisin nukkua kyljelläni noin 4vk leikkauksesta, nyt nukun käytännössä joka yö jo kyljelläni. Mahallaan olo ei tunnu vieläkään kauhean luontevalta, mutta pehmeää alustaa vasten sekin onnistuu jo. Töihin palasin 3viikkoa leikkauksesta, ja isojen kuormien nostelua lukuunottamatta baari/tarjoilijan hommat sujuivat heti alusta hyvin. Nyt hoituu jo ne raskaammatkin nostot. 
Auton rattiin hyppäsin muistaakseni myös  noin 3 viikkoa leikkauksesta. Käytännössä kaikki normaali eläminen palautui siinä 3-4 viikon kuluessa. Enimmäisen kovemman kahvakuulatreenin tein n. 2 kk leikkauksesta, sitä ennen liikunta oli lähinnä kevyttä kävelyä ja venyttelyä. 
Leikkaushaavat ja mustelmat paranivat myös tuossa ajassa melko hyvin. Arpien teippaamista jatkoin tähän jälkitarkastukseen asti, ihan varmuuden vuoksi. Koska arven iho on alkuvaiheessa niin ohutta ja herkkää, halusin ekstrasuojaa esim. rintaliivien hankausta välttääkseni. Kaarituellisia rintaliivejä en ole vieläkään oikeastaan käyttänyt, ne painavat rintoja vielä epämukavasti. Onneksi kauppoihin on nyt tullut muitakin kaarituettomia liivimalleja kuin urheiluliivejä. Klinikan tukiliivien lisäksi olen käyttänyt urheiluliivejä sekä tosiaan noita kaarituettomia liivejä eri malleissa.

PROS
-Huomaan, että itsevarmuuteni on kasvanut siten, etten enää stressaa vaatetuksesta ja ulkonäöstä niin paljoa. Tämä kuulostaa hieman paradoksaaliselta, että piti lähteä korjaamaan jotain ulkoista juttua, jotta opin olemaan stressaamatta ulkonäöstä. :D Nyt odotan ihan eri tavalla juhlia ja tilaisuuksia joissa pääsee pukeutumaan kunnolla. Ennen ahdisti olla jopa kavereiden seurassa jos ei ollut vähintäänkin topatut urheiluliivit päällä. Puhumattakaan että olisin lähtenyt kaupungille tai illanviettoon ilman toppauksia, enhän edes omistanut yksiäkään toppaamattomia liivejä. Myöskin kaikki uima-asuja vaativat tilanteet ahdistivat paljon enemmän koska tunsin että rintojen olemattomuus saa katsojan huomion kiinittymään muihinkin kehon epäkohtiin. 
-Olen nauttinut täysin rinnoin (pun todellakin intended :D ) alusvaate-ja bikinishoppailusta, ensimmäistä kertaa elämässäni. 
-On ihan mieletöntä että nyt vastaan kokotaulukkojen mitoituksia kun koitan etsiä itselleni esim. mekkoja, joissa usein aiemmin rinnanympärys-ja vyötärönympäryssuhteet riitelivät keskenään todella paljon. On ihanan huoletonta, kun ei tarvitse jatkuvasti miettiä toppauksia ja rintaliivien huonoa istuvuutta ja sitä miten ruman muotoiset rinnat ovat ilman liivejä ja miten ne näkyvät minkäkin vaatteen kanssa.
-Peiliin katsoessa näkee vihdoin jotain kaunista ja seksikästä, eikä aina vain pelkkiä virheitä ja vajavaisuuksia. Kroppa näyttää sopusuhtaisemmalta ja naisellisemmalta. Puolisoni on myös oikein tyytyväinen lopputulokseen, ja ne keiden kanssa olen asiasta keskutellut, ovat todenneet että nämä eivät näytä mitenkään feikeiltä tai "hyppää silmille". Paras kehu oli itseasiassa eräässä pin up - valokuvaussessiossa, jossa asia tuli puheeksi ja kävi ilmi ettei kukaan paikalla olleista naisista ollut arvannut rintoja leikatuiksi. 
-Ja myönnän, tykkään siitä että kuppikoko on nyt C-D entisen AA-An sijaan. What can I say, I'm a fan for boobs ;)

CONS
-Tuntuvathan nämä erilaisilta oikeaan rintakudokseen verrattuna. Tuntuma ei ole huono, se on vain kiinteämpi ja jämäkämpi. Koska minulta puuttui rinnan alaosasta oma rintakudos lähes kokonaan, implantin tuntee selkeämmin rintojen alaosassa / sivulla. Rintojen yläosassa oma rasva/rintakudos luo pehmeämmän ja luonnollisemman tuntuman rintoihin. 
-Tietyt asennot tuntuvat vielä epämukavilta, esim. kun rinnat litistyvät (esim. juurikin mahallaan maatessa). En tiedä muuttuuko tämä vielä ajan myötä kun rinnat pehmenevät. 
-Yksi asia lisää mitä pitää ainakin jossain määrin varoa, huomioida ja seurata terveydentilassa. Välillä iskee lievä ahdistus että kannattiko ottaa tällainen terveydellinen "riski" pelkän ulkonäön takia, mutta toistaiseksi vaaka on vahvasti kallellaan plussien puolelle. 
- En saanut täydellistä instagram-vartaloa vaikka kävin leikkauksessa ;( Allit, pömppömaha ja kaksoisleuka ovat edelleen paikoillaan. I'm shook!

Huom. 
Implantit eivät ole mikään maaginen itsetunto-ongelmien ratkaisu. Ne auttavat ehkä korjaamaan kehonkuvaa ja sitä kautta rakentavat itsetuntoa, mutta tietty desimäärä täytettä ei saa korvienväliä kuntoon. Jos kärsit vakavasti kehonkuva- ja itsetunto-ongelmista, keskustele asiantuntijan / lääkärin kanssa ennen kuin alat edes harkitsemaan leikkausta.

maanantai 4. helmikuuta 2019

Mitä rintaleikkaus maksaa?

Tiedän että monia kiinnostaa, mitä rintaleikkaukset maksavat Suomessa. Haluan listata budjetin myös itselleni talteen tänne. Nykyään monilla klinikoilla hinnastot löytyvät jo nettisivuilta. Leikkaus suunnitellaan kuitenkin aina henkilökohtaisesti, ja se voi vaikuttaa myös hintaan. Hintaan voivat vaikuttaa mm. valitun implantin malli, lisäoperaatiot kuten nännipihojen korjaus tai mastopeksia (eli rinnan kohotus), haluatko yöpyä sairaalassa, jne jne. Huomioitavia lisäkuluja tulee myös matkoista, majoittumisesta, lääkkeistä, mahdollisista tukiasusteista (tukiliivit, vyöt, kompressiosukat...) ja muusta "ylimääräisestä" sälästä. 

Listaan tähän kulut mitä projektiin on uponnut vuodesta 2017 lähtien, jolloin vakavissani aloin asiaa harkitsemaan.

Ensimmäinen konsultaatio (eri klinikka kuin se mihin päädyin leikattavaksi)........... 110€
Toinen konsultaatio (leikkaava klinikka)......................................................................40€
Sydänkardiologin tutkimus, bedside.............................................................................46€
Rintaleikkaus (sis. kolmas konsultaatio, tukiliivit)......................................................5 180€
Majoitus 2 yötä hotellissa.............................................................................................126€
Meno-paluu Helsinkiin x 4*.........................................................................................200€
Kulkeminen Helsingissä...............................................................................................20€
Lääkkeet, haavateipit yms apteekkituotteet..................................................................45€
Kompressiosäärystimet.................................................................................................25€

TOTAL......................................................................................................................... 5 792€

* Junaliput n. 25€/ suunta ennakkolipuilla; 2 konsultaatiokäyntiä + minun ja puolison matkat leikkausajankohtana.

Tuo 5180€ sisälsi siis kaiken leikkaukseen liittyvän. Sain leikkauksen alvittomana, koska rinnoissani on sen verran kehityshäiriötä että ne kuuluivat "kela-korvauksen" piiriin. ALVin kanssa hinta olisi ollut n. 5800€ (alv. 24% vähennetään lääkärintyöstä, ei esim. implanteista tai lääkkeistä)
Hintaan sisältyi:
-Implantit
-Lääkärin leikkauspalkkio
-Anestesialääkärin työ
-anestesia + kipulääkkeet leikkauspäivänä
-Konsultaatio ennen leikkausta
-Jälkitarkastukset (2) leikkauksen jälkeen
-tukiliivit
-Nännien muotoilu tarvittaessa
+ kirurgin pieni extratyö, muotoileva rasvaimu kyljistä / kainaloista jotta rinnan muoto saatiin asettumaan implantin kanssa mahdollisimman hyvin.


Rahoitin leikkauksen (tuon 5180€) loppujen lopuksi noin puolessa vuodessa: 2000e säästin palkoistani syksyn 2018 aikana, toisen 2000 tienasin lisäansioina verkostomarkkinoinnilla, ja loput on lainattu yhteiseltä säästötililtämme. Pohdin ensin luoton nostamista tuon puuttuvan summan kuittaamiseksi mutta rakas puolisoni totesi että hulluahan on ottaa maksullista rahaa käyttöön kun yhteisellä "talotilillä" on reilusti puskuria - makselen sitten sinne seuraavista palkoista tuon lainatun summan. Itselleni oli tärkeää toteuttaa asia tässä järjestyksessä; ensin kerätään rahat säästöön ja sitten vasta mennään leikkaukseen.

Muutamalla virkkeellä kerrottuna tuo kuulostaa kovin simppeliltä, mutta ei se kurinalainen säästäminen joka hetki mitään herkkua ollut. Aika paljon sai tinkiä siitä kulutusmallista mihin oli tottunut ja muokata ajatusmaailmaa uusiksi, mutta se teki myös hyvää. Tuli huomattua kuinka helposti raha valuu kaikkeen "turhaan", mikä toisaalta on niitä arjen pieniä asioita mistä nautin.  Jos elo olisi pelkkää perunamuusia ja kalapuikkoja, duunia ja laskuista selviytymistä, niin se kyllä veisi paljon elämän mielekkyydestä. Tämän säästöurakan myötä tiedostin entistä vahvemmin sen, miten onnellinen ja kiitollinen saan olla siitä että olen työkykyinen ja työelämässä, ja että voin taloudellisesti mahdollistaa tällaiset isot (ja pienet) asiat. Seuraava säästökohde onkin sitten vielä vähän isompi; häät. 

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Rintaleikkaus ja ensimmäiset post op - päivät

Leikkauspäivä

Saavuin saattajani kanssa leikkauspäivänä klinikalle n. klo 10. Hoitaja otti minut vastaan, saattajalle toivotettiin hyvää päivänjatkoa ja sovittiin että ilmoittelisin sitten kun hän voi tulla hakemaan. Kävimme hoitajan kanssa esitietolomakkeen yhdessä läpi ja otin ensimmäiset kipulääkkeet.  Vaihdoin sairaalavaatteet päälle ja seuraavaksi pääsinkin jo kirurgin luokse. Kirurgi piirsi rintakehääni leikkauskartan. Keskustelimme vielä viimeisistä päätöstä vaativista asioista; nännien mahdollisesta korjausoperaatiosta ja implanttien lopullisesta koosta. 

Kokovaihtoehtoina minulla oli 415cc ja 470cc, joista sanoin kirurgille että itse kallistuisin isompaan, jos se vain saadaan minulle mahtumaan. Olin kokeillut 450cc sovituskappaleita, ja ne olivat lähimpänä sitä tulosta mitä itselleni toivoin. Arvelin että 415 olisi jäänyt sittenkin liian pieneksi, koska osa implantista kuitenkin "katoaa" kehon sisään. Sanoin että hän saa kuitenkin päättää lopullisen tuloksen sen mukaan, kumpi koko sopii kroppaani paremmin. 

En nyt muista suoralta kädeltä, olenko aikaisemmin näissä tissipostauksissani puhunut kovin tarkasti  rintojen tubulaarisuudesta. Se on kuitenkin ilmiö, jonka takia ensisijaisesti lähdin omia rintojani korjauttamaan. Suunnitelmissa on kirjoittaa tubulaarisuudesta oma postaus, kunhan saan ajatuksia kasattua. Lyhyesti, tubulaarisissa rinnoissa rinnan muoto on alikehittynyt ja putkimainen, itseltäni puuttui rinnan alaosasta rintakudos lähes kokonaan. Lisäksi tuburinnoissa on usein (kuten minulla) vaahtokarkkimaiset tai putkimaiset, isot nännit. Nännit on mahdollista korjata ns. benelli-leikkausmenetelmällä, jossa nännin ympäriltä leikataan ylimääräistä kudosta pois. Minä vierastin tätä vaihtoehtoa, mutta annoin kirurgille kuitenkin suostumukseni, että jos hän katsoo tämän lisäoperaation tarpeelliseksi, voidaan se tehdä leikkauksen yhteydessä. Sanoin kuitenkin, että mieluummin en haluaisi tätä, jos se suinkin voidaan välttää. 

Kello 10.30 olinkin sitten  jo leikkauspöydällä. Anestesialääkäri esitteli itsensä (nimi meni kyllä siinä jännityksessä ihan ohi) ja sanoi että seuraavaksi hän pistää käsivarteeni tipan ja kipulääkkeet, kohta saattaa alkaa päässä tuntua hassulta. Alle minuutissa päässä rupesikin pyörimään, olo oli vähän sama kun koittaa humalassa käydä nukkumaan ja maailma pyörii ympärillä, piti silmiä sitten kiinni tai auki. Muistan että katsoin leikkaussalin loisteputkia ja sanoin henkilökunnalle että näyttää kuin valot menisivät hississä ohitseni, sen jälkeen vintti pimeni.

Heräsin tai minut herätettiin klo 12.00. Olo oli hieman uninen, mutta ei lääketokkurainen eikä kipeä. Muistan että näin unta jostain tylsästä työjutusta, olin hoitamassa jotain isompaa tilausta ja nurisin kun ei ollut taaskaan tarpeeksi työntekijöitä vuorossa. Kovin siis arkisia unia, ei ollut liskodiskoa tai muita hallusinaatioita vahvoista lääkkeistä huolimatta. Rinnat oli teipattu pakettiin joten en nähnyt lopputulosta, mutta "kohoumat" näyttivät epäilyttävän pieniltä. Hoitaja kertoi mitä kello on, ja että leikkaus meni hyvin. Kysyin jouduttiinko nännit leikkaamaan ja hän vastasi että ei leikattu. Olin todella huojentunut. Seuraavat 4 tuntia torkuttelin / sometin heräämössä. Ilmoitin kaikille ketkä tiesivät leikkauksestani että hereillä ja hengissä ollaan. Tekstiviestin näpyttely tuntui kauhean työläältä joten nauhoitin pienen videon, joka näin jälkikäteen katsottuna oli kyllä aika huvittavaa seurattavaa, eli kyllä ne lääkkeet tehtävänsä teki. 

Lisäplussat kodikkaasta pörröviltistä.

Hoitajan saattelemana kävin kertaalleen vessassa ja noin klo 16 kirurgi tuli kotiuttamaan minut. Hän kertoi leikkauksen kulusta, sanoi että komplikaatioita ei ollut, ja että saatiin ne 470cc implantit mahdutettua rintataskuun, mutta että kudokset joutuvat nyt hieman tekemään töitä ja venymään. Yhtään isompaa ei olisi voinut minulle kuulemma laittaa. Nännien kudosta hän oli hieman avannut rinnan sisältä käsin, mutta ulkoisia operaatioita ei jouduttu tekemään. Lisäksi hän oli tehnyt pienen rasvaimun lisäoperaationa kainaloihin / kylkiin. Tämä ei ollut alun perin suunniteltu toimenpide, mutta hän perusteli ratkaisua sillä että rinnan muoto saatiin istumaan kroppaan kauniimmin kun ympäristöä vähän muokattiin sivuilta. Minulle tämä oli ihan ok, sillä olinhan antanut suostumukseni muihinkin lisätoimenpiteisiin, jos hyvän lopputuloksen aikaansaaminen sitä vaatisi. Minulle puettiin teippauksen päälle vielä tukiliivit, ja näitä tulisi pitää yötä päivää väh. 4 viikkoa. Sain mukaani "implanttipassin" jossa on tiedot implanteista mitkä minulle on asennettu, sekä lääkärin kirjoittaman epikriisin josta käy ilmi leikkauksessa tehdyt toimenpiteet. Sovimme seuraavalle päivälle vielä  jälkitarkastuksen, koska edessä olisi pitkä junamatka ja toipuminen toisessa kaupungissa.

Peekaboo.

Ensimmäiseksi haimme puolisoni kanssa ruokaa, sillä olin ollut n 20 tuntia syömättä. Ruoan jälkeen lähdimme hakemaan apteekista lääkkeitä. Tämän tehtävän olisi voinut kyllä jättää ihan saattajan vastuullekin, mutta olo oli sen verran virkeä ja halusin jaloitella, joten menimme yhdessä. Loppumatkasta alkoi ottaa voimille, ja loppuilta menikin sitten hotellilla levätessä. En nukkunut juuri ollenkaan leikkauksen jälkeisenä yönä. Heräilin ja torkahtelin 5 minuutin välein, 4 maissa yöllä otin vielä kipulääkkeitä, ja lopulta nukuin noin 2,5h. Kipulääkkeiksi minulle määrättiin panacodia ja buranaa ja niillä tuntuisi kyllä selviävän ihan hyvin. Näiden lisäksi syön 5 päivän antibioottikuurin varmuuden vuoksi. 

1. päivä leikkauksen jälkeen

Hotellin aamiaisella söin vähän sitä sun tätä, yöllä oli kamala nälkä mutta aamiaisella ei sitten tehnyt mieli ruokaa. Lähdimme ratikalla klinikalle ja 10 maissa tapasin vielä lääkärin. Hän poisti tukisiteet ja näin ensimmäistä kertaa uudet rinnat. Kovasti olivat turvoksissa ja mustelmilla, mutta silti tuli onnellinen olo; siinä ne nyt tosiaan on. Paksujen sidosten ja liivien alta en ollut uskaltanut kurkkia ollenkaan ja epäilin että rinnat olisi sittenkin jääneet toivomaani pienemmiksi, mutta uskoisin että koko on oikein hyvä kunhan kudokset tuosta asettuu. Pitkän välimatkan takia sovimme, että lähetän viikon päästä jälkitarkastuskuvat klinikalle ja tuttu terveysalan ammattilainen voi poistaa tarvittaessa tikkien solmut (tikit ovat itsesulavia mutta solmukohdat voivat tarvita poistoa haavojen parantumisen myötä). Lähdimme hotellille pakkailemaan ja kaupungissa samana aikaan vierailulla oleva äitinikin poikkesi moikkaamassa meitä. Häntä kyllä koko operaatio hirvitti, mutta ei tuominnut minua sen pahemmin. Kerroin miksi valitsin juuri tämän kirurgin ja klinikan, miten olin varautunut komplikaatioihin ja myöskin syyt miksi olen halunnut tämän toteuttaa. Kyllä hän tuntui ainakin osittain ymmrtävän syitäni. Puolen päivän jälkeen luovutimme hotellin ja lähdimme junalle. Liikkuminen oli melko hidasta, mutta ei kivuliasta. Junamatka kesti noin 5h, suurimman osan ajasta taisin torkahdella kipulääkkeiden vaikutuksen ja edellisen valvotun yön ansiosta.  Perillä ystäväpariskunta oli meitä vastassa ja iltaa vietettiin siinä vielä hetken verran. Iso kiitos myös heille kun olivat kotijoukkoina, ruokkivat kissat ja lämmittivät mökkiä reissun ajan, koska tietysti juuri tähän ajankohtaan osui tammikuun kovimmat pakkasetkin. Illalla otin lääkekombon ja kävin valtavaa tyynykasaa vasten nukkumaan.

2. päivä leikkauksen jälkeen

Tämä yö sujui jo paremmin. Nukuin n. 4 tunnin erissä, heräsin keskellä yötä, santsasin vähän lääkitystä ja jatkoin unia. Torkuttelin pitkälle aamupäivään ja kävin tänään ensimmäistä kertaa suihkussa leikkauksen jälkeen. Hiusten pesu onnistui jotenkuten varovaisesti. Puoliso avustelee esim. takin laittamisessa päälle ja ruoanlaitossa.  Liikkuminen on melko kankeaa, etenkin sohvalta / sängystä ylös nouseminen on vaikeaa. Koska en ole tottunut nukkumaan puoli-istuvassa asennossa, selkä on vähän jumissa. Onneksi meillä on tavallista korkeampi ja melko kova sänky, joten nouseminen on paljon helpompaa kuin pehmeästä hotellisängystä. Hengittäminen sujuu ihan hyvin, syvään voi hengittää varovasti ja rauhallisesti. Ponnarin saan juuri ja juuri laitettua itse niskaan, mutta en pään päälle nutturalle. Kauheasti tekisi mieli nostella kissoja syliin mutta se on kiellettyä ainakin seuraavat pari viikkoa. Täytyy myös pitää huoli että ne eivät tallo rintojen päälle kun änkeävät syliin. Tukiliivit ovat yllättävän mukavat, vaikka leikkausturvotusta on vielä selvästi kropassa. Etenkin rasvaimu jätti aika hurjat mustelmat jälkeensä, mutta muuten ei ole kunnossa valittamista. Ihan hyvillä fiiliksillä siis toivutaan operaatiosta. Vielä ei ainakaan kaduta eikä harmita! :D Joka kerta kun kulkee peilin ohi niin katsoo vaan ihan epäuskoisena että nuo on tosiaan omat rinnat, ei mitkään topatut liivit. Nämä ei myöskään tunnu vierailta, en todellakaan tunne implanttia tuolla sisällä (ainakaan vielä). Kovin on kiinteät ja turvonneen tuntuiset, mutta ihan omilta rinnoilta tuntuvat. Nänneissä on tunto kokolailla entisellään, reagoivat kylmään ja kevyenkin kosketuksen tuntee. Ehkä siksi myös sopeutuminen uusiin rintoihin tuntuu helpolta koska niissä on kuitenkin vielä jotain tuttuakin mukana. :)

maanantai 21. tammikuuta 2019

Juhlapaikkoja Pohjois-Karjalassa

Kesäinen aamu vuonna 2018. Auto kurvaa pihaan. Autosta astuu yksi kaasoistani sekä  seremoniamestarimme. Heillä on mukanaan tuoreita mansikoita ja skumppapullo. 

Saatesanat olivat: "Nyt lähdetään etsimään teille juhlapaikka!" 
Kriteerit: 
- tilat n. 90 hengelle
- kohtuullinen matka Joensuusta TAI  kaikki palvelut paikan päällä
- morsian tykkää <3

Listaan tähän postaukseen ensin paikat joissa kävimme tuona päivänä. Lisäksi listaan myös ne paikat joissa on käyty puolison kanssa tutustumassa tai pyydetty tarjouspyyntö, mutta niistä ei valitettavasti ole kuvamateriaalia. Kun rupesin etsimään juhlapaikkoja netistä, en tiennyt yhtään mistä aloittaa. Tuntui ettei koko Pohjois-Karjalasta löydy mitään juhlapaikkoja, mainonta oli melko olematonta ja puskaradion nupit sai vääntää kaakkoon että alkoi tietoa löytymään. Loppujen lopuksi paikkoja on, ja runsaasti. Jokaiseen eri makuun ja budjettiin. Toivottavasti tämä postaus auttaa seuraavia hääpareja juhlapaikkojen etsimisessä. Kuvat ovat itse otettuja ja mielipiteet täysin omiani tai keskusteluissa kuultuja. Muut tiedot  (eli lähinnä etäisyydet ja henkilömäärät) yritysten nettisivuilta kerättyjä.Anniskelutiedot ovat oman muistini varassa, joten 100% varmuutta en niistä lupaa.


Kuski otti vain puolikkaan lasillisen, toim. huom. Tuleva morsian vähän enemmän. 
Joukiisenranta, Eno



 Komea huvilatyyppinen rakennus, jossa ruokailutilat noin 50 hengelle + terassilla n. 20 hengelle tilat. Upeat järvimaisemat. Mahdollisuus pitopalveluun.Omat juomat ok. Matkaa Joensuusta n. 40km.

 Kokkolan erä ja matkailu, Eno

Juhlatilaksi muunnettu navetan ylinen

Vanhan navetan ylinen, mikä kunnostettu juhlatilaksi. Ihanan maalaisromanttinen paikka peltojen keskellä. Minun makuuni juhlatila oli hieman liian täyteen ahdettu muuta rekvisiittaa, vanhoja työkoneita yms. Tilat n. 100 hengelle, lisäksi esiintymislava bändille ja tilat juomabaarille/pitopalvelulle. Omat juomat ok. Plussat myös mökkimajoitusmahdollisuudesta ja "hääsviitistä."
Hääsviitti ja navetta yrityksen omistajan pihapiirissä, mökit lyhyen kävelymatkan päässä. Etäisyys Joensuusta n. 35 km.

Parppeinpirtti, Ilomantsi

Karjalaista rakennustyyliä edustava Parppeinpirtti
Karjalaista tyyliä henkeen ja vereen uhkuva ravintola- ja kulttuurikokonaisuus Ilomantsissa Parppeinvaaralla. Pitopalvelu, ruoat ja anniskelu ravintolan tiloissa. Ei majoitusmahdollisuutta. Ravintola-anniskelu. Etäisyys Joensuusta n. 60km

Pidimme pienen pitstopin Hermannin Viinitornilla, joka on käymisen arvoinen paikka niin miljöönä, kuin suomalaisen viinikulttuurin helmenäkin. 
Vanhaan vesitorniin rakennettu viinibaari.

Näkyykö sitä täydellistä juhlapaikkaa?
Tornin huipulla pidimme pienen viininmaisteluhetken. Etenkin Hermannin liköörit jäivät mieleen, ja näitä voisin hyvin kuvitella tarjoavani hääjuhlassamme. Breikin jälkeen matka jatkui toiseen ilomantsilaiseen juhlakeskukseen.

Megrin Matkailu, Ilomantsi

Juhlatila pääsalissa

Vanha yliopiston tutkimuskeskus sai uuden elämän vuonna 2017 Megrin Matkailun kokous- ja juhlakeskuksena. Tilat on kunnostettu, ja kahdessa eri juhlasalissa on tilat n. 60 hengelle. Majoitus järjestyy vanhoissa kampushuoneissa,  upea järvimaisema ja saunomismahdollisuudet. Ravintola-anniskelu. Etäisyys Joensuusta n. 90km


----------------
Seuraavaksi listaan muita juhlapaikkoja, joihin tutustuimme tarjouspyyntöjen / vierailujen perusteella.

Bomban Talo, Nurmes

 Mahtava juhla- ja lomakokonaisuus Nurmeksessa, jossa karjalaistyylinen Bomban talo sekä täysin uudistettu kylpylähotelli luovat ainutlaatuisen, yhtäaikaa modernin ja silti perikarjalaisen miljöön. Mahdollisuus toteuttaa isotkin häät, tilat majoituksineen yli 100 hengelle. Nurmeksen kirkko on lyhyen matkan päässä Bombalta. Kirkko on katedraalimaisen uusgoottilaiseen tyyliin rakennettu ja se on hieman yllättäen Suomen 5. isoin kirkko. Etäisyys Joensuusta n. 130km. Ravintola-anniskelu. Yksi halvimmista vaihtoehdoista.

Break Sokos Hotel Koli, Lieksa

Maaginen, jo kansallistaiteilijoitamme inspiroinut Koli. Täällä olemme puolisoni kanssa käyneet niin retkeilemässä kuin rentoutumassa kylpylässä. Häälehtien ylistämä, täyden palvelun juhlakokonaisuus mutta silti intiimi ja luonnonläheinen. Ravintola-anniskelu. Etäisyys Joensuusta n. 60km.

Herranniemi, Vuonislahti (Lieksa)

Kolin "toisella puolella" eli Pielisen vastarannalla sijaitseva kestikievari, jossa tilat n. 80 hengelle.  Jonkin verran majoitustiloja. Etäisyys Joensuusta n. 80km

Utran Uittotupa, Joensuu

Hulppeat, muutama vuosi sitten kunnostetut juhlatilat, useampi eri juhlasali ja Utran uittolaisperinteitä huokuva miljöö Joensuun kaupunkikeskustan kupeessa. Utran kirkko ja Joensuun kirkko kumpikin lähellä, urbaaneille hääpareille kulkuvaihtoehtona fillari tai vaikka julkiset. Utran saaret vieressä, josta saisi ihania hääkuvia. Ravintola-anniskelu. Tarjouspyyntöjen perusteella kallein vaihtoehto.


Juhlakeskus Gaiju, Vaivio (Liperi)

Vanhasta kyläkoulusta (?) kunnostettu juhla- ja kokousravintola. Henkilömäärä ei tiedossa, juhlasalin perusteella arvioisin että 100 hengen häät järjestyisivät kyllä. Ei majoitusmahdollisuutta. Ravintola-anniskelu. Idyllisten peltomaisemien keskellä, etäisyys Joensuusta n. 20km.


Maatilamatkailu Hirvonen, Suhmura (Joensuu)

Lyhyen ajomatkan päässä Joensuusta, isot juhlatilat n. 150 hengelle. Muutama mökki majoitukseen myös saatavilla. Pitopalvelun emäntä tekee kaikki ruoat itse kakkuja myöten, siinä vasta ehta karjalainen emäntä. Toisaalta myös eläköitymissuunnitelmista oli jo puhetta, joten yrityksen tulevaisuus useamman vuoden päähän suunniteltavissa häissä on epävarma. Omat juomat ok. Etäisyys Joensuusta n. 20km.

Kontiolahden Kotiseutukeskus, Kontiolahti

Viehättävä kotiseutupiha ja aivan mielettömän hieno, juhlatilaksi kunnostettu vanha kivinavetta. Erityisesti kiviseinät täältä jäivät minulle mieleen. Kävelymatkan päässä Kontiolahden kirkosta. Omat juomat ok. Navetan tilat n. 80 hengelle, etäisyys Joensuusta n. 20km.

Pärnätupa, Ylämylly (Liperi)

Aittarakennus sekä kesäisin "lisäosana" toimiva juhlateltta, yhteensä n. 80-120 henkeä. Majoituskapasiteettiä löytyy myös, kuin myös sauna- ja karaoketilat. Hyvin persoonavetoinen paikka, omistajan tyyli saattaa jakaa mielipiteitä. Omat juomat ok. Etäisyys 20km Joensuusta. 

Hotelli Niittyranta, Joensuu

 Pieni hotelli, mutta alakerrassa näyttävät juhlatilat isoillekin häille. Täälläkin ihastuin juhlasalin kiviseiniin. Itseäni häiritsevä seikka oli, että käytännössä hotellin vastapäätä ja vieressä oli rivitalo-asuinaluetta. En halua hääkuvien taustalle lasten pomppulinnoja tai grillejä ja kottikärryjä. Ravintola-anniskelu.  Etäisyys Joensuusta n. 15km.

Lomakeskus Huhmari, Polvijärvi

Useamman vuosikymmenen mittainen kokemus kokous-ja juhlapuolelta, löytyy majoitusvaihtoehtoja ja erilaisia juhlatiloja, niin 200 hengelle kuin 50-80 hengelle. Kallioravintola Louhessa oma persoonallinen miljöö. Miinuksena huhut homeisista mökeistä. Ravintola-anniskelu. Etäisyys Joensuusta n. 35km

Vainoniemen Huvila, Joensuu

Joensuun kaupungin omistama jugend-tyylinen pitsihuvila Joensuun Linnunlahdella. Useita pieniä ruokailusaleja, historiallinen miljöö.  20-60 hengen tiloja, kesäisiin ulkoilmajuhliin upeat puitteet jopa 200 hengelle. Ei tietoa anniskelusta. Etäisyys n. 2-3 km Joensuun keskustasta.

Tässäpä 15 juhlapaikkaa Pohjois-Karjalasta. Yksi näistä on tuleva juhlapaikkamme, arvaatko mikä? ;)

 

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Tulisitko kaasokseni?


Tästä tulee nyt pieni throwback-postaus, koska luulin hukanneeni nämä kuvat, mutta löysinkin ne nyt tietokoneen uumenista. Tarkotus oli tehdä tämä postaus jo noin vuosi sitten, mutta niinhän se menee; parempi myöhään kuin ei milloinkaan.  

Kihloista on nyt kulunut noin puolitoista vuotta. Silloin päätimme, että häitä tanssitaan elokuussa 2020. Vuosi sitten olimme paikallisilla hää- ja juhlamessuilla, jossa kysyin ensimmäistä kaasoani mukaan tähän ruljanssiin. Hänen myöntävän vastauksen jälkeen postitin muualle Suomessa asuville kaasoehdokkailleni kirjeet, joissa oli pienet tarvikepakkaukset mukana. Lisäksi halusin häihimme rakkaan ystäväni, mutta koska kaason titteli ei oikein sopisi hänen luonteelleen, pyysin häntä juhliemme seremoniamestariksi. Kaikki viisi (kyllä, viisi :D ) ihmistä vastasivat myöntävästi, ja häiden suunnittelu on nyt edennyt pienin harppauksin. Mietin pitkään, onko 4 kaasoa + seremoniamestari (+ puolison bestman) liikaa, mutta toisaalta kaikki nämä ihmiset ovat sellaisia, että en osaisi ajatella itseäni järjestämässä ja viettämässä tätä päivää ilman heitä. Vaikka ystävyys yhdistää yli maakuntarajojen, 400km päästä on piirun verran vaikeaa suunnitella kakkutastingeja ja juhlapaikkojen kartoitusretkiä. Siksi onkin mahtavaa, että osa häätiimistä asuu jo valmiiksi samalla paikkakunnalla. Vaikka nykyään digitaalinen suunnittelu ja etäpalaveeraaminen on helpompaa kuin koskaan, ei se silti ole sama asia kuin mennä ystävän kanssa paikan päälle hypistelemään mekkoja tai pöytäkoristeita.

Kirjoitin siis jokaiselle vastaanottajalle kirjeen ja pienen kortin, jossa oli ruksittavat vaihtoehdot, haluaako hän osallistua häähulluuksiin kanssani. Lisäksi jokainen sai tehtäviään vastaavan pienen tarvikepakkauksen. Seremoniamestarin pakkauksesta löytyi mm. sekuntikello täsmällisen aikataulutuksen toteuttamiseksi, taikasauva (koska todennäköisesti eteen tulee vielä kriisejä joissa tuntuu että vain ihme voi pelastaa) ja vähän viskiä joko omien tai morsiamen hermojen rauhoittamiseksi. 

Seremoniamestarin työnkuvaa.


Kaasojen pakkaus sisälsi puolestaan energia/karkkipatukan, pienen muistivihkosen ja sydänkoristeisen kynän ja pieniä kriisien pelastajia kuten ompelutarvikkeita, buranaa ja peilin. Perinteisesti kaason lahjoihin on liitetty joku vinkki häiden teemasta tai teemaväristä, mutta koska minulla ei ollut vielä minkäänlaista mielikuvaa ja ajatusta millaista meidän häissä tulee olemaan, liitin mukaan tällaisen antiteema-lahjan: ällöpinkkiä kynsilakkaa, koska se on väri mikä varmasti ei tule näkymään meidän juhlassa. 

"Mekkojen" toisella puolella oli The Kysymys.

Kolme pitkäaikaisinta ystävää = kolme sydäntä


Kuluneen syksyn aikana vietimme mökkiviikonloppua Hääkomitean kokoontumisajot - teemalla. Halusimme järjestää yhteisen tutustumishetken niille ihmisille, ketkä tulevat jonkinnäköisessä roolissa meidän juhlissa olemaan. Mökkiolympialaisten ja saunomisen lomassahan suomalainen parhaiten tutustuu uusiin ihmisiin. Uskoisin että hääjuhla saadaan tällä kokoonpanolla toteutettua erinomaisesti! Seuraavaksi haluaisin järjestää pelkästään kaasoille jonkun hemmotteluillan meidän tulevassa juhlapaikassa. Siitä lisää seuraavassa postauksessa... ;)

lauantai 19. tammikuuta 2019

Implanttien syöpäriskistä

Palaan vielä tähän otsikoissa kieppuvaan aiheeseen, eli karheapintaisten implanttien syöpäriskiin. 
Tästä linkistä löytyy plastiikkakirurgi Asko Salmen vastaus mediakohuun (15.1.2019). 

Lyhyesti; Kyseessä on BIA-ALCL(anaplastinen suurisoluinen lymfooma, anaplastic large-cell lymphoma) eli imukudoksen / imusolujen kasvain. Kyseessä ei siis ole rintasyöpä, mutta tuskinpa kukaan haluaa sen enempää rintoihin kuin imusolmukkeisiinkaan kasvaimia. ALCL on yhdistetty nimenomaan karheapintaisiin implantteihin, sileäpintaisten implanttien kanssa tätä kytköstä ei ole havaittu. ALCL:n kehittymisellä ja puhkeamisella uskotaan olevan jotain tekemistä kroonisten tulehdusten ja kapseloitumisen kanssa:

"Krooninen pitkittynyt tulehdus kudoksessa näyttäisi laukaisevan sairauden. Erään teorian mukaan rinnan kovettuminen, joka on bakteerien aiheuttama infektio, saattaisi johtaa ALCL:ään joissakin tapauksissa. Estämällä kapselin muodostuminen voitaisiin estää ALCL."

Eli tässäkin jo pitkään tiedetty kapseloitumisriski johtaa muihin vakavampiin komplikaatioihin. 
Mikä tässä on nostattanut kohun, on se että syöpää on alkanut esiintyä implantoiduilla potilailla enemmän, kuin mitä ensimmäisissä tutkimuksissa saatiin tuloksiksi. Tämä on jokseenkin tyypillistä kun tutkitaan pitkässä juoksussa ylipäätään mitä tahansa - otannan kasvaessa myös virhemarginaali kasvaa. Mitä enemmän kuluu aikaa, mitä enemmän on potilaita ja tehtyjä leikkauksia, sitä enemmän tulee myös niitä epäonnistumisia.

"--Sittemmin raportteja kertyi enemmän, mutta riski tuntui olevan äärettömän pieni: 7-15/1 000 000 implantoitua naista kohden."

"3-4 vuotta sitten julkaistu eurooppalainen aineisto arvioi esiintyvyydeksi n. 1/40 000 (15-65 v implantoitua naista kohden). Vuosi sitten Australialaiset ja Uusiseelantilaiset tutkijat arvioivat esiintyvyydeksi 1/4500. Tutkimuksen virhemarginaali oli suuri ja niinpä riskirajoiksi vedettiin 1/1000-10 000.
Suomessa on todettu kahdeksan tapausta ALCL:ää. McGhan ja Natrelle  implantteja on laitettu vuosien varrella runsas 30 000.
Maailmassa on todettu tähän mennessä 672 ALCL tapausta, joista 17 on johtanut kuolemaan. Rintaimplantteja arvioidaan laitetun yli 10 miljoonalle naiselle.

Tutkimustulostenkin vaihtelevuus on aika suuri tämän tekstin perusteella. Jos lasketaan että Suomessa on asennettu 30 000 implanttia = keskimäärin 2 per asiakas, eli 15 000 potilasta. Näistä 15 0000:sta potilaasta kahdeksan on sairastunut. Karkealla matematiikalla Suomessa sairastuneita on 1/2000 potilasta. Prosentuaalisesti tämä tarkoittaa 0,0005% mahdollisuutta sairastua ALCL:ään. 

Karhennettuja implanttejakin on erilaisia, on mikro- ja makrokarhennusta. Tarttuuko taudinaiheuttajat hanakammin kenties makrokarhennettuihin implantteihin, joita ilmeisesti Allerganin implantit ovat? Ovatko muut karhennusmetodit turvallisempia? Näihin kysymyksiin en onnistunut löytämään vastauksia, mutta oletan että implanttilaboratorioissa paahdetaan parhaillaan koeputki kuumana asian selvittämiseksi. 

Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, riskeihin varautuminen on mielestäni ainoastaan järkevää. Totta kai implantoituja rintoja pitää seurata tarkemmin kuin luomuja. En väitä, etteikö uusi tieto olisi harmillista luettavaa, mutta nykymedian sensaatiohakuinen tapa uutisoida luo turhaa hysteriaa milloin minkäkin asian ympärille. Tästä mainio esimerkki on mielestäni tämä: 

Myös Terve.fi- sivusto kirjoitti YLEn uutisoinnin pohjalta oman juttunsa asiasta. Artikkelin lopussa on Lue aiheesta lisää - klikkiotsikoita, joiden seassa oli myös tämä:
Feikkitissit ja värjätyt hiukset - varma syöpäkombo!


Kehotan kaikkia laittamaan YouTubesta tai Spotifysta repeatille Juice Leskisen biisin "Ei elämästä selviä hengissä"

Kas elämä se kaikkein vaikeinta lie
Sen kun hyvin teet se kaiken aikasi vie
Jos nyt haluat täysillä päästellä
Voit kenties elämäsi säästellä
Jee jee
Mut edes niin et sitä tee
Voit reilusti heilua svengissä
Et elämästä selviä hengissä