torstai 25. kesäkuuta 2020

Hääkengät

Häiden to do-lista on lyhentynyt jo huomattavasti. Kirkon kanssa on sovittu käytännön seikoista ja hääharjoitusten ajankohdasta, vieraslistakin on ilahduttavasti ruvennut täyttymään nimistä, koronasta huolimatta. Suurinta ongelmaa minulle on tuottanut hääpäivän pukeutuminen. Mekolle ei ole vielä(kään) ehditty tehdä mitään, mutta nyt tulevana viikonloppuna on tarkoitus lähteä puvun kanssa anoppilaan laitettavaksi. Toivottavasti saadaan mahdollisimman paljon tarpeellisia muokkauksia tehtyä viikonlopun aikana. Myös kengät ovat aiheuttaneet minulle päänvaivaa. Ostin yhdet valkeat, maltillisen matalat ja tavallisen tylsät kengät, mutta silti en päässyt irti ajatuksesta, että omissa häissäni saisin kulkea unelmakengissäni alttarille. 

Itseni tuntien, eihän siinä loppujen lopuksi auttanut muu kuin toteuttaa tämä unelma. Kyseessä olevat kengät ovat Minna Parikan punaiset Jodiet. Aluksi meinasin hyödyntää verkkokauppaa, mutta kenkien mitoitus arvelutti niin paljon, että päätin loppujen lopuksi suunnata Helsinkiin varta vasten kenkiä sovittamaan. On kai sitä hullumpiakin asioita tehty kuin matkustettu vajaa 900km yksien kenkien takia? 

Kun liikkeen näyteikkunakin on näin ihana, mitä odottaakaan sisällä!
Olen kerran aiemmin sovittanut Minna Parikoita, ja tuolloin edes koon 40 kenkä ei meinannut mahtua jalkaani. Oma kokoni on korkokengissä yleensä noin 38-39. Olin myös lukenut netistä ja kuullut muilta Parikka-faneilta, että kenkien mitoitus on todellakin melko pieni, etenkin korkokengissä. 

Liikkeessä palvelu oli erinomaista, ja sain rauhassa sovitella eri kokoja ja malleja. Myyjä sanoikin, että aiemmin mitoitus oli vielä pienempi, nyt sitä on hieman suurennettu. Mielestäni ihan fiksu veto, kyllä suomalaiselta suunnittelijalta pitää löytyä suomalaiseen jalkaan sopivat koot, vaikka kansainvälisillä markkinoilla menestytäänkin. 38-41 koot tuntuvat menevän näissä kengissä aina ensimmäisenä, kumma juttu.... Vaikka pienet ja sirot jalat näyttävät ihanilta mainoskuvissa, totuus kuluttajien kokohaarukasta taitaa valitettavasti olla hieman muuta. No, takaisin sovitukseen! 

Arvoin hieman Raquel ja Jodie-mallien välillä. Raquelissa on hieman terävämpi ja korkeampi korko, ja siinä ei ole piilokorokepohjaa. Jodiet olivat kuitenkin mukavammat jalkaan, ja ne on alunperinkin olleet ne The Kengät joihin olen Parikan tuotannosta ihastunut. Oli siis aika nopeasti selvää, mitkä kengät minulle lähti liikkeestä mukaan. 

En ole ikinä aiemmin ostanut aitoja designer-kenkiä, vaikka olen aina rakastanut etenkin korkokenkiä. Hullua! Siksi näiden ostaminen oli lähestulkoon pyhä toimitus. Jos ei edes omiin häihinsä, niin milloin sitten?  

Kengät pakattiin kauniisti, ja pakkauksen mukana tuli vielä erillinen säilytyspussi kengille, hoito-ohjeet, sekä söpöjä tarroja kivana yllätyksenä. 

Jopa kuitti tulostettiin vaaleanpunaiselle paperille.

Siinä ne nyt on!
Koko 39 on minulle näistä kengistä hyvin istuva, sopivan napakka. Koko 40 oli jo sen verran iso, että kantapää jäi lonksumaan eikä sitä olisi ihan pelkillä pohjallisilla korjattu. Minulla oli omat sovitussukat mukana, mutta liikkeestä olisi myös tarvittaessa saanut sukkia. Hieman pelkäsin, miten kengät istuvat päivän kävelyn ja helleturvotuksen jälkeenkin vielä, mutta kyllä ne ainakin jalkaan mahtuivat! Täytyy kyllä hääpäiväksi pitää huolta myös jalkojen kunnosta, kauheaa turvotusta ei näissä kengissä kuitenkaan siedetä. Nyt onkin sitten reilu kuukausi aikaa ajaa kengät sisään, että näillä on sitten mukava juhlia!

Kengissä tuli mukana tukirangat jotka auttavat säilyttämään kengän mallin säilytyksen aikana.

Koekipsuttelua terassilla.

On ne vaan aivan ihanat!
Kuvausta varten laitoin kengät paljaaseen jalkaan, koska en jaksanut alkaa kaivaa sukkahousuja kaapista, mutta kenkiä olisi hyvä käyttää aina edes jonkunlaisen sovitussukan kanssa. Ensinnäkin jalka asettuu kenkään sukan kanssa sulavammin, sukka ehkäisee hiertymien syntymistä, ja toimii myös ohuena kalvona jalan ja kengän välissä, estäen esimerkiksi hikeä ja pöpöjä pinttymästä kenkään. Ajan myötä jaloista irronnut lika ja hiki voi myös vaurioittaa kenkää, joten säännöllinen puhdistus myös sisäpinnoille kuuluu muutenkin kenkien hoitoprotokollaan. 

Nyt vaan kepein koroin kohti alttaria! <3

keskiviikko 10. kesäkuuta 2020

Koronakevät

Korona tuli ja heitti kaikki kuviot sekaisin. Jäin huhtikuussa lomautetuksi. Häävalmistelut tyssäsi kuin seinään. Miikakin sai tiedon lomautuksesta. Kouluhommat tehtiin etänä lukukauden loppuun. Kaikki suunnitellut reissut, tapahtumat ja ohjelmat peruuntui tai siirtyi. Sen verran meni tuossa muun elämän järjestämisessä ja asiaa sulatellessa, että koko blogi unohtui täysin. Olisihan tännekin voinut purkaa ajatuksia aiheesta, mutta tuntui että kaikki energia meni keväästä selviytymiseen. 

Lomautetuksi joutuminen oli odotettavissa, mutta silti inhottava isku. Sain suoraan 90 päivän lomautuslapun, kun hallitus ilmoitti ravintoloiden sulkemisesta. Ensimmäiset 1,5kk olin täysin lomautettuna. Sitten sain pyynnön S-marketista, että jos olisin halukas, voisin tehdä siellä ainakin kesäkuun ajan omien sopimustuntien mukaisesti kaupan alan hommia. Tartuin tarjoukseen välittömästi. PAMin rahoja sain odotella myös sen 1,5kk, mikä kuitenkin oli jopa kohtuullisen joutuisa käsittelyaika ansiosidonnaiselle tässä kriisissä. Nyt olen sitten muutaman viikon verran opetellut kassatädin hommia ja mättänyt makaronia ja pilttiä hyllyyn. :D Ihan mukavaa puuhaa sekin on, mutta kyllä oman duunin ääreen alkaa jo olla ikävä. Jatkosta en tiedä vieläkään, kuinka tässä käy ja milloin omat työt mahdollisesti jatkuu. Ison työnantajan etu on kuitenkin tämä, että on tarjota edes jotain korvaavaa työtä. 

Häiden järjestämisen suhteen meni aluksi kaikki into, kun jouduttiin niin pitkään olemaan epävarmuudessa että saadaanko juhlia edes järjestää. Nykyisen tiedon valossa, niin valtiollisen, juhlapaikan, kuin kirkonkin taholta, juhlat saadaan kuitenkin järjestettyä ja ilahduttavan moni vieraista on myös vastannut osallistuvansa juhlaamme. On siis ainakin jotain mitä odottaa kesän lopulla, vaikka muuten kaikki tapahtumat ja suunnitelmat onkin menneet uusiksi. Päätettiin, että oli paikalla sitten 10 tai 100 henkeä, vihille mennään 8.8.2020. Aluksi mietimme juhlan siirtämistä myöhemmäksi, mutta itseni tuntien, en usko että nauttisin päivästä samalla tavalla, tai edes olisi fiilistä enää järjestää "häitä" kun vihkiminen on tapahtunut jo aiemmin. Se tuntuisi enemmän sukujuhlalta tai vastaavalta. Joten olosuhteiden sanelemien ehtojen mukaan (tällä hetkellä tilanne näyttää jo paljon valoisammalta kuin kuukausi sitten) edetään tässäkin asiassa. 

Ollaan kuitenkin vältytty siltä pahimmalta; sairastumiselta. Lisäksi minun työttömyys jäi 3kk sijaan vain 1,5kk mittaiseksi, ja Miikan lomautus 2vk mittaiseksi. Lisäksi hän sai uuden työpaikan, joten joka pilvellä on se hopeareunuksensa. Talous on toistaiseksi turvattu, häät voidaan järjestää, rakkaat ja läheiset on myös pysyneet terveinä, ja kesä tulee koronasta huolimatta. Elämässä on siis kuitenkin kaikki ihan hyvin. <3