maanantai 12. helmikuuta 2018

FI*Sant'Ragona Leon Vemund

Noniiin, nyt sitä ollaan ihka oikean norjalaisen metsäkissan omistajia. Eilen haettiin pentu kasvattajan luota kotiin. Samalla haikeaa että pentu joutuu jättämään tutut perheenjäsenet, emon ja sisarukset ja  muuttamaan ihan vieraaseen paikkaan, mutta toisaalta voi tätä riemua ja innostusta kun pääsee pennun kotiutumista seuraamaan. Jaettiin talo kahtia siten että Leonille jäi kylppäri ja keittiö, ja Armi sai pitää loput valtakunnasta itsellään. Näin Armin lempi makuupaikkaa ja hiekkalaatikkoa ei tarvinnut siirtää kissalasta, ja pennulla oli kuitenkin hyvin tilaa tutustua. Yksin oleminen on selvästi kaikista vaikeinta Leonille, mikä on toki luonnollista kun aiemmin ollut vähintään emo ja sisarukset koko ajan läsnä. 

Ensikohtaaminen Armin kanssa sujui ihan odotetusti, epäluuloista murinaa ja sähinää Armin osalta ja pentu ihan hölmistyneenä että mitä tuo nurisee. Yön kissat viettivät erillään, nyt päivällä olen antanut kissojen totutella toisiinsa vähän kerrallaan. Kumpikaan ei ole tyytyväinen jos ovat täysin eristyksissä, kun se toinen kiinnostaa, mutta jos pentu uskaltautuu liian lähelle niin Armi suhahtaa. Leikkisää vaanimista ja sitten taas säikähdetään kun toinen tuleekin liian iholle. Ja kuitenkin Armi seuraa pentua kiinnostuneena ja käyttäytyy leikinomaisesti, lähtee perään ja heittää kyljelleen, antaa syödä ja juoda omista ruokakupeistaan, ja sitten taas varoittelee murinalla. Pentu tuntuu olevan hyvin kiinnostunut mutta osaa myös pitää etäisyyden jos Armi varoittaa. Kokonaisuudessan hyvällä mallilla on kissojen tutustuminen.

Ihan tolkuttoman suloinen tapaus, oon viettänyt tän päivän kamera toisessa ja huiskulelu toisessa kädessä. Nyt on pakko ikuistaa jokainen pentuhetki kun se on vielä noin pieni! Pörröisenä pysyy toivottavasti ihan läpi elämänsä.  :D

Mutta tässä hän nyt on;

FI*Sant'Ragona Leon Vemund

Ikää kokonaista 13vk ja 2 päivää.


Tutustumista..
 



maanantai 5. helmikuuta 2018

Herkkulakon ensimmäiset päivät

Nyt on takana viisi päivää herkutonta elämää. Ihan ärsyttää huomata kuinka paljon ajatukset pyörivät ruoassa ja makeassa. Mitä sitä ottais jälkkäriksi, pitäiskö leipoa jotain, tekispä mieli jotain hyvää. Ja hyvällähän aina meinaa sokerisia herkkuja. 
Makeanhimoa olen paikannut proteiini- ja myslipatukoilla (okei niissä on joku suklaakuorrutus mutta parempia ne on kuin että vetelisi marssia ja kismetiä), purkalla, ja ihan vaan hampaita kiristelemällä. Suolaisen herkun nälkään tein eilen popcorneja, mutta nekin on mielestäni vähän rajatapaus että saisiko syödä. Sipsit on ehdottoman kiellettyjä. Ne suklaat mitä jäi kaappiin tammikuun lopussa, on siellä pysyneet, tosin pyysin Miikaa syömään pöydällä lojuneet viimeiset joulukonvehdit etten itse sorru niihin. :D Ehkä piirun verran masentaa ajatus että vielä 23 päivää pitäisi jaksaa. No, itepä lähin. Päivä kerrallaan mennään. 

En ole vieläkään oikein hahmottanut mitä tällä tavoittelen tai koitan todistaa, mutta ehkä se itsensä huijaamisen lopettaminen ja omien lupausten pitäminen on tässäkin isoimpana asiana. Jos kelaa päässään mitä on päivän aikana tullut syötyä, sieltä aika usein "unohtuu" ne ylimääräiset herkut, yksi keksi, se automatkalla hotkaistu suklaapatukka, kaakao jättikermavaahdolla ja strösseleillä.. Ja sit ihmetellään miksi housunnappi kiristää vaikka söin tänään "vaan kanasalaatin ja pari palaa leipää". Huokaus. Myöskin se omista päätöksistä kiinni pitäminen ja tavoitteita kohti kulkeminen (HITAASTI... TUSKALLISEN HITAASTI..) on nyt opettelun alla. 

Tavoitteista kun kerran höpötellään, niin salitavoite on pysynyt myös! Päätin vuoden alussa että käyn 2 kertaa viikossa salilla tekemässä edes jotain. Viime viikolla kävin 3 kertaa, edellisellä viikolla flunssan lannistamana vain kerran. Mutta keskiarvo on siis pysynyt siinä kahdessa, ja on siellä joka kerta tullut tehtyä edes jonkin verran lihaskuntoa. Tästä oon tosi iloinen ja ylpeä. Useimmiten teen virtuaalitunteja, keskikehoa ja RVP:tä. Viikonloppuna täällä Joensuussa pidettiin thainyrkkeilyn SM-kisat joita pääsin töiden puolesta seuraamaan, ja taas syttyi se toive että uskaltaisin itse joskus lähteä potkunyrkkeily- tai muay thai-kurssille. Onneksi meidän salille on nyt tuotu nyrkkeilysäkki joten siellä voi nyt  vähän uskaltautua kokeilemaan ilman pelkoa että sitä nolaa itsensä kaikkien edessä.

Ja niin, tällä viikolla haemme pennun meille! TJ 6...