sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Rintaleikkaus ja ensimmäiset post op - päivät

Leikkauspäivä

Saavuin saattajani kanssa leikkauspäivänä klinikalle n. klo 10. Hoitaja otti minut vastaan, saattajalle toivotettiin hyvää päivänjatkoa ja sovittiin että ilmoittelisin sitten kun hän voi tulla hakemaan. Kävimme hoitajan kanssa esitietolomakkeen yhdessä läpi ja otin ensimmäiset kipulääkkeet.  Vaihdoin sairaalavaatteet päälle ja seuraavaksi pääsinkin jo kirurgin luokse. Kirurgi piirsi rintakehääni leikkauskartan. Keskustelimme vielä viimeisistä päätöstä vaativista asioista; nännien mahdollisesta korjausoperaatiosta ja implanttien lopullisesta koosta. 

Kokovaihtoehtoina minulla oli 415cc ja 470cc, joista sanoin kirurgille että itse kallistuisin isompaan, jos se vain saadaan minulle mahtumaan. Olin kokeillut 450cc sovituskappaleita, ja ne olivat lähimpänä sitä tulosta mitä itselleni toivoin. Arvelin että 415 olisi jäänyt sittenkin liian pieneksi, koska osa implantista kuitenkin "katoaa" kehon sisään. Sanoin että hän saa kuitenkin päättää lopullisen tuloksen sen mukaan, kumpi koko sopii kroppaani paremmin. 

En nyt muista suoralta kädeltä, olenko aikaisemmin näissä tissipostauksissani puhunut kovin tarkasti  rintojen tubulaarisuudesta. Se on kuitenkin ilmiö, jonka takia ensisijaisesti lähdin omia rintojani korjauttamaan. Suunnitelmissa on kirjoittaa tubulaarisuudesta oma postaus, kunhan saan ajatuksia kasattua. Lyhyesti, tubulaarisissa rinnoissa rinnan muoto on alikehittynyt ja putkimainen, itseltäni puuttui rinnan alaosasta rintakudos lähes kokonaan. Lisäksi tuburinnoissa on usein (kuten minulla) vaahtokarkkimaiset tai putkimaiset, isot nännit. Nännit on mahdollista korjata ns. benelli-leikkausmenetelmällä, jossa nännin ympäriltä leikataan ylimääräistä kudosta pois. Minä vierastin tätä vaihtoehtoa, mutta annoin kirurgille kuitenkin suostumukseni, että jos hän katsoo tämän lisäoperaation tarpeelliseksi, voidaan se tehdä leikkauksen yhteydessä. Sanoin kuitenkin, että mieluummin en haluaisi tätä, jos se suinkin voidaan välttää. 

Kello 10.30 olinkin sitten  jo leikkauspöydällä. Anestesialääkäri esitteli itsensä (nimi meni kyllä siinä jännityksessä ihan ohi) ja sanoi että seuraavaksi hän pistää käsivarteeni tipan ja kipulääkkeet, kohta saattaa alkaa päässä tuntua hassulta. Alle minuutissa päässä rupesikin pyörimään, olo oli vähän sama kun koittaa humalassa käydä nukkumaan ja maailma pyörii ympärillä, piti silmiä sitten kiinni tai auki. Muistan että katsoin leikkaussalin loisteputkia ja sanoin henkilökunnalle että näyttää kuin valot menisivät hississä ohitseni, sen jälkeen vintti pimeni.

Heräsin tai minut herätettiin klo 12.00. Olo oli hieman uninen, mutta ei lääketokkurainen eikä kipeä. Muistan että näin unta jostain tylsästä työjutusta, olin hoitamassa jotain isompaa tilausta ja nurisin kun ei ollut taaskaan tarpeeksi työntekijöitä vuorossa. Kovin siis arkisia unia, ei ollut liskodiskoa tai muita hallusinaatioita vahvoista lääkkeistä huolimatta. Rinnat oli teipattu pakettiin joten en nähnyt lopputulosta, mutta "kohoumat" näyttivät epäilyttävän pieniltä. Hoitaja kertoi mitä kello on, ja että leikkaus meni hyvin. Kysyin jouduttiinko nännit leikkaamaan ja hän vastasi että ei leikattu. Olin todella huojentunut. Seuraavat 4 tuntia torkuttelin / sometin heräämössä. Ilmoitin kaikille ketkä tiesivät leikkauksestani että hereillä ja hengissä ollaan. Tekstiviestin näpyttely tuntui kauhean työläältä joten nauhoitin pienen videon, joka näin jälkikäteen katsottuna oli kyllä aika huvittavaa seurattavaa, eli kyllä ne lääkkeet tehtävänsä teki. 

Lisäplussat kodikkaasta pörröviltistä.

Hoitajan saattelemana kävin kertaalleen vessassa ja noin klo 16 kirurgi tuli kotiuttamaan minut. Hän kertoi leikkauksen kulusta, sanoi että komplikaatioita ei ollut, ja että saatiin ne 470cc implantit mahdutettua rintataskuun, mutta että kudokset joutuvat nyt hieman tekemään töitä ja venymään. Yhtään isompaa ei olisi voinut minulle kuulemma laittaa. Nännien kudosta hän oli hieman avannut rinnan sisältä käsin, mutta ulkoisia operaatioita ei jouduttu tekemään. Lisäksi hän oli tehnyt pienen rasvaimun lisäoperaationa kainaloihin / kylkiin. Tämä ei ollut alun perin suunniteltu toimenpide, mutta hän perusteli ratkaisua sillä että rinnan muoto saatiin istumaan kroppaan kauniimmin kun ympäristöä vähän muokattiin sivuilta. Minulle tämä oli ihan ok, sillä olinhan antanut suostumukseni muihinkin lisätoimenpiteisiin, jos hyvän lopputuloksen aikaansaaminen sitä vaatisi. Minulle puettiin teippauksen päälle vielä tukiliivit, ja näitä tulisi pitää yötä päivää väh. 4 viikkoa. Sain mukaani "implanttipassin" jossa on tiedot implanteista mitkä minulle on asennettu, sekä lääkärin kirjoittaman epikriisin josta käy ilmi leikkauksessa tehdyt toimenpiteet. Sovimme seuraavalle päivälle vielä  jälkitarkastuksen, koska edessä olisi pitkä junamatka ja toipuminen toisessa kaupungissa.

Peekaboo.

Ensimmäiseksi haimme puolisoni kanssa ruokaa, sillä olin ollut n 20 tuntia syömättä. Ruoan jälkeen lähdimme hakemaan apteekista lääkkeitä. Tämän tehtävän olisi voinut kyllä jättää ihan saattajan vastuullekin, mutta olo oli sen verran virkeä ja halusin jaloitella, joten menimme yhdessä. Loppumatkasta alkoi ottaa voimille, ja loppuilta menikin sitten hotellilla levätessä. En nukkunut juuri ollenkaan leikkauksen jälkeisenä yönä. Heräilin ja torkahtelin 5 minuutin välein, 4 maissa yöllä otin vielä kipulääkkeitä, ja lopulta nukuin noin 2,5h. Kipulääkkeiksi minulle määrättiin panacodia ja buranaa ja niillä tuntuisi kyllä selviävän ihan hyvin. Näiden lisäksi syön 5 päivän antibioottikuurin varmuuden vuoksi. 

1. päivä leikkauksen jälkeen

Hotellin aamiaisella söin vähän sitä sun tätä, yöllä oli kamala nälkä mutta aamiaisella ei sitten tehnyt mieli ruokaa. Lähdimme ratikalla klinikalle ja 10 maissa tapasin vielä lääkärin. Hän poisti tukisiteet ja näin ensimmäistä kertaa uudet rinnat. Kovasti olivat turvoksissa ja mustelmilla, mutta silti tuli onnellinen olo; siinä ne nyt tosiaan on. Paksujen sidosten ja liivien alta en ollut uskaltanut kurkkia ollenkaan ja epäilin että rinnat olisi sittenkin jääneet toivomaani pienemmiksi, mutta uskoisin että koko on oikein hyvä kunhan kudokset tuosta asettuu. Pitkän välimatkan takia sovimme, että lähetän viikon päästä jälkitarkastuskuvat klinikalle ja tuttu terveysalan ammattilainen voi poistaa tarvittaessa tikkien solmut (tikit ovat itsesulavia mutta solmukohdat voivat tarvita poistoa haavojen parantumisen myötä). Lähdimme hotellille pakkailemaan ja kaupungissa samana aikaan vierailulla oleva äitinikin poikkesi moikkaamassa meitä. Häntä kyllä koko operaatio hirvitti, mutta ei tuominnut minua sen pahemmin. Kerroin miksi valitsin juuri tämän kirurgin ja klinikan, miten olin varautunut komplikaatioihin ja myöskin syyt miksi olen halunnut tämän toteuttaa. Kyllä hän tuntui ainakin osittain ymmrtävän syitäni. Puolen päivän jälkeen luovutimme hotellin ja lähdimme junalle. Liikkuminen oli melko hidasta, mutta ei kivuliasta. Junamatka kesti noin 5h, suurimman osan ajasta taisin torkahdella kipulääkkeiden vaikutuksen ja edellisen valvotun yön ansiosta.  Perillä ystäväpariskunta oli meitä vastassa ja iltaa vietettiin siinä vielä hetken verran. Iso kiitos myös heille kun olivat kotijoukkoina, ruokkivat kissat ja lämmittivät mökkiä reissun ajan, koska tietysti juuri tähän ajankohtaan osui tammikuun kovimmat pakkasetkin. Illalla otin lääkekombon ja kävin valtavaa tyynykasaa vasten nukkumaan.

2. päivä leikkauksen jälkeen

Tämä yö sujui jo paremmin. Nukuin n. 4 tunnin erissä, heräsin keskellä yötä, santsasin vähän lääkitystä ja jatkoin unia. Torkuttelin pitkälle aamupäivään ja kävin tänään ensimmäistä kertaa suihkussa leikkauksen jälkeen. Hiusten pesu onnistui jotenkuten varovaisesti. Puoliso avustelee esim. takin laittamisessa päälle ja ruoanlaitossa.  Liikkuminen on melko kankeaa, etenkin sohvalta / sängystä ylös nouseminen on vaikeaa. Koska en ole tottunut nukkumaan puoli-istuvassa asennossa, selkä on vähän jumissa. Onneksi meillä on tavallista korkeampi ja melko kova sänky, joten nouseminen on paljon helpompaa kuin pehmeästä hotellisängystä. Hengittäminen sujuu ihan hyvin, syvään voi hengittää varovasti ja rauhallisesti. Ponnarin saan juuri ja juuri laitettua itse niskaan, mutta en pään päälle nutturalle. Kauheasti tekisi mieli nostella kissoja syliin mutta se on kiellettyä ainakin seuraavat pari viikkoa. Täytyy myös pitää huoli että ne eivät tallo rintojen päälle kun änkeävät syliin. Tukiliivit ovat yllättävän mukavat, vaikka leikkausturvotusta on vielä selvästi kropassa. Etenkin rasvaimu jätti aika hurjat mustelmat jälkeensä, mutta muuten ei ole kunnossa valittamista. Ihan hyvillä fiiliksillä siis toivutaan operaatiosta. Vielä ei ainakaan kaduta eikä harmita! :D Joka kerta kun kulkee peilin ohi niin katsoo vaan ihan epäuskoisena että nuo on tosiaan omat rinnat, ei mitkään topatut liivit. Nämä ei myöskään tunnu vierailta, en todellakaan tunne implanttia tuolla sisällä (ainakaan vielä). Kovin on kiinteät ja turvonneen tuntuiset, mutta ihan omilta rinnoilta tuntuvat. Nänneissä on tunto kokolailla entisellään, reagoivat kylmään ja kevyenkin kosketuksen tuntee. Ehkä siksi myös sopeutuminen uusiin rintoihin tuntuu helpolta koska niissä on kuitenkin vielä jotain tuttuakin mukana. :)

maanantai 21. tammikuuta 2019

Juhlapaikkoja Pohjois-Karjalassa

Kesäinen aamu vuonna 2018. Auto kurvaa pihaan. Autosta astuu yksi kaasoistani sekä  seremoniamestarimme. Heillä on mukanaan tuoreita mansikoita ja skumppapullo. 

Saatesanat olivat: "Nyt lähdetään etsimään teille juhlapaikka!" 
Kriteerit: 
- tilat n. 90 hengelle
- kohtuullinen matka Joensuusta TAI  kaikki palvelut paikan päällä
- morsian tykkää <3

Listaan tähän postaukseen ensin paikat joissa kävimme tuona päivänä. Lisäksi listaan myös ne paikat joissa on käyty puolison kanssa tutustumassa tai pyydetty tarjouspyyntö, mutta niistä ei valitettavasti ole kuvamateriaalia. Kun rupesin etsimään juhlapaikkoja netistä, en tiennyt yhtään mistä aloittaa. Tuntui ettei koko Pohjois-Karjalasta löydy mitään juhlapaikkoja, mainonta oli melko olematonta ja puskaradion nupit sai vääntää kaakkoon että alkoi tietoa löytymään. Loppujen lopuksi paikkoja on, ja runsaasti. Jokaiseen eri makuun ja budjettiin. Toivottavasti tämä postaus auttaa seuraavia hääpareja juhlapaikkojen etsimisessä. Kuvat ovat itse otettuja ja mielipiteet täysin omiani tai keskusteluissa kuultuja. Muut tiedot  (eli lähinnä etäisyydet ja henkilömäärät) yritysten nettisivuilta kerättyjä.Anniskelutiedot ovat oman muistini varassa, joten 100% varmuutta en niistä lupaa.


Kuski otti vain puolikkaan lasillisen, toim. huom. Tuleva morsian vähän enemmän. 
Joukiisenranta, Eno



 Komea huvilatyyppinen rakennus, jossa ruokailutilat noin 50 hengelle + terassilla n. 20 hengelle tilat. Upeat järvimaisemat. Mahdollisuus pitopalveluun.Omat juomat ok. Matkaa Joensuusta n. 40km.

 Kokkolan erä ja matkailu, Eno

Juhlatilaksi muunnettu navetan ylinen

Vanhan navetan ylinen, mikä kunnostettu juhlatilaksi. Ihanan maalaisromanttinen paikka peltojen keskellä. Minun makuuni juhlatila oli hieman liian täyteen ahdettu muuta rekvisiittaa, vanhoja työkoneita yms. Tilat n. 100 hengelle, lisäksi esiintymislava bändille ja tilat juomabaarille/pitopalvelulle. Omat juomat ok. Plussat myös mökkimajoitusmahdollisuudesta ja "hääsviitistä."
Hääsviitti ja navetta yrityksen omistajan pihapiirissä, mökit lyhyen kävelymatkan päässä. Etäisyys Joensuusta n. 35 km.

Parppeinpirtti, Ilomantsi

Karjalaista rakennustyyliä edustava Parppeinpirtti
Karjalaista tyyliä henkeen ja vereen uhkuva ravintola- ja kulttuurikokonaisuus Ilomantsissa Parppeinvaaralla. Pitopalvelu, ruoat ja anniskelu ravintolan tiloissa. Ei majoitusmahdollisuutta. Ravintola-anniskelu. Etäisyys Joensuusta n. 60km

Pidimme pienen pitstopin Hermannin Viinitornilla, joka on käymisen arvoinen paikka niin miljöönä, kuin suomalaisen viinikulttuurin helmenäkin. 
Vanhaan vesitorniin rakennettu viinibaari.

Näkyykö sitä täydellistä juhlapaikkaa?
Tornin huipulla pidimme pienen viininmaisteluhetken. Etenkin Hermannin liköörit jäivät mieleen, ja näitä voisin hyvin kuvitella tarjoavani hääjuhlassamme. Breikin jälkeen matka jatkui toiseen ilomantsilaiseen juhlakeskukseen.

Megrin Matkailu, Ilomantsi

Juhlatila pääsalissa

Vanha yliopiston tutkimuskeskus sai uuden elämän vuonna 2017 Megrin Matkailun kokous- ja juhlakeskuksena. Tilat on kunnostettu, ja kahdessa eri juhlasalissa on tilat n. 60 hengelle. Majoitus järjestyy vanhoissa kampushuoneissa,  upea järvimaisema ja saunomismahdollisuudet. Ravintola-anniskelu. Etäisyys Joensuusta n. 90km


----------------
Seuraavaksi listaan muita juhlapaikkoja, joihin tutustuimme tarjouspyyntöjen / vierailujen perusteella.

Bomban Talo, Nurmes

 Mahtava juhla- ja lomakokonaisuus Nurmeksessa, jossa karjalaistyylinen Bomban talo sekä täysin uudistettu kylpylähotelli luovat ainutlaatuisen, yhtäaikaa modernin ja silti perikarjalaisen miljöön. Mahdollisuus toteuttaa isotkin häät, tilat majoituksineen yli 100 hengelle. Nurmeksen kirkko on lyhyen matkan päässä Bombalta. Kirkko on katedraalimaisen uusgoottilaiseen tyyliin rakennettu ja se on hieman yllättäen Suomen 5. isoin kirkko. Etäisyys Joensuusta n. 130km. Ravintola-anniskelu. Yksi halvimmista vaihtoehdoista.

Break Sokos Hotel Koli, Lieksa

Maaginen, jo kansallistaiteilijoitamme inspiroinut Koli. Täällä olemme puolisoni kanssa käyneet niin retkeilemässä kuin rentoutumassa kylpylässä. Häälehtien ylistämä, täyden palvelun juhlakokonaisuus mutta silti intiimi ja luonnonläheinen. Ravintola-anniskelu. Etäisyys Joensuusta n. 60km.

Herranniemi, Vuonislahti (Lieksa)

Kolin "toisella puolella" eli Pielisen vastarannalla sijaitseva kestikievari, jossa tilat n. 80 hengelle.  Jonkin verran majoitustiloja. Etäisyys Joensuusta n. 80km

Utran Uittotupa, Joensuu

Hulppeat, muutama vuosi sitten kunnostetut juhlatilat, useampi eri juhlasali ja Utran uittolaisperinteitä huokuva miljöö Joensuun kaupunkikeskustan kupeessa. Utran kirkko ja Joensuun kirkko kumpikin lähellä, urbaaneille hääpareille kulkuvaihtoehtona fillari tai vaikka julkiset. Utran saaret vieressä, josta saisi ihania hääkuvia. Ravintola-anniskelu. Tarjouspyyntöjen perusteella kallein vaihtoehto.


Juhlakeskus Gaiju, Vaivio (Liperi)

Vanhasta kyläkoulusta (?) kunnostettu juhla- ja kokousravintola. Henkilömäärä ei tiedossa, juhlasalin perusteella arvioisin että 100 hengen häät järjestyisivät kyllä. Ei majoitusmahdollisuutta. Ravintola-anniskelu. Idyllisten peltomaisemien keskellä, etäisyys Joensuusta n. 20km.


Maatilamatkailu Hirvonen, Suhmura (Joensuu)

Lyhyen ajomatkan päässä Joensuusta, isot juhlatilat n. 150 hengelle. Muutama mökki majoitukseen myös saatavilla. Pitopalvelun emäntä tekee kaikki ruoat itse kakkuja myöten, siinä vasta ehta karjalainen emäntä. Toisaalta myös eläköitymissuunnitelmista oli jo puhetta, joten yrityksen tulevaisuus useamman vuoden päähän suunniteltavissa häissä on epävarma. Omat juomat ok. Etäisyys Joensuusta n. 20km.

Kontiolahden Kotiseutukeskus, Kontiolahti

Viehättävä kotiseutupiha ja aivan mielettömän hieno, juhlatilaksi kunnostettu vanha kivinavetta. Erityisesti kiviseinät täältä jäivät minulle mieleen. Kävelymatkan päässä Kontiolahden kirkosta. Omat juomat ok. Navetan tilat n. 80 hengelle, etäisyys Joensuusta n. 20km.

Pärnätupa, Ylämylly (Liperi)

Aittarakennus sekä kesäisin "lisäosana" toimiva juhlateltta, yhteensä n. 80-120 henkeä. Majoituskapasiteettiä löytyy myös, kuin myös sauna- ja karaoketilat. Hyvin persoonavetoinen paikka, omistajan tyyli saattaa jakaa mielipiteitä. Omat juomat ok. Etäisyys 20km Joensuusta. 

Hotelli Niittyranta, Joensuu

 Pieni hotelli, mutta alakerrassa näyttävät juhlatilat isoillekin häille. Täälläkin ihastuin juhlasalin kiviseiniin. Itseäni häiritsevä seikka oli, että käytännössä hotellin vastapäätä ja vieressä oli rivitalo-asuinaluetta. En halua hääkuvien taustalle lasten pomppulinnoja tai grillejä ja kottikärryjä. Ravintola-anniskelu.  Etäisyys Joensuusta n. 15km.

Lomakeskus Huhmari, Polvijärvi

Useamman vuosikymmenen mittainen kokemus kokous-ja juhlapuolelta, löytyy majoitusvaihtoehtoja ja erilaisia juhlatiloja, niin 200 hengelle kuin 50-80 hengelle. Kallioravintola Louhessa oma persoonallinen miljöö. Miinuksena huhut homeisista mökeistä. Ravintola-anniskelu. Etäisyys Joensuusta n. 35km

Vainoniemen Huvila, Joensuu

Joensuun kaupungin omistama jugend-tyylinen pitsihuvila Joensuun Linnunlahdella. Useita pieniä ruokailusaleja, historiallinen miljöö.  20-60 hengen tiloja, kesäisiin ulkoilmajuhliin upeat puitteet jopa 200 hengelle. Ei tietoa anniskelusta. Etäisyys n. 2-3 km Joensuun keskustasta.

Tässäpä 15 juhlapaikkaa Pohjois-Karjalasta. Yksi näistä on tuleva juhlapaikkamme, arvaatko mikä? ;)

 

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Tulisitko kaasokseni?


Tästä tulee nyt pieni throwback-postaus, koska luulin hukanneeni nämä kuvat, mutta löysinkin ne nyt tietokoneen uumenista. Tarkotus oli tehdä tämä postaus jo noin vuosi sitten, mutta niinhän se menee; parempi myöhään kuin ei milloinkaan.  

Kihloista on nyt kulunut noin puolitoista vuotta. Silloin päätimme, että häitä tanssitaan elokuussa 2020. Vuosi sitten olimme paikallisilla hää- ja juhlamessuilla, jossa kysyin ensimmäistä kaasoani mukaan tähän ruljanssiin. Hänen myöntävän vastauksen jälkeen postitin muualle Suomessa asuville kaasoehdokkailleni kirjeet, joissa oli pienet tarvikepakkaukset mukana. Lisäksi halusin häihimme rakkaan ystäväni, mutta koska kaason titteli ei oikein sopisi hänen luonteelleen, pyysin häntä juhliemme seremoniamestariksi. Kaikki viisi (kyllä, viisi :D ) ihmistä vastasivat myöntävästi, ja häiden suunnittelu on nyt edennyt pienin harppauksin. Mietin pitkään, onko 4 kaasoa + seremoniamestari (+ puolison bestman) liikaa, mutta toisaalta kaikki nämä ihmiset ovat sellaisia, että en osaisi ajatella itseäni järjestämässä ja viettämässä tätä päivää ilman heitä. Vaikka ystävyys yhdistää yli maakuntarajojen, 400km päästä on piirun verran vaikeaa suunnitella kakkutastingeja ja juhlapaikkojen kartoitusretkiä. Siksi onkin mahtavaa, että osa häätiimistä asuu jo valmiiksi samalla paikkakunnalla. Vaikka nykyään digitaalinen suunnittelu ja etäpalaveeraaminen on helpompaa kuin koskaan, ei se silti ole sama asia kuin mennä ystävän kanssa paikan päälle hypistelemään mekkoja tai pöytäkoristeita.

Kirjoitin siis jokaiselle vastaanottajalle kirjeen ja pienen kortin, jossa oli ruksittavat vaihtoehdot, haluaako hän osallistua häähulluuksiin kanssani. Lisäksi jokainen sai tehtäviään vastaavan pienen tarvikepakkauksen. Seremoniamestarin pakkauksesta löytyi mm. sekuntikello täsmällisen aikataulutuksen toteuttamiseksi, taikasauva (koska todennäköisesti eteen tulee vielä kriisejä joissa tuntuu että vain ihme voi pelastaa) ja vähän viskiä joko omien tai morsiamen hermojen rauhoittamiseksi. 

Seremoniamestarin työnkuvaa.


Kaasojen pakkaus sisälsi puolestaan energia/karkkipatukan, pienen muistivihkosen ja sydänkoristeisen kynän ja pieniä kriisien pelastajia kuten ompelutarvikkeita, buranaa ja peilin. Perinteisesti kaason lahjoihin on liitetty joku vinkki häiden teemasta tai teemaväristä, mutta koska minulla ei ollut vielä minkäänlaista mielikuvaa ja ajatusta millaista meidän häissä tulee olemaan, liitin mukaan tällaisen antiteema-lahjan: ällöpinkkiä kynsilakkaa, koska se on väri mikä varmasti ei tule näkymään meidän juhlassa. 

"Mekkojen" toisella puolella oli The Kysymys.

Kolme pitkäaikaisinta ystävää = kolme sydäntä


Kuluneen syksyn aikana vietimme mökkiviikonloppua Hääkomitean kokoontumisajot - teemalla. Halusimme järjestää yhteisen tutustumishetken niille ihmisille, ketkä tulevat jonkinnäköisessä roolissa meidän juhlissa olemaan. Mökkiolympialaisten ja saunomisen lomassahan suomalainen parhaiten tutustuu uusiin ihmisiin. Uskoisin että hääjuhla saadaan tällä kokoonpanolla toteutettua erinomaisesti! Seuraavaksi haluaisin järjestää pelkästään kaasoille jonkun hemmotteluillan meidän tulevassa juhlapaikassa. Siitä lisää seuraavassa postauksessa... ;)

lauantai 19. tammikuuta 2019

Implanttien syöpäriskistä

Palaan vielä tähän otsikoissa kieppuvaan aiheeseen, eli karheapintaisten implanttien syöpäriskiin. 
Tästä linkistä löytyy plastiikkakirurgi Asko Salmen vastaus mediakohuun (15.1.2019). 

Lyhyesti; Kyseessä on BIA-ALCL(anaplastinen suurisoluinen lymfooma, anaplastic large-cell lymphoma) eli imukudoksen / imusolujen kasvain. Kyseessä ei siis ole rintasyöpä, mutta tuskinpa kukaan haluaa sen enempää rintoihin kuin imusolmukkeisiinkaan kasvaimia. ALCL on yhdistetty nimenomaan karheapintaisiin implantteihin, sileäpintaisten implanttien kanssa tätä kytköstä ei ole havaittu. ALCL:n kehittymisellä ja puhkeamisella uskotaan olevan jotain tekemistä kroonisten tulehdusten ja kapseloitumisen kanssa:

"Krooninen pitkittynyt tulehdus kudoksessa näyttäisi laukaisevan sairauden. Erään teorian mukaan rinnan kovettuminen, joka on bakteerien aiheuttama infektio, saattaisi johtaa ALCL:ään joissakin tapauksissa. Estämällä kapselin muodostuminen voitaisiin estää ALCL."

Eli tässäkin jo pitkään tiedetty kapseloitumisriski johtaa muihin vakavampiin komplikaatioihin. 
Mikä tässä on nostattanut kohun, on se että syöpää on alkanut esiintyä implantoiduilla potilailla enemmän, kuin mitä ensimmäisissä tutkimuksissa saatiin tuloksiksi. Tämä on jokseenkin tyypillistä kun tutkitaan pitkässä juoksussa ylipäätään mitä tahansa - otannan kasvaessa myös virhemarginaali kasvaa. Mitä enemmän kuluu aikaa, mitä enemmän on potilaita ja tehtyjä leikkauksia, sitä enemmän tulee myös niitä epäonnistumisia.

"--Sittemmin raportteja kertyi enemmän, mutta riski tuntui olevan äärettömän pieni: 7-15/1 000 000 implantoitua naista kohden."

"3-4 vuotta sitten julkaistu eurooppalainen aineisto arvioi esiintyvyydeksi n. 1/40 000 (15-65 v implantoitua naista kohden). Vuosi sitten Australialaiset ja Uusiseelantilaiset tutkijat arvioivat esiintyvyydeksi 1/4500. Tutkimuksen virhemarginaali oli suuri ja niinpä riskirajoiksi vedettiin 1/1000-10 000.
Suomessa on todettu kahdeksan tapausta ALCL:ää. McGhan ja Natrelle  implantteja on laitettu vuosien varrella runsas 30 000.
Maailmassa on todettu tähän mennessä 672 ALCL tapausta, joista 17 on johtanut kuolemaan. Rintaimplantteja arvioidaan laitetun yli 10 miljoonalle naiselle.

Tutkimustulostenkin vaihtelevuus on aika suuri tämän tekstin perusteella. Jos lasketaan että Suomessa on asennettu 30 000 implanttia = keskimäärin 2 per asiakas, eli 15 000 potilasta. Näistä 15 0000:sta potilaasta kahdeksan on sairastunut. Karkealla matematiikalla Suomessa sairastuneita on 1/2000 potilasta. Prosentuaalisesti tämä tarkoittaa 0,0005% mahdollisuutta sairastua ALCL:ään. 

Karhennettuja implanttejakin on erilaisia, on mikro- ja makrokarhennusta. Tarttuuko taudinaiheuttajat hanakammin kenties makrokarhennettuihin implantteihin, joita ilmeisesti Allerganin implantit ovat? Ovatko muut karhennusmetodit turvallisempia? Näihin kysymyksiin en onnistunut löytämään vastauksia, mutta oletan että implanttilaboratorioissa paahdetaan parhaillaan koeputki kuumana asian selvittämiseksi. 

Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, riskeihin varautuminen on mielestäni ainoastaan järkevää. Totta kai implantoituja rintoja pitää seurata tarkemmin kuin luomuja. En väitä, etteikö uusi tieto olisi harmillista luettavaa, mutta nykymedian sensaatiohakuinen tapa uutisoida luo turhaa hysteriaa milloin minkäkin asian ympärille. Tästä mainio esimerkki on mielestäni tämä: 

Myös Terve.fi- sivusto kirjoitti YLEn uutisoinnin pohjalta oman juttunsa asiasta. Artikkelin lopussa on Lue aiheesta lisää - klikkiotsikoita, joiden seassa oli myös tämä:
Feikkitissit ja värjätyt hiukset - varma syöpäkombo!


Kehotan kaikkia laittamaan YouTubesta tai Spotifysta repeatille Juice Leskisen biisin "Ei elämästä selviä hengissä"

Kas elämä se kaikkein vaikeinta lie
Sen kun hyvin teet se kaiken aikasi vie
Jos nyt haluat täysillä päästellä
Voit kenties elämäsi säästellä
Jee jee
Mut edes niin et sitä tee
Voit reilusti heilua svengissä
Et elämästä selviä hengissä

perjantai 18. tammikuuta 2019

Viikko leikkaukseen

Tähän aikaan ensi viikosta olen todennäkisesti jo toipumassa leikkauksesta. Lasku ja potilasohjeet tuli tällä viikolla sähköpostiin, lasku on maksettu, muutamat puhelut soiteltu klinikan kanssa ja nyt vain koitetaan selvitä tästä viimeisestä työviikosta ennen leikkausta. Hassua kyllä, vieläkään ei ole sellainen jännityksen aalto hulvahtanut vatsanpohjaan. Viime yönä mietin jo että turruttaakohan e-pillerit minulta nämä kaikki "tunnehuiput", mutta toisaalta itkeä tillotin juuri yliopiston kurssi-ilmoittautumisen kieltävän vastauksen takia, joten luulen että tunteet on ihan kohdillaan. Ehkä olen vain työstänyt tätä ajatusta niin paljon että nyt vain odotan toteutumista, sitä puuttuvaa palasta mitä kehooni olen kauan toivonut. Laskun maksaminen tuntui kyllä konkreettiselta teolta, mutta enemmän siinäkin mietin kuinka helppoa nykyään isojenkin summien kuluttaminen on. Muutama klikkaus puhelimella ja tili on monta tonnia kevyempi. Hullua. 

Viimeinen viikko kuluu toivottavasti joutuisasti - minulla on 8 päivän työputki menossa ja olen keskiviikkoon saakka töissä joka päivä. Lisäksi pitää miettiä loman ajan jutut mahdollisimman pitkälle valmiiksi sekä töistä että kotoa. Torstaina lähdemme Helsinkiin, ja leikkaus on perjantaina aamupäivällä. Minulle asennetaan anatomiset implantit, jotta rinnan muoto olisi mahdollisimman luonnollinen. Suunnitellut kokovaihtoehdot ovat 415cc ja 475 cc - lopulliseen päätökseen vaikuttaa mm. implanttien leveys rintakehääni nähden, kumman kanssa saadaan luonnollisempi lopputulos. En halua että implantit jäävät kroppani mittasuhteisiin nähden liian pieniksi tai pikemminkin "kapeiksi", mutta ajatus reilusti yli 4dl rinnoista tuntuu kyllä aika isolta sekin. Täytyy kuitenkin muistaa että osa implantista jää "kehon sisään" kudoksien alle, jolloin lopputulos ei ole yhtä massiivinen kuin miltä tuo nyt kuulostaa. 

Leikkauksen kesto on n. 1 - 1½ tuntia, jonka jälkeen heräämössä ollaan tarkkailussa 4-5 tuntia. Tämän jälkeen voin soittaa puolison hakemaan meikäläisen ja siirtyä hotellille lepäilemään. Takaisin kotiin lähdemme lauantaina - toiveissa olisi että kirurgi ennättää vielä lauantaina aamulla tarkastaa "paketin" kunnon ennen kuin lähdetään. Eniten minua hermostuttaa toipuminen - ensimmäiset viikot yksin kotona (puoliso on kyllä illat läsnä, mutta töissä on edes jonkun käytävä tämänkin aikana) uusien kehonosien kanssa, joten luultavasti pieninkin erilainen tunne, mustelma, tai kohouma mietityttää onko se nyt veritulppa vai tulehdus vai ihan normaalia. 

Pienen varjon tähän leikkausodotukseen heitti YLEn 14.1.2019  täydellisesti ajoitettu uutisointi karheapintaisten Allergan-implanttien syöpäriskistä:  ( https://yle.fi/uutiset/3-10595538 )

Jutusta minua jäi mietityttämään se, että miksi juuri Allerganin karheapinnoite on se syöpäriskin alainen - miten se eroaa muiden valmistajien karheapintaisista implanteista? Itselleni on myös tulossa karheapintaiset, tosin ei Allerganin vaan Motivan tai Sebbinin. Johtuuko juuri Allerganin tulokset siitä että näitä implantteja on tutkittu ja asennettu verraten eniten, joten tutkimustuloksiakin on runsaammin? Vai onko tosiaan juuri tässä kyseisessä valmistajan implantissa jotain miksi käyttöä ei enää suositella. Onhan tällaiset uutiset aina ikäviä juuri oman aihetta koskevan leikkauksen kynnyksellä, mutta luulen että minulla on yhtä suuri, ellei suurempikin riski napata itselleni esimerkiksi keuhkosyöpä puolisoni tupakoinnin, ja sen seurauksena oman passiivisen altistumisen takia.  

Tärkeintä mielestäni on että tällaisia implanttien turvallisuutta koskevia tutkimuksia tehdään jatkuvasti ja etenkin että niistä uutisoidaan. Jos epämiellyttävät tulokset pimitettäisiin suurelta yleisöltä, se vääristäisi kuvaa implanttien riskeistä/ riskittömyydestä. Nyt jo jotkut klinikat mainostavat mielestäni hyvinkin aggressiivisesti, jopa leikkauksen riskejä ja toipumisaikaa vähätellen. "Vain pienet haavat ja vähän buranaa, ja unelmiesi rinnat ovat sinun!" Viimeisin implanttikohu oli vajaa kymmenen vuotta sitten nämä PIP-implantit. Liekö nuorimmat implanteista haaveilevat edes muistavat kyseistä tapausta. PIP-kohun jäljiltä implanttien laatuun ja implantoinnin jälkiseurantaan on mielestäni kiinnitetty entistä enemmän huomiota ja uutta tietoa saadaan jatkuvasti. Joten kaiken kaikkiaan hyvä että asia on tapetilla, niin uutisissa kuin tutkimuksissa. Voihan se olla että 10 tai 20 vuoden kuluttua kaikki implantit on todettu terveydelle vaarallisiksi ja ihmiskunta miettii että mitä helvettiä noidenkin päässä liikkui, mutta sitä ei voi nyt tietää. Marie Curiekin paistatteli radiumin valossa onnellisen tietämättömänä sen kaameista sivuvaikutuksista. 

Laskikohan Mme. Curie mittoja kuutiosenteissä (cc)?


tiistai 8. tammikuuta 2019

Implanttien riskit

Rintaimplantteihin sekä itse leikkaukseen liittyy myös riskejä. Tämä tuskin tulee yllätyksenä kenellekään. Riskien mahdollisuuden hyväksyminen ja (ainakin henkinen ja rahallinen) varautuminen kriittisimpiin ongelmiin on mielestäni ainoastaan järkevää. Itse olen varautunut pienellä puskurirahastolla, ja pohdin myös vakuutuksen ottamista. Useat impanttivalmistajat tarjoavat erilaisia vakuutuksia komplikaatioiden tai onnettomuuksien varalta - en ole vielä tarkemmin perehtynyt näihin, mutta pieni lisäturva pahan päivän varalle ei ole minusta huono idea. 

Listaan tähän postaukseen sellaisia riskejä ja komplikaatioita, joista itse olen kuullut tai yön pimeinä tunteina pelännyt että osuvat omalle kohdalle. Näiden todennäköisyys vaihtelee varmaan mahdottomasta melko epätodennäköiseen, tuskin yksikään näistä on oikeasti kovin todennäköinen skenaario, mutta elämästä ei koskaan tiedä. Ei muuta kuin kauhukuvilla mässäilemään!

Leikkauksen jälkeiset komplikaatiot, esim. veritulppa: Näiden ehkäisyyn koitan panostaa hankkimalla mm. tukisukat ja aloitan kevyen kävelyn mahdollisimman pian. Opetan puolisolleni miltä veritulpan oireet näyttää ja kun en nuku, vahdin koipiani. #noen. Mutta vakavasti, jokaisessa leikkauksessa on omat riskinsä. Leikkauksen aikana kirurgi ja henkilökunta pyrkivät välttämään ja minimoimaan riskit, leikkauksen jälkeen se taas on minun vastuulla. Ehkä se oma vastuu on tässä se mikä enemmän pelottaa, ettei itse mokaa tätä juttua.
Leikkaushaavojen tulehtuminen: Rupeaahan se vituttamaan jos niin näennäisen pieni asia kuin haavan tulehtuminen tuo sitten isompia komplikaatioita. Etenkin jos tulehtuminen on omaa syytä (etten osaa puhdistaa haavoja oikein tai vaihtaa haavateippejä jne..)
Kapseloituminen: Rupeaako kapseloituminen kiristämään tai painamaan implantteja, kovettuuko rinnat, aiheutuuko siitä jatkuvaa särkyä, paineen tunnetta, kipua... Tai siirtyykö implantit jotenkin väärään paikkaan ja näyttävät sitten huonoilta?
Repeäminen: Mitä jos implantti tai mun rintalihakset repeää liian rajussa menossa? Töissä joudun kuitenkin siirtelemään raskaitakin kuormia.
Breast implant illness: Rintaimplanttisairaus. Tämän "sairauden" olemassaolosta ei ole virallista lääketieteellistä tutkimusta tai todistusta, esimerkiksi suomeksi asiasta ei löydy juuri ollenkaan tietoa: Kuitenkin internetistä löytyy rintaimplanttien vastaisia sivustoja, blogeja, videoita, jopa lääkäreitä jotka uskovat että implantit aiheuttavat (joillekin) naisille selittämättömän kirjon oireita. Youtubesta löytyy lukemattomia omakohtaisista kokemuksista tehtyjä videoita joissa naiset listaavat kummallisia oireita jotka ilmaantuivat vasta implanttien ottamisen jälkeen. Aiemmin terveet naiset kokevat implanttien aiheuttaneen vaivoja ja heikentäneen heidän terveyttään. Moni kokee että vasta implanttien poiston myötä oireet ovat helpottaneet. Totta vai tarua? Itse uskon ihmisen henkilökohtaisen kokemuksen ja alttiuden reagoida asioihin vaikuttavan tähän suuresti. Itselläni on ollut muutamia lävistyksiä (= selkeästi implantteihin rinnastettavissa oleva vierasesine :D )  jotka eivät jatkuvasta hoidosta ja huollosta huolimatta "sopeutuneet" kehooni - tuntui että jatkuvasti lävistyksen ympärillä oli joku tulehdus päällä, ikään kuin keho olisi hylkinyt korua ja kieltäytynyt paranemasta. Vasta korujen poistaminen helpotti. Toisaalta taas minulla on tällä hetkellä 6 täysin ongelmatonta ja helposti parantunutta lävitystä, osa jopa lihaksessa / rustoissa. Tämä on kuitenkin mielenkiintoinen aihe josta aion jossain vaiheessa tehdä vielä oman postauksensa, kunhan olen tehnyt hieman lisää taustatutkimusta.
Kehon hylkimisreaktio: Jos kehoni ihan konkreettisesti ilmoittaa että tää homma ei toimi. Mitä jos koen, että terveyteni heikkenee, jatkuvasti on joku  tulehdus ja flunssa ja särky vaivana mikä voisi säteillä implanteista? Onko se sitten sitä breast implant illnessiä?
Elämän vaikeutuminen implanttien myötä: Liikeratojen / voiman / sitä myötä elämän rajoittuminen implanttien takia. Mitä jos en voi enää maata mahallani? Jos kurottelu tai raskaiden kuormien siirtely koskee? Jos huomaamattani rupean rajoittamaan tekemisiäni koska se ei tunnu tisseissä hyvältä? (vertaa esim. jos vasemman puolen hampaaseen koskee niin pureskelet kuin huomaamattasi enemmän oikealla puolella)
Bimboksi/huomiohuoraksi/pinnalliseksi leimatuksi joutuminen: No onpahan kylillä sit puhuttavaa ihmisillä. Tästä en ole oikeasti kauhean huolestunut, lähinnä odotan huomaako kukaan edes muutosta. Enemmän bimboutumiseen uskon vaikuttavan sen että miten esitän itseni somessa/ täällä / livenä jatkossa rintojen kera. Jos mennään tissit edellä niin ei sekään väärin ole, kyllähän naapurikin tykkää uutta autoaan esitellä, mutta sit ei voi syyttää kuin itseään jos rupeaa ihmisten leuat louskumaan.
Nukutuksen / puudutuksen epäonnistuminen:  Mitä jos makaan pöydällä näennäisesti lamaannutettuna enkä pysty liikahtamaan tai ilmaisemaan että olen tajuissani mutta tunnen joka veitsen viillon? Tai mitä jos saan allergisen reaktion anestesia-aineista eikä minua voida ollenkaan nukuttaa? #erittäintodennäköistä
Jos joudun poistattamaan implantit: Jos mistä tahansa onnettomasta syystä johtuen joudunkin poistattamaan implantit. Oma terveys on kuitenkin tärkeintä ja jos nämä jotenkin vaarantavat sen, en näe muuta vaihtoehtoa kuin poistattaa implantit. Toivon hartaasti että näin ei käy, mutta tämäkin asia pitää käsitellä läpi. Varmasti harmittaisi kaikki se hukkaan heitetty raha, ja itsesyytöksien määrä olisi varmasti valtava. Mutta toisaalta tiedän että vasta sitten voisin myös todeta että no, kaikkeni olen yrittänyt ihanien rintojen saamiseksi, nyt ei voi kuin alistua kohtaloonsa. 
Inhoan implanttejani: Vähän samanlainen pelko kuin odottavalla äidillä voi olla lasta kohtaan; mitä jos en rakastakaan sitä (niitä)? Ensimmäiset kuukaudet omaan peilikuvaan totuttelu on varmaan aika vaikeaa. Keho muuttuu kuitenkin kertaheitolla erilaiseksi niin tuntumalta kuin ulkonäöltäkin. Jos implantit eivät tuokaan sitä toivottua vaikutusta, naisellista oloa ja fiilistä omasta itsestä mitä toivon tällä saavuttavani? Mitä jos lopputulos on mielestäni huono, kuinka paljon sen pitää olla pielessä että asiasta voi tai kehtaa reklamoida? Jos soimaan itseäni että miksi menin tämän tekemään, sen rahan olisi voinut käyttää johonkin "järkevämpäänkin", pilasinko kroppani / terveyteni jne jne. Olen pureskellut näitä ajatuksia ihan jatkuvasti ja vaikka niihin on myös pätevät vastakommentit, silti se (varmaan ison muutoksen edessä ihan luonnollinen) pelko on välillä mielessä. 

Juu, lista on pitkä! Joku (varmaan äiti) voisi kysyä että miksi ihmeessä haluan toteuttaa tällaisen asian missä näin moni asia voi mennä pieleen. Niinpä. Mutta voin myös huomenna jäädä auton alle. Sit murtuu polvi, sinne joudutaan laittamaan tekonivel, joudun vielä isompaan leikkaukseen ja lopputulos on sama. Vierasesine kehossa ja toipuminen ja samat komplikaatioriskit edessä. Mutta sehän on perusteltua koska se on terveydellisistä syistä johtuvaa. Koska omassa kehossa viihtyminen ja oman kehonkuvan parantaminen ei taas ole hyvinvoinnin edistämistä?



From Google

lauantai 5. tammikuuta 2019

3 viikkoa leikkaukseen

Joulukuussa kävin toistamiseen konsultaatiossa. Sillä kertaa kirurgi ei ollut paikalla, mutta hoitajan kanssa soviteltiin vielä erilaisia implanttikokoja. Sovitin 350cc, 450cc ja 550cc "muotteja" ja näistä 450cc tuntui sopusuhtaisimmalta. Yli 500 oli selvästi aivan liian iso omasta mielestä (vaikka hoitaja sanoi että sekin varmasti sopisi.. :D ) ja 350 jäi taas hieman kapean näköiseksi, vaikka rintojen sivuprofiili oli niilläkin hyvännäköinen. Päädyimme siis n. 450cc kokoon. Hoitaja sanoi että he tilaavat paria eri kokoa ja sitten leikkauspäivänä katsotaan kumpi sopii paremmin.  Implantin merkistä (Motiva tai Sebbin) ja mallista riippuen koko tulee olemaan siis 415-460cc.  Aluksi olin ihan varma että yli 4dl rinnat olisivat ihan mammuttikokoa, mutta tähän kroppaan suhteutettuna oikastaan näyttivät hyvinkin sopusuhtaisilta:

Tällaiset ois aika kivat.


Nyt on sitten 20 päivää leikkaukseen! Ensi viikolla pitäisi sähköpostiin tulla lasku ja valmistautumis- + potilasohjeet. 14.1. on vielä puhelinaika, jossa voi kysyä mahdollisesti vielä mieleen tulleita asioita. Nyt on vielä jotenkin epäuskoinen olo että koko projekti on ihan lähellä toteutumista. Ehkä se konkretisoituu siinä vaiheessa sitten kun rahat lähtee tililtä...

Muita valmisteluita olen tehnyt sen verran että varasin junamatkat + hotelliyöpymiset meille. Puolisoni lähtee mukaan tueksi ja turvaksi. Lähdemme Helsinkiin 24.1. ja leikkaus on suuniteltu 25.1. aamulle. Olemme vielä 25.-26.1 välisen yön hotellissa, ja sitten olisi tarkoitus palata takaisin kotiin toipumaan. Jälkitarkastus on noin viikon-kahden päästä leikkauksesta. Jonkin verran reissaamista siis on tiedossa, mutta näen asian niin että tämä prosessi vie toipumisineen vain muutaman kuukauden. Jos sillä työllä saa useiksi vuosiksi itselleen kauniit rinnat niin olen valmis uhraamaan ajan ja vaivan siihen.

Tässähän täytyy kohta alkaa suunnitella ennen- kuvien ottamista! :)