Jälkitarkastus + pros & cons

Leikkauksesta on nyt kulunut 3 kuukautta. Kävin viime viikolla jälkitarkastuksessa, jossa kirurgi tutki rinnat läpi ja totesi että toipuminen etenee mallikkaasti. Oltiin samaa mieltä siitä, että hyvä ettei tehty benelli-leikkausta nänneille. Nännit ovat nyt sopusuhtaiset rintoihin nähden, ja rinnat sopusuhtaiset kroppaan nähden. Eli sitä saatiin mitä lähdettiin hakemaan. Nämä on jo jonkun verran pehmentyneet ja laskeutuneet (nk. drop & fluff - ilmiö) mutta asettuminen voi kestää jopa vuoden. Nyt pystyy kuitenkin arvioimaan ja alustavasti miltä lopputulos tulee näyttämään. Koitan tässä postauksessa kertoa toipumisesta ja rintojen "plussista ja miinuksista", joita tulen sitten lisäilemään varmaan myöhemminkin kun nyt en varmasti muista kirjoittaa kaikkea kerralla.

TOIPUMINEN

Toipumisessa rankimmat oli pari ensimmäistä viikkoa. Liikkuminen oli kankeaa, kipulääkkeitä kului jonkin verran, rinnat tuntuivat  ja näyttivät kovilta ja omituisilta ja pelkäsin etten enää ikinä voi nukkua muuten kuin selälläni ja että rinnat rajoittavat tästä lähin kaikkea liikkumistani. Toisen viikon jälkeen jätin kuitenkin kipulääkkeet pois ja viikko viikolta huomasi että voi tehdä jo enemmän ja liikeradat sujuvat helpommin. Ensimmäisen kerran taisin nukkua kyljelläni noin 4vk leikkauksesta, nyt nukun käytännössä joka yö jo kyljelläni. Mahallaan olo ei tunnu vieläkään kauhean luontevalta, mutta pehmeää alustaa vasten sekin onnistuu jo. Töihin palasin 3viikkoa leikkauksesta, ja isojen kuormien nostelua lukuunottamatta baari/tarjoilijan hommat sujuivat heti alusta hyvin. Nyt hoituu jo ne raskaammatkin nostot. 

Auton rattiin hyppäsin muistaakseni myös  noin 3 viikkoa leikkauksesta. Käytännössä kaikki normaali eläminen palautui siinä 3-4 viikon kuluessa. Enimmäisen kovemman kahvakuulatreenin tein n. 2 kk leikkauksesta, sitä ennen liikunta oli lähinnä kevyttä kävelyä ja venyttelyä. 

Leikkaushaavat ja mustelmat paranivat myös tuossa ajassa melko hyvin. Arpien teippaamista jatkoin tähän jälkitarkastukseen asti, ihan varmuuden vuoksi. Koska arven iho on alkuvaiheessa niin ohutta ja herkkää, halusin ekstrasuojaa esim. rintaliivien hankausta välttääkseni. Kaarituellisia rintaliivejä en ole vieläkään oikeastaan käyttänyt, ne painavat rintoja vielä epämukavasti. Onneksi kauppoihin on nyt tullut muitakin kaarituettomia liivimalleja kuin urheiluliivejä. Klinikan tukiliivien lisäksi olen käyttänyt urheiluliivejä sekä tosiaan noita kaarituettomia liivejä eri malleissa.

PROS

-Huomaan, että itsevarmuuteni on kasvanut siten, etten enää stressaa vaatetuksesta ja ulkonäöstä niin paljoa. Tämä kuulostaa hieman paradoksaaliselta, että piti lähteä korjaamaan jotain ulkoista juttua, jotta opin olemaan stressaamatta ulkonäöstä. :D Nyt odotan ihan eri tavalla juhlia ja tilaisuuksia joissa pääsee pukeutumaan kunnolla. Ennen ahdisti olla jopa kavereiden seurassa jos ei ollut vähintäänkin topatut urheiluliivit päällä. Puhumattakaan että olisin lähtenyt kaupungille tai illanviettoon ilman toppauksia, enhän edes omistanut yksiäkään toppaamattomia liivejä. Myöskin kaikki uima-asuja vaativat tilanteet ahdistivat paljon enemmän koska tunsin että rintojen olemattomuus saa katsojan huomion kiinittymään muihinkin kehon epäkohtiin. 

-Olen nauttinut täysin rinnoin (pun todellakin intended :D ) alusvaate-ja bikinishoppailusta, ensimmäistä kertaa elämässäni. 

-On ihan mieletöntä että nyt vastaan kokotaulukkojen mitoituksia kun koitan etsiä itselleni esim. mekkoja, joissa usein aiemmin rinnanympärys-ja vyötärönympäryssuhteet riitelivät keskenään todella paljon. On ihanan huoletonta, kun ei tarvitse jatkuvasti miettiä toppauksia ja rintaliivien huonoa istuvuutta ja sitä miten ruman muotoiset rinnat ovat ilman liivejä ja miten ne näkyvät minkäkin vaatteen kanssa.

-Peiliin katsoessa näkee vihdoin jotain kaunista ja seksikästä, eikä aina vain pelkkiä virheitä ja vajavaisuuksia. Kroppa näyttää sopusuhtaisemmalta ja naisellisemmalta. Puolisoni on myös oikein tyytyväinen lopputulokseen, ja ne keiden kanssa olen asiasta keskutellut, ovat todenneet että nämä eivät näytä mitenkään feikeiltä tai "hyppää silmille". Paras kehu oli itseasiassa eräässä pin up - valokuvaussessiossa, jossa asia tuli puheeksi ja kävi ilmi ettei kukaan paikalla olleista naisista ollut arvannut rintoja leikatuiksi. 

-Ja myönnän, tykkään siitä että kuppikoko on nyt C-D entisen AA-An sijaan. What can I say, I'm a fan for boobs ;)

CONS

-Tuntuvathan nämä erilaisilta oikeaan rintakudokseen verrattuna. Tuntuma ei ole huono, se on vain kiinteämpi ja jämäkämpi. Koska minulta puuttui rinnan alaosasta oma rintakudos lähes kokonaan, implantin tuntee selkeämmin rintojen alaosassa / sivulla. Rintojen yläosassa oma rasva/rintakudos luo pehmeämmän ja luonnollisemman tuntuman rintoihin. 

-Tietyt asennot tuntuvat vielä epämukavilta, esim. kun rinnat litistyvät (esim. juurikin mahallaan maatessa). En tiedä muuttuuko tämä vielä ajan myötä kun rinnat pehmenevät. 

-Yksi asia lisää mitä pitää ainakin jossain määrin varoa, huomioida ja seurata terveydentilassa. Välillä iskee lievä ahdistus että kannattiko ottaa tällainen terveydellinen "riski" pelkän ulkonäön takia, mutta toistaiseksi vaaka on vahvasti kallellaan plussien puolelle. 

- En saanut täydellistä instagram-vartaloa vaikka kävin leikkauksessa ;( Allit, pömppömaha ja kaksoisleuka ovat edelleen paikoillaan. I'm shook!

Huom. 

Implantit eivät ole mikään maaginen itsetunto-ongelmien ratkaisu. Ne auttavat ehkä korjaamaan kehonkuvaa ja sitä kautta rakentavat itsetuntoa, mutta tietty desimäärä täytettä ei saa korvienväliä kuntoon. Jos kärsit vakavasti kehonkuva- ja itsetunto-ongelmista, keskustele asiantuntijan / lääkärin kanssa ennen kuin alat edes harkitsemaan leikkausta.