keskiviikko 15. kesäkuuta 2022

Kansallispuistohaaste 3/41: Kolovesi

Joensuu on otollinen asuinpaikka kansallispuistojen ystävälle. Alle 100km säteellä sijaitsee 4 kansallispuistoa, ja 200km säteellä määrä kasvaa jo 9 puistoon. Lisäksi Itä-Suomen puistot eivät (Kolia lukuunottamatta) kärsi ainakaan toistaiseksi tolkuttomasta väenpaljoudesta ja sen ikävistä lieveilmiöistä. 

 Koloveden kansallispuisto sijaitsee noin 80km päässä Joensuusta, Heinävedellä. Kolovesi on nimensä mukaisesti "vesipuisto" - sen hallitseva elementti on vesi, ja vesillä liikkujalle Kolovesi tarjoaa loputtomia reittivaihtoehtoja. Me maakravut saimme sen sijaan tyytyä lyhyeen, noin 3km pituiseen Nahkaissalon luontopolkuun. Tämä sopi meille kuitenkin viime kesänä erinomaisesti, sillä mukana oli muutaman kuukauden ikäinen koiranpentumme Unski. Pienelle pennulle lyhyt luontopolku ja leiriytyminen Käköveden nuotiopaikalla oli juuri sopiva retkeilyn opettelu-retki. 

Unski Koloveellä

Luontopolku oli melko kivikkoinen, Unski kannettiin vaikeimpien paikkojen yli. Retken ajan tihutteli vettä, mutta se ei haitannut, vaan toi ihanan vehreän keväisen fiiliksen. Lohisalon nuotiopaikalla tehtiin eväät ja ihasteltiin joutsenia. Lisäksi retkellä bongattiin palokärki, pesivä joutsen, kuikka sekä telkkä. 

Kuikka toukokuun illassa

Luontopolulta siirryimme Käköveden nuotio- ja parkkipaikalle jossa yövyimme. Paikka oli kaunis hiekkaranta, tulistelukatoksella ja siistillä nykyaikaisella huussilla varusteltu. Paikalla yöpyi meidän lisäksi pari karavaanaria, ei ketään muita. Unskilla oli vielä opetteleminen teltassa nukkumiseen, joten hyvistä yöunista ei oikein voi puhua - mutta muuten ilta meni mukavasti, joskin naapurirannan mökkibileet Rauli Baddingin ja Janne Hurmeen säestämänä toi hieman eri tunnelmaa kuin kuikan huuto kesäyössä.. 

Noiden kanssako tässä pitäisi nukkua...


Itselleni jäi fiilis että Kolovesi kannattaa kokea meloen tai muuten vesillä liikkuen - puistosta saisi varmasti enemmän irti. Tämä oli kuitenkin pienen pennun kanssa sopiva retki tehtäväksi. Ehkä joskus palaamme Koloveelle meloen..! 

Sateisen retkipäivän piristys - pullaa ja kaakaota.

Vähän on vielä takissa kasvun varaa..


lauantai 12. maaliskuuta 2022

Kansallispuistohaaste 2/41: Patvinsuo

Suomunjärvi

Kävimme Patvinsuolla heinäkuussa 2019 juhlistamassa kihlajaisten vuosipäivää. Kiersimme Suomunkierto- rengasreitin, 15km. Aloitimme reitin Suomun luontotuvan parkkipaikkalta. Suomunkierron voisi hyvin mennä päiväpatikkanakin, mutta retken tarkoitus oli tuolloin nauttia hitaasti luonnosta samalla retkeilyä opetellen. Minulla ei ollut retkellä edes vaelluskenkiä vaan menin lenkkareilla, joilla pärjäsi hyvin kunhan ei poikennut polulta märkään maastoon. Teltta oli julmetun iso ja painava, äitini varastoista lainattu "retkiteltta" eli lähinnä leirintä- ja karavaanarikäyttöön soveltuva jättiläinen. Patvinsuo oli muuten ensimmäinen kansallispuisto, jossa yövyin teltassa! 



Suomunkierron maasto on kuitenkin tasaista ja polut hyviä, joten lenkkareilla pärjäsi mainiosti. Reitti oli selkeästi merkitty ja taukopaikat sijoitettu sopivin välein. Yövyimme Pokkaniemen tulenteko- ja telttailualueella. Rauhassa saatiin olla, muita yöpyjiä ei ollut. Joitain päiväretkeilijöitä kulki paikan ohitse. Suomunjärvellä on useita ihania. matalia hiekkarantoja, joissa oli ihana huljutella kesäpäivän kuumentamia varpaita. Illan tullen uskaltauduttiin naku-uinnillekin. 

Leiriytymispuuhia

Patvinsuo jäi mieleen paikkana, jonne haluan ehdottomasti vielä joskus palata tekemään pidemmän, 30km mittaisen Patvinkierron. Olen aina pitänyt suomaisemasta ja suon rikkaista tuoksuista, ja Patvinsuo on jäänyt mieleen yhtenä lempikansallispuistoistani. Erämaisen syrjäinen sijainti takaa retkeilijälle rauhan, ja upeat Suomun järven hiekkarannat, laajat aapa-ja keidassuoaukeat, sekä muhkeat tupasvillamättäät hellivät kulkijan sielua.
Aapaa

Kohti uusia polkuja.


maanantai 7. helmikuuta 2022

Kansallispuistohaaste 1/41: Koli

 Otin tavoitteeksi vierailla kaikissa Suomen kansallispuistoissa. Ne ovat mainio tapa opetella retkeilyä, valita reittejä helpoista haastaviin, nähdä ikonisia maisemia suomalaisesta luonnosta, ja nauttia uudesta harrastuksesta ja luontoyhteydestä. Luonnon ystävät saivat alkuvuodesta 2022 hienoja uutisia, kun Suomi saa 41. kansallispuiston Sallan maisemiin. 

 Ensimmäisenä puistona esittelen Kolin, sillä siellä olen useiten käynyt ja sillä on aivan erityinen merkitys minulle. Kolilla olen kokenut rakastumisen hetkiä, iloa, seikkailua, syvää alkuvoimaista luontoyhteyttä, mystistä henkisyyttä, ja tietysti, Kolilla vietettiin meidän hääjuhlaa vuonna 2020. Koli on ehdottomasti yksi lempikansallispuistoistani. 

Häähumuissa Ukko-Kolilla, kuva Nestography

Sama maisema talviasussa.


Olen kulkenut Kolilla seuraavissa paikoissa; 

Huippujen kierros, 1,5km jossa käydään Kolin korkeimmat huiput; Ukko-Koli (347m), Akka-Koli (339m) sekä Paha-Koli (334m). Huipuilta avautuu tolkuttoman hieno maisema Pieliselle ja sen monille saarille. Kierroksen voi kiertää talvi- ja kesäaikaan, kumpanakin vuodenaikana maisema on omalla tavallaan sykähdyttävä. 

Unskin kanssa Paha-Kolilla, Tapaninpäivänä 2021

Mäkrän kierto, 7 km. Mäkrän kierto laskeutuu Kolin huipuilta perinteikkäiden ahomaisemien syliin, ja nousee taas Mäkrävaaralle (313m), josta monet kansallistaiteilijatkin ovat ikuistaneet Kolin maisemia. Mäkrävaaralla sijaitsee myös legendaarinen ja suojeltu Järnefeltin mänty, vanha käpristynyt kelomänty joka on ikuistettu Eero Järnefeltin tauluihinkin. Yövyimme Ikolanahon vuokratuvalla. 

Tarhapuron vesiputous. Tarhapuron vesiputous on pieni ja korkea vesiputous joka polveilee kallionlohkareiden raosta kansallispuistossa. Sitä pääsee helpoiten ihastelemaan Likolahden parkkipaikalta, josta on noin kilometrin kävely putoukselle. Putouksen solinan kuulee jo kauas, ja ainakin oman kokemukseni mukaan putous ei jäädy talvellakaan. Putouksen lähistöllä liikkuminen on melko haastavaa sillä vesi puikkelehtii lohkareiden kolossa kulkijan jalkojen alla, sammalten vuoraamissa seinämissä. 


Pirunkirkko. Kolin Pirunkirkko on Z-kirjaimen muotoinen, yli 30m pitkä lohkareluola, jonka pääsee kulkemaan päästä päähän. Tarujen mukaan luola on ollut shamaanien voimapaikka, sekä, kuten nimikin antaa ymmärtää, alttari itse Pirun kammioihin. Luola päättyy korkeisiin lohkareisiin, joiden jälkeen avautuu tarinan mukaan itse kirkkosali. Myös kansallistaiteilija Eero Järnefelt on jättänyt jälkensä luolan seinämiin: 

"Yksi salaisuus yks henki,
yksi onni kumpaisenki,
on kirkko tämä,
sen pyhyyttä muistelemma aina”

Pirunkirkon käytävillä

Break Sokos Hotel Koli, Luontokeskus Ukko + Uhrihalkeama. Uhrihalkeama on kuin arpi kallion pinnassa. Halkeama sijaitsee aivan BSH Kolin vieressä. Kylpylähotelli kuosittaa väsyneen retkeilijän ja tarjoaa ihanan pakopaikan arjesta, yhdistellen luontoa ja luksusta. Talvisin laskettelurinteet lähtevät aivan hotellin juurelta, kesäisin taas hotellin ympärillä kiertelee monipuoliset retkeilyreitit. Myös maisemahissi on kesäisin käytössä. 

Räsävaaran näkötorni. Ei sijaitse kansallispuistoalueella, mutta näkötornista avautuu hienot vaaramaisemat Kolin suuntaan ja muualle ympäristöön. Lähellä myös laavu. Kiva retkikohde Kolin tuntumassa. 

Räsävaaran näkötorni

Se suurin Kolin "must"-retkeilijän kohteista on vielä kokematta, Herajärven kierros. Herajärven kierros on kokonaisuudessan n 60km reitti, jonka voi myös kulkea kahdessa osassa. Reitin voi jakaa kahteen osaan, pohjois- ja eteläpään osiin, jotka ovat kumpikin pituudeltaan n. 30km. Olen päättänyt, että sitten kun reitille lähden, kierrän sen kokonaisuudessaan kerralla. Saa nähdä, milloin tuo haave päästään toteuttamaan.. 

torstai 27. tammikuuta 2022

Nuku yö ulkona - haaste 2021

 Halusin haastaa itseäni retkeilemään lisää vuonna 2021. Myönnän, että koronalla oli varmasti vaikutusta retkeilyinnon heräämiseen - enkä näe sitä huonona juttuna mitä pitäisi hävetä! Jos kaikki retkeilijät vain toimisivat vastuullisesti, Suomen luonnon kantokyky ei koronaheränneistä retkeilijöistä kohtuuttomasti kuormitu. Valitettavasti tietämättömyyttä/piittaamattomuutta mahtuu aina mukaan, mutta ainakin omalta osaltani pyrin toimimaan luonnossa vastuullisesti ja huomaavaisesti sekä luontoa että kanssaretkeilijöitä kohtaan. 

 Mietin vuoden 2020 lopulla, mikä olisi sellainen haaste mikä ei olisi liian vaikea, minkä voisi tarvittaessa toteuttaa ihan lähiluonnossa, mutta joka tarjoaisi kuitenkin uusia oppeja ja itsensä haastamista. @seikkailumuikku -tilin Kanerva piti edellisenä vuonna vastaavan haasteen, ja tästä sain idean omaan haasteeseeni. Suomen Latu järjestää vuosittain elokuun lopulla Nuku yö ulkona-yön. Päätin laajentaa tämän haasteen jokaiselle kuukaudelle. Vuosi aikaa - 12 yötä ulkona. Aluksi tavoitteena oli yöpyä kuukausittain, mutta välillä elämä ja aikataulut vain eivät sovi suunnitelmiin. Hieman hassusti vuoden paras retkeily- ja lomakuukausi heinäkuu hujahti ohi siten, etten nukkunut yhtään yötä ulkona. Majoitteeksi kävi taivasalla tutimisen lisäksi teltta, laavut, kammit, autio- ja vuokratuvat, riippumatot yms. viritteet, tai muu kohde, joka oli selkeästi luonnossa eikä ns. lämmin majapaikka. Vuokra- ja autiotuvat myönnytyksenä talvikuukausien varalta, koska omat retkikamppeeni eivät ole ihan talvikelejä varten hankittuja. Vaan tulipahan sekin testattua, miten 3 vuodenajan kamat kestää pakkasessa. :D 

Loppujen lopuksi sain plakkariin 10 yötä, mikä on omasta mielestäni hyvä saavutus siihen nähden, että aiemmin yöpymisiä on ollut nippa nappa kerran-pari vuodessa. Missä sitten yövyin? Omassa pihassa, kansallispuistoissa, retkeilyalueilla - teltassa, laavulla, riippumatossa ja vuokratuvissa. Retkien myötä tuli myös monta uutta ensimmäistä kertaa, mm. ensimmäinen yön yli retki yksin, ensimmäinen 2 yön vaellus sekä ensimmäinen kohtaaminen poron kanssa. Tältä osin haaste siis toteutui erinomaisesti, uusia elämyksiä ja oppeja kertyi mukavasti! 


Nuku yö ulkona 2021

1. Ikolanahon vuokratupa, Kolin kansallispuisto, 2-3.1.

Lähdimme Ukko-Kolilta Tarhapuron vesiputoukselle ja siitä Mäkrävaaralle.  Sää heikkeni nopeasti lumisen sumuiseksi ja jouduimme hieman harhailemaan Mäkrältä ennen kuin löysimme takaisin polulle. Yövyimme Ikolanahon vuokratuvassa. Tupa oli siisti ja hyvässä kunnossa; yövyin ensimmäistä kertaa tällaisessa tupamajoituksessa. Todella kiva vaihtoehto! 

Taustalla häämöttää Ikolanahon vuokratupa, Koli.


2. Ylä-Murhin vuokratupa, Kolin kansallispuisto, 27-28.3.

Ylä-Murhin vuokratupa oli hyvin samantapainen kuin Ikolanahon tupa. Tuvan lähistöllä on Pirunkirkko, Z-kirjaimen muotoinen lohkareluola jonne pääsee sisälle kulkemaan. Luolaan liittyy paljon legendoja ja uskomuksia, ja mm. Eero Järnefelt on kirjaillut luolan seinään säkeet " Yksi salaisuus, yks henki, yksi onni kumpaisenki, on kirkko tämä, sen pyhyyttä muistelemma aina. 1893" Kävimme tutkimassa maagista ja alkuvoimaista luolaa ja olihan se upea! Palattuamme tuvalle teimme avotulella possupihvit retkievääksi. Todella kiva viikonloppu, joskin lumikengät olisivat olleet upottavassa keväthangessa hyödylliset. 

3. Teltta, oma piha. 24-25.4.

Unskin ensimmäinen yö teltassa. Kokeiltiin pennun kanssa teltassa nukkumista ja koekasasin teltan uusilla kepeillä. 

4. Teltta, Koloveden kansallispuisto, 22.-23.5.

Yhden yön retki Koloveden kansallispuistoon Miikan ja Unskin kanssa. Nahkiaissalon luontopolku sekä leiriytyminen Käköveden leiriytymisalueella. Jaoimme iltatulet kahden karavaanariherran kanssa ja kiertelimme niemennokassa. Yö meni mukavasti kuikan huutoa kuunnellessa. Unskin eka kansallispuisto! 

5. Linnalammen laavu, Ilomantsi 11.-12.6.

Taitajan taival 30km vaellus Ilomantsin ja Petkeljärven kansallispuiston maisemissa. Ensimmäinen yö vietettiin Linnalammen laavulla, minun ensimmäinen laavuyöpyminen. Muuten mukavaa, mutta nouseva aurinko meinasi herätellä jo 04 maissa. Hyttysverkko ehdoton lisä, verenimijöitä oli aivan tolkuton määrä. 

Leiri Linnalammen laavulla

6. Teltta, Keltasilmän laavu, Ilomantsi 12.-13.6.

Toinen yö Taitajan taipaleella, yövyimme Keltasilmän laavun tulistelupaikalla, joskin pystytimme oman teltan, koska laavu oli järvelle päin ja ilta oli kovin tuulinen. 20km päiväpatikan jälkeen unet maittoi, ja nukuin todella hyvin! Keltasilmä oli todella kaunis paikka, kaksi niemeä joita silta yhdistää ja joiden välistä menee häkellyttävän kirkas puro. Kuin sadusta!

7. Teltta, Repoveden kansallispuisto, 20-21.8.

Repoveden kansallispuistossa yövyin ensimmäistä kertaa yksin ulkona teltassa. Unski oli mukana vahtimassa selustaa. Ensin mentiin vetolautalla järven yli, ja leiripaikaksi valikoitui Määkijän tulistelupaikka. Aamulla koko niemi oli mystisen usvan saartama, mutta päiväksi sää kirkastui ja pääsimme retkiseuraksi saapuneiden Hannan ja Velmun kanssa kiertämään kansallispuiston reittejä. 

Unski solmussa Repovedellä. 

 8. Riippumatto, Vaajakoski, 28-29.8.

Virallinen Suomen Ladun nuku yö ulkona - yö, jonka päätin toteuttaa riippumatossa. Ostin kesän aikana riippumattokamat ja nyt nukuin ensimmäisen yön ulkona riippumatossa, sisareni talon vintillä. Komeat maisemat Päijänteelle ja illalla sai nautiskella vastarannan venetsialaisjuhlien ilotulituksesta. Hyvin nukutti, joskin riippumaton säätäminen on aika tarkkaa työtä että siitä löytyy mukava asento jossa nukkua koko yö. 

Riippumattoyö siskon vintillä, näkymä Päijänteelle.

9. Sammakkotammen vuokratupa, Tiilikkajärven kansallispuisto, 11-12.9.

Kiersimme Hannan ja koirien kanssa Tiilikan kierron n. 20km ja yövyimme Sammakkotammen vuokratuvassa. Tupa oli parkkipaikan vieressä ja siksi hieman levottomampi kuin muut tuvat joissa olen ollut, mutta varsin toimiva paikka muuten. Sammakkotammi on sopivasti reitin puolivälissä, jos matkaan lähtee Pohjoisniemen parkkipaikalta, kuten me teimme. Illalla tehtiin tortilloja ja mutakakkua minun synttäreiden kunniaksi. 

10. Teltta, oma piha 5-6.12.

Suomen 104-vuotiasta itsenäistä taivalta kunnioitin kaivamalla takapihan lumihankeen teltan mentävän aukean. Halusin testata, kuinka 3 vuodenajan varusteet kestävät pakkasessa. Aluksi oli tarkoitus yöpyä Ilomantsin Itäpisteen läheisellä autiotuvalla, mutta paikalliset punaniskat olivat vallanneet kämpän itselleen. Halusin kuitenkin saada edes sen 10. yön toteutettua haasteesta (koska tässä vaiheessa vuotta oli selvää, etten kaikkia 12 saa kasaan ), joten ei siinä auttanut kuin soveltaa. Otin pieniä glamping-vapauksia yöpymiseen ja raahasin vieraspatjan telttaan sekä virittelin lyhdyn ja pienet keijuvalot tunnelmaa tuomaan. Oli kiva yö, ja -10 asteen pakkasessa ei palellut muuta kuin ajoittain nenänpäätä, kun oli päällä kaksi kerrastoa merinovillaa. Tämän kokeilun perusteella en kuitenkaan ihan vielä hurahtanut talvitelttailuun, kyllä vuokra- tai autiotuvat ovat edelleenkin se meikäläisen talvimajoiteratkaisu. 

Oma tupa, oma lupa. Vaikka sitten viritellä jouluvaloja telttaan.

Semmoinen oli Maikin Nuku yö ulkona 2021 haaste! Vähän jäi harmittamaan etten saanut kaikkia 12 yötä kasaan, mutta silti olen ylpeä itsestäni että näinkin monta yötä tuli vietettyä äitimaan helmoissa! 

keskiviikko 26. tammikuuta 2022

Pentuvuosi tollerielämää

Koiran hankkiminen on jo monta vuotta ollut haaveenani. Rotuja punnittiin ja mietittiin, ja lopulta asiaa ei käynyt kiertäminen; tolleri sen olla pitää. Novascotiannoutajat ovat siitä lähtien olleet suosikkirotuni, kun sisareni otti ensimmäisen tollerinsa 2010-luvun alussa. Tollerit ovat älykkäitä, lempeitä, aktiivisia ja tottelevaisia. Niiden kettumainen ulkomuoto, punainen turkki ja punainen nenä herättävät aina ihastusta. 
Unskin vanhemmat Roope & Rianna

Aloin kartoittamaan pentue- ja kasvattajavaihtoehtoja kesällä/alkusyksystä 2021. Loppusyksystä Hedera's Kennelistä tuli tieto, että heillä olisi pentue suunnitteilla kevääksi. Lähdimme Miikan kanssa tutustumaan kasvattajaan ja koiriin, kun pennut olivat noin 5 viikon ikäisiä. Rakastuin samalta istumalta pieneen ja päättäväiseen pentuun, jolla oli valkea rinta ja punainen nenä. Niinhän siinä kävi, että kyseinen yksilö meille sieltä myös valikoitui uudeksi perheenjäseneksi. 

Pentue syntyi 15.2.2021 ja huhtikuun alussa (9.4.) haimme Unskin Somerolta Joensuuhun. Voi sitä iloa ja söpöyden määrää minkä pentu toi tullessaan taloon! Kissat totuttelivat pentuun ( ja pentu kissoihin) omaan tahtiinsa, Lennart nopeammin ja Armi hieman hitaammin. Unski on alusta asti ollut sosiaalinen, utelias ja rohkea pentu. Vaikka namit ja ruoka ovat sydäntä lähellä, suurimman ilon se saa noutoleikeistä. Osallistuimme Unskin kanssa pentukurssille heti, kun se oli mahdollista (11vk iässä).
Unski 5vk

 Kesä meni kasvaen kohinalla ja maailmaa ihmetellessä; aloimme pienestä pitäen totuttaa Unskia myös retkeilyyn ja retkiolosuhteisiin, kuten telttailuun ja retkitossuihin. Vedestä noutaminen oli selvästi samalla jännittävää, että huisin hauskaa; uimaankin opittiin kesän aikana. Lähes samaan aikaan naapuriin otettiin kiharakarvainen noutaja Helmi, ja Unskista ja Helmistä on tullut hyvät lenkkikamut. Ollaan käyty myös testaamassa agilityä, mutta aktiiviharrastaminen ei ole vielä tähtäimessä; ehkä alkeiskurssille voisimme ilmoittautua, kunhan koiran fysiikka kestää lajin rasitukset. 
Koirapuistossa on pari kertaa tullut yhteentörmäyksiä vieraiden koirien kanssa, ja olen hieman varautuneesti alkanut suhtautumaan puistoihin; kaikki huonot kokemukset on tulleet toisten äksyistä koirista, ja tällaiset yllättävät aggressiivisuudet hämmentävät selvästi uteliasta nuorta koiraa, enkä halua että koiran sosiaalisuus kärsii tällaisten takia. 

Unski 2kk



Syksyn tullen puolivuotias nuorukainen alkoi selvästi hakea rajojaan ja koetella meitä; omaa tahtoa alkoi löytyä niin lenkillä kuin leikeissäkin, ja nyt tiedän että se todellinen koulutustyö on vasta aluillaan; seuraava vuosi tulee varmasti opettamaan meitä, ensikertalaisia koiranomistajia, paljon. Mielestäni Unski on kuitenkin tolleriksi kohtalaisen rauhallinen ja malttavainen tapaus; juuri sopiva tyyppi meidän perheeseen! Kissojen kanssa ystävystyminen on hyvässä vauhdissa; Lennart ja Unski leikkivät yhdessä, Armi, no, suvaitsee. Askel sekin! 
Unski 6kk, Kolilla

Tuntuu, että olemme saaneet kaikki parhaat puolet koiran hankinnasta; sosiaalisen ja oppivaisen pennun, joka ei tuhoa, rähjää, eikä pelkää. Paria laturinpiuhaa lukuunottamatta myös järsimiseltä ja muilta tuhoilta on vältytty! Unski on ollut kahdesti hoidossa muualla, ja näiden kokemusten perusteella myös kyläilyt onnistuvat hyvin. Unski on oppinut olemaan työpäivät yksin, se rauhoittuu hyvin myös autossa. Hihnakäyttäytyminen, lähinnä vetäminen, on vielä opetteluvaiheessa, mutta annan sen koiralle anteeksi - lenkkien pitää mielestäni myös olla koiran omaa aikaa toteuttaa lajityypillistä käytöstä; ojennuksessa ja hihnassa kulkeminen ei sitä ole. Onneksi lähimetsistä avautuu hyvät ulkoilumaastot, jossa koira saa myös vapaata liikuntaa - mikä on fyysisen kehityksen ja kannalta tärkeää. Unski on myös alkanut oppimaan, että kun rinkka vedetään kaapista esille, luvassa on jotain ekstrakivaa -- ensi kesän vaelluksia innolla odottaen! Kuluneena kesänä teimme lähinnä lyhyitä päiväretkiä/yhden yön yöpymisiä koiran kanssa - en halunnut rasittaa kasvavaa koiraa vielä liian pitkillä ja rankoilla reissuilla. 
Unski Kolilla Tapaninpäivänä 26.12.2021

Parin viikon päästä Unski on vuoden ikäinen. Pennun vuosi on ollut sekä ihana että opettavainen - välillä myös hermoja raastavan uuvuttava. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois! 

Unski ja Lennart

Vuosi 2021 pähkinänkuoressa

Vuosi 2021 pähkinänkuoressa: 


-Covid19 jyllää edelleen. Rajoitukset, tapahtumien peruuntumiset ja jatkuva epävarmuus leimaa vuotta. Minä ja läheisemme ovat kuitenkin enimmäkseen välttyneet taudilta. Tammikuussa 2022 ollaan menossa 3. rokotuskierroksella. 

-Uusi työ Luotsilla oli elämäni parhaita uran käänteitä. Työt jatkuvat vuoteen 2023 saakka. 

- Perheeseen tuli uusi jäsen, novascotiannoutaja Unski.

-Retkeiltiin, paljon. Suoritin Nuku yö ulkona 2021-haasteen. 

-Blogi täytti 10 vuotta, enkä tehnyt yhden ainutta postausta koko vuoden aikana :D 


Retkistä ja Unskista aion kirjoitella tänne lisää takautuvasti, kunhan saan kuvagallerian järjestykseen.