keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Makuuhuoneen makeover

Samaan aikaan kun WC oli remontissa, remppasimme makkaria. Sillä ajatuksella, että sama se on räjäyttää kaikki auki kerrasta, sitten on kaksi huonetta missä kasarimäntypaneeli ei hierrä silmiä. Olihan se hieman hermoja raastavaa asua olohuoneessa kaksi viikkoa, mutta olen ihan tyytyväinen päätökseen. Nyt kun tavarat on löytäneet jo suurimmaksi osaksi paikkansa, tuntuu kauhean vaivalloiselta ajatukelta alkaa siirtämään hyllyjä ja maalaamaan seiniä. Tässä mäntypaneelissa minua eniten ärsyttää se, kuinka vaikeaa on saada sisustettua tauluja seinille. Keltainen puunsyinen tausta ja paneelien välit eivät tuo mitään kuvia kauniisti esiille. Esimerkkinä vaikkapa olohuoneen pin-up seinä;
Kollaasiefekti tulisi vähän kauniimmin esille tasaisessa taustassa.


Ensi kesänä ostan lomarahoilla maalia ja haltexia ja vedän männyt piiloon, hitto! No, takaisin makuuhuoneeseen. Vaadittiin kaksi kerrosta Otex-tartuntapohjamaalia ja yksi kerros paneelimaalia että saatiin vahva, puhdas valkoinen. En ole mikään suuri sisustussuunnelija, mutta sen verran tiesin että halusin saada makkarista kaiken keltaisen paneelin piiloon ja päätyseinään näyttävän kuviotapetin. Kaapin ovet vedin DC-Fixillä, josta voisin muuten tehdä ihan oman postauksensa vielä myöhemmin. Muovinuppien tilalle laitettiin uudet vetimet. Kaiken kaikkiaan tykkään tosi paljon meidän makkarista, joitakin yksityiskohtia kuten hyllyjä se vieläkin kaipaa mutta eipähän tarvitse ensimmäisenä herätessä katsella vuosien saatossa tummunutta puupaneelia!

Ennen..






..ja jälkeen;


Ovelle pitäisi vielä keksiä jotain. Tuumimme että jos vaihtaisi kaikki ovet kerralla talon huoneisiin, siksi se jäi vielä häpeäpilkuksi.

Mitäs tykkäätte?
Maalit, tapetit, DC-Fix - niillä makkari toteutettiin. Kaikkiaan hommaan upposi n.250e + uusi patteri 100e.

torstai 12. lokakuuta 2017

Talven tuloa ja uudet perheenjäsenet

Ensimmäinen kesä omassa talossa alkaa olla elelty. Se meni NO-PE-AS-TI! Talvea varten on varauduttu seuraavin toimenpitein;
-Keittiön ja takkahuoneen väliseinä kaadettiin, jotta takan ja uunin tuoma lämpö leviäisi paremmin koko taloon, ja jotta saisimme keittiöön enemmän tilaa ja tupakeittiö- henkeä.
-Ilmalämpöpumppu asennettu.
-Piipun päälle saatiin hattu.

Seinä vielä paikallaan..

Raamit jäljellä. Takka näkyy jo!
Nyt syksyn myötä kun on koti saatu siihen kuntoon että voi vaan odotella ensilunta, poltella PartyLiten kynttilöitä ja seurata kissojen temmeltämistä, toivoisin löytäväni aikaa ja inspiraatiota myös blogille. Joten pitemmittä puheitta, uusien perheenjäsenten esittely. Aloitetaan "esikoisestamme";

Armi (Harmi)

Tässä n. 3kk ikäisenä nöösinä, vasta tullut ja vähän uskalsi syliin

5kk ikäisenä, kuitenkin aika pienikokoinen, liekö jääkin tuollaiseksi tippanaksi.

Harmi tuli meille ystäväni kautta. Oli vähän vahinkolapsi talouteen missä oli jo ennestään paljon kissoja, sen huomaa kyllä luonteesta että on joutunut vähän pitämään puoliaan ruoan suhteen. Mutta kuitenkin oli pentueen rohkeimpia ja vahvimpia yksilöitä (terkkuja vaan Mokomalle, Moksu oli se minkä yli kaikki taisi talloa..) ja on sosiaalinen ja leikkisä tapaus. Kunnon sylikissakin välillä, oppinut kulkemaan hienosti valjaissa (jotain mitä en uskonut kissan ikinä oppivan niiden kokemusten perusteella mitä meidän vanhoista kissoista oli..)  ja yhtenä lapsena vaati niin paljon huomiota että erityisesti Miikalla rupesi jo tilttaamaan. Minähän sitten suostuttelin puolisoni siihen että otetaan Harmille kissakaveri - temmeltävät sitten keskenään eikä ole niin paljon leikkiä ja huomiota vaatimassa meiltä. (Eli roikkuvat sitten keskenään niissä verhoissa). Hetken aikaa sopivaa mirriä etsittiin, kunnes vastaan tuli

Prinsessa (Ronja, Musti, Tilli..nimi ei ole ihan vielä vakiintunut )
n. 4 kk ikäinen

Prinsessan tarkkaa syntymäaikaa ei tiedetä, arvio on viikolle 23 eli kesäkuun alkupuolelle. Ensimmäiset viikkonsa se oli elänyt jonkun mummon autotallissa, joka sitten soitti Varkauden Eläinsuojeluyhdistykselle että haetteko vai tapetaanko nämä. Pentue haettiin talteen ja sisaruksista arin pääsi meille. Ihastuin samettiseen mustaturkkiin heti alkuun, ja koska meillä jo Kuningatar Armi oli, pitihän sille saada kaveriksi pikku-Prinsessa. Prinsessa- nimi on eläinsuojeluneuvojan, jolta kisun haimme, pojan antama. Ehkäpä se onkin ihan kantajalleen sopiva nimi. Prinsessan luottamusta ihmisiin ja tottumista ihmiskäteen vielä rakennetaan. Aluksi se ei uskaltanut tulla lähellekään (kaikki kilisevä tosin saa sen jakamattoman huomion ja lelujen avulla sen sai näkösälle pesukoneen takaa), mutta nyt antaa jo silittää eikä juokse karkuun vaikka ihminen kävelisi ohi. Muutamia kertoja on tullut itse syliin kehräämään ja leipomaan, mutta ei anna vielä nostaa / ottaa syliin. Kuten aito kuninkaallinen ainakin, hän päättää milloin audienssi ihmisen kanssa päättyy. Mikä kuitenkin tärkeintä, kissat ovat keskenään ystävystyneet mainiosti. Hurjia iltaralleja ja painimatseja, ja vierekkäin otettuja päikkäreitä. Ruoasta ja tietyistä leluista seuraa vielä ajoittain varoittavaa murinaa, mutta mitään sen suurempaa kränää ei ole kissoilla ollut.
Lokoisasti lähekkäin

Olemme siis nykyään kissatalous, johon erityisesti Miikalla on varmaan totuttelua.. Itselläni on nyt kotoisa, lämmin ja pörröinen olo kun on kaksi kissaa puuhastelemassa. Kodin lämpö ja pehmoisten tassujen töminä parketilla <3