tiistai 17. syyskuuta 2019

Ennen-jälkeen-kuvat

Kesä meni taas sujuvasti ohi ja käytännössä unohdin koko blogin olemassaolon. Onneksi tämä on enemmän oma päiväkirja kuin aktiivinen blogiyhteisö, joten paineita kirjoittamisesta ei tarvitse ottaa. Kesän aikana nautittiin bikinikeleistä, vihdoinkin myös bikineistä nauttien! Tarkoitus oli tehdä 6kk kohdalla post op-postaus mutta se vähän jäi, joten tehdään se nyt kun leikkauksesta on kulunut melkein 8kk. 

Piti ihan lukea että mitä sitä on viimeksi asiasta kirjoitettu ja onko fiiliket muuttuneet edellisestä; kyllä on! Parempaan päin, onneksi. Edellisessä postauksessa pohdin, voinko enää ikinä esim. nukkua mahallani tai pehmenevätkö rinnat vielä. Ilokseni voin sanoa että kyllä, ja kyllä! Mahallaan nukkuminen onnistuu nykyään, mutta ei ehkä edelleenkään ole lempiasentojani. Makasin myös viikko sitten 2h tatuointipenkissä mahallani joten myös kovempaa alustaa vasten nojaaminen onnistuu ilman että rintoihin koskee tai että ne poksahtaa rikki :D Rinnat ovat myös pehmentyneet ja laskeutuneet hyvin, vasen puoli hieman enemmän kuin oikea. Toivon että oikea puolikin saavuttaisi samanlaisen pehmeyden ja luonnollisemman muodon, se on vielä vähän turhan terhakan näköinen omaan makuuni. Konsultaatiossa lääkäri lupasi kauniit siskokset, ei identtisiä kaksosia. Se toteutui. Tarkasti kun tarkastelee, rinnoissa huomaa pienen eron, mutta se voi ensinnäkin muuttua yhä näinkin pitkään leikkauksen jälkeen, ja jos tämä onkin lopullinen lopputulos, eroa ei huomaa ellei tosiaan oikein keskity tutkimaan (alasti) rintoja. Alusvaatteet / vaatteet päällä minkäänlaista eroa ei kyllä huomaa. Rintoja tunnustellessa vasemmassa rinnassa implantin reunoja ja muotoa ei oikeastaan enää edes tunnustelemalla huomaa, oikealla puolella implantin tuntee selvemmin. Kun rintoja nostelee/puristelee, kyllähän se tuntuu erilaiselta kuin normaali rinta, eli aina se ero luomun ja implantin välillä tulee kuitenkin tuntumaan ja tämä on minulle ok. Visuaalisesti havainnoituna eroa on vaikeampi huomata ;) Rinnat tuntuvat "omalta" enkä enää juurikaan stressaa että teinkö oikean päätöksen kun lähdin tähän ja mitä jos jotain käy jne jne. Tulevasta ei voi tietää, tällä hetkellä olen tyytyväinen, ja menneisyyteen verrattuna mietin vain että olisihan tämän voinut vähän aikaisemminkin toteuttaa... 

Vaateosastolla muutoksia on tapahtunut paitsi kuppikoossa, myös rintaliivien mallissa ja vaatevalinnoissa. Rinnat kipeytyvät jonkin verran jos käytän pitkään hirveän kohottavia / kaarituellisia liivejä (joita ennen käytin päivittäin kompensoidakseni puuttuvia muotoja) jotka siirtävät rintojen luonnollista asentoa. Lähinnä käytän tällaisia liivejä nyt esim. juhlavaatetuksen kanssa tai kun haluan näyttävämmän lopputuloksen. Pääasiassa arkena käytän urheiluliivejä, myös klinikalta saadut tukiliivit ovat edelleen hyvät ja käytössä. Joitakin päiviä / tilaisuuksia olen mennyt ilman liivejä, mutta yksinkertaisesti oloni on mukavampi jos minulla on liivit. Vaatetuksessa isoin ero on siinä että vaatekaappiini on alkanut ilmestymään V-aukkoisia ja sweetheart-aukkoisia paitoja ja mekkoja. Ihanaa, kun voi vihdoin ostaa naisellisia vaatteita ja olla jokseenkin varma että ne sopivat ja näyttävät hyvältä!

En ole kauhean hyvä ottamaan kuvia, ja ennen leikkausta ahdisti ihan hirveästi ottaa ennen-kuvat. Onneksi kuitenkin otin ne, JA SUOSITTELEN JOKAISTA LEIKKAUSTA SUUNNITTELEVAA OTTAMAAN NE ENNEN-KUVAT. Vaikka se olisi kuinka vaikeaa, muista että niitä ei ole pakko jakaa minnekään. Se muisto vanhoista rinnoista hämärtyy oikeasti yllättävän pian, ja sitä tottuu uusiin mittoihin eikä osaa suhteuttaa eroa. Säästin myös parit rintaliivit ajalta ennen leikkausta, ja niiden kanssa kyllä todellakin konkretisoituu se ero mikä on tapahtunut! Tässä omat ennen-jälkeen kuvat kuvattuna musta toppi päällä, ei rintaliivejä alla. Käsi on ylemmissä kuvissa noin hassusti koska koitin saada tuotua esiin kontrastia mustasta topista ja rinnan muodosta, ja antaahan se jonkun käsityksen myös rintojen koosta, toimii ns. tulitikkuaskina. Etenkin ylemmässä ennen-kuvassa näkyy myös hieman tubulaarisuuden vaikutus rintojen muotoon. Mietin pitkään, että julkaisenko kuvia ollenkaan, mutta tulin siihen lopputulokseen että lukijana minua kiinnostaisi kaikista eniten juuri ne ennen-jälkeen-kuvat, joten täältä pesee. Tämä on minulle todella henkilökohtainen asia ja vaatii rohkeutta että julkaisen nämä kuvat (lähinnä ennen-kuvien takia), mutta toivon että joku samanlaisten ongelmien kanssa kamppaileva löytää blogin ja saa tästä jotain apua omaan päätöksentekoonsa tai tsemppiä oman prosessin läpikäymiseen. Ennen-kuvat on otettu noin viikko ennen leikkausta, eli tammikuussa 2019. Jälkeen-kuvat on otettu tasan 6kk leikkauksesta ja koitin saada mahdollisimman samat kuvakulmat toteutettua jälkeen-kuvissa. 


Mainitsen vielä tähän loppuun, että rinnat eivät olleet ainakaan minulle mikään taikaratkaisu kaikkiin itsetunto- ja kehonkuvaongelmiin; olen tällä hetkellä melkoisen tyytymätön omaan painooni, tai oikeastaan siihen omaan saamattomuuteen etten ole saanut aikaiseksi tehdä asialle mitään koko vuoden aikana! Siihen tulee muutos nyt tämän syksyn mittaan. Siitä lisää myöhemmin (jos silloinkaan, tällä kirjoitusaktiivisuudella :D ) Rintojen myötä olen kuitenkin oppinut katsomaan itseäni hyväksyvämmin, minulla on itsevarmempi, huolettomampi ja seksikkäämpi olo itseni kanssa. Siitä kannatti todellakin maksaa ja käydä koko prosessi läpi sen tunteen saavuttamiseksi. Olen aivan varma, että jos en olisi toteuttanut tätä, miettisin edelleen päivittäin että pitäisikö, surisin sitä omaa epäsopusuhtaista ulkomuotoa, ja kadehtisin kaikkia naisia joilla on ne kivat, normaalit rinnat. Nyt on sentään noista huolista päästy.