torstai 11. joulukuuta 2014

Ukulele

Minä sellaisen päähänpiston että



ostin ukulelen!


Ja aion myös oppia soittamaan sillä. Ikinä en ole tällaista kädessäni pitänyt. Vähän joskus yläasteella musiikin tunneilla kitaraa koitin opetella, mutta se ura jäi hyvin lyhyeksi. Kitara oli aina jotenkin niin iso ja vaikea ja vielä vääränkätiselle mitvit-experience kaikin puolin. Tätä ukea opettelen nyt soittamaan ihan oikeakätisten tavoin, koska aivot menee solmuun jos joudun yhtä aikaa opettelemaan otteita, sointuja, rytmiä, ja vielä kääntämään kaiken päässäni vasurille. joo.. ei tuu tapahtuu. 
Hehah, mitähän tästä tulee, en malta oottaa! 

Minulla on oma ukulele-expertti jo lupautunut opettamaan, mutta koska nähdään varmaan vasta tammikuussa, niin internet. Se on kyllä jännä paikka, sieltä löytyy opit ja avut kaikennäköisiin pulmiin. Ihan vaikka esimerkiksi jos satut pitelemään käsissäsi soitinta, mitä et ole ikinä ennen käyttänyt, ja se pitäisi virittää ennen kuin sillä voi edes soittaa., niin googlaapa! Kyllä muuten löytyy! 
Ja koska elämme 2010-lukua, niin totta kai latasin puhelimeeni sovelluksen jonka avulla pystyn ukuleleni virittämään. Gstrings tuner. Helppokäyttöinen, ja mitä nyt pianon, sovelluksen, ja ukulelen sointuja vertailin, niin ihan sain sen hyvin vireeseen. 

Uken malli on ihan NEVAHÖÖD Abertone

Ostin sen sikana säkissä huuto.netistä. Tosin myyjällä on jonkinnäköinen soitinpaja, mitä kautta myy aika isollakin volyymillä erilaisia soittopelejä, joten sanotaanko vaikka että oli se sika sentään läpinäkyvässä säkissä. :D

En ole mistään Ukulele-valmistajien listauksista sitä löytänyt, mutta siis suomalainen firma, joskin soittopeli on teetetty Kiinassa. Kansi ja pohja on lehmusta, sivut mahonkia. Kaula on vaahteraa. Monipuiseva peli siis! Punnitsin melko pitkään tämän ja Mahalon perusmallin kanssa, joka on kai aloittelijoille aika lailla suosituin ja helpoin, mutta päädyin sitten tähän. En oikein tiedä miksi, koska tykkään puupinnasta enemmän kuin Mahalon kirkkaiksi maalatuista? :D 

Hirmu paljon tykästyin, ja tässä on ensimmäisen päivän googlettelun ja nettiopiskelun tulos! Tässä mennään vielä näppäillen, ehkä joskus tulevaisuudessa tulee sitten ihan "oikeaa" soittoa.. :D Ja tämähän on nauhoitettu puhelimen kameralla, eli laatu on A+++!
Mut arvaa mikä biisi?



PS. Tiedän että asennossa, sormissa, otteissa, kaikessa on varmasti vielä fiksattavaa, mut hei! Eka päivä itseopiskeluna, lähtötasolta 0. Kaikki aikanaan.





tiistai 18. marraskuuta 2014

Napapiirin valloitus

En ole ikinä käynyt Kemiä pohjoisemmassa. Paitsi nyt, tänä syksynä päätin hyödyntää VR:n kympin tarjouksen. Kuopio-Rovaniemi-Kuopio 20e. Eipä paha! Joensuu-Kuopio välillekin löysin 5e nettitarjouksen. Opiskelijabudjetilla reissatessa oppii aika tarjoushaukaksi.
Viikon majoitus hoituu työharjoittelussa täällä olevan kaverin nurkissa, joten sekin hoituu ruokakulujen hinnalla :)

Poroajelut ja huskysafarit jää ihan auttamatta pois tästä matkabudjetista, mutta huomiseksi suunnittelin kiertäväni Ounasvaaran näköalatornin maisemat, ja tänään hyppäsin bussiin ja kävin varmistamassa Napapiirillä että Joulupukilla on homma hanskassa ja mun joululahjatoivelista tallessa. Hyvin täällä on kyllä brändätty, tuotteistettu ja markkinoitu koko joulu ja Lappi. Kun kysyin että eikö paikkakuntalaiset itse väsy tähän ainaiseen jouluhulinaan, sain tällaisen vastauksen:

""Siihen tottuu eikä itseasias ennää ees aattele koko joulua. Sit ku turistit tullee kyselee että miksen ajele poroilla ja koska ne revontulet laitetaan pääle ni tajuaa että on tämäki kaupunki."

Alla kuvapläjäys (kännykkälaatua valitettavasti) tästä päivästä.













"Jää"silta
Joulupukin virallisesta postikonttuurista lähettelin muutamat kortit menemään, ja opin vähän tietoa siitä, kuinka suosittu kirjekaveri Pukki oikein onkaan:

Lasten Pukille lähettämien kirjeiden kuoria (itse kirjeethän on postitonttujen arkistoissa mapitettuina..) voi ostaa, ja samalla tukea Unicefin toimintaa. Osassa kirjeistä on postinumeroita myöten kaikki tiedot, toisissa luki vain "Santa - North Pole" ja kaikki ne on löytäneet tiensä tänne Napapiirille! Eri kielillä, useissa tosin myös selvää suomea, vaikka lähetys olisi tullut Taiwanista saakka.


Selvää Suomen kieltä, vaikka kirjeitä on Brasiliasta ja Taiwanista saakka! 


I am a dog    I want a dog. :D
Brianilla olikin vähän eri toive sitten.


Lopuksi Rovaniemen iltavalaistusta




Jätkänkynttilä

tiistai 11. marraskuuta 2014

Miksei se suju?

Huhhuijaa. Ainahan se on mielessä. Ai niin mikä?

Seksi

Laihdutus.

Nyt kun katson kesää taaksepäin, niin enpä juuri muuta parien festarien lisäksi tehnyt kuin söin rahkaa ja salaattia ja kävin salilla (n. 4 kertaa viikossa.) Se kuulostaa kovinkin paljolta ja coolilta, mutta minun salitreenini vaihtelevat hyvin paljon. Ja jeesus että sekin kävi tylsäksi.   Alkusyksystä pidin taukoa 1,5kk ja nyt aloittelen parhaillaan taas salikuvioita. Ei paljoa näy noilla keskustan trendisaleilla verkkareita ja vanhoja t-paitoja! On kyllä edustettuna Nikeä, Adidasta, Davidia sun muita. Salikortti 40e/kk, salivaatteet 150e/vko. Onneksi en tunne sieltä ketään, niin voin rauhassa jumppailla ihan noilla H&M:n trikoilla :D

Alimmillaan paino oli kesällä 70,5kg.
Nyt se on pyörinyt itsepäisesti siinä 72,73 kieppeillä. En vaan näköjään kykene saamaan sitä seitsemänkympin rajapyykkiä rikki, mistä olen likimain vuoden päivät haaveillut. Onneksi ei nyt tämän suurempia takapakkeja ole tullut, mutta silti. Jokainen lisäkilo vituttaa. Ja Juuu, onhan se tavara muuttunut löysästä massasta kiinteämmäksi kuntoilun myötä, mutta on tuota pehmoista pullataikinaa tuossa vielä sen verran että jotain tekisi mieli asialle tehdä. Ja koska itku ei auta, täytyy varmaan ruveta taas kyykkäämään.

Siihenkin tuli pieni mutka matkaan. Mikä kumma siinä on, että viikko siitä kun olet ottanut salikortin, sairastut. Angiina ja 10pv antibioottikuuri. Ei tässä nyt uskalla taas sitten kun on peloteltu sydänlihastulehduksilla sun muilla.

Keppiä vai porkkanaa? Mikä se porkkana olisi?
Sitten kun saan painon 70 alle niin...

Oikeasti, C'moon!! Siihen ei ole kuin pari hassua kiloa. Kuin vaikeeta se nyt voi olla?? (Aivan sitten niin helevetin vaikeeta näköjään)

Mutta..
Sitten kun pääsen 65 kg tavoitteeseen niin...
(tähän sais nyt ehdottaa jotain hienoa)

On tässä projektissa vaan se hieno puoli et AINA VOI ALOITTAA ALUSTA. Tai suurin piirtein siitä mihin viimeksi jäätiin.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Opinnot, edistyminen ja Mitä Sitten?

Jos katsotaan opintopisteiden perusteella, valmistumiseni matkailun amk-tutkinnosta on likellä. 198/210 op kasassa. Oikeastaan ainut puuttuva palanen on opinnäytetyö. No niin, sepä se. Viimeinen koetinkivi, johon kaikki tuntuu kosahtavan. Toimeksiantaja on, aihe on, rohkeus aloittaa puuttuu. Pohdin, miksi tämä viimeinen urakka on muodostunut sellaiseksi möröksi minulle. Enkö usko omiin kykyihini? Pelkäänkö jääväni työni kanssa yksin, vailla ohjaajaa ja neuvoja kuinka edetä? Vai pelkäänkö sitä, että mitä tapahtuu koulun jälkeen? Sittenhän pitäisi olla ikään kuin aikuinen, työpaikka tai vähintään pätevä toimintasuunnitelma valmiina.  Minulla ei ole, ja olen potenut aiheesta stressiä ja kärsinyt unettomista öistä tämän asian johdosta.

Onneksi, kiitos ja ylistys, törmäsin Eeva Kolun blogitekstiin.

"Poliitikot eivät tykkää yhtään, että sanon näin, mutta olen joka päivä kiitollinen siitä, että en mennyt suoraan lukiosta jatko-opiskelemaan."

"Yhtenä päivänä tajusin, että itse asiassa tutkinto ei ollut minulle tärkeä arvo ja olin roikkunut yliopistolla vastahakoisesti vuosia vain siksi, että olin koko elämäni kuullut sitä kuinka tutkinto on hyvä olla "kaiken varalta". Se päivä kun älysin tämän ja uskalsin jättää epämieluisat opinnot kesken oli yksi elämäni tähtihetkistä. Se oli nimittäin ensimmäinen maistiaiseni siitä, miten hyvältä elämä voi tuntua, jos sitä elää omaa eikä muiden totuutta seuraamalla."

"En ole ollenkaan huolissani pärjäämisestäni, vaikka alalla on vaikeaa, eikä minulla ole edes sitä tutkintoa. Jos ala kaatuu, vaihdan alaa. Jos unelmani toteutuminen on tutkinnosta kiinni, opiskelen tutkinnon."

"Iso osa yliopisto-opiskelusta perustuu opintopisteiden jahtaamiseen eikä oikeasti oppimiseen - ihmiset räpläävät luennoilla puhelimia ja pänttäävät paniikissa ulkoa tenttikirjoja, jotta pääsisivät läpi, ettei Kela vaadi opintotukia takaisin. Ketä tällainen hyödyttää?"

(Koko blogipostauksen voit lukea tästä)

Huh, kiitos näistä sanoista! Pidin itsekin lukion jälkeen välivuoden, otin uutta suuntimaa kompassiini ja tein töitä hanttihommissa. Se antoi hieman osviittaa siihen, mitä ehkä haluaisin tehdä, ja myös siihen, mitä hommia en ainakaan aio tehdä. Olen myös oivaltanut, että tämä tutkinto ei ole minulle ammatillisesti välttämätön. Baari- ja matkailuala, jotka minua tässä koulutuksessa eniten kiinnostavat, ovat nimenomaan aloja, joissa edetään työkokemuksen, ei paperissa lukevan tutkinnon perusteella. Olen kuluneiden viiden (!!) vuoden aikana luonut kontakteja, joista toivottavasti hyödyn tulevaisuudessa. Olen koulutusohjelman ansiosta päässyt reissaamaan erilaisissa maissa, kolmessa eri maanosassa. Valmistumiseni on venynyt, osittain ulkomaanjaksojen, osittain omien ratkaisujen, pelkojen ja lukkojen takia. Vaikka en ole varma tämän tutkinnon lopullisesta hyödyllisyydestä omassa työllistymisessäni, en toki ole jättämässä touhua tässä vaiheessa, maaliviivojen jo häämöttäessä, kesken. Kyllä tämä nyt loppuun asti viedään. Mutta myönnän, että kyllä se on syönyt motivaatiota, kun matkan varrella on tajunnut ettei tämä ehkä olekaan se mitä haluan tehdä, ja monta vuotta olen hukannut tähän kouluun. Enkä vieläkään tiedä, mitä sitten haluan tehdä.

Ihailen (ja hitusen kadehdin) ihmisiä, jotka alusta pitäen tietävät mitä haluavat tehdä, ja löytävät oman alansa. Siskoni hoitoalalla, kaverini medianomina ovat loistavia esimerkkejä näistä. He ovat niin ilmettyjä työssään, aidosti innostuneita ja aktiivisia alallaan. Ihailen myös ihmisiä, jotka heittäytyvät täynnä intoa uusiin tehtäviin, vaikka eivät aivan tietäisi, mihin se johtaa, tai onko se sitä "omaa alaa". Heitä ajaa eteenpäin innovaatiot, tarve tehdä ja usko onnistumisesta.

Joku sanoisi, että "No, olet vasta 24-vuotias."
Minä sanon että olen jo 24-vuotias, enkä edelleenkään tiedä mitä haluan. Haluan olla vahva, ennakkoluuloton, tehdä työlläni jotain hyödyllistä ja avartavaa, elämyksellistä ja ainutkertaista. Miten toteutan sen? Mitä se sellainen on? Jaa-a... Voisinpa vaikka ottaa Madventuresin Maailmanselityksen käteen ja hakea sieltä inspiraatiota.




keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Opiskelijoiden taloudesta, piparin hinnasta ja hyvistä käytöstavoista

Tämä on kyllä niin kausittaista tämä blogin pitäminen. Taas pitkään on puuttunut motivaatiot kirjoittamiseen, vaikka onhan tässä elämässä taas ehtinyt kaikenlaista osua kohdalle. Voisin syyttää koulustressiä, mutta enemmän kyse taitaa olla julkisivu-stressistä. Tiedän tällä blogilla olevan lukijoita, jotka seuraavat tätä nimenomaan sukulaistytön reissukuulumisien takia. Kuinka se Maikki nyt taas on lähdössä maailmalle, ai että. Pitäisi kirjoittaa järkevästi ja korrektisti, eikä jaaritella joutavia, saati kirjoittaa pahennusta herättävistä tai suorastaan tabuista aiheista.

Noh.. Omapa on blogini.

Aihe, johon olen perehtynyt viime aikoina on huoraaminen. Kyllä, sanoin sen ääneen. Oikeastaan tarkemmin vielä opiskelijahuoraus. Huora-sana tulkitaan yleensä automaattisesti naista halventavaksi, alentavaksi ja irstaaksi. Huoraaminen on epätoivoisen, sekavan suttuisen huumevelkoihin ajautuneen ihmisen viimeinen ratkaisu. Kaiken maailman päiviräsäset haluavat kieltää tällaista syntiä edes olevan saati tapahtuvan Suomessa. Se on kuitenkin todellista, ja mikä erikoisempaa, yhä useamman vähätuloisen omaehtoinen valinta.

 Ihmiskauppa ja parittaminen on aina ja kaikissa tilanteissa väärin. Sellaista en hyväksy.

 Mutta kumpi on tuomittavampaa, se että hyppää joka viikko eri miehen kanssa sänkyyn, pokailee näitä yhden illan prinssejä baarista ja levittelee jalkojaan joka toiselle vastaantulijalle, vai se että määrittelee itselleen hinnan ja valikoi kumppanit sen perusteella. Seksin ostaminen ei ole Suomessa ainoastaan kiellettyä, se on myös kallista. Kenellä on varaa laittaa useita satoja euroja naisen kanssa vietettyyn yöhön? Ei millä tahansa sossupummilla todellakaan.

Opiskelija saa valtiolta tukea parhaimmmillaan n. 500e/kk, sen lisäksi saa tienata kuussa max. 600e. Nämä eurot saadaan useimmiten ns. paskaduuneista, paskoilla työajoilla. Koska eihän opiskelijalle mitään oikeaa duunia löydy. Jos ei halua - tai ei esimerkiksi ulosottosyistä johtuen ole oikeutettu- opintolainaan, niin aika vähillä rahoilla saa selvitä. Rädyn Laurasta oppia ottaakseni.. "Kuka muka tienaa alle 1100e kuussa?" No, me opiskelijat.

Onko siis ihme, jos helppo raha houkuttaa? Muutaman tunnin tapaamisilla saa saman summan kasaan, kuin sillä että painaisi joka viiikonloppu ja kaikki illat läpeensä duunia. Nuorilla, näteillä opiskelijatytöillä on varmasti ottajia. Myös suomalaisuus on hintaan vaikuttava tekijä, kaikkien Itä-Blokista rahdattujen tyttöjen seassa oma maa mansikka, muu maa....

Tähän mennessä reissatessa olen törmännyt erilaisiin ilotyttökulttuureihin aika monessa maassa. Erityisesti Aasian- ja Afrikan maissa se naisten alistettu, toivoton asema, tyhjät katseet ja katubaarien tanssitangoilla keikkuminen parin kymmenen euron tähden on sydäntäsärkevää ja väärin. Suomessa taas opiskelijatyttönen voi privaattitapaamisella tienata itselleen kuukaudeksi täyden ruokakassin, ne kivat merkkifarkut ja mennä silti perheen luokse kotiin sunnuntai-päivälliselle. Väärin tämäkin? Suomalaista opiskelijatyttöä ja thaimaalaista go go- baarin naista yhdistää ainoastaan sama sukupuoli. Muuten nämä huoraesimerkit eivät mielestäni ole verrattavissa toisiinsa. Suurin ero on oman valinnan ja vapaaehtoisuuden olemassaolo. Thaimaassa, ja monissa muissa maissa naisilta puuttuu se. Täällä meillä on vapaus valita. Vaihtoehtona on tosin useimmiten se mäkkärin kassa.


perjantai 25. heinäkuuta 2014

Voimaleipää!

Kaverin luona maistoin, tykästyin, joten tein tänään leipäkokeilun.
Se on HYVÄÄ.

Leipominen on yleensä hirmu prosessi, eipä tässä. Aineet sekasin ja tasota pellille.
Done and DONE!

Näiden lisäksi ainoastaan munia, perunajauhoja, suolaa

Mmmm siemenmönjää

Jyvänäkkäriä aamuun!



Nii ja nyt kun on kesä ja huulet ei oo pakkasesta kireenä ni voi vähän höpsötellä tällasilla naminamihuulirasvoilla <3


maanantai 9. kesäkuuta 2014

2 viikon jälkeen

Kaksi viikkoa tsemppausta takana, paino pudonnut -3,5kg.

Tänä vikonloppuna sallin itselleni retkahtamisia peräti kolmesti; 1)salilla vain 2x/viikko 2)roskaruokaa 3) tilityhjäksostankaikenmikänäyttääkivalta-tyyppinen shoppailurundi.

Lasken nämä oirehtimiset nyt henkilökohtaisen stressin ja flunssan piikkiin, enkä jaksa olla itselleni turhan ankara. Elämäntilanne mullistui hetki sitten, ehkä siitä toipuakseen tai sen kunniaksi saa vähän törsätä ja herkutella? Kyllä näin on.

Koitan myös opetella pois pakonomaisesta vaa'alla hyppäämisestä,ja päätin että seuraava punnitus on vasta juhannuksena,  pe 20.6. Saa nähdä maltanko olla menemättä...


maanantai 26. toukokuuta 2014

Mobiilibloggausta ja paluu Projektiin

Viime viikot on kotiuduttu Suomeen, nähty tuttuja ja aloiteltu taas tuota palkallista työelämää.

Kaikkien lähestyvien kesäjuhlien myötä rupesi tuo oma peilikuva taas ahdistamaan.
Tilannekatsaus Kilojen Kirjaan paljastaa, että joulukuun alussa painoa oli parhaimmillaan se 71,3kg. Joulun jälkeen paino oli n. 73kg. Thaimaassa en vakavissani edes ajatellut laihdutusta/kiloja/peiliä, ja sehän kostautui. Täällä Suomessa se vaa'an pirulainen taas vaani sängyn alla ja näytti oikein ennätyslykemia; 76,3kg!!  Puolessa vuodessa olen lihonut 5kg, voi tätä riemua.

Hetkellisen paniikkimasentelun jälkeen päätin ottaa härkää sarvista tai tyttöä jenkkakahvoista kiinni ja viedä tuon reilu vuosi sitten aloitetun urakan nyt vihdoin loppuun. Tsemppiin mukaan lähtee onneksi naapuri, joten yhteishaaste on asetettu! Käytiin tänään jo hommaamassa salikortit, lähisalilla oli sopivasti kesätarjous 10e/viikko. Otin nyt alkuun 4 viikkoa.

Tavoitteena on sulattaa 11,3kg laardia, kunnes vaaka näyttää sen maagisen 65. Siitä arvioin sitten tilannetta uusiksi.

En halua ruveta ahnehtimaan, mutta olisihan se hienoa painaa Ruisrockissa heinäkuun alussa jo reilusti alle 70!  Siihen on nyt n. 5viikkoa aikaa..

tiistai 6. toukokuuta 2014

Paluu Suomeen

Phuketista lähtiessämme vuokranantajamme antoi minulle päivällä takaisin 15000bahtin takuuvuokrasta vain 12000. Hän sanoi että loput 3000 saan sitten, kun kämppä on tsekattu ja vesi ja sähkölasku vähennetty. Kappas vaan, kuin viimeisen kuukauden sähkölasku olikin sitten 2930baht, 70e! Siihen nähden että tuon kuukauden ajasta olemme olleet 2viikkoa kiertelemässä saarilla, kysyin että kuinka tämä voi pitää paikkansa. Siinä sitten suurin elein näyteltiin lukemia ja tarkastettiin mittareita, mutta huijatuksi tultiin. Tietysti mies tiesi, että kun ollaan lähdössä pois maasta, meillä ei ole aikaa jäädä asiaa selvittämään/viedä valitusta eteenpäin minnekään. Eikä ole kuulemma eka kerta talossa kun asiakkaille näin käy.
The Pier Service Apartmentsien manageri Peter on siis kyseessä. Äärettömän mukava mies muuten, mutta tuo ahneus kyllä himmensi muuten hyvän asuinpaikan pisteitä. Sähkölasku nousi joka kuukausi, vaikka emme sähkönkäyttöä itse lisänneet (esim. säätäneet ilmastointia tms.), no, tästä en viitsinyt ruveta rutisemaan paitsi tämä viimeinen oli kyllä törkeää, kun alussa sähkölasku oli 1400baht, sen jalkeen 2000 ja nyt yhtäkkiä liki 3000.

Tämä jäi kuitenkin ainoaksi tällaiseksi huijaukseksi, mitä  Thaimaassa kohdattiin. Muuten ei ole tullut mitään huijaus- tai ryöstöyrityksiä, eikä myöskään koko 4kk aikana liikenteessä sattunut mitään, vaikka päivittäin skootterilla ajeltiin.

Matka Suomeen kesti kaikkineen vuorokauden. Ensin lensimme Phuketista Bangkokiin, jossa Suvarnabhumin kentällä odotimme yön yli Finnairin lentoa.
Yö lentokentällä

Bangkok Suvarnabhumi international airport
10h lento Suomeen sujui ihan hyvin, ja raikkaassa +5 asteen säässä  meitä oli kaveri Hki-Vantaalla vastassa.


Ensimmäiset asiat mitkä vaatii totuttelua Suomessa
-yli 25 asteen lämpötilaero
-oikeanpuoleinen liikenne
- hanavesi <3
-hiljaisuus, liikenteen rauhallisuus.
-netti on koko ajan taskussa, ei tarvitse etsiä wifispotteja ravintoloista

Yöllä vaan kuuntelin, kun ei kuulunut kerta kaikkiaan mitään ääniä. Thaimaan ikkunan alla kuului aina liikenteen melu, koirien räksytystä, lintujen ja gekkojen huutelua ja jos ei mitään muuta niin ilmastoinnin hurina.

Niin vain loppui sekin työharjoittelu ja 4kk talviloma. Oli kyllä huikea kokemus, mutta on myös kiva olla takaisin Suomessa :)

Suomen maankamaralla!

lauantai 3. toukokuuta 2014

Compass & roses


Kompassi suunnannäyttäjä, ja perheelle ruusut.
Bannereihin lisätään tekstiä mahdollisesti myöhemmin..

Paikka oli Golden Needle
Erittäin ammattitaitoista porukkaa, oli osaavat kädet tekemässä. 2½h koko lysti kesti.
Nyt ei sit hetkeen nukuta selällään.. :)




Artist Jeff

Suihkunraikkaita ruusuja

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Soi Dog Foundation

Otettiin tänään Tonin kanssa auto alle, käytiin marketista ostamassa 20kg säkki koiranruokaa ja 5kg kissanruokaa, ja suunnistettiin Phuketin pohjoisosissa sijaitsevaan Soi Dog - katukoirayhdistykseen vierailulle.

Soi Dog on hyväntekeväisyysjärjestö, joka auttaa Thaimaan kodittomia, kaltoinkohdeltuja ja sairaita koiria ja kissoja. Järjestö myös sterilisoi katukoiria ja rokottaa eläimet, esimerkiksi Phuket on julistettu Thaimaassa ainoaksi vesikauhuvapaaksi alueeksi, osittain kiitos Soi Dogsin tehokkaan ja järjestelmällisen rokotusohjelman. Lisäksi järjestö pyrkii vähentämään ja estämään koiranlihakauppaa, joka on brutaalia ja epäinhimillistä toimintaa. Thaimaasta koiria viedään lähinnä Vietnamiin ja Kiinaan.
Paranemaan päin
Ylläolevan koiran kuono oli puoliksi halki ja mädäntynyt, kun koira tuotiin Soi Dogsille. Tälläistä jälkeä tulee esim. machete-viidakkoveitsistä, joilla koiria hakataan mm. koiranlihakaupan yhteydessä. Nyt kuono on jo parempi, koira ei tarvitse enää kipulääkkeitä eikä se kihnuta tai muuten aristele kuonoaan.
Soi Dogs toimii täysin vapaaehtoisvoimin ja lahjoitusten varassa. Kuka tahansa voi ilmoittautua vapaaehtoiseksi työntekijäksi. Koska olen skeptinen suomalainen, halusin itse nähdä paikan ennen kuin teen mitään (raha)lahjoituksia, ties mihin ne rahat oikeasti sitten menee.. Otettiin mukaan kuitenkin ruokasäkit, ne nyt menee ainakin varmasti asianomaisille. Tässä yhdistyksessä ei jää epäilystäkään, mihin lahjoitukset käytetään; eläinten hyvinvoinnin kehittämiseen. Vain muutamassa vuodessa organisaatio on laajentanut toimintaansa, rakentanut uusia, hygieenisempiä ja isompia tiloja koirille, ja ostanut lisää maata, jotta koiria voidaan edelleenkin ottaa suojaan.


Lenkitysmaisemia ankkalammella

Koirien luottamus saavutetaan pikkuhiljaa yhdessäololla

Siistit ja nykyaikaiset operointitilat

Katit vailla kotia
Soi Dogsin työntekijä Paul kierrätti meitä ympäri aluetta, ja esitelmöi organisaation toiminnasta ja koirista, joita sinne tuodaan. 
Koiria on n. 400, kissoja vajaa 50. Eläimet on sijoitettu tarkasti sen mukaan, millaisia ne ovat luonteeltaan ja lähtökohdiltaan. Ujot koirat, isot koirat, pennut,vanhat ja jo adoptoitavaksi valmiit koirat ovat kaikki omissa kenneleissään. Osa koirista jää kenneliin, osa odottaa uutta perhettä, osa päästetään takaisin vanhoille reviireilleen.
Jos haluaa adoptoida koiran tai kissan, Soi Dog organisoi ja toteuttaa koko prosessin aina rokotuksista, asiakirjoista ja lennoista lähtien. Mitä tahansa koiraa ei voi ottaa, vaan koirat jotka ovat saaneet luottamuksen takaisin ihmisiin, ovat luonteeltaan sosiaalisia ja sopeutuvaisia, pääsevät uusiin koteihin. Tarkalla valikoinnilla pyritään estämään sekä uuden omistajan että koiran sopeutumisshokkia ja saamaan aikaiseksi positiivisia adoptiotarinoina.

Koirilla oli tilavat aitaukset, vettä ja suojaa tarjolla, niitä lenkitetään, ja selvästi muutenkin pidetään hyvää huolta. Myös kissoilla näytti olevan lokoisat oltavat, portaat ulkotarhaan ja enemmän leluja kuin millään kotikatilla mitä olen Suomessa nähnyt.

Hayak The One-Eyed Soi Dog

Click here for more information! Lisätietoa organisaatiosta löydät linkin takaa:
Soi Dog Foundation websites

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Phi Phi, Ko Lanta, Krabi - tekemistä ja näkemistä

Edellisessä kerroin hieman matkajärjestelyistä ja kustannuksista. Seuraavaksi siihen, mitä viikon saarihyppelyn aikana tuli tehtyä ja nähtyä.
Phi Phi Don saari on tunnettu lähinnä vauhdikkaasta yöelämästä, upeista karstikalliomaisemista sekä mainioista sukelluspaikoista. Me keskityimme näistä sukeltamiseen, joskin illalla tuli käytyä pari huikeaa tulishowta katsomassa. Rantabileissä on tarjolla jos jonkin näköistä huvitusta, showta, drinkkitarjouksia ynnä kaikkea muuta mahdollista mitä nyt elämän( ja viinanhuuruisten romanssien) nälkäinen reppureissaaja saattaa kaivata.

Saarten lähistöllä on upeita sukellus ja snorklauskohteita. Me lähdimme Adventure Clubin matkassa lähisaarille sukeltamaan, kohteina oli Bida Nok sekä Malong Bay. Bida Nokin luona näkyi pari black tip sharkia etäältä ja pikaisesti, mutta Malong Bay tarjosi merikilpikonnan aitiopaikalla. Heti sukelluksen alussa, vain 4m syvyydessä oli kilppari aamupalalla korallia narskimassa. Onneksi Tiinalla (joka oli tullut vain snorklaamaan) oli vedessä minun kamera mukana, niin ehdin hakea häneltä kameran ja sukeltaa omat ensimmäiset kuvat merikilpikonnasta! (Kamera on vain 10m vedenkestävä, joten se soveltuu hyvin snorklaamiseen mutta sukeltaessa ei ole hyötyä).

Lounaalla pysähdyimme Maya Bayssa snorklaamassa, ja snorklaajien päällimmäinen toteamus oli, että olipa vedessä paljon roskaa ja likaa. Tähän vaikuttaa osin merivirrat, jotka ovat nyt kääntyneet Thaimaan ja Malesian vesiä kohti ja tuovat roskat tullessaan. Sadekauden loppuessa tuulet taas kääntyvät, ja kuljettavat samat roskat takaisin Intiaan ja bengalinlahteen. Luin pienen tietoiskun meriemme roskaantumisen tilasta, ja se oli todella surullista luettavaa. Tässä muutama esimerkki roskien maatumisajasta meressä.
Lasipullo - miljoona vuotta
kertakäyttövaipat - 450 vuotta
muoviset juomapullot - 450vuotta
muovipussi 10-20 vuotta
villasukka 1-5vuotta
omenankuoret 2kk
paperipyyhkeet 2-4vk
No trash!
Näissä mietteissä ja ohikelluvia muovipulloja bongatessa saavuimme Koh Lantalle, pienelle saarelle jonka halki kulkee käytännössä vain pari tietä, joiden varsille arkielämä on muodostunut.

Ko Lantalla ihailimme Long Beachin auringonlaskua, skootteroimme saaren ympäri ja yksinkertaisesti rentouduimme ilman sen suurempia tavoitteita.
Auringonlasku Long Beachilla, Koh Lanta
Krabilla taas oli vuorossa sukellusta. Toni suoritti deep- sukelluksen, eli saa nyt mennä 30m myös.
Toiveissa oli nähdä leopardihai, ja toive toteutui kolminkertaisesti! Nämäkin kaverit, kolme kaikkiaan, havaittiin heti sukelluksen alussa, n. 7m syvyydessä. Leopardihai on yksi kauneimmista haista ja otuksista,yhtäaikaa äärimmäisen sulavan ja viehkeän mutta myös veikeän ja vähän hölmön näköinen. Valitettavasti ne ovat liikakalastuksenmyötä vähentyneet melkoisesti - ennen ne oli sukeltajille päivittäistä seuraa. Nyt on hyvää tuuria matkassa melkoisesti, että niitä näkyy.
Toinen päivän piristäjä oli joulukuusimadot, nudibranch. Pieniä piipunrassin näköisiä otuksia, kaikissa eriväreissä, jotka asuttavat korallia ja vetäytyvät salamannopeasti piiloon ja suppuun jos tarvitsevat suojautumista.
Leopardihai

Naurattaa
Joulukuusimatoja
(Haista ja madoista kuvat antoi google.)

Sukellusten jälkeen vuokrattiin skootteri ja lähdettiin Krabille eksymään. Kohteeksi otettiin n. 30km päässä sijaitseva Tiger Cave Temple, tiikeriluola johon on rakennettu buddhalainen temppeli. Eksyttiin pariin otteeseen, mutta lopulta löydettiin perille! Temppelialue alkaa vuoren juurelta, ja jatkuu ylös vuorelle, yli 1200 askelman portaikon pääsee halutessaan kiipeämään. Meillä ei valitettavasti ollut aikaa (tai sopivia kenkiä) moiseen urakkaan, joten kävimme vain alemmassa luolassa, jossa on muinoin kuulemma asunut tiikeri. Alempana kuvia Krabin maisemista ja tiikeritemppelistä

Railay beach/Krabi

Railay Beach/ Krabi

Hindujumala Ganesha

Löytyi luolasta vielä tällainen tiikeri

 
Buddha-alttari
 

Nyt olemme hengähtäneet päivän Phuketissa, huomenna suuntaamme muutamaksi yöksi Raya Yain saarelle höperehtimään ja sukeltamaan. Omituista, kuinka väki koko ajan vähenee, enää on tästä meidän vakiporukasta jäljellä minä ja Toni - muut on palanneet Suomeen yksi toisensa jälkeen. Meillä on vielä vajaat pari viikkoa jäljellä, ensi viikon suunnitelmat on ihan auki vielä..!