torstai 19. toukokuuta 2016

Energiavajeen vaikutuksia ja muuta löpinää

Koska treenihaaste lykkääntyi tomeran flunssan ansiosta, ja halu pitää projekti käynnissä oli kuitenkin päällimmäisenä mielessä, palasin siis takaisin alkuun, eli ruoasta ja kaloreista karsimiseen. Olen nyt pitänyt miksattua pussikeittolinjaa pari viikkoa, ja paino on tullut noin kilon alaspäin. Meinasin jo hihkua riemusta amuvaa'alla kun lukemat olivat alle 82kg, mutta pari uusintapunnitusta kertoivat totuuden, vielä ollaan 82 puolella. 82,6 tarkalleen. Muutamien satojen grammojen heitto ei saa pilata päivää, mutta tällainen kilo kerrallaan tikuttaminen on niin hel-ve-tin turhauttavaa! Täytyy koittaa vaan muistaa pitää kiinni niistä pienistäkin tuloksista ja muistuttaa itseään että parempi nekin miinusta kuin plussaa. Helmikuun hirviöpainosta 88kg on kuitenkin tultu jo 5kg alaspäin. Se on aika hidas tahti monen kuukauden aikajanalle mutta edelleenkin, koitan opetella siitä itsensä soimaamisesta ja tulosten vahtaamisesta tässä samalla eroon. Vaikka samalla toivoisi niitä nopeita tuloksia, ah mikä ihana ristiriitapäivä taas. Tässä tekstissä ei vissiin ole mitään fiksua sanomaa tai ajatusta mutta kunhan löpisen painostani tänne kun ei tuo miehenikään koko ajan jaksa vatuloida kiloasioitani :D 

Koitan välttää sanoja epäonnistuminen ja repsahtaminen, koska niissä on niin negatiivinen ja soimaava sointu. Pidin tietoisen herkuttelupäivän sunnuntaina, ja ruotuun plattiin heti maanantaina. Olen viikon mittaan napsinut noin kourallisen sipsejä, mutta numerot ovat silti tulleet alaspäin. Kai tämä nyt on sitten sitä tasapainon löytämistä. Pelkillä pusseilla meneminen aiheutti päänsärkyä, palelua, väsymystä ja pään "tylsistymistä". Huomasin etten töissä jaksanut panostaa ja tarttua tilanteisiin ja ihan selkeästi ei pää toiminut niin terävästi. Piti muistella jo sitäkin mihin parkkitalon kerrokseen jätin autoni :D Eräs mies hississä varmaan epäili että kärsin varhaisdementiasta, kun hän kysyi hissiin saapuessani, mihin kerrokseen olen menossa. Olin miettinyt ihan muita juttuja ja hämmennyin kohteliaasta eleestä niin että töksäytin vaan: "En muista!" ja rupesi naurattamaan koko tilanne. Hihittelin siinä itsekseni ja sanoin että joo kai se siellä kolmosessa oli mennään sinne vaan, niin mies kysyi vielä hissistä poistuessaan että muistanko miten pääsen autolle ja missä päin asun. 
 Aidosti huolissaan. Oi voi :D Lisätäänpä siis vähän energiansaantia etten hölmöile enempää.. 

Kaloreissa tarkasteltuna, nollaliikunnalla; 
1500kcal / päivä - linjalla paino ei lähtenyt liikkumaan minnekään. 
500kcal / päivä ei riittänyt polttoainetta arkipäivistä selviämiseen.
700-1000 kcal/ päivä jaksan paremmin ja paino pysyy kuitenkin laskusuhdanteessa.  

En tiedä. Olen koko aamun lukenut ties mitä artikkeleita, blogeja ja kommentteja vähäenergisistä dieeteistä, puolesta ja vastaan, ja tuntuu että loputon suohan tämä on.

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Oma laihdutushistoriani

Liityin Ylen luotsaamaan Jenny ja Läskimyytinmurtajat - ryhmään. Ryhmässä on monenlaisia tarinoita kaikenkokoisilta ihmisiltä. Kaikista eniten on pistänyt vihaksi viestiketju, jossa ihmiset (allekirjoittanut mukaan lukien) ovat kertoneet tilanteista, joissa joku ihminen on kommentoinut suoraan tai epäsuorasti ulkonäköä, ja erityisesti niitä liikakiloja. Juttuja lukiessa ei voi kuin hämmästellä, kuinka törkeitä ihmiset ovat toisiaan kohtaan ja kuinka monet eivät ehkä tule edes ajatelleeksi että hyvällä tarkoitetut  "Tekis sunkin hyvää laihduttaa" kommentit voi jättää ikuisen arven. Yleinen sääntö on että tarinat pysyvät Läskimyytinmurtajien omassa ryhmässä, jokainen voi siis huoletta ja ilman pelkoa pilkasta ja julkisesta myllytyksestä kertoa oman tarinansa. Tästä syystä en kerro tässä ryhmästä luettuja kauhutarinoita, vaan omani. 

En muista varsinaisesti koskaan kokeneeni haukkumista tai muuta syrjintää kokoni puolesta (muista asioista, kuten teinivuosien punkkarityylistä kylläkin :D ). Kuulun siihen ihmisryhmään, joka on tehnyt asiasta vitsin ennen kuin muut ennättävät - vaikka todennäköisintä on, ettei kenelläkään ole ollut edes mielessä heittää herjaa Maikin kiloista. Epävarmuus on hyvä peittää huumoriin ja itseironiaan, jep jep! 

Hyvällä tavalla kivuliain kerta on varmaan ollut, kun äitini varovaisesti huomautti että olen kyllä jonkin verran lihonut ja liikunta tekisi varmasti hyvää. Äiti ei sanonut sitä arvostellen ja ilkeästi, vaan selvästi huoli sydämessä tyttärensä terveyden puolesta. Se oli peiliinkatsomisen paikka, ja vaikea sellainen. Näin myöhemmin ajateltuna myös voimaannuttava ja juuri sellainen tönäisy oikeaan suuntaan mitä silloin kaipasinkin.  

Ilkein kommentti taas muistuu mieleeni enoni vaimon sanomana. Oli vierähtänyt tovi viime tapaamisestamme ja, arvostelemaan kärkäs täti totesi minulle kerran että "jaa sitä on taidettu vaan lihoa viime näkemältä!" Teki mieli vastata että "ja tädillä tullut näemmä ryppyjä lisää!" mutta kotoa saatu kasvatus esti lähtemästä touhuun mukaan. En muista mitä vastasin sen sijaan, nyttemmin on jäänyt mietityttämään olisiko pitänyt kuitenkin tarttua asiaan ja huomauttaa käytöstavoista. Sellaisessa tilanteessa usein vain hämmentyy ja haluaa tilanteen menevän ohi mahdollisimman pian. 

Kirjasin ylös myös ihan konkreettista aikajanaa kilokamppailustani:

2005 (15v) Ensimmäisen kerran tyytymätön painoon ja itsen vertaaminen luokan muihin tyttöihin. Vaatekoko muistaakseni koko 38.

2009 Yo-juhlamekko kokoa 40-42 (en muista tarkkaan, täytyy tarkistaa tämä!)

2012 Huomattava lihominen alkaa

2013 Silloinen huippupaino, 85kg. Siitä seuraa ensimmäinen tosissaan toteutettu laihdutusurakka, jota voi jo täältä blogistakin seurata. Ensin aika nopeaan tahtiin -10kg, sitten vuoden kuluessa vielä -5kg. 

2014 heinäkuussa paino aikuisiällä alimmillaan, 70,5kg. Jää harmittamaan etten ikinä sitten jaksanut tsempata sitä puolta kiloa, että olisin päässyt 60-alkaviin lukuihin.

2015 Lihominen alkaa taas. Lihomista jouduttivat mm. koulusta valmistuminen ja työpaikan saaminen --> ei enää opiskelijabudjettia, jee! On varaa käydä ravintoloissa ja ulkona juhlimassa!  Tuore parisuhde, leffaillat, ravintolatreffit, ja se onnellinen olotila että kelpaan tällaisena jollekin! On varaa repsahtaa ja antaa mahan repsottaa! Epäilen että myös syksyllä aloitettu e-pillereiden vaihto nosti painoa, mutta nyt puolen vuoden käytön jälkeen uskoisin hormonitasapainon jo tasaantuneen.

2016 talvi / kevät "laihduttamista" ilman oikeasti sitoutumista ja muutoksia. Vaaka pahimmillaan helmikuussa biletysviikonlopun jälkeen 88kg ja tukala olo pahempana kuin koskaan. Kevään mittaan saan lukemat tiputettua 83-84 kiloon, jossa tällä hetkellä ollaan. Tänä aamuna 83,7kg. 

Käytännössä olen siis takaisin kevään 2013 pisteessä. Painoa suurin piirtein saman verran ja keventämisen ja "laihduttelun" hitauteen turhautuneena otan vanhat aseet takaisin käyttöön. Nyt tarkoituksena on saada ensimmäinen kymppi mahdollisimman tehokkaasti (=nopeasti) pois, jonka jälkeen hakeudun tarvittaessa vaikka ravintoterapeutin / personal trainerin pakeille ja kehitellään sellainen ruokavalio, jolla voin jatkaa ja opetella elämäntavat, joilla en liho yhtäkkiä vuodessa viittätoista kiloa.

Nyt on selkeästi meneillään ihmedieettien vastainen trendi, kaikki tähtäävät hitaaseen ja kestävään muutokseen joka koskee enemmän hyvinvointia ja elintapoja kuin ensisijaisesti laihduttamista. Näiden muutosten mukanaan tuoma laihtuminen on toki hyvä ja toivottu asia, mutta varsinainen tekeminen, laihduttaminen tai dieettaaminen, tuntuu olevan jo lähestulkoon kirosanan asemassa. Tämä on toisaalta ainoastaan positiivista, mutta tällä hetkellä ei sovi minulle. Minun täytyy saada jotain konkreettista saavutettua nopeasti, ja sen saavutetun ylläpitäminen on sitten se pitkäjänteisyyttä vaativa, nälkäkituuttamista mielekkäämpi tehtävä. Kuitenkin, tiedän mihin olen ryhtymässä, tällä tiellä olen kertaalleen jo ollut ja uskon pystyväni siihen nyt uudestaan, tällä kertaa viimeisen kerran. Kalorit minimiin, vedenjuonti huippuun ja kilot alas. 

Koitan seuraavaan postaukseen etsiä vuosien varrelta havainnollistavia kuvia tästä läskin VUOSIKYMMENESTÄ, joka on mieltä ja kehoa hallinnut 15 vuotiaasta lähtien. En aio käyttää enää seuraavia kymmentä vuotta saman asian kanssa painimiseen.

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Parvekeprojekti ja muuta löpinää

Ensimmäinen treenihaaste-viikko sujui hyvin. Yllättävän kivuttomasti, jopa! Kahden ensimmäisen päivän jälkeen oli paikat jumissa mutta sen jälkeen ei mitään suurempaa. Muutin ohjelman sumokyykyt tavan kyykyiksi, koska jotenkin tuntui etten saanut liikettä tehtyä oikein, ei tuntunut hyvältä. Pääasia kuitenkin että on saanut vähän aktivoitua itseään. Nyt alkuviikosta iskikin sitten mainio flunssa, joten treenit on jääneet tältä viikolta. Katsotaan josko loppuviikosta vaikka edes pääsisi lenkille. Nyt on ollut niin ihania kevätkelejä että olen siirtänyt myös jumppahetket parvekkeelle. Onneksi meidän parveke sijaitsee siten, ettei naapurit siihen juuri pääse kurkkimaan eikä kukaan ohikulkija jne näe tänne. Tätäkin päivitystä kirjoittelen parvekkeella, kevätauringosta nautiskellen. 

Talven jäljiltä parveke oli likainen, kalju, harmaa, tympeä. Ajattelin että nyt kun on kerrankin parveke mihin a) paistaa päivisin aurinko ja b) sijaitsee siten että siinä voi nauttia rauhassa ja suojassa katseilta olostaan, niin teen siitä oikeasti viihtyisän. Kaikki parvekkeet tähän mennessä on ollut sellaisia no joo tuossahan tuo on mutta eivät ole olleet oikeasti käytössä (tupakoivia osapuolia lukuunottamatta). 

Koska mitään kunnon remppabudjettia meillä ei ollut, hyödynsin kavereiden ja äitini varastoja, kirppareita ja tori.fitä sisustamiseen:

-Matot: 2 omaa vanhaa alimpana, päällimmäisenä isoäidin peruja oleva vanha räsymatto
-Parvekekalusteet ylijäämänä kaverilta
-Verhot kirpputorilöytö: Marimekon ihanan ysärit Joriini- verhot 2kpl yhteensä 4 €
-Kallein investointi oli kauan haaveilemani Fatboy Buggle-Up-säkkituoli tori.fistä 150€ (ovh. 342€)
-Suihkuverho sadepäivien suojaksi 15€, koska meillä ei ole lasitettua parveketta niin tuumin että suihkuverho ehkäisisi edes hieman tekstiilien kastumista, tai edes verhot voi kietaista suihkuverhon "sisään" sateensuojaan. 

Haluaisin vielä puiset lattialaatat, mutta kutaleet ovat yllättävän hintavia, joten se nyt on vielä vaiheessa. Jokinlaista viherkasvustoa haaveilin myös mutta koska kasvien hoito on minulle suhteellisen vierasta puuhaa niin en ole vielä ryhtynyt toteuttamaan mitään. Onhan tässä aikaa, ihaninta on että sain tuon säkkituolin missä loikoa ja hankkia pientä brunaa parvekkeelta käsin :3 <3

Oma keidas

Niin se vain toukokuu saapui ja kesäksi kuntoon - kampanja on vaihtumassa kesällä kuntoon - urakaksi. En pahoita mieltäni tästä, mutta kieltämättä stressaan vähän heinäkuuta. Silloin on paljon tapahtumia joissa sietäisi edustaa, sekä vuosittainen neuvolakäynti. Viimeksi lupasin pillerien vaihdon yhteydessä pyhästi laihduttaa ja kuinkas kävikään - kiloja on vain tullut lisää. Suurin syy pillerien vaihtumiselle oli järkyttävät verenpaineet - sukurasitteen kruunasivat yhdistelmäpillerit ja mittaustilanteen jännittäminen. Mitatut lukemat olivat jotain 166/100. Meinasin pyörtyä siihen paikkaan ja neuvolantäti totesi ettei voi kirjoittaa minulle enää yhdistelmäpillerien reseptiä.

 Päädyimme minipillereihin joissa on vain keltarauhashormonia, ja niihin olen ollut kyllä tyytyväinen. Ainut mitä pillerien vaihdosta seurasi oli selkeä painonnousu, tosin siihenkin voi itse kukin suhtautua skeptisesti että olisiko sen voinut välttää kiinnittämällä heti huomiota tilanteen muuttumiseen eikä vasta sitten kun vaaka näyttää +10kg. Mutta verenpaineet tippuivat selkeästi. Nyt on edelleen korkeasta painosta huolimatta ollut n. 125/87. Onhan tuossakin vielä parannettavaa mutta huomattavasti parempia tuloksia kuin vuosi sitten. Kuukautiset ovat jääneet kokonaan pois, mutta en ole huomannut mitään muutoksia mielialoissa / halukkuudessa, iho-ongelmia minulla ei ole ikinä ollut eikä mitään muitakaan perinteisiä pilleri-sivuoireita ole tietääkseni ilmennyt. Nyt puolen vuoden käytön jälkeen uskoisin että hormonitasapainokin on tasoittunut, jos se nyt pillerien vaihdon myötä edes pahemmin sekoittui. 

Menipäs aiheesta toiseen jaaritteluksi! Joka tapauksessa tavoitteena olisi olla heinäkuussa edustuskelpoinen. Mitähän sitä saa kahdessa kuukaudessa aikaan? :)