keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Mitä tapahtui maaliskuulle?

Kauheaa miten nopeasti kevät on taas hujahtanut. Liekö johtuu siitä että täällä Pohjois-Karjalassa tuntuu ettei koko kevään konsepti ole ihan luonnolle selvillä. Lunta on yli 70cm, puhumattakaan kinoksista mitkä on kertyneet kolaamisen / katolta pudonneiden lumien ansiosta. Meidän keittiön ikkunasta ei oikeastaan enää näe pihalle. Miika pääsee isoimpien kinosten päältä kiipeämään katolle. Ja lisää tuntuu tulevan. Tämä on jo ihan naurettavaa, kyllä näin maaliskuun lopulla sitä jo toivoisi että tiet olisi sulana ja ulkona tuntuisi keväältä. 

Monta kertaa on käynyt mielessä että pitäisi avata blogi mutta sitten tulee aina jotain. Myöskin kuvien lisääminen tänne tuntuu nykisellään kauhean työläältä, ja ehkä vähän turhaltakin kun Instagram on tuohon viereen kuitenkin linkitetty mistä voi päivittäistä elämää seurata. Pieni tilannekatsaus kuitenkin kuluneisiin viikkoihin olisi varmaan paikallaan!

Helmikuun herkkulakko sujui yllättävän hyvin, taisin 3 kertaa sortua johonkin. Mutta mutta... Pääsiäinen kun kolkuttelee (noita)ovella, niin tietäähän sen kuinka tässä kävi. Mihinkään överimässyihin en ole sortunut mutta pitäisi ehkä oppia eroon tästä ajattelutavasta että herkuttelusta potee huonoa omatuntoa, oli määrä mikä hyvänsä. 100% rahkaa ja salaattia tai olet epäonnistunut. Ja ääriajatteluhan asiassa kuin asiassa tunnetusti johtaa parhaisiin mahdollisiin tuloksiin..

Kissamaailmassa kaikki hyvin. Leon on kotiutunut hienosti, Armin kanssa on vielä välillä pientä kyräilyä ja oletan sen jatkuvan ainakin siihen asti kunnes kumpikin on ns. aikuisia ja saavat keskinäisen arvojärjestyksensä selvitettyä. Suurta tappelua ei ole ollut mutta ajoittain sellaista nujuamista mistä ei oikein ota selvää onko leikkiä vai painimista. Armi ei anna Leonin tulla samalla tavoin viereen nukkumaan mitä nukkuivat Mustin kanssa, mutta sellainen 10cm etäisyys hyväksytään. Kuitenkin leikin jälkeen pesevät toisiaan ja ruokakupeilla ei riidellä joten hyvin tämä taitaa sujua. Koitan vaan ottaa paljon kuvia ja videoita Leonista koska pentuaika menee niin nopeasti ohi ettei sitä tajuakaan. Odotan kyllä myös sitä kuinka iso Leonista kasvaa ja millainen turkki sille muotoutuu, nyt on aika paljon vielä pentumaisia piirteitä. 

Sitten on vielä vähän isompia uutisia, mutta niistä taidan tehdä ihan oman postauksensa kunhan saan kuvat ulos kamerasta ja koneelle.  

Tästä vielä vähän kissakuvia kansalle: 


Tässä kuvassa näkyy hienosti norjalaisen metsäkissan rotuominaisuuksia; lähes suora profiili ja isojen takajalkojen ansiosta hieman nouseva takapää.


PS. Touhukkaasta pennusta on aivan todella haastavaa saada hyviä ja tarkkoja kuvia ilman salamaa (joka sitten pilaa kuvan aika lailla muuten kokonaan)! Pääsenpä opettelemaan valokuvaustakin taas.