keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Kuukausi pollo-pesco-ovo-vegetaristina ja helmikuun haaste

Vuoden vaihteessa päätin pitää punalihattoman tammikuun. Taustalla ei ollut mitään suurta ideologista tai terveydellistä tavoitetta, halusin vain nähdä kuinpa paljon lihaa yleensä tulee ajattelematta käytettyä ja ehkä vähän keventää omaa hiilijalanjälkeä. Jätin siis kaiken punaisen lihan pois ruokavaliosta. Suurimmaksi haasteeksi osoittautui suomalaisten arjen pelastaja - jauheliha. JJJ (jotain jännää jauhelihasta) vaihtui JKK:ksi (jotain kivaa kanasta). Hävettää myöntää, mutta tätä aiemmin en edes ollut tullut ajatelleeksi että kaupastahan voi tosiaan ostaa broilerin JAUHELIHAA myös. Kuukausi sujui yllättävän kivuttomasti. Paljon tuli syötyä kanaa ja katkarapuja, jonkin verran lisättyä myös kasviksia ruokavalioon. Kalkkunan filee leike on muuten aika saakelin kallista keittokinkkuviipaleisiin verrattuna. 

Kolme kertaa sorruin kiellettyihin aineisiin. 
1. Ihan kuun alussa kun söin jääkaapista vanhat kinkkusiivut pois ettei mene pilalle (syömäkelpoisen ruoan heittäminen roskiin ei vaan käy mun päähän)
2. Ajatuksissani söin työpaikalla kana-pekonipastan, pekoni tulee lisättyä reseptiikan mukaan niin automaattisesti ettei sitä edes ajatellut. Puolessa välissä annosta muistin et ai niin hitto, ja räävelsin loput pekonit lautasen reunalle. 
3. Maailman hirveimmän darrapäivän taltuttamiseksi tilasin jauheliha-tuplajuusto-kebab-pizzan.

Nämä kolme pystyn antamaan itselleni anteeksi. Onko olo nyt seesteisempi, kevyempi (edes henkisesti), olenko nyt parempi ihminen kun en laittanut sika-nautaa ostoskoriin kolmenkymmenen päivän aikana? Ei kyllä oikeastaan tunnu siltä. Ihmiset, joille olen tästä kertonut, ovat olleet aika välinpitämättömiä. Ehkä sitä punaisesta lihasta luopumista ei pidetä niin merkittävänä asiana kuin lihatonta lokakuuta tai #vegaanihaastetta,  koska nykymaailmassa eletään kaikki tai ei mitään - ääripäiden aikakautta. Olet joko ekopuuvillaan pukeutuva vegaani tai syntinen lihansyöjä, ihan sama vaikka vähentäisit lihaa ruokavaliostasi. Oli miten oli, itse olen tyytyväinen että suoriuduin näinkin hyvin itselleni asettamasta tavoitteesta. Koska mikään ei ole helpompaa kuin rikkoa itselle annetut lupaukset. Siitä kun ei jää kiinni ;) 
Huomenna 1.2.2018 aion kyllä silti tehdä kunnon jauhelihakastikkeen ja pastat kaveriksi!

Kirjavinkki:  Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut (Atena Kustannus)
  Jos pystyt hyväksymään tämä kirjan tarjoileman sisällön ja lihansyöntisi seuraukset, jatka lihansyöntiä. On kuitenkin hyvä olla tietoinen tästäkin teollisuudesta, miten se täällä meillä Suomessa toimii, ja ennen kaikkea mistä se ruoka lautaselle tulee. Pitkälle prosessoidut makkarat, leikkeet ja se uuteen uskoon jauhettu ja puristettu jauheliha vieraannuttavat ihmistä ruoan alkuperästä. Joskus se muoviin kääritty kotleri on ollut osa elävää olentoa ja sitä ei pidä unohtaa. Kirjassa on paikoin jopa hieman inhorealistinen kanta, mutta suurimmaksi osaksi asiaan perehtynyt ja neutraali kerronta jossa esitetään faktat faktoina. Tämä ei ole myöskään mikään vegaanien manifesti, paasaaminen ja saarnaaminen on jätetty pois. 
"
Syötäväksi kasvatetut – miten ruokasi eli elämänsä on Elina Lappalaisen kirjoittama tietokirja suomalaisesta kotieläintuotannosta. Kirja voitti vuoden 2012 Tieto-Finlandia- ja Kanava-palkinnot.
Tieto-Finlandian saajan valinnut toimittaja Janne Virkkunen kutsui kirjaa tasapainoiseksi ja puolueettomaksi raportoinniksi tuotanto-oloista, joissa eläimet elävät. "
-Wikipedia

Tästä tammikuun lähes virheettömästä onnistumisesta inspiroituneena päätin lähteä hakemaan jo vähän suurempaa muutosta ensi kuulle, koska se on lyhyt ("") kuukausi ja tämän verran jopa minunlainen sokerihiiri selviää hengissä ilman suklaata. Ystäväni sai minut houkuteltua mukaan tähän haasteeseen. Eli seuraavaksi luvassa on 

HERKUTON HELMIKUU

Pannaan pistetään:
-kaikenlaiset karkit ja suklaa
-jäätelö
-sipsit
-leivonnaiset, pullat, keksit 

Tähän olen luvannut jo yhden cheat päivän itselleni; sisareni 30v. synttäribileet. Tiedän että tästä tulee todella vaikea haaste koska olen ihan mahdoton herkkunapostelija. Siksi se ehkä tulee tarpeeseen. 

Nyt vaan kaivataan ideoita millä voi korvata naposteluhimotteluja? Kuivatut hedelmät, pähkinät, viinirypäleet, välipala- ja proteiinipatukat.. (tosin näistäkin täytyy vähän katsoa ettei nyt vetele sitä marsin "proteiini"patukkaa.. :D  Kaikista vaikein on se aterian jälkeinen makeanhimo. Purkka suuhun auttaa jonkun verran mutta aina ei sekään pelasta. Kauheasti ajatuksia vielä prosessoitavana tästä päätöksestä.  Jaa kommenteissa parhaat herkunvälttely ja -korvaus vinkkisi!

maanantai 29. tammikuuta 2018

Kissan terveydenhuolto

XX Postaus sisältää graafista sisältöä leikkaushaavasta, skrollaa ohi jos yökötyt helposti XX

Kissanpennulla on aika raju elämänsä ensimmäinen vuosi. 
Ensin madotukset ja rokotukset, sitten sterilointi/kastrointi. Jos ei mitään muuta yllättävää tule, niin tässäkin on jo vähintään 4 lääkärikäyntiä. 3x rokotuket vuoden sisään + sterilointi. (Ei ihmekään jos kissa oppii inhoamaan kuljetuskoppaa kun usein se kaivetaan esille vain eläinlääkäriin mentäessä.) Usein jonkinlainen muukin loishäätö tai muu terveydenhoito on ainakin rescuepennuille tarpeen. 
Tokkurainen toipilas steriloinnin jälkeen.

Armi on nyt 9kk ikäinen ja se on rokotettu kahdesti, leikattu, ja käytetty kahteen kertaan ell:ssä korvatulehduksen takia. Sanoisin että on tässä saatu aimo annos tietoa ja kokemusta kissanhoidosta heti alkuun. 

Tärkeintä eläinlääkärikäynneissä on mielestäni omistajan käyttäytyminen. Jos olet hysteerisen tarkka (tai vaan hysteerinen..), pelokas, epäluuloinen tai muuten vain epävarma, kissasi peilaa sinua näissä tuntemuksissa. Kissa ei myöskään ymmärrä, miksi sen korvia pitää ronkkia pitkällä vanupuikolla, joten hyssyttely ja lässyttely ei saa sitä pysymään paikallaan epämiellyttävässä ja pelottavasssa tilanteessa. Siksi omistajankin olisi hyvä osata varmat otteet kuinka kissa pidetään aloillaan, tai, heti kättelyssä ilmoittaa klinikan henkilökunnalle ettei halua osallistua toimenpiteeseen. Hoitajat kyllä tulevat apuun, mutta toki kissalle on aina mukavampaa kun on edes se tuttu ihminen siinä lähellä. 

Sairauden hoito tai toimenpiteestä toipuminen jää yleensä omistajan vastuulle, joten siitäkin syystä on hyvä opetella kuinka kissa pidetään tukevasti aloillaan aiheuttamatta traumoja ja opettaa kissa epämiellyttäviinkin toimenpiteisiin, kuten vaikka pillerin antamiseen. 
Astro Kitty, Catstronaut, Avaruus-Armi.


Kissan käsittely hoitotilanteessa, pääpiirteittäin;
-Lähesty kissaa aina sivusta, pidä liikkeet rauhallisina ja vältä suoraan kissaan katsomista. Kohtisuoraan tuleminen ja tuijottaminen tuntuu kissasta usein uhkaavalta.
-Kosketus kannattaa aloittaa pään, kaulan ja niskan alueelta. Nämä ovat kissalle helpoimpia kohteita sallia vieraan (tai epäilyttävästi käyttäytyvän omistajan :D ) kosketus.
-Pyritään käyttämään  mahdollisimman vähän voimaa, kiinnipitoa ja pakkokeinoja. Usein pelkkä kevyt käsillä estäminen riittää. Silmien peittämisestä voi olla myös apua. 
-Jos otetta joudutaan tiukentamaan, sen pitää olla tukeva ja kissaa pidetään kiinni kohdista joista ei aiheudu kipua vaikka kissa pyristelisikin irti; rintakehän ja kylkien (ei mahan!) alueelta sekä selästä, lapojen takaa. Ote irrotetaan heti kun toimenpide on suoritettu. 
-ÄLÄ NOSTA KISSAA NISKASTA. Emot kantavat pentuja niskasta, ja tästä muistijäljestä johtuen kissa usein lamaantuu (=näennäisesti rauhoittuu) nostettaessa. Niskaote on kuitenkin aikuiselle kissalle hyvin kivulias. Mieti jos sinua roikotettaisiin pelkistä niskalihoista. 
-Jos avustavaa käsiparia ei ole saatavilla, olen itse ottanut kissan syliin siten että peräpää on omaa vartaloani vasten. Näin kissa ei pääse peruuttamaan karkuun, käsillä pystyt hillitsemään sen liikkeitä ja saat todennäköisesti sen pillerin tuikattua kurkkuun tai korvat puhdistettua.

Kirjavinkki; Päivi Ylikorven ( "The Kissaraamattu") Kissanhoidon Käsikirja (Art House OY, ISBN:978-951-884-552-5) on mainio opas niin kissanomistajalle kuin myös eläintenhoidon ammattilaisille. Voin lämpimästi suositella tätä kirjaa kaikille kissojen kanssa tekemisissä oleville ihmisille. Kirjasta löytyy niin hoito-, kuin käsittelyohjeita, sekä ylipäätään kattavasti asiaa kissan luonteesta, käyttäytymisestä, sairauksista ja hoidosta.
Kissaraamattu

Armille on nyt kunnialla saatu kahteen kertaan antibioottitipat korviin (14pv + 10pv kuurit), korvien putsaus sujuu jo kohtalaisen hyvin ilman Miikan apuja ja steriloinnin leikkaushaavakin on parantunut hyvin. Ensimmäisenä yönä leikkauksen jälkeen seurasin paniikinomaisesti ettei kissa nuole haavalappua irti ja lapun poiston jälkeen sama kyttäys jatkui vielä muutaman yön että haava saa olla rauhassa. Kokeilimme kauluria hetken, jonka kanssa Armi tuli yllättävän hyvin toimeen, mutta päätin että ellei haava rupea tulehtumaan ja joudumme aloittamaan antibioottikuurin, kauluri saa jäädä pois. Nyt on kulunut kaksi viikkoa leikkauksesta ja haava on umpeutunut hyvin, tikkejä en saanut vielä nypittyä irti mutta pitäisi olla itsestään sulavaa lankaa joten eiköhän nekin sieltä kohta irtoa. Kissa on juossut ja temmeltänyt viimeisen viikon kuin ei mitään, ja korvatulehduskin näyttäisi olevan nyt laantunut. Nyt vaan toivotaan terveitä vuosia ja pelkkiä rutiinirokotuskäyntejä Armille <3
Leikkaushaava ja tikit, paranemisprosessi.


Armilla ei ole vakuutusta, mutta ajattelin nyt uuden kissanpennun tullessa taloon (13 päivän päästä!) tutkia millaisia lemmikkivakuutuksia eri vakuutusyhtiöt tarjoavat. Riippuen toki myös klinikasta minne päättää lemmikkinsä kiikuttaa, kissojen terveydenhuoltoon uppoaa nopeasti pitkä penni jos tulee minkäänlaista suurempaa probleemaa. Mutta mitäpä sitä ei lemmikkinsä terveyden eteen tekisi. Kissojen katastrofirahasto on kuitenkin hyvä olla olemassa äkillisten sairauskulujen varalta.

lauantai 27. tammikuuta 2018

Uusia ja vanhoja tavoitteita

En varsinaisesti tee uuden vuoden lupauksia, mutta uuden vuoden alussa on kuitenkin jotain puhtia antavaa, mahdollisuus miettiä oman elämän suuntaa ja tavoitteita. Uusi vuosi, uusi alku. Lähes joka vuosi olen tehnyt joitakin päätöksiä, joista osa on onnistunut, osa ei.

Vuodelle 2017 asetin tavoitteeksi
1.hanskata vpn hommat
2.laihduttaa 10kg
3.säästää rahaa.

1. Ensimmäinen kohta on toteutunut nähdäkseni kohtalaisen hyvin. Joitain juttuja pitäisi vielä opetella kun olisi esimiehen kanssa aikaa käydä niitä läpi. Suorittavassa vuorossa, miehityksen organisoinnissa, tilavarauksiin, tapahtumiin ja kiireiltoihin varautumisessa ja niistä suoriutumista en enää hermoile. Tilausten tekeminen, kuunvaihteen hommat, jonkin verran taustajärjestelmien hallinnointia sujuu jo aika hyvin.

2. Heh, se ikuinen 10kg. Tuossahan tuo roikkuu reisissä ja vyötäröllä vielä mukana. Paino on kuitenkin vuoden ajan pysynyt samoissa lukemissa, eli lisääkään ei ole tullut mikä on toki hyvä juttu sekin. Lopeta laihdutus, aloita elämä. Olen seurannut aktiivisesti Läskimyytinmurtajia, Vaakakapinaa, #effyourbeautystandardsia ja ylipäätään viime vuonna Suomessakin kunnolla pinnalle noussutta kehopositiivisuusliikettä. Se on ihana ja tärkeä asia, ja hienoa että itsensä rakastamisen puolesta on vihdoin noustu barrikadeille, mutta minä en valitettavasti ole se henkilö kuka lähtee maha paljaana torille marssimaan.  Ja, kyllä siellä #bodypositivessakin saadaan ihminen kokemaan yhtäläisiä kurjuuden ja kelpaamattomuuden tunteita kuin mallien ja kauneuslehtien BMI <18-maailmassa. Kehopositiivisuuden näkyvimmät puolestapuhujat (Ashley Graham varmaan kaikilla ensimmäisenä mielessä) kun ovat kuitenkin juuri niitä oikealla tavalla kurvikkaita, rintavia, muodokkaita naisia. Missä on se omenavartaloinen AA-kuppi-rintainen nainen johon minä samaistuisin eniten? Ei ole tullut vastaan Instagramin feedissä. Joten en ole vielä täysin sisäistänyt kehopostiviisuuden ilosanomaa. Kehorauhan kylläkin, koska toisten ulkonäön kommentointi vaan on NOT COOL. No, ei eksytä enää siitä paasaamaan kun tarkoitus oli puhua omista tavoitteista. Nyt tavoittelen hyvää oloa ja pieniä parempia valintoja, en niinkään laihtumista.

3. Rahan säästäminen. Tuntuu ettei ole jäänyt mitään näppiin, mutta toisaalta kun katsoo vuotta taaksepäin, ostimme talon, remontoimme, ostin 2 kissaa ja niille kaikki tarvikkeet, ja , myönnetään, on tullut nautittua elintasosta. Siitä että voi lähteä ulos syömään. Voi ostaa sen muutaman kympin heräteostoksen ilman että budjetti kaatuu. Nyt alkaa tuntumaan siltä että on nautiskeltu tarpeeksi ja kaipaan jotain vähän vaatimattomampaa, sen sisäisen Roope Ankkani miellyttämistä. Jotain tyytyväisyyttä siitä vaan saa kun onnistuu pitämään palkasta siivun siellä säästötilillä ja nipistämään pois ylellisyyksiä ja mukavuuksia joihin on tottunut ja joita muka tarvitsee. Esimerkkinä vaikkapa ne ripsienpidennykset. Ihanathan ne on, mutta minulla meni niiden ylläpitämiseen rahaa keskimäärin 
70-80€ kuussa. (huolto 3-5 viikon välein ja yksi huolto n. 50-60e). Se tekee jo 960e vuodessa, melkein tonni! Tänä vuonna tavoitteena olisi saada synttäreihin(syyskuuhun) mennessä 5-6k talteen. Tavoitteellista säästämistä siis tiedossa!

Näiden lisäksi pari muutakin tavoitetta 2018-vuodelle.
1. Saliaktiivisuuden parantaminen. Tavoitteenani on käydä väh. 2 kertaa viikossa salilla tämän vuoden ajan (ja toivottavasti siitä tulee elämäntapa ja jatkuu vastedeskin). Ja sen ei tarvitse tarkoittaa sitä hikipäässä jumppaamista ja rautojen kolistelua, vaan KAIKKI LIIKUNTA LASKETAAN. Oli se sitten "vain" venyttelyä tai joogaa tai juoksumatolla kävelyä, se on silti perse irti kotisohvasta ja  pieni erävoitto minulle!

2. Tehdä jotain yksin. Haluan toteuttaa jonkun jutun tänä vuonna yksin. Lähteä retkelle, yöpyä luonnossa, käydä kylpylässä.. Jotain. Kyseessä on enemmän itsensä haastaminen ja oman pään kanssa ajan viettäminen kuin pako ympäröivistä ihmisistä.  Haluan myös vertailla, onko esim. matkustaminen yksin kuinka paljon erilaisempaa kuin kaverin kanssa kulkeminen. Nautinko yksin olemisesta, vai kaipaanko jotain kenen kanssa käydä läpi tapahtumia ja mietteitä.

3. Punalihaton tammikuu. Tästä tuleekin ihan oma postaus kunhan saadaan nämä muutamat tammikuun päivät vielä tästä alta pois. :)


Näillä suunnitelmilla tulevaan vuoteen!

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Uuden tulokkaan odottelua

Nyt uskallan vihdoin asiasta kirjoittaa, kun sain varmistuksen että tämä hanke todella toteutuu.

Koska Mustin kuolema oli niin epämääräinen, ennen kuin oli mahdollista alkaa suunnittelemaan uuden kissan ottoa, piti varmistaa ettei Armi ole kantaja millekään tarttuvalle taudille. Vakavimpia kissojen tartuntatauteja ovat FIV - kissan immuunikatovirus sekä FeLV- kissan leukoosivirus. Näistä löytyy rutkasti tietoa netistä joten en ala tässä taudinkuvista sen tarkemmin kertomaan. Rotukissoilta nämä kaksi tutkitutetaan aina, ja nyt on yleistynyt käytäntö että myös esy-ja löytöeläintoiminnassa kissat tutkitaan taudin leviämisen estämiseksi.

Armilta nämä testit otettiin sterilisaation yhteydessä 15.1. Tulokset tulivat Movetilta jo seuraavana päivänä suoraan minulle sähköpostiin, ja suureksi helpotukseksi tulokset olivat negatiiviset. Mikä Mustin hengen sitten veikään, ainakin nämä taudit on nyt poissuljettu. Jos jompikumpi testeistä olisi ollut positiivinen, en olisi uskaltanut pentua ottaa koska en halua että Mustin kohtalo toistuu uuden kissan kohdalla.

Nyt asia on kuitenkin varmistettu. Armi on toipilaana (ja se onkin sitten kokonaan oma lukunsa vahtia ettei kissa nuole leikkaushaavaa..) ja uusi kisu voi tulla taloon. Olen vähän myyräntyötä jo tehnyt, ja aion toteuttaa nyt haaveen joka on ollut minulla pitkään. Haluan norjalaisen metsäkissan.

Aloitin loppuvuodesta eri kasvattajien ja pentueiden/pentusuunnitelmien selailun netistä, ja kävin parin kasvattajan luona kissoja katsomassa. Kävikin niin  että toisesta paikasta pieni punertavaturkkinen kollipoika vei sydämeni. Selitin tilanteeni, ja kasvattajan kanssa sovin että maksan pennusta varausmaksun, ja kun varmistuu voiko pentu meille tulla, etenemme sitten sen mukaan. Voi sitä kuplivaa pörröistä onnentunnetta kun luin Armin testitulokset ja tajusin että pentu ihan oikeasti tulee meille!

Olen ahminut tietoa norjalaisista metsäkissoista, sain kasvattajalta pentuoppaan ja olen lukenut myös ahkerasti kissaraamattuani, Päivä Ylikorven Kissanhoidon Käsikirjaa. Tässä on ruvettu jo miettimään jopa näyttelyharrastuksen kokeilemista, mutta ihan eniten odotan vain että saan pennun kotiin. "Mammalomaa" olen varannut ensimmäisen viikon ajaksi kun pentu tulee, jotta voivat rauhassa Armin kanssa tutustua.

Kuka meille sitten on tulossa?

FI*Sant'Ragonan Leon Vemund.

Sant'Ragona on kissalan kasvattajanimi. FI etuliite kertoo mistä päin kissa on, meille siis tulossa suomalaisen kasvattajan kissa. He ovat tehneet norjalaisten parissa jalostustyötä jo 10 vuotta, ja tämä pentue oli L-pentue, josta nimi Leonkin sitten tulee. En ole vielä päättänyt, pidetäänkö kasvattajanimi vai keksitäänkö uusi nimi, sen näkee sitten kissan luonteesta. Pidän kuitenkin siitä että kasvattaja valitsi norjalaisia nimiä pentueelle. Pentueessa oli Leonin lisäksi yksi hyvin samanvärinen kolli, sekä 3 harmaasävyistä narttupentua. Rotukissojen värikoodit ja merkinnät ovat minulle suurimmaksi osaksi vieläkin mysteeri, mutta sen verran olen oppinut että tämä meidän poika on koodinimeltään NFO e 09 22. NFO on norjalaisten metsäkissojen rotukoodi, e tarkoittaa värikoodia creme, 09 merkitsee että turkistta on (määrittelemätön määrä) valkoista ja 22 on tabby-kuvioinnin koodi.
(Näin guugle kertoo mikä on tabby: Tabby (klassinen tabby) on voimakaskuvioinen kissa, jolla on pyöreähkö kuvio kyljessä ja leveät raidat selässä, kyljissä, jaloissa ja hännässä.) Tuosta pörrön määrästä en itse kyllä olisi mitään kuviota osannut määrittää mutta minun tehtävä onkin vain lässyttää ja söpöstellä pennulle vielä toistaiseksi :D 

Pennut luovutetaan 13 viikon ikäisinä, ja haemme Leonin meille viimeistään 12.2. 

25 päivää siis enää!

torstai 4. tammikuuta 2018

Ripsienpidennyksistä taas kerran

Tänään otatin ripsienpidennykset pois ainakin toistaiseksi. Tässä kun blogiarkistosta kaivelin ripsienpidennys-tunnuksella tehtyjä postauksia, niin onhan tuo aika hurjaa että olen pitänyt käytännössä 5 vuotta enenmmän tai vähemmän putkeen pidennyksiä.  Nyt tuntui kuitenkin siltä että on aika olla au naturel. Omat ripset ovat laittajani Aunin mukaan edelleen vahvat ja hyväkuntoiset, ja ehkä jossain vaiheessa palaan taas säihkysilmien pariin, mutta nyt talven tummuuden keskellä haluan vähän irtutua ja päästä hieromaan silmiä oikein antaumuksella :D

Aloitin aikoinaan klassisista pidennyksistä, koska volyymit olivat tuolloin vain missien ja Hollywood-tähtien säihkysilmien salaisuus. Jos en ihan väärin muista, Pikku Span Edla minulle taisi ensimmäiset volyymit laittaa ja siitä se rakkaus sitten lähtikin. Nyt on tullut taas reilusti vuosi pidettyä ripsiä yhteen putkeen! Täältä Joensuusta olen löytänyt luottolaittajat Hyvänolonkeskuksesta. Kaikki keskuksen ripsientekijät tekevät kaunista ja siistiä jälkeä. Itse olen käynyt eniten Aunin laitettavana ja voin kaikella lämmöllä suositella. <3

Yhdessä vaiheessa poukkoilin tekijältä toiselle kun etsin sitä parasta kantapaikkaa. Tuli testattua kotilaittajat sun muut ja täytyy sanoa että on siinä huima ero laittaako ammattilainen kunnon työskentelytilassa - ja välineillä vai joku ripsikurssin käynyt kotituunaaja sohvalla tai sängyllä pöytälampun valossa. (En nyt sano etteikö kotituunaajallakin voisi olla taitoa tehdä - mutta verrataan tässä nyt vaikka koti-autotallia ja autokorjaamoa tai kotibileissä väsättyjä booleja ja ravintoladrinkkejä keskenään.. u get the picture ) Näin jälkikäteen ajateltuna on aika sairaan hyvää tuuria ollut matkassa, etten ole kertaakaan saanut silmätulehduksia tai allergisia reaktioita. Aika huolettomasti olen ripsiin ja niiden laittoon suhtautunut. Nyt kuitenkin taakse päin katsoen ja kokemuksia vertaillen; 

Ihmiset, käyttäkää ammattilaisia - he ovat sinua ja sinun terveyttä ja turvallisuuttasi varten kouluttautuneet, hankkineet työskentelyvälineet ja tilat  - ja saat kuluttajansuojalain suomat oikeudet jos jotain menee pieleen. Nykyään ripsien laittaminen ja huoltaminen kosmetologin luona on todella paljon edullisempaa kuin silloin kun itse aloitin ripsien kanssa - silloin pelkkä huolto klassisiin ripsiin saattoi maksaa 80-90€! Kotilaittajat ottavat lähes poikkeuksetta huolloista sen 20-40€ kun 50-60 eurolla saat jo ammattilaisen tekemät huollot. Taiteenlaji, missä vahvoja kemikaaleja käsitellään silmän välittömässä läheisyydessä, ei ehkä ole se oikea paikka säästää kymppiä tai kahta. 

Preach!
Instakaappaus megaräpyttimistä kun piti saada vähän näyttävämpää sorttia.

tiistai 2. tammikuuta 2018

Kissatalouden kuulumisia

Viimeiset pari kuukautta on olleet meidän kissamaailmassa aika dramaattisia.
Toinen kissamme Prinsessa (tai Musti, kuten kutsumanimeksi vakiintui..) kuoli joulukuun alussa 4.12.2017. Musti oli noin 6kk ikäinen.

Olin seurannut hetken jo, että kisulla ei ollut kaikki ihan kunnossa. Rajun leikin päätteeksi, ja ajoittain ihan ilman syytä kissa saattoi ruveta köhimään ja yskimään. Kohtaukset menivät kuitenkin aina nopeasti ohi ja kissa jatkoi leikkiä, söi ja joi ja kävi laatikolla normaalisti. Sunnuntaina 3.12 päätin varata Mustille ajan eläinlääkäriin, kun kissa oli apaattinen ja vaisu. Maanantaina aamulla soitin, ja sain ajan 18.30 samalle päivälle. Itse olin töissä viiteen saakka, mutta Miika tuli kotiin jo neljän jälkeen. 16.45 Miika sitten soitti minulle että ei ole tarvetta eläinlääkäriin. Musti oli käynyt juomassa vettä, saanut yskänkohtauksen, ja kuollut nopeasti, Miika ei ehtinyt reagoida oikein mitenkään eikä ehtinyt auttamaan kissaa.

Veimme Mustin (ja varmuuden vuoksi Armin) kuitenkin sovitusti klinikalle, toivoen että eläinlääkäri pystyisi ehkä määrittämään kuolinsyyn. Ulkoisesti kissassa ei näkynyt mitään poikkeavaa, suu ja nielu olivat puhtaat, eikä tunnusteltaessa löytynyt mitään esim. kasvaimeen viittaavaa.

"Syynä voi olla synnynnäinen elimellinen vika, mutta tartuntatautia ei voi poissulkea. Sisäkissalla tarttuvien tautien mahdollisuus on kuitenkin pieni." 
 - Mustin epikriisistä.

Musti ei ollut ulkoillut kertaakaan meillä ollessaan, emmekä mekään olleet vierailleet ns. korkean riskin paikoissa mistä olisi saattanut kantautua joku tauti. Ja Armi ei ollut oireillut samalla tavoin kertaakaan.  Kuolinsyyn tarkka selvittäminen olisi vaatinut kissan lähettämistä Eviraan autopsiaan. Päätimme ettemme pistä vainajaa postiin vaan pidämme omat hautajaiset ja tarkkailemme Armia vastaavien oireiden varalta.

Musti haudattiin meidän omaan pihaan ja alkoi tarkka Armin vahtiminen. Kissa oli toki aluksi hämillään kun kaveri puuttui, mutta muuten tuntui olevan ihan normaali voinniltaan. 27.12. rajun leikin jälkeen kun tarjosin Armille raksuja, se yski hetken - ja minä olin jo valmis soittamaan eläinlääkäriin - mutta kyse oli todennäköisesti vain hengästymisen + raksujen hotkimisen yhteisvaikutuksesta. Ja nyt on kuitenkin Mustin kuolemasta kulunut jo useampi viikko, joten jos joku tautiepäily olisi, se olisi todennäköisesti jo ilmoittanut itsestään Armissa.

Tämän murheen lisäksi Armi onnistui nappaamaan itselleen korvatulehduksen juuri joulun alla. Joulu ja uusi vuosi menikin korvatippoja annostellessa ja korvia puhdistellessa. Näyttäisi siltä että aletaan olla voiton puolella, korvat eivät enää tuota niin paljoa likaa. Kuuria on jäljellä vielä muutama päivä. Epäilin aluksi korvapunkkia, mutta eläinlääkärin näytteessä ei näkynyt jälkiä punkista - hiiva-bakteeritulehdus todettiin, ja varmuuden vuoksi Armi sai Stronghold-loiskarkotteen niskaansa korvapunkkien tai muiden ulkoloisten varalta.

Koska minusta on ihanteellista että talossa on kaksi kissakaverusta, olen tässä suunnitellut myös Armille uutta kissakaveria. Siitä kerron tarkemmin kunhan on varmaa, että voimme toisen kissan meille ottaa. Armilla on tammikuussa edessään sterilisaatio ja aion varmuuden vuoksi otattaa siltä ainakin tarttuvien ja vaarallisimpien tautien eli kissojen immuunikato (FIV)- ja leukemiavirusten (FeLV) varalta testit. Kissa kun voi olla taudin kantaja oireilematta itse mitenkään. Ikävää olisi tuoda uusi pentu taloon ja joutua taas menettämään se, joten aion varautua parhain mahdollisin tavoin tällä kertaa.

Vaikka säälin ja suren kaikkia noin. 20 000 Suomen koditonta kissaa, arka ja epämääräisistä oloista tullut Musti opetti minulle sen että haluan itselleni pennun joka on kasvanut hyvissä oloissa, on sosiaalinen ja tottunut ihmisen käsittelyyn. Vapaaehtoistyötä haluaisin rescueraasujen parissa tehdä edelleenkin, mutta omaksi kissaksi toivon sosiaalista kissaa jonka taustoista tiedän edes sen verran, että pahimmat tautiriskit on kartoitettu. Ja tällainen kandidaatti on onneksi jo kiikarissa...

Vieläkään en pysty ihan ilman kyyneleitä katsoa Mustin kuvia, tässä kuitenkin yksi suosikeistani, josta näkyy kuinka hyvin kissat nauttivat toistensa seurasta. Tämä jäi viimeiseksi kuvaksi Mustista. Tämän takia myös uskon, että kissan on lähtökohtaisesti parempi olla kaverin kanssa kuin yksin.
Armi ja Musti 30.11.2017