Yhden uran loppu

 Olen työskennellyt ravintola-alalla likipitäen 10 vuotta, joista suurimman osan (opiskeluvuosia lukuunottamatta) olen viettänyt pubeissa ja yökerhoissa (työntekijänä, joskus ehkä mahdollisesti hieman myös asiakkaan roolissa).  Viimeiset 5 ½ vuotta samalla työnantajalla. Näihin vuosiin on mahtunut monenlaisia hämmentäviä, ikimuistoisia, joskus myös pelottavia tilanteita. Tämä ala on jatkuvasti liikkeessä, muutoksessa, se elää ihmisistä ja tapahtumista. Olen viihtynyt hyvin, vaikka ajoittain on myös ottanut päähän lähteä töihin silloin kun muut jäävät vapaalle juhlimaan - ja usein päätyvät minun työpaikalle sinne tiskin toiselle puolelle. Keväällä tuli täysi stoppi. Suomen hallitus kaatoi kokonaisen toimialan parissa viikossa. Siitä suosta on yritetty nousta kuka mitenkin. Itsekin kirjoitin aiemmin koronakevään tuomasta lomautuksesta ja sen vaikutuksista, ja yksi niistä vaikutuksista oli se, että uskoni tällä alalla työllistymiseen horjui aika pahasti. Tämän, ja useiden muidenkin tätä alaa koskevien seikkojen (yötyö, matala palkkataso, epäsäännölliset työajat, jatkuva tarve joustaa ja olla ns. hälytysvalmiudessa...)  vaikutuksesta päätin, että on aika alkaa miettiä seuraavia ura-askeleita jossain muualla kuin oluthanan jatkeena.

Olen ollut hiljaisessa työnhaussa jo lähes vuoden verran, mutta kevään myötä pistin kaikki verkot vesille. Päätös jättää ravintola-alan hommat kypsyi valmiiksi, ja aloin etsimään töitä muilta aloilta. Mutta minne voit hakea, kun koulutustasi myöten olet tähdännyt aina matkailu- ja ravintola-alan hommiin? Itselleni vastaukseksi muodostui YAMK-opintojen kautta henkilöstöala. HR- ja rekrytointitehtävät ovat aina kiinnostaneet minua, ja opintojen myötä olen myös päässyt perehtymään aiheeseen sopivan kurssitarjonnan ansiosta syvemmin. Alanvaihto tuntui samaan aikaan pelottavalta, mutta myös äärimmäisen innostavalta. Tuli takapakkeja ja pettymyksen hetkiä, mutta opin myös paljon työnhausta ja aikuisena uudelle alalle siirtymisestä. Miltä vuosi työnhakua sitten näytti? Listaan tähän alasta riippumatta joitain faktoja. Mukana on siis myös ravintola-alan tehtäviä joihin hain, vaikka lopullinen päätös hakeutua muihin hommiin vahvistui vasta nyt keväällä.

-Lähetin 14 työhakemusta

-Pääsin 4 haastatteluun, joista 3 oli ravintola-alan tehtäviä ja 1 henkilöstöalalta.

- 1 paikasta en saanut hakemukseeni minkäänlaista vastausta, KAIKISTA muista paikoista tuli vähintään viesti, jossa kiitettiin mielenkiinnosta. Hienoa,yritykset!  

-Seurasin työilmoituksia pääasiassa mol.fi ja LinkedInin kautta. 

-En hakeutunut työllisyyspalveluihin tai ohjaukseen, vaan suoritin työnhakua itsenäisesti. 

-Pääsin töihin! 

En oikein vieläkään osaa uskoa, että 10 vuotta ravintola-alaa on nyt tässä. Nyt vietän pienen "kesäloman", ja uudet työt aloitan syyskuun lopulla. Toisella alalla, päivätyössä. Luvassa on paljon uuden oppimista, mutta olen todella innoissani tästä mahdollisuudesta. Tästä on kehkeytynyt todellinen muutosten vuosi 2020. Uusi siviilisääty, uusi työpaikka, koronan tuoma "uusi normaali"... Mitähän on vielä tulossa? 

Koronakevät

Korona tuli ja heitti kaikki kuviot sekaisin. Jäin huhtikuussa lomautetuksi. Häävalmistelut tyssäsi kuin seinään. Miikakin sai tiedon lomautuksesta. Kouluhommat tehtiin etänä lukukauden loppuun. Kaikki suunnitellut reissut, tapahtumat ja ohjelmat peruuntui tai siirtyi. Sen verran meni tuossa muun elämän järjestämisessä ja asiaa sulatellessa, että koko blogi unohtui täysin. Olisihan tännekin voinut purkaa ajatuksia aiheesta, mutta tuntui että kaikki energia meni keväästä selviytymiseen. 

Lomautetuksi joutuminen oli odotettavissa, mutta silti inhottava isku. Sain suoraan 90 päivän lomautuslapun, kun hallitus ilmoitti ravintoloiden sulkemisesta. Ensimmäiset 1,5kk olin täysin lomautettuna. Sitten sain pyynnön S-marketista, että jos olisin halukas, voisin tehdä siellä ainakin kesäkuun ajan omien sopimustuntien mukaisesti kaupan alan hommia. Tartuin tarjoukseen välittömästi. PAMin rahoja sain odotella myös sen 1,5kk, mikä kuitenkin oli jopa kohtuullisen joutuisa käsittelyaika ansiosidonnaiselle tässä kriisissä. Nyt olen sitten muutaman viikon verran opetellut kassatädin hommia ja mättänyt makaronia ja pilttiä hyllyyn. :D Ihan mukavaa puuhaa sekin on, mutta kyllä oman duunin ääreen alkaa jo olla ikävä. Jatkosta en tiedä vieläkään, kuinka tässä käy ja milloin omat työt mahdollisesti jatkuu. Ison työnantajan etu on kuitenkin tämä, että on tarjota edes jotain korvaavaa työtä. 

Häiden järjestämisen suhteen meni aluksi kaikki into, kun jouduttiin niin pitkään olemaan epävarmuudessa että saadaanko juhlia edes järjestää. Nykyisen tiedon valossa, niin valtiollisen, juhlapaikan, kuin kirkonkin taholta, juhlat saadaan kuitenkin järjestettyä ja ilahduttavan moni vieraista on myös vastannut osallistuvansa juhlaamme. On siis ainakin jotain mitä odottaa kesän lopulla, vaikka muuten kaikki tapahtumat ja suunnitelmat onkin menneet uusiksi. Päätettiin, että oli paikalla sitten 10 tai 100 henkeä, vihille mennään 8.8.2020. Aluksi mietimme juhlan siirtämistä myöhemmäksi, mutta itseni tuntien, en usko että nauttisin päivästä samalla tavalla, tai edes olisi fiilistä enää järjestää "häitä" kun vihkiminen on tapahtunut jo aiemmin. Se tuntuisi enemmän sukujuhlalta tai vastaavalta. Joten olosuhteiden sanelemien ehtojen mukaan (tällä hetkellä tilanne näyttää jo paljon valoisammalta kuin kuukausi sitten) edetään tässäkin asiassa. 

Ollaan kuitenkin vältytty siltä pahimmalta; sairastumiselta. Lisäksi minun työttömyys jäi 3kk sijaan vain 1,5kk mittaiseksi, ja Miikan lomautus 2vk mittaiseksi. Lisäksi hän sai uuden työpaikan, joten joka pilvellä on se hopeareunuksensa. Talous on toistaiseksi turvattu, häät voidaan järjestää, rakkaat ja läheiset on myös pysyneet terveinä, ja kesä tulee koronasta huolimatta. Elämässä on siis kuitenkin kaikki ihan hyvin. <3

Mitä rintaleikkaus maksaa?

Tiedän että monia kiinnostaa, mitä rintaleikkaukset maksavat Suomessa. Haluan listata budjetin myös itselleni talteen tänne. Nykyään monilla klinikoilla hinnastot löytyvät jo nettisivuilta. Leikkaus suunnitellaan kuitenkin aina henkilökohtaisesti, ja se voi vaikuttaa myös hintaan. Hintaan voivat vaikuttaa mm. valitun implantin malli, lisäoperaatiot kuten nännipihojen korjaus tai mastopeksia (eli rinnan kohotus), haluatko yöpyä sairaalassa, jne jne. Huomioitavia lisäkuluja tulee myös matkoista, majoittumisesta, lääkkeistä, mahdollisista tukiasusteista (tukiliivit, vyöt, kompressiosukat...) ja muusta "ylimääräisestä" sälästä. 

Listaan tähän kulut mitä projektiin on uponnut vuodesta 2017 lähtien, jolloin vakavissani aloin asiaa harkitsemaan.

Ensimmäinen konsultaatio (eri klinikka kuin se mihin päädyin leikattavaksi)........... 110€
Toinen konsultaatio (leikkaava klinikka)......................................................................40€
Sydänkardiologin tutkimus, bedside.............................................................................46€
Rintaleikkaus (sis. kolmas konsultaatio, tukiliivit)......................................................5 180€
Majoitus 2 yötä hotellissa.............................................................................................126€
Meno-paluu Helsinkiin x 4*.........................................................................................200€
Kulkeminen Helsingissä...............................................................................................20€
Lääkkeet, haavateipit yms apteekkituotteet..................................................................45€
Kompressiosäärystimet.................................................................................................25€

TOTAL......................................................................................................................... 5 792€

* Junaliput n. 25€/ suunta ennakkolipuilla; 2 konsultaatiokäyntiä + minun ja puolison matkat leikkausajankohtana.

Tuo 5180€ sisälsi siis kaiken leikkaukseen liittyvän. Sain leikkauksen alvittomana, koska rinnoissani on sen verran kehityshäiriötä että ne kuuluivat "kela-korvauksen" piiriin. ALVin kanssa hinta olisi ollut n. 5800€ (alv. 24% vähennetään lääkärintyöstä, ei esim. implanteista tai lääkkeistä)
Hintaan sisältyi:
-Implantit
-Lääkärin leikkauspalkkio
-Anestesialääkärin työ
-anestesia + kipulääkkeet leikkauspäivänä
-Konsultaatio ennen leikkausta
-Jälkitarkastukset (2) leikkauksen jälkeen
-tukiliivit
-Nännien muotoilu tarvittaessa
+ kirurgin pieni extratyö, muotoileva rasvaimu kyljistä / kainaloista jotta rinnan muoto saatiin asettumaan implantin kanssa mahdollisimman hyvin.

Rahoitin leikkauksen (tuon 5180€) loppujen lopuksi noin puolessa vuodessa: 2000e säästin palkoistani syksyn 2018 aikana, toisen 2000 tienasin lisäansioina verkostomarkkinoinnilla, ja loput on lainattu yhteiseltä säästötililtämme. Pohdin ensin luoton nostamista tuon puuttuvan summan kuittaamiseksi mutta rakas puolisoni totesi että hulluahan on ottaa maksullista rahaa käyttöön kun yhteisellä "talotilillä" on reilusti puskuria - makselen sitten sinne seuraavista palkoista tuon lainatun summan. Itselleni oli tärkeää toteuttaa asia tässä järjestyksessä; ensin kerätään rahat säästöön ja sitten vasta mennään leikkaukseen.

Muutamalla virkkeellä kerrottuna tuo kuulostaa kovin simppeliltä, mutta ei se kurinalainen säästäminen joka hetki mitään herkkua ollut. Aika paljon sai tinkiä siitä kulutusmallista mihin oli tottunut ja muokata ajatusmaailmaa uusiksi, mutta se teki myös hyvää. Tuli huomattua kuinka helposti raha valuu kaikkeen "turhaan", mikä toisaalta on niitä arjen pieniä asioita mistä nautin.  Jos elo olisi pelkkää perunamuusia ja kalapuikkoja, duunia ja laskuista selviytymistä, niin se kyllä veisi paljon elämän mielekkyydestä. Tämän säästöurakan myötä tiedostin entistä vahvemmin sen, miten onnellinen ja kiitollinen saan olla siitä että olen työkykyinen ja työelämässä, ja että voin taloudellisesti mahdollistaa tällaiset isot (ja pienet) asiat. Seuraava säästökohde onkin sitten vielä vähän isompi; häät. 

Kuukausi pollo-pesco-ovo-vegetaristina ja helmikuun haaste

Vuoden vaihteessa päätin pitää punalihattoman tammikuun. Taustalla ei ollut mitään suurta ideologista tai terveydellistä tavoitetta, halusin vain nähdä kuinpa paljon lihaa yleensä tulee ajattelematta käytettyä ja ehkä vähän keventää omaa hiilijalanjälkeä. Jätin siis kaiken punaisen lihan pois ruokavaliosta. Suurimmaksi haasteeksi osoittautui suomalaisten arjen pelastaja - jauheliha. JJJ (jotain jännää jauhelihasta) vaihtui JKK:ksi (jotain kivaa kanasta). Hävettää myöntää, mutta tätä aiemmin en edes ollut tullut ajatelleeksi että kaupastahan voi tosiaan ostaa broilerin JAUHELIHAA myös. Kuukausi sujui yllättävän kivuttomasti. Paljon tuli syötyä kanaa ja katkarapuja, jonkin verran lisättyä myös kasviksia ruokavalioon. Kalkkunan filee leike on muuten aika saakelin kallista keittokinkkuviipaleisiin verrattuna. 

Kolme kertaa sorruin kiellettyihin aineisiin. 

1. Ihan kuun alussa kun söin jääkaapista vanhat kinkkusiivut pois ettei mene pilalle (syömäkelpoisen ruoan heittäminen roskiin ei vaan käy mun päähän)

2. Ajatuksissani söin työpaikalla kana-pekonipastan, pekoni tulee lisättyä reseptiikan mukaan niin automaattisesti ettei sitä edes ajatellut. Puolessa välissä annosta muistin et ai niin hitto, ja räävelsin loput pekonit lautasen reunalle. 

3. Maailman hirveimmän darrapäivän taltuttamiseksi tilasin jauheliha-tuplajuusto-kebab-pizzan.

Nämä kolme pystyn antamaan itselleni anteeksi. Onko olo nyt seesteisempi, kevyempi (edes henkisesti), olenko nyt parempi ihminen kun en laittanut sika-nautaa ostoskoriin kolmenkymmenen päivän aikana? Ei kyllä oikeastaan tunnu siltä. Ihmiset, joille olen tästä kertonut, ovat olleet aika välinpitämättömiä. Ehkä sitä punaisesta lihasta luopumista ei pidetä niin merkittävänä asiana kuin lihatonta lokakuuta tai #vegaanihaastetta,  koska nykymaailmassa eletään kaikki tai ei mitään - ääripäiden aikakautta. Olet joko ekopuuvillaan pukeutuva vegaani tai syntinen lihansyöjä, ihan sama vaikka vähentäisit lihaa ruokavaliostasi. Oli miten oli, itse olen tyytyväinen että suoriuduin näinkin hyvin itselleni asettamasta tavoitteesta. Koska mikään ei ole helpompaa kuin rikkoa itselle annetut lupaukset. Siitä kun ei jää kiinni ;) 

Huomenna 1.2.2018 aion kyllä silti tehdä kunnon jauhelihakastikkeen ja pastat kaveriksi!

Kirjavinkki:  Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut (Atena Kustannus)

  Jos pystyt hyväksymään tämä kirjan tarjoileman sisällön ja lihansyöntisi seuraukset, jatka lihansyöntiä. On kuitenkin hyvä olla tietoinen tästäkin teollisuudesta, miten se täällä meillä Suomessa toimii, ja ennen kaikkea mistä se ruoka lautaselle tulee. Pitkälle prosessoidut makkarat, leikkeet ja se uuteen uskoon jauhettu ja puristettu jauheliha vieraannuttavat ihmistä ruoan alkuperästä. Joskus se muoviin kääritty kotleri on ollut osa elävää olentoa ja sitä ei pidä unohtaa. Kirjassa on paikoin jopa hieman inhorealistinen kanta, mutta suurimmaksi osaksi asiaan perehtynyt ja neutraali kerronta jossa esitetään faktat faktoina. Tämä ei ole myöskään mikään vegaanien manifesti, paasaaminen ja saarnaaminen on jätetty pois. 

"
Syötäväksi kasvatetut – miten ruokasi eli elämänsä on Elina Lappalaisen kirjoittama tietokirja suomalaisesta kotieläintuotannosta. Kirja voitti vuoden 2012 Tieto-Finlandia- ja Kanava-palkinnot.
Tieto-Finlandian saajan valinnut toimittaja Janne Virkkunen kutsui kirjaa tasapainoiseksi ja puolueettomaksi raportoinniksi tuotanto-oloista, joissa eläimet elävät^{. "
-Wikipedia}

Tästä tammikuun lähes virheettömästä onnistumisesta inspiroituneena päätin lähteä hakemaan jo vähän suurempaa muutosta ensi kuulle, koska se on lyhyt ("") kuukausi ja tämän verran jopa minunlainen sokerihiiri selviää hengissä ilman suklaata. Ystäväni sai minut houkuteltua mukaan tähän haasteeseen. Eli seuraavaksi luvassa on 

HERKUTON HELMIKUU

Pannaan pistetään:
-kaikenlaiset karkit ja suklaa
-jäätelö
-sipsit
-leivonnaiset, pullat, keksit 

Tähän olen luvannut jo yhden cheat päivän itselleni; sisareni 30v. synttäribileet. Tiedän että tästä tulee todella vaikea haaste koska olen ihan mahdoton herkkunapostelija. Siksi se ehkä tulee tarpeeseen. 

Nyt vaan kaivataan ideoita millä voi korvata naposteluhimotteluja? Kuivatut hedelmät, pähkinät, viinirypäleet, välipala- ja proteiinipatukat.. (tosin näistäkin täytyy vähän katsoa ettei nyt vetele sitä marsin "proteiini"patukkaa.. :D  Kaikista vaikein on se aterian jälkeinen makeanhimo. Purkka suuhun auttaa jonkun verran mutta aina ei sekään pelasta. Kauheasti ajatuksia vielä prosessoitavana tästä päätöksestä.  Jaa kommenteissa parhaat herkunvälttely ja -korvaus vinkkisi!

Syystunnelmia

Kaukokaipuu. Syksy on aina ollut uuden alkamisen aikaa. Nytkin alkaa uusia juttuja - ja vaikka olen tyytyväinen valintoihini, mietin, millaista olisi jos olisin tällä hetkellä valmistautumassa sesonkiin vaikkapa Thaimaassa. Ei tarvitsisi jäädä kylmään ja pimeään, seuraavat puoli vuotta olisi täynnä uusia ihmisiä, auringon lämpöä, merta ja hektistä mutta palkitsevaa sesonkityötä.

Sen sijaan kipuilen epäonnisten kämppäasioiden ja lähestyvän talven kanssa. Mutta on minulla kaksi asiaa joiden takia valitsin jäädä. Uusi ihminen joka on vienyt minulta ihan koko sydämen. Ja vakkaripaikka alalla, missä usein työt on määräaikaisia pätkiä. Molemmat on arvokkaita juttuja ja niiden takia kannattaa ehkä ponnistella nyt ja koittaa vaimentaa tuo kaukokaipuun kipinöinti edes hetkeksi.

Täytin tänä syksynä 25 vuotta. Täytyy sanoa että olen ihan tyytyväinen tähänastiseen suoritukseen ja valintoihin. Ainahan on jotain juttuja mitä olisi voinut tehdä toisin, mutta ei ole tältä ensimmäiseltä neljännekseltä jäänyt mitään pahemmin hampaankoloon kaivelemaan.