tiistai 30. huhtikuuta 2013

WappuWarusteet

Vappusuunnitelmiin kuuluu tequilapiknik ja YleX Parasta ennen! Matti Airaksinen! Hallelujaa, vielä kun ei rupeaisi vettä satamaan!

Pikapäivitys vapputyylistä:
Kynnet: Gina Tricot - kynsitarrat

Siskon kanssa teetetty Matti Airaksinen - t-paita- nimmarilla!

Haalarit <3
Oikein huikeaa wappua kaikille lukijoille!!


sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Sad/Happy

Päivä 25: kuva tuskallisesta muistosta
En oikein keksinyt, enkä oikeastaan myöskään halunnut mitään todellisia tuskallisia asioita tänne blogiin laittaa, joten tässä ei ole varsinaisesti tuskallinen, mutta edelleen vitutuskäyrää nostava kuva. Kuvassa minulla on perusmassaSeppälän hattu, mutta tykkäsin siitä ihan valtavasti, se oli monessa mukana ja istui päähän hyvin. Noh. Vaihtarikämppikseni (kuvassa oikealla) hoito halusi välttämättä lainata hattua baariin, ja omaa tyhmyyttäni annoin sen känniselle espanjalaiselle. Sehän hukkui sille reissulle ja selitykseksi sain että "You know, I'm fucking spanish!" Pistin poitsun edes korvaamaan hatun hinnan ja siinä samalla viileni vähän välit tuohon tyttöönkin.. :D Sellainen stoori näin sunnuntain kunniaksi.

26. päivän kuvaksi minulla on kaksi ehdokasta, molemmat on Tansanian ajoilta. Se on aikajakso elämässäni, milloin olen ollut todella, aidosti, onnellinen. Tietysti olen nykyäänkin noin yleisesti ottaen onnellinen ja tyytyväinen, mutta jotenkin tuo Tansaniassa vietetty aika jäi mieleen erityisen hyvin..
Ehkä se näkyy myös näistä kuvista.
Päivä 26: kuva onnellisesta muistosta

Päivä 26: kuva onnellisesta muistosta





..Niin, ja tänään vaaka näytti ekaa kertaa 75-alkuisen luvun! Kuvista/peilistä en vielä itse näe eroa paitsi hyvinä päivinä, mutta jos asian sanoo näin; 10vk ja lähestulkoon (joo joo, 700g puuttuu vielä!) -10kg. Niin ihan hyvältähän tuo jo kuulostaa, ainakin tahti on ollut ihan passeli. Jau!

Niin, ja Jutta ja superdieetit - ohjelmassa oli aika surullinen mutta myös hieno tyttö. Tässä pari asiaa mitkä jäi sen videopäiväkirjasanomisista mieleen:

"Mitäs toikin läski tossa sohvalla vaan lässyttää, menis tekemään jotain ulkohommia!"

" Jos mä nään kadulla jonkun tytön joka syö suklaapatukkaa ja on ylipainoinen, niin mun tekis mieli ottaa siltä se patukka ja heittää se jorpakkoon, heittää vesilintuu sillä  saatanan Mars-patukalla  -- ihan oikeesti, miksi te ihmiset teette tollasta ittellenne? Tässä on hyvä esimerkki, teistä tulee just tämmösiä ylipainoisia lössyköitä jotka vaan makaa sohvalla ja menee sieltä mistä aita on matalin. "

"Ryhdistäytykää ihmiset, karpatkaa perkele."

Ja vaikka tyttö jäi asetetusta tavoitteesta, puolen vuoden aikana jäi -30kg läskiä historiaan. Suurempi muutos tapahtui likan asenteissa ja itsensä voittamisessa. "Emmää pysty, emmä taho emmää haluu" jäi pois. Aika hienoo.


lauantai 27. huhtikuuta 2013

Motivaatiota!

Nyt rutistus! 
         Kuuden päivän pussikuuri että 
    SAADAAN SE PAINO VIHDOIN SIIHEN SEISKAVIITEEN


Vaikka se ei ehkä ole pysyvää, enimmäkseen nesteitähän näissä pikasissa lähtee, mulla on nyt päähänpinttymä tuosta 75:stä ennen Islantia. Pakko vaan nähdä ne luvut siinä vaa'an taulussa.

Vaikeinta on olla kotona tekemättä mitään erityistä, syömättä. Jos on koko ajan menossa niin pirtelöt on helppo hörppiä nopsaan, eikä tee samalla tavalla mieli ruokaa, mutta kun vaan on kotona, ilman sen kummempia, se syöminen on jotenkin.. helppoa? Nams nams, mitähän täältä kaapista löytyis.. (Tiedoksi; ei paljoa – fetaa, juustoa, maitoa, kuivakaapissa pasta-aterioita ja nuhjuuntuneita pähkinöitä).



torstai 25. huhtikuuta 2013

Opiskelijan arki on köyhää

Rutisen nyt, vaikka tiedän ettei siihen oikeasti ole aihetta.
Kyrsii tämä jatkuvassa rahapulassa eläminen. Aina pitää olla laskemassa pennin päälle, kuinka paljon voin käyttää ruokaan ja kuinka paljon saan tienata tässä kuussa ettei joudu maksamaan tukia takaisin. Nyt olisin halunnut extempore lähteä 8approon, Joensuun opiskelijoiden vapun etukäteisryyppyjuhlaan,  mutta sitten se kaatui kolmeen asiaan.
1) raha. tilille jäisi 10e jos osallistun tähän hommaan (lippu + vain pakolliset juomat)
2) laihdutushommat menisi taas hukkaan parin päivän pöhötyksen ajaksi. Ja nyt on muuten tosi hyvä motivaatiopuuska päällä tän suhteen! Puoltoista viikkoa (lue; ennen Islannin reissua) aikaa saavuttaa välitavoite 75kg, ja tän aamun lukemien mukaan matkaa tuohon olis 1,4kg! Kiristelyä tiedossa siis!
3) toi kevätsää on tänään ollut hieno; ensin tulee kauhea vesi/raekuuro ja heti perään aurinkoa taivaan täydeltä. Oon satavarma että siinä vaiheessa kun olisin hakemassa pyörää varastosta (matkaa keskustaan n. 3km) niin alkaisi sade ja sit olis koko ilta oltava märissä kamppeissa. Inhoan siis sateessa pyöräilyä/liikkumista, vaikka tykkään sateesta noin muuten.. Äyh.

Niin, ja kai nekin roposet on järkevää säästää vajaan 2 viikon päässä häämöttävään Islannin reissuun! Täytyy siis tehdä valintoja ja rutista nillittää vaan tänne tätä kurjuutta. Samalla muistaen että kovin moni ei koko elämänsä aikana pääse Suomen rajojen ulkopuolelle, ja mulla on pelkästään tälle keväälle poikkeuksellisen hyvä tuuri olla osallistumassa niin Pietarin ja Islannin matkoihin, kuin myös Tukholman kaveriporukkaristeilyyn!

..mutta silti olis ollu kiva tempasta haalarit niskaan ja hankkia 8appro-lätkä! :( Lohduttaudun ajatuksella että hankin sit Hämeenkadun approsta ens syksynä cum lauden.
Oon kyllä varmaan tän takia perkeleellisellä tuulella koko loppupäivän. Onneks Sini tulee ja ruvetaan katsomaan masters of horroria, helpottaa vähän :)

-------
edit. Nyt kun päätin olla lähtemättä, TOTTA HITOSSA siellä on upea keli ja aurinko paistaa! Määä en kestä!

Päivä 23: kuva henkilöstä, jonka haluaisin tavata; Amanda Palmer

Päivä 24: kuva parhaasta puolestasi/osastasi; hiukset & pärstä

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Afternoon in America

Päivä 21: kuva joka saa sinut hymyilemään
 Tätä 21. päivän kuvaa avaan hieman, vaikka muuten ole näitä kuvahaasteen kuvia selitellyt; oli viimeisiä viikkoja Shanghain vaihdosta, ja oltiin Perry's -vaihtaribaarissa. Menin huussiin ja pöntölle istahtaessa tämä teksti osui silmiin. Vessakirjoitus siis. Se on tullut monesti mieleen tämän kuluneen vuoden - sissus, siitäkin on jo vuosi kun olin Shanghaissa!- aikana.
Noh, katse tulevaisuuteen, menneitä silti muistellen.. :)

Päivä 22: kuva autosta jonka haluaisit omistaa
'67-vuoden Chevy Impala. Makee toi etu-takaikkuna kun se on yhtenäinen! Ja muutenkin räyhee menopeli! Myös jokin muu vanha muskelijenkki kävisi hyvin, esim. Dodge Charger tai Challenger. Tämä nyt on hienoin ja tunnetuin esimerkki näistä vempaimista. Ottaisin, etenkin jos tollaset pojat tulee vielä kyydissä!
Meidän dillen dodge (tästä postauksesta löytyy siitä kuva!) on ollut nyt pari vuotta talviteloilla, olis huippua saada se täksi kesäksi alle!

Vietettiin sisareni kanssa kunnon 'murica-herkuttelupäivä, tehtiin Kinuskikissan whoopieita Nutella- ja vaahtokarkkitäytteillä ja maisteltiin S-marketin jenkkihyllyn karkkeja; meinasin pillahtaa itkuun, kun näin että hyllyyn on tullut Reese's Peanut butter cupeja! Nassutin niitä Shanghaissa, siellä oli iso Hershey'sin suklaakauppa ja hain sieltä pari kertaa näitä. Ennen en pitänyt suolapähkinä-suklaa yhdistelmästä, nyt kuolaan näitä himoiten (ja dieetti huutaa hallelujaa..). Minna maistoi 3 musketeers - patukkaa, mikä oli käytännössä Marsia ilman toffeeta, ja minä ostin noita buttercupeja.




sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Kuvia allastreeneistä


M&T allastelee

Toni treenaa maskinpoistoa
Pari kuvaa meistä allastreeneissä. Kuvittajana Markku Leinonen. Koko Joensuun urheilusukeltajien kuvagalleria löytyy täältä!

Everything at once

Päivä 18: kuva joka kuvaa elämääsi

Päivä 19: kuva sinusta enemmän kuin 10 vuotta sitten; löydätkö minut?

Päivä 20: kuva henkilöstä jota ihailet
Kai sitä pari sanaa viikonlopustakin voisi mainita. 
Eilisen sukellukset meni alkusäätämisien jälkeen hyvin, ja itseasiassa se paljon pelätty taitorata sujui jopa paremmin kun harjoituksissa! Räpyläleijunta tuotti vaikeuksia vieläkin, mutta muuten sujui hyvin. Laittoivat Tonin ja mut ekaa kertaa pariksi, mutta lupasivat että sekotetaan taas – no, kyllähän me ehditään vielä kahdestaankin sukeltamaan. Kyllä on jo vähän hinku oikeaan veteen, se neliön muotoinen allas rupeaa jo tympimään! Sukelluksiin on vain yli kuukausi vielä aikaa, täytyy koittaa käydä treenailemassa puvun ja painojen käyttöä tässä välissä kuitenkin varmaan. Kyllä siinä aika täytetty olo on, kun on yhteensä 13mm neopreenia päällä, lisäksi 8kg painoja, räpylät, tossut, maski ja sukelluspaketti. Ja siitäkin puuttuu vielä tykötarpeita!

Usko lajiin siis palautettu edellisten kiukuttelujen jäljiltä, kesää odotellessa! :)


Lisäksi, motivaatiota tietätietätietä-projektiin! Kaveripariskunta on tsempannut, ja naisosapuoli on pudottanut 3 kuukaudessa -15kg! Ihan huikea muutos, niin asenteissa kuin tietty ulkomuodossakin. Ja heillä on pieni lapsikin perheessä. Jo on kumma jos en saa itseäni kondikseen kun ei tarvitse edes keskittyä mihinkään muuhun kun tsemppaamiseen ja kouluun!
Itsellä on sitkeästi pyörinyt paino nyt n. 77 kg tienoilla, 76,3kg on jo alimmillaan käyty. Pakko olis saada 75 rikki ennen Islannin matkaa, mikä on 3vk päästä! Tänä aamuna oli tasan tuo 77kg, tosin eilen käytiin anoppivisiitin kunniaksi Amarillossa niin kylkiinhän ne mozzarellatikut ja kana 'dilla meni samantien. No, jään yksin viikoksi nyt niin voin vaan soppailla ja tsemppailla!

torstai 18. huhtikuuta 2013

Kun ei onnistu niin menee vettä liiviin

Lauantain sukelluksista sana tai kaksi;
Opin sen, että huonoilla tai puolikuntoisilla varusteilla koko touhusta menee into. Kokeilin äitini liiviä ja painovyötä, ja olin altaassa ensimmäistä kertaa märkäpuku päällä.Puku toimi hyvin, kyllähän se vähän kankealta tuntui maalla mutta vedessä olo helpotti. Painovyön solki oli todella huteran tuntuinen, painoja ei saatu millään tasattua sopiviksi, ja liivi pulputti ilmaa pihalle. Ensin laitettiin liivin taskuun irtopaino, mutta se veti minua koko ajan vasemmalle kyljelle eikä tasapainottamisesta meinannut tulla mitään. kun paino lisättiin vyöhön, tilanne helpottui, mutta tässä vaiheessa liivi teki lopullisen tenän eikä pitänyt pinnalla enää ollenkaan. Ja kaikki tämä tietysti juuri, ennen kuin piti suorittaa viimeinen "sukeltajan taitorata". Suorittajaluonteena jännitin koko hommaa jo muutenkin, ja vielä tällaisilla vehkeillä niin siinä oli keskittyminen nollassa. No, eihän sitä suoritusta tullut tehtyä vaan käskivät että ensi viikolla sitten. Ja kun Toni tyhjensi sitä liiviä (yleensä liiviin pääsee vähän vettä, ei häiritse kelluttamista kuitenkaan) niin sitähän tuli siitä hökötyksestä sitten litrakaupalla. Ja nyt olen tietty koko viikon sitten stressannut välineiden käyttöä.

Kritiikkiä kurssin toteutuksesta; Meille annettiin koko päivän todella ristiriitaisia ohjeita. Ensin sanottiin että pukekaa puvut jo suihkussa, mutta siinä vaiheessa kun oltiin laitteita kokoamassa, toinen kouluttaja huusi että ensin perusvälineillä lämmittelyä ilman pukuja! Sama toistui päivän mittaan useampaakin kertaan, ohjaajat kumosivat toinen toistensa ohjeita ja itsellä vielä meni pelkästään välineiden kanssa tappelemiseksi koko touhu. Ei ollu kivaa!
Olisin myös toivonut enemmän aikaa totutella koko varustuksen kanssa sukeltamiseen, miten painot käyttäytyvät puvun ja muun varustuksen kanssa, mikä on itselle sopiva määrä painoja ja niin edespäin. Terveisiä vaan jos joku kouluttajista tämän eksyy lukemaan :D

Lauantain sukellusta odotan lähinnä kauhulla, olen varmaan ainut keneltä jäi rata suorittamatta, en ole yhtään varma tuosta välineiden kanssa säätämisestä ja kaiken hyvän lisäksi keksin itselleni vielä nuhan, mikä vaikeuttaa tai estää kokonaan paineen tasauksen, eli katsotaan voinko edes sukeltaa.. Ja jos en voi lauantaina sukeltaa, niin milloin suoritan sen vaaditun taitoradan?!
Voi kun se olisikin tätä...

...Vaan kun se on tätä!
Lisäksi, parin viime päivän kuvahaasteet. On päässy rytmi nyt vähän lipsumaan näpistä, pahoittelut!

Päivä 15: kuva jostain mitä haluaisit tehdä ennen kuolemaasi: Benjihyppy veteen
Päivä 16; kuva siitä mitä harrastat
Toivotaan nyt kuitenkin, että tästä sukeltelusta tulisi minulle se THE harrastus! Pääsee vaanimaan merikilppareita sitten Malediiveille. :)

Päivä 17: kuva jostain mitä teet joka päivä. (Aika mielikuvituksetonta, eikö?)

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

From Россия, with шампанское!

Pietari. Euroopan kulttuurikaupunkien kruununjalokivi, megacity kivenheiton päässä Suomesta. Aikas huikea paikka. Mahtaileva, yltäkylläisyydellä pröystäily kuuluu ehdottomasti (ainakin menneiden aikojen) venäläiseen arkkitehtuuriin. Patsaat, pilarit, kaiverrukset ja tornit seisoo Nevski Prospektin pääkadun varrella saasteista ja liikenteen melusta piittaamatta ylpeinä ja aikaa uhmaten. Muinoin valkoinen kalkkikivi ja (suomalainen!) marmori on ehtinyt jo Kazanin katedraalista tummua, mutta silti kirkon sisällä on ikiaikainen, jopa tällaisen maallikon aistittavissa oleva hartauden ja rauhan tuntu.
Nevski houkuttelee turisteja merkkiliikkein ja ravintoloiden ryöstöhinnoin, mutta pääkadulta ei tarvitse poiketa kuin muutama kortteli syrjempään, kun hinnat jo tippuvat niin ruuassa kuin juomassakin. Onnistuneen illanvieton resepti on -hyvän seuran lisäksi tietenkin- tee (чай), vodka (
водка) sekä zakuski (Закуски), alkupalat tai pieni suolainen naposteltava mitä tarjotaan yleensä viinanjuonnin yhteydessä; hapanleipää, juustoa, silliä tai muuta kalaa yms. pientä suolaista. Lisäksi venäläisistä perinneherkuista tuli maisteltua blinejä (lettuja suolaisella tai makealla täytteellä) sekä pelmenejä, joista mainitsinkin jo edellisessä postauksessa (täällä, todistusaineistoakin on!). Tykkäsin! Ainut mikä ihmetytti, oli hostellin järjestämä aamiainen, mikä oli lähes järjestään hyvin, hyvin hiilaripainotteinen - lettuja, pannaria, croisantteja, leipää.. kerran saatiin munakkaat viikon aikana. Eikä todellakaan mitään vihreetä! :D

Nevski Prospekt
Team aikuiset. Jotka muuten jaksoi paljon myöhempään kaupungilla kun nuoret!

Lämmikettä
Koska kyseessä oli kulttuuri-ja tapahtumamatkailu, oli tiedossa pari museo-ja kulttuurikäyntiä, sekä omatoimista kiertelyä. Nämä paikat tuli tsekattua: 

Eremitaasi - Venäjän vallan ja voimannäyte, tsaarien koti ja aarrekammio. Taidetta, rikkauksia, pröystäilyä. Jos käyttäisi jokaisen Eremitaasin taide-esineen tutkimiseen 1 minuutin, paikkaa saisi kiertää liki 35 vuotta! Meillä meni 3 tuntia ja ei ehditty kuin raapaista pintaa; muutamat kuuluisat Picassot ja Rembrandtit, arkkitehtuuria ja veistoksia. Alla muutamia yksityiskohtia museosta. Ja koska jäin näitä kuvaamaan, eksyin meidän porukasta loppuvaiheessa :D Hahah, vielä oikein ennen kierroksen alkua varoitettiin että "jos eksytte, niin narikoilla nähdään" ja minä siihen totesin että "mitenkähän näin valtavasta kolossista edes löytää itsensä sinne narikoille.." No, pienen kiertelyn ja sisäpihan kautta poikkeamisen myötä löysinkin! Sääli, että lauman mukana joutuu juoksemaan ja ei oikein ehdi perehtyä mihinkään, mutta onhan se aivan tolkuttoman iso paikka..





Iisakin kirkko- Maailman neljänneksi korkein kupolirakennus. Sisäänpääsymaksu 250ruplaa - reilu 6e. ISIC-kortilla olisi saanut alennusta, muut opiskelijakortit eivät kelvanneet. Mahtava kirkko, jonka kupolin päällystämiseen on käytetty yli 100kg kultaa. Harmi kyllä myös äärimmäisen kaupallistettu ja tuotteistettu turistikohde.

Loukanneeko turistien töllötys ja epäkunnioittava käytös kirkossa rukoilevia ortodokseja?
Niin, ja muistutuksena; kirkoissa vieraillessa tulee pitää mielessä, että se on toisille ihmisille pyhä paikka uskonnon harjoittamiseen; ota siis aina selvää käyttäytymis- ja pukeutumissäännöistä ennen vierailua! Ortodoksiseen kirkkoon mentäessä miehet ottavat päähineet pois, mutta naisten pään tulee olla peitettynä.

Verikirkko - eli Kristuksen ylösnousemuksen katedraali -  Sama homma kuin Iisakin kirkossa, pääsymaksu 250r ja ISICilla alennusta.  Toimii nykyään ainoastaan museona. Ällistyttäviä mosaiikkiseiniä, sekä kullattu ikonostaasi. Ulkopuolelta myös äärimmäisen kaunis kirkko, yksi Pietarin tunnusmerkeistä. 
Kah, turisti!

Kazanin katedraali-  taas yksi komea kirkkorakennus lisää. Tämä sijaitsee Nevskin varrella. Hostellimme (Cuba hostel) sijaitsi aivan katedraalin vieressä - aivan loistava sijainti, perushostelli ja mainio henkilökunta. Suosittelen! Kazanin katedraalissa sisätiloissa kuvaaminen ei ole sallittua, joten tyydyin räpsimään ulkoa muutamat otokset. Mikään ei ole inhottavampaa kun röyhkeä turisti kamera kaulassa, eikös?

Kunstkamera - Venäjän ensimmäinen julkinen museo, erityisesti myös antropologian ja etnografian museona tunnettu. Erityistä nähtävää Chamber of Curiosities, missä on lasipurkkeihin säilöttyjä ihmisten ja eläinten epämuodostumia - kaksipäisiä sikiöitä ynnä muuta karmivaa ja kiehtovaa. 
Kunstkamera Nevalta


Lisäksi kävimme vierailulla Suomen Pietarin Instituutissa, sekä Finecissä - yliopistossa, jonne Karelia-amkilla on yhteistyö-ja vaihto-opiskeluohjelma.

Vietin viikon lähinnä aikuisopiskelijoista koostuvassa seurassa - tuntuivat olevan paljon eläväisemmällä asenteella liikkeellä kuin nuorten puolen tytöt. Monet olivat jo 11 jälkeen menossa nukkumaan, kun me "aikuiset" olimme vasta lähdössä iltapalalle. Nukkua ehtii kotonakin, ja vaikka ei olisi nukkunut koko viikolla ollenkaan, ei siltikään olisi ehtinyt nähdä ja kokea kaikkea. 
Erityisen hieno lisä tähän reissuun oli Pietarin Filharmonia. Varasimme edeltävänä iltana liput ja lähdimme konserttiin. Oletimme varanneemme liput sinfoniaorkesteriin, mutta kyseessä olikin pieni kamarimusiikki-iltama. Hieman nauratti, kun kokonaisen orkesterin tilalla olikin kolme viulua, sello, kitara ja mandoliini, mutta musiikki oli tässäkin hienoa. Ohjelmassa kuultiin näiden säveltäjien teoksia; Schubert, Boccherini, Burgmüller, Leone, Caccini, Duart. Liput tähän konserttiin maksoivat 500ruplaa - 12,5e


Kuka saa päähänsä lätkiä päivänkakkaroita 100 000€ maksavaan bemariin?!

Vanha babushka DJ:nä - Venäjällä onnistuu kaikki! (kuvan copyrightit Harrille!)
Yksi baari-iltakin piti tietysti kokea, ja päällimmäisenä jäi mieleen paikallisten hämmästys kun he näkivät että meillä oli opettajat mukana bailaamassa - toisen kanssa kiskaisin jopa tequilat! :D DJ:nä toimi kuvan mamma, veteli röökiä ja pyöritti levyjä. Varsinainen Radiobaby!

Ai niin, saatiin myös ihan lähikontaktia tähän Venäjän nurjaankin puoleen; kuskimme oli pysäköinyt bussin väärin ja miliisit tuli ja vei kortin pois. Uhkasivat että sitä ei voi anoa kuin vasta parin viikon päästä oikeudessa takaisin. Siinä sitten raavittiin päätä ja koitettiin miettiä paikallisen oppaan kanssa että mitäs nyt, ja lahjomiseksihan se meni; Eivät ottaneet vastaan rahaa miespuolisilta, eivätkä tältä paikalliselta, mutta naispuolinen opettajamme pyydettiin poliisiautoon "selvittämään asiaa". Hän tarjosi 100€, mutta miliisit eivät rahoihin koskeneet - sehän olisi lahjuksen hyväksyminen! Vasta kun rohkea opettajamme "unohti" rahat auton erääseen lokeroon, kuskimme ajokorttikin ilmestyi takapenkille. Sellasta venäjänmaalla!

Takaisin tultaessa kävimme myös Viipurissa viime hetken ostoksilla, ja päällimmäiseksi minulla jäi mieleen, että miltähän tämä kaupunki näyttäisi, jos se olisi Suomen vallan alla? Nyt oli meinaa melko lohduttoman näköinen, joskin kauppahallin vierestä sai todella hyvää kazakstanilaista kebab-lättyä. Vesi, 0,33l pepsi ja kebab maksoivat yhteensä 150rublia - 3,5e! Hieman eri hinnoissa kuin Nevskillä!
Viipuri

Viipuri

Kaiken kaikkiaan Pietari on kokemisen arvoinen kulttuurikaupunki. Venäjänkielen taidoista on valtava etu, ja kun keinottelee pois pääkadulta, hinnatkin on huokeammat. Myös metroa kannattaa käyttää, itse en sitä ehtinyt nyt paljoakaan kokeilemaan. Vähän käytiin ajelemassa, mutta hienoimpia asemia ei ehditty nähdä. Ensi kerralla sitten!

Tuliaisiakin piti tietysti tuoda; 4 euron shampanskoe, tax free viini (Napoleon, koska venäläiset tunnetusti kränäsi sen(kin) kanssa), ihan mahtavan hyvää "Suklaaprinssi" - nimistä vohvelitorttua ja sit kondensoitua maitoa. Tätä saa Suomestakin, mutta maksaa jonkun 2,5-3e - siwaa vastaavissa pikkupuodeissa tää maksoi Venäjällä 0,50-1e. Säästöä säästöä! :D