Opiskelijoiden taloudesta, piparin hinnasta ja hyvistä käytöstavoista

Tämä on kyllä niin kausittaista tämä blogin pitäminen. Taas pitkään on puuttunut motivaatiot kirjoittamiseen, vaikka onhan tässä elämässä taas ehtinyt kaikenlaista osua kohdalle. Voisin syyttää koulustressiä, mutta enemmän kyse taitaa olla julkisivu-stressistä. Tiedän tällä blogilla olevan lukijoita, jotka seuraavat tätä nimenomaan sukulaistytön reissukuulumisien takia. Kuinka se Maikki nyt taas on lähdössä maailmalle, ai että. Pitäisi kirjoittaa järkevästi ja korrektisti, eikä jaaritella joutavia, saati kirjoittaa pahennusta herättävistä tai suorastaan tabuista aiheista.

Noh.. Omapa on blogini.

Aihe, johon olen perehtynyt viime aikoina on huoraaminen. Kyllä, sanoin sen ääneen. Oikeastaan tarkemmin vielä opiskelijahuoraus. Huora-sana tulkitaan yleensä automaattisesti naista halventavaksi, alentavaksi ja irstaaksi. Huoraaminen on epätoivoisen, sekavan suttuisen huumevelkoihin ajautuneen ihmisen viimeinen ratkaisu. Kaiken maailman päiviräsäset haluavat kieltää tällaista syntiä edes olevan saati tapahtuvan Suomessa. Se on kuitenkin todellista, ja mikä erikoisempaa, yhä useamman vähätuloisen omaehtoinen valinta.

 Ihmiskauppa ja parittaminen on aina ja kaikissa tilanteissa väärin. Sellaista en hyväksy.

 Mutta kumpi on tuomittavampaa, se että hyppää joka viikko eri miehen kanssa sänkyyn, pokailee näitä yhden illan prinssejä baarista ja levittelee jalkojaan joka toiselle vastaantulijalle, vai se että määrittelee itselleen hinnan ja valikoi kumppanit sen perusteella. Seksin ostaminen ei ole Suomessa ainoastaan kiellettyä, se on myös kallista. Kenellä on varaa laittaa useita satoja euroja naisen kanssa vietettyyn yöhön? Ei millä tahansa sossupummilla todellakaan.

Opiskelija saa valtiolta tukea parhaimmmillaan n. 500e/kk, sen lisäksi saa tienata kuussa max. 600e. Nämä eurot saadaan useimmiten ns. paskaduuneista, paskoilla työajoilla. Koska eihän opiskelijalle mitään oikeaa duunia löydy. Jos ei halua - tai ei esimerkiksi ulosottosyistä johtuen ole oikeutettu- opintolainaan, niin aika vähillä rahoilla saa selvitä. Rädyn Laurasta oppia ottaakseni.. "Kuka muka tienaa alle 1100e kuussa?" No, me opiskelijat.

Onko siis ihme, jos helppo raha houkuttaa? Muutaman tunnin tapaamisilla saa saman summan kasaan, kuin sillä että painaisi joka viiikonloppu ja kaikki illat läpeensä duunia. Nuorilla, näteillä opiskelijatytöillä on varmasti ottajia. Myös suomalaisuus on hintaan vaikuttava tekijä, kaikkien Itä-Blokista rahdattujen tyttöjen seassa oma maa mansikka, muu maa....

Tähän mennessä reissatessa olen törmännyt erilaisiin ilotyttökulttuureihin aika monessa maassa. Erityisesti Aasian- ja Afrikan maissa se naisten alistettu, toivoton asema, tyhjät katseet ja katubaarien tanssitangoilla keikkuminen parin kymmenen euron tähden on sydäntäsärkevää ja väärin. Suomessa taas opiskelijatyttönen voi privaattitapaamisella tienata itselleen kuukaudeksi täyden ruokakassin, ne kivat merkkifarkut ja mennä silti perheen luokse kotiin sunnuntai-päivälliselle. Väärin tämäkin? Suomalaista opiskelijatyttöä ja thaimaalaista go go- baarin naista yhdistää ainoastaan sama sukupuoli. Muuten nämä huoraesimerkit eivät mielestäni ole verrattavissa toisiinsa. Suurin ero on oman valinnan ja vapaaehtoisuuden olemassaolo. Thaimaassa, ja monissa muissa maissa naisilta puuttuu se. Täällä meillä on vapaus valita. Vaihtoehtona on tosin useimmiten se mäkkärin kassa.