Päivä 25: kuva tuskallisesta muistosta |
26. päivän kuvaksi minulla on kaksi ehdokasta, molemmat on Tansanian ajoilta. Se on aikajakso elämässäni, milloin olen ollut todella, aidosti, onnellinen. Tietysti olen nykyäänkin noin yleisesti ottaen onnellinen ja tyytyväinen, mutta jotenkin tuo Tansaniassa vietetty aika jäi mieleen erityisen hyvin..
Ehkä se näkyy myös näistä kuvista.
Päivä 26: kuva onnellisesta muistosta |
Päivä 26: kuva onnellisesta muistosta |
..Niin, ja tänään vaaka näytti ekaa kertaa 75-alkuisen luvun! Kuvista/peilistä en vielä itse näe eroa paitsi hyvinä päivinä, mutta jos asian sanoo näin; 10vk ja lähestulkoon (joo joo, 700g puuttuu vielä!) -10kg. Niin ihan hyvältähän tuo jo kuulostaa, ainakin tahti on ollut ihan passeli. Jau!
Niin, ja Jutta ja superdieetit - ohjelmassa oli aika surullinen mutta myös hieno tyttö. Tässä pari asiaa mitkä jäi sen videopäiväkirjasanomisista mieleen:
"Mitäs toikin läski tossa sohvalla vaan lässyttää, menis tekemään jotain ulkohommia!"
" Jos mä nään kadulla jonkun tytön joka syö suklaapatukkaa ja on ylipainoinen, niin mun tekis mieli ottaa siltä se patukka ja heittää se jorpakkoon, heittää vesilintuu sillä saatanan Mars-patukalla -- ihan oikeesti, miksi te ihmiset teette tollasta ittellenne? Tässä on hyvä esimerkki, teistä tulee just tämmösiä ylipainoisia lössyköitä jotka vaan makaa sohvalla ja menee sieltä mistä aita on matalin. "
"Ryhdistäytykää ihmiset, karpatkaa perkele."
Ja vaikka tyttö jäi asetetusta tavoitteesta, puolen vuoden aikana jäi -30kg läskiä historiaan. Suurempi muutos tapahtui likan asenteissa ja itsensä voittamisessa. "Emmää pysty, emmä taho emmää haluu" jäi pois. Aika hienoo.
Miun blogista löytyy pieni ylläri siulle :) http://piponytimesta.blogspot.fi/2013/04/sain-ellilta-ellin-kodista-tunnustuksen.html
VastaaPoista