Kissatalouden kuulumisia

Viimeiset pari kuukautta on olleet meidän kissamaailmassa aika dramaattisia.

Toinen kissamme Prinsessa (tai Musti, kuten kutsumanimeksi vakiintui..) kuoli joulukuun alussa 4.12.2017. Musti oli noin 6kk ikäinen.

Olin seurannut hetken jo, että kisulla ei ollut kaikki ihan kunnossa. Rajun leikin päätteeksi, ja ajoittain ihan ilman syytä kissa saattoi ruveta köhimään ja yskimään. Kohtaukset menivät kuitenkin aina nopeasti ohi ja kissa jatkoi leikkiä, söi ja joi ja kävi laatikolla normaalisti. Sunnuntaina 3.12 päätin varata Mustille ajan eläinlääkäriin, kun kissa oli apaattinen ja vaisu. Maanantaina aamulla soitin, ja sain ajan 18.30 samalle päivälle. Itse olin töissä viiteen saakka, mutta Miika tuli kotiin jo neljän jälkeen. 16.45 Miika sitten soitti minulle että ei ole tarvetta eläinlääkäriin. Musti oli käynyt juomassa vettä, saanut yskänkohtauksen, ja kuollut nopeasti, Miika ei ehtinyt reagoida oikein mitenkään eikä ehtinyt auttamaan kissaa.

Veimme Mustin (ja varmuuden vuoksi Armin) kuitenkin sovitusti klinikalle, toivoen että eläinlääkäri pystyisi ehkä määrittämään kuolinsyyn. Ulkoisesti kissassa ei näkynyt mitään poikkeavaa, suu ja nielu olivat puhtaat, eikä tunnusteltaessa löytynyt mitään esim. kasvaimeen viittaavaa.

"Syynä voi olla synnynnäinen elimellinen vika, mutta tartuntatautia ei voi poissulkea. Sisäkissalla tarttuvien tautien mahdollisuus on kuitenkin pieni." 

 - Mustin epikriisistä.

Musti ei ollut ulkoillut kertaakaan meillä ollessaan, emmekä mekään olleet vierailleet ns. korkean riskin paikoissa mistä olisi saattanut kantautua joku tauti. Ja Armi ei ollut oireillut samalla tavoin kertaakaan.  Kuolinsyyn tarkka selvittäminen olisi vaatinut kissan lähettämistä Eviraan autopsiaan. Päätimme ettemme pistä vainajaa postiin vaan pidämme omat hautajaiset ja tarkkailemme Armia vastaavien oireiden varalta.

Musti haudattiin meidän omaan pihaan ja alkoi tarkka Armin vahtiminen. Kissa oli toki aluksi hämillään kun kaveri puuttui, mutta muuten tuntui olevan ihan normaali voinniltaan. 27.12. rajun leikin jälkeen kun tarjosin Armille raksuja, se yski hetken - ja minä olin jo valmis soittamaan eläinlääkäriin - mutta kyse oli todennäköisesti vain hengästymisen + raksujen hotkimisen yhteisvaikutuksesta. Ja nyt on kuitenkin Mustin kuolemasta kulunut jo useampi viikko, joten jos joku tautiepäily olisi, se olisi todennäköisesti jo ilmoittanut itsestään Armissa.

Tämän murheen lisäksi Armi onnistui nappaamaan itselleen korvatulehduksen juuri joulun alla. Joulu ja uusi vuosi menikin korvatippoja annostellessa ja korvia puhdistellessa. Näyttäisi siltä että aletaan olla voiton puolella, korvat eivät enää tuota niin paljoa likaa. Kuuria on jäljellä vielä muutama päivä. Epäilin aluksi korvapunkkia, mutta eläinlääkärin näytteessä ei näkynyt jälkiä punkista - hiiva-bakteeritulehdus todettiin, ja varmuuden vuoksi Armi sai Stronghold-loiskarkotteen niskaansa korvapunkkien tai muiden ulkoloisten varalta.

Koska minusta on ihanteellista että talossa on kaksi kissakaverusta, olen tässä suunnitellut myös Armille uutta kissakaveria. Siitä kerron tarkemmin kunhan on varmaa, että voimme toisen kissan meille ottaa. Armilla on tammikuussa edessään sterilisaatio ja aion varmuuden vuoksi otattaa siltä ainakin tarttuvien ja vaarallisimpien tautien eli kissojen immuunikato (FIV)- ja leukemiavirusten (FeLV) varalta testit. Kissa kun voi olla taudin kantaja oireilematta itse mitenkään. Ikävää olisi tuoda uusi pentu taloon ja joutua taas menettämään se, joten aion varautua parhain mahdollisin tavoin tällä kertaa.

Vaikka säälin ja suren kaikkia noin. 20 000 Suomen koditonta kissaa, arka ja epämääräisistä oloista tullut Musti opetti minulle sen että haluan itselleni pennun joka on kasvanut hyvissä oloissa, on sosiaalinen ja tottunut ihmisen käsittelyyn. Vapaaehtoistyötä haluaisin rescueraasujen parissa tehdä edelleenkin, mutta omaksi kissaksi toivon sosiaalista kissaa jonka taustoista tiedän edes sen verran, että pahimmat tautiriskit on kartoitettu. Ja tällainen kandidaatti on onneksi jo kiikarissa...

Vieläkään en pysty ihan ilman kyyneleitä katsoa Mustin kuvia, tässä kuitenkin yksi suosikeistani, josta näkyy kuinka hyvin kissat nauttivat toistensa seurasta. Tämä jäi viimeiseksi kuvaksi Mustista. Tämän takia myös uskon, että kissan on lähtökohtaisesti parempi olla kaverin kanssa kuin yksin.

Armi ja Musti 30.11.2017