maanantai 29. tammikuuta 2018

Kissan terveydenhuolto

XX Postaus sisältää graafista sisältöä leikkaushaavasta, skrollaa ohi jos yökötyt helposti XX

Kissanpennulla on aika raju elämänsä ensimmäinen vuosi. 
Ensin madotukset ja rokotukset, sitten sterilointi/kastrointi. Jos ei mitään muuta yllättävää tule, niin tässäkin on jo vähintään 4 lääkärikäyntiä. 3x rokotuket vuoden sisään + sterilointi. (Ei ihmekään jos kissa oppii inhoamaan kuljetuskoppaa kun usein se kaivetaan esille vain eläinlääkäriin mentäessä.) Usein jonkinlainen muukin loishäätö tai muu terveydenhoito on ainakin rescuepennuille tarpeen. 
Tokkurainen toipilas steriloinnin jälkeen.

Armi on nyt 9kk ikäinen ja se on rokotettu kahdesti, leikattu, ja käytetty kahteen kertaan ell:ssä korvatulehduksen takia. Sanoisin että on tässä saatu aimo annos tietoa ja kokemusta kissanhoidosta heti alkuun. 

Tärkeintä eläinlääkärikäynneissä on mielestäni omistajan käyttäytyminen. Jos olet hysteerisen tarkka (tai vaan hysteerinen..), pelokas, epäluuloinen tai muuten vain epävarma, kissasi peilaa sinua näissä tuntemuksissa. Kissa ei myöskään ymmärrä, miksi sen korvia pitää ronkkia pitkällä vanupuikolla, joten hyssyttely ja lässyttely ei saa sitä pysymään paikallaan epämiellyttävässä ja pelottavasssa tilanteessa. Siksi omistajankin olisi hyvä osata varmat otteet kuinka kissa pidetään aloillaan, tai, heti kättelyssä ilmoittaa klinikan henkilökunnalle ettei halua osallistua toimenpiteeseen. Hoitajat kyllä tulevat apuun, mutta toki kissalle on aina mukavampaa kun on edes se tuttu ihminen siinä lähellä. 

Sairauden hoito tai toimenpiteestä toipuminen jää yleensä omistajan vastuulle, joten siitäkin syystä on hyvä opetella kuinka kissa pidetään tukevasti aloillaan aiheuttamatta traumoja ja opettaa kissa epämiellyttäviinkin toimenpiteisiin, kuten vaikka pillerin antamiseen. 
Astro Kitty, Catstronaut, Avaruus-Armi.


Kissan käsittely hoitotilanteessa, pääpiirteittäin;
-Lähesty kissaa aina sivusta, pidä liikkeet rauhallisina ja vältä suoraan kissaan katsomista. Kohtisuoraan tuleminen ja tuijottaminen tuntuu kissasta usein uhkaavalta.
-Kosketus kannattaa aloittaa pään, kaulan ja niskan alueelta. Nämä ovat kissalle helpoimpia kohteita sallia vieraan (tai epäilyttävästi käyttäytyvän omistajan :D ) kosketus.
-Pyritään käyttämään  mahdollisimman vähän voimaa, kiinnipitoa ja pakkokeinoja. Usein pelkkä kevyt käsillä estäminen riittää. Silmien peittämisestä voi olla myös apua. 
-Jos otetta joudutaan tiukentamaan, sen pitää olla tukeva ja kissaa pidetään kiinni kohdista joista ei aiheudu kipua vaikka kissa pyristelisikin irti; rintakehän ja kylkien (ei mahan!) alueelta sekä selästä, lapojen takaa. Ote irrotetaan heti kun toimenpide on suoritettu. 
-ÄLÄ NOSTA KISSAA NISKASTA. Emot kantavat pentuja niskasta, ja tästä muistijäljestä johtuen kissa usein lamaantuu (=näennäisesti rauhoittuu) nostettaessa. Niskaote on kuitenkin aikuiselle kissalle hyvin kivulias. Mieti jos sinua roikotettaisiin pelkistä niskalihoista. 
-Jos avustavaa käsiparia ei ole saatavilla, olen itse ottanut kissan syliin siten että peräpää on omaa vartaloani vasten. Näin kissa ei pääse peruuttamaan karkuun, käsillä pystyt hillitsemään sen liikkeitä ja saat todennäköisesti sen pillerin tuikattua kurkkuun tai korvat puhdistettua.

Kirjavinkki; Päivi Ylikorven ( "The Kissaraamattu") Kissanhoidon Käsikirja (Art House OY, ISBN:978-951-884-552-5) on mainio opas niin kissanomistajalle kuin myös eläintenhoidon ammattilaisille. Voin lämpimästi suositella tätä kirjaa kaikille kissojen kanssa tekemisissä oleville ihmisille. Kirjasta löytyy niin hoito-, kuin käsittelyohjeita, sekä ylipäätään kattavasti asiaa kissan luonteesta, käyttäytymisestä, sairauksista ja hoidosta.
Kissaraamattu

Armille on nyt kunnialla saatu kahteen kertaan antibioottitipat korviin (14pv + 10pv kuurit), korvien putsaus sujuu jo kohtalaisen hyvin ilman Miikan apuja ja steriloinnin leikkaushaavakin on parantunut hyvin. Ensimmäisenä yönä leikkauksen jälkeen seurasin paniikinomaisesti ettei kissa nuole haavalappua irti ja lapun poiston jälkeen sama kyttäys jatkui vielä muutaman yön että haava saa olla rauhassa. Kokeilimme kauluria hetken, jonka kanssa Armi tuli yllättävän hyvin toimeen, mutta päätin että ellei haava rupea tulehtumaan ja joudumme aloittamaan antibioottikuurin, kauluri saa jäädä pois. Nyt on kulunut kaksi viikkoa leikkauksesta ja haava on umpeutunut hyvin, tikkejä en saanut vielä nypittyä irti mutta pitäisi olla itsestään sulavaa lankaa joten eiköhän nekin sieltä kohta irtoa. Kissa on juossut ja temmeltänyt viimeisen viikon kuin ei mitään, ja korvatulehduskin näyttäisi olevan nyt laantunut. Nyt vaan toivotaan terveitä vuosia ja pelkkiä rutiinirokotuskäyntejä Armille <3
Leikkaushaava ja tikit, paranemisprosessi.


Armilla ei ole vakuutusta, mutta ajattelin nyt uuden kissanpennun tullessa taloon (13 päivän päästä!) tutkia millaisia lemmikkivakuutuksia eri vakuutusyhtiöt tarjoavat. Riippuen toki myös klinikasta minne päättää lemmikkinsä kiikuttaa, kissojen terveydenhuoltoon uppoaa nopeasti pitkä penni jos tulee minkäänlaista suurempaa probleemaa. Mutta mitäpä sitä ei lemmikkinsä terveyden eteen tekisi. Kissojen katastrofirahasto on kuitenkin hyvä olla olemassa äkillisten sairauskulujen varalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

A comment makes my day!