Homma etenee!

Sydänkardiologin lausunto saapui eilen, ja kaikki on kunnossa! 

"--löydökset viittaavat siihen, että VSD on sulkeutunut. Ei estettä suunnitellulle leikkaukselle." 

..Noin niin kuin lyhyesti! Eli terveen paperit tämänkin asian osalta, mahtavaa! Olo on huojentunut ja optimistinen. Taas yksi asia vähemmän vaivaamassa mieltä. 

Kokonaisuudessaan ei voi kuin kehua saamaani palvelua. Soitin ensin kunnalliselle puolelle, että saisiko tällaisen asian tutkittavaksi. Sieltä vastattiin että koska kyseessä ei ole akuutti terveyttä uhkaava tila, pääsisin aikaisintaan 2-3kk päästä tutkittavaksi. Samaan hengenvetoon minulle suositeltiin Terveystalon kardiologi Pirjo Mäntylää. Varasin ajan netistä ja sain sen heti seuraavalle päivälle. Sydämen ultraus tehtiin huolella ja ajan kanssa, lääkäri kyseli paljon taustoistani ja siitä miten asia on vaikuttanut elämääni (hyvin vähän, omasta mielestäni). Olin varautunut n. 300e laskuun koska tutkitutin tämän asian ihan omasta mielenkiinnosta yksityisen sairaalan kautta. Iloinen yllätys olikin 46euron lasku, josta selvisi että koko tutkimus oli veloitettu ns. bedside-tutkimuksena, koska asiasta oli jo keskusteltu plastiikkakirurgini kanssa ja hän oli suositellut asian tutkituttamista. Bedside-tarkoittaa siis käsittääkseni sitä, että kyseessä on varsinaista toimenpidettä varten tutkittava tai lisätietoa antava tutkimus. Correct me if I'm wrong! 

Lisäksi meillä alkaa olemaan konkreettisia päivämääriä kalenterissa!

13.12 käyn vielä toisessa konsultaatiossa, jossa toivottavasti suunnitellaan jo leikkausta ja päätetään mm. implanttien koko, muoto ja sijoitustapa. Minulla on aika selkeä kuva siitä mitä itse toivon, mutta katsotaan onko kirurgi samaa mieltä kanssani tai muuttuuko edellisen tapaamisen suositukset vielä. 

Ja sitten itse leikkaus. Leikkauspäivä on alustavasti suunniteltu toteutettavaksi 25.1. Eli siis 70 päivän kuluttua, 2,5 kuukautta!! Tuntuu ihan epätodelliselta... Tämä nyt saattaa vielä muuttua johtuen omasta työelämästäni, mutta kovin mielelläni en aio leikkausta enää ainakaan lykätä. Aikaistaminen on toki mahdollisuus myös, mutta taaskin töistä johtuen ainakaan tämän vuoden puolella ei enää ole mahdollisuutta näin pitkän toipumisloman ottamiseen. Eli jos kaikki menee hyvin, tammikuussa alkaa tapahtua!

Ylipainoiselle rintaimplantit?

Voiko ylipainoisena ottaa rintaimplantit? Lyhyesti, kyllä voi. 

Pari muttaa kuitenkin sisältyy asiaan. 

Merkittävä ylipaino lisää aina komplikaatioiden riskiä anestesiassa ja leikkauksissa. Toipumisaika voi olla pidempi. Ylipaino myös altistaa muille terveysongelmille jotka sitten pitää erityisesti huomioida leikkauksen suunnittelussa. Hyvä lääketieteellistä sanastoa pursuava artikkeli aiheesta löytyy täältä. (Hekkala & Alahuhta, 2006.)

Tähän väliin haluan huomauttaa että altistaa ei ole synonyymi sanalle aiheuttaa. Ylipaino ei automaattisesti tee ihmisestä verenpainelääkkeitä popsivaa diabeetikkoa. Itse olen tutkitusti perusterve kaikin puolin, mutta kiloja vain on vähän enemmän mukana.  Koska henkilökohtaisesti en viihdy nykyisessä olomuodossani, pieni painonpudotus on myös meneillään. Olen kuitenkin koko aikuisikäni ollut aina väh.5kg ylipainon puolella ja uskon että minut nyt on vain rakennettu vähän vantterammalla muotilla. Se alle 70kgssä pysyminen oli jatkuvaa taistelua nälkää vastaan, syömisen kontrollointia ja kaloreiden laskemista. Siihen en enää halua palata. Minusta tuskin koskaan tulee 60-kiloista, mutta 70-75 olisi jo ihan hyvä myös, etenkin jos pystyn saavuttamaan sen järkevällä ruokavaliolla ja säännöllisellä liikunnalla. 

Tällä hetkellä painoa on 89kg, BMI on n.33. Se on korkea, tiedän, ja itseäni häiritsee tuo kategoria "merkittävä lihavuus." -5kg on jo tultu alaspäin, toisen -5 olisi tavoitteena saada tämän vuoden loppuun mennessä. En halua lietsoa painokammoista kulttuuria, ja haluaisin saada enemmän huomiota sille, että numerot ovat vain numeroita. Moni ylipainoinen ihminen ei edes halua laskea omaa BMItään koska tulokset tuntuvat syyllistäviltä ja uhkaavilta. Ei kukaan halua kuulla olevansa merkittävästi tai vaikeasti lihava. Terveyden kannalta ja etenkin leikkaus- yms. hoito-operaatioissa näiden lukujen selvittäminen on kuitenkin joskus välttämätöntä, ja haluaisinkin että "age is nothing but a number" mentaliteetti saataisiin myös vielä joskus muotoon weight is nothing but a number. Että niitä vaa'an lukemia ei tarvitsisi kammota, vaan katsoa missä mennään, kirjata numero tietoihin ja jatkaa elämää. Jos ihmisen muu terveys viittaa siihen että painoa pudottamalla terveysasiat tai henkilön oireet/sairaudet/ vaivat saataisiin paremmin balanssiin, mielestäni on hyväksyttävää että lääkäri ottaa asian esille. Jos taas ihminen on tullut vastaanotolle vaikkapa korvakivun takia eikä kärsi selvästi suoraan ylipainosta johdannaisista oireista, ensimmäisenä painon esille nostaminen on törkeää.

Kysyin asiasta kummassakin konsultaatiossa itse, ja vastaukset olivat hyvin samanlaisia. Leikkaus voidaan suorittaa nykypainossanikin, mutta muutaman kilon pudotus olisi hieno juttu. BMI suositus olisi anestesiassa suoritettavalle leikkaukselle alle 32. Tämä tarkoittaa minulla 2-3kg pudotusta, enkä epäile hetkeäkään ettenkö onnistuisi karistamaan kiloja leikkaukseen mennessä.  Oma henkilökohtainen pitkän matkan tavoitteeni on saada BMI alle 30, eli -10kg painoa pois. Koska olen aina ollut tällainen bulkimpi tapaus, toivon implanttien myötä saavuttavani vihdoin sopusuhtaisen olon omassa kropassani. Minua eivät ulkomuodossani haittaa muodokkaat reidet, iso peppu, pieni pömppömahanikaan, jos myös rinnat olisivat ns. samaa sarjaa. Silloinkin kun olin -20kg hoikempi, ongelma pysyi samana. Eli "laihduta, läski!" - ei ole ratkaisu, se on jo testattu ja olo oli silloin ihan yhtä epäsopusuhtainen kuin nyt. Kyse ei ole siitä mitä minulla jo on, vaan siitä mitä puuttuu.

 

Implantti-suomi-implantti sanakirja

Implanttisanastoa A:sta Ö:hön. 

Täydennän tätä sitä mukaa kun oma tietämys asioista karttuu.  Tämä ei ole virallinen sanakirja tai pyhän tiedon lähde, lähinnä omia muistiinpanoja. Konsultoi aina lääkäriäsi jos pohdit implanttien ottamista / omaa terveyttä / sinulla on kysymyksiä omista implanteistasi tai niiden ottamisesta.

ALV= arvonlisävero. Plastikkakirurgia ja esteettinen kirurgia ovat arvonlisäveron alaisia, verokanta on 24%. Muista aina tarkistaa klinikkojen hinnoittelussa, onko alv sisällytetty ilmoitettuun hintaan. Jos rinnan rakenteessa havaitaan selkeä puutos/surkastuma/"vika", leikkaus voidaan toteuttaa myös arvonlisäverottomana. KELA-korvauksiin katso kohta KELA.
Anatominen implantti = Pisaranmallinen, alapuolelta leveämpi ja täyteläisempi implantti. Luo luonnollisemman lopputuloksen kuin pyöreä implantti. Usein myös hieman hintavampi vaihtoehto kuin pyöreä.
Anestesia= nukutus. Leikkaus tehdään useimmiten yleisanestesiassa, eli potilas on lääkitty siten ettei hän tunne kipua, reagoi siihen tai muista sitä jälkikäteen.
Augmentaatio = augmentation, breast augmentation. engl. lisääminen, kasvattaminen, suurentaminen.
CC = Cubic centimeters = kuutiosentit. Implantin koko ilmoitetaan kuutiosentteinä, eli cc:nä. 100cc vastaa 1dl, eli esim 350cc implantti olisi 3,5dl. Miten tämä muuntautuu kuppikokoihin, on täysin omasta anatomiastasi ja valmistajan liivien kokotaulukoinnista riippuvaista.
CPG = Contour Profile Gel. Mentorin implanttimalli, jossa on täytteenä käytetty kohesiivigeeliä, joka säilyttää muotonsa vaikka implantti rikkoutuisi. Geeli ei siis valu paikaltaan muualle, vaikka implantin leikkaisi kahtia. Jos on epäilystä että implantti olisi rikkoutunut, asia pitää AINA käydä tutkituttamassa lääkärissä.
Ergonomix = Motiva - implanttivalmistajan implanttimalli
Inframammaarinen viilto = Rinnanaluspoimuun, eli rintojen alle tehtävä viilto jota kautta implantti asetetaan paikalleen.
Kapseloituminen = kapselikontraktuura. Komplikaatio, jossa implantin ympärille muodostuu arpikudosta. Kapseloituminen voi aiheuttaa kiristyksen ja paineen tunnetta, implantin ympärille muodostunut arpikudos saa rinnan tuntumaan kovalta ja kapseloituminen voi alkaa painaa implanttia väärään asentoon. Yleisin korjausleikkausten syy.
KELA-korvaus =  "Rintarauhaskirurgiasta maksetaan korvausta silloin, kun kyse on sairauden vuoksi tehdyistä toimenpiteistä. Tällöin voidaan korvata ilman lisäselvityksiä erilaiset rintarauhasen osapoistot, poistot ja pienennykset sekä nännin korjaukset. Korvattavia toimenpiteitä ovat myös rintojen epäsymmetrian ja gynekomastian (miehen rintojen kasvun) tai rintoihin kohdistuneiden toimenpiteiden komplikaatioiden korjaaminen." lähde ja lisätietoa:  Kela
Mastopeksia =  roikkuvan rinnan kohottaminen, kiristäminen.
Mentor = implanttivalmistaja
Motiva = implanttivalmistaja
Nagor = implanttivalmistaja
Profile = mm. High-, ja moderateprofile ovat implantin profiilin (eli sivusta katsottuna) malleja. High profile tuottaa täyteläisemmän ja kohottavamman lopputuloksen, moderate taas kohottaa vähän maltillisemmin. Eri valmistajilla on hieman erilaiset luokitukset.
Pyöreä implantti = round, nimensä mukaisesti pyöreämpi implanttimalli. luo täyteläisemmän mutta myös "feikimmän" tuloksen. Pyöreät implantit ovat yleensä halvempia kuin anatomiset.
Päiväkirurginen =  pääset yöksi omaan (tai hotellin) sänkyyn. Rintaleikkaus suoritetaan Suomessa usein päiväkirurgisena toimenpiteenä, eli kotiudut leikkauksesta samana päivänä. Potilas voi jäädä myös yöksi klinikalle tarpeen niin vaatiessa. Virosta hankittuihin palveluihin kuuluu yleensä yksi yöpyminen sairaalassa.
Sebbin = implanttivalmistaja
Siltex = Mentorin implanttien karhea pinnoite, jonka tehtävä on vähentää arpikudoksen muodostumista ja kapseloitumista implantin ympärillä.
Subglandulaarinen sijoittelu = implantti asennetaan rintalihaksen päälle (ja rintarauhasen alle). Useimmiten lyhyempi leikkaus- ja toipumisaika, mutta implantin reunat ja muoto voivat ajan kuluessa näkyä selvemmin ihon alta, ja mammografiassa vaikeampi tulkita kuvia rintalihaksen päälle asetetun implantin kanssa.
Submuskulaarinen sijoittelu= implantti asennetaan (osittain) rintalihaksen alle. Sijoittaminen lihaksen alle vähentää implantin tuntumista / näkymistä ihon läpi, se saattaa ehkäistä arpikudoksen ja kapseloitumisen muodostumista, ja lihaksen alle sijoitettu implantti tekee mammografiakuvien tulkinnasta helpompaa. Haittoina leikkauksen pidempi kesto ja pidempi toipumisaika (tämäkin voi olla yksilöllistä). Ei suositella henkilöille jotka treenaavat paljon esim. rinnan alueen lihastreeniä.
Tubulaarinen rinta =  Rintojen kehityshäiriö jossa rintojen malli on putkimainen tai suippomainen, usein nännipihat ovat laajentuneet. Kivasti kansan suussa sanottuna "ketunnokat". Synnynnäinen ja pysyvä tila, ei korjaannu itsestään.
Tukiliivit = rintaleikkauksesta toipuville muotoillut liivit jotka tukevat ja pitävät "paketin kasassa" toipumisen ajan. Liivejä tulee pitää jatkuvasti leikkausta seuraavina päivinä, lääkäri antaa tarkat hoito-ohjeet.

Tie kohti uusia muotoja

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, olen päättänyt hankkia rintaimplantit. Tässä postauksessa avaan omaa matkaani kohti unelmien etumusta. Haluan muistuttaa kaikkia tämän tekstin äärelle eksyviä, että jokaisen tarina, keho, muutoksentarve ja muodot ovat omanlaisiaan. Mikä on hyvä minulle, ei välttämättä sovi sinulle. Minkä hintaisia operaatioita minulle on tarjottu, ei välttämättä tarkoita että sinä lukija saat samaan hintaan. Mitä kokoa itse harkitsen, on vain minun oma päätökseni, ei kenenkään muun kommentoitavissa. 

Muutenkin kaikki alatyylinen, haukkuva ja syyllistävä kommentointi on turhaa ja so last season. Jos tämä asia kirvoittaa sinussa vastustamattoman halun kyseenalaistaa minun järkeä ja päätöksiä, kehotan pysähtymään ja miettimään, miksi näin on. Ja pitämään nätisti sen oman turvan tukossa jos sieltä ei mitään viisasta ole tulossa ulos. Rakentava keskustelu ja kysymysten esittäminen on tervettä ja tervetullutta mutta bimbosilikonihuora-kommentit eivät vie keskustelua yhtään mihinkään suuntaan. :) Toki toivon että sitten leikkauspäivänä ei käy niin että saan rinnat mutta vaihtokaupassa leikkauspöydälle jää minun aivot, mutta sitäkään ei voi tietää ennen kuin kokeilee. ;) 

Vuoden aikana olen siis käynyt kahdessa eri konsultaatiossa ja lähettänyt useammalle klinikalle sähköpostia asiasta. Ensimmäinen konsultaatio oli 7.12.2017 ja toinen 24.8.2018. Eli kiirettä ei ole pidellyt, kun pelkästään konsultaatioiden välissä on vierähtänyt melkein vuosi. :D Nykyään useimpien klinikoiden nettisivuilta löytyy jo hinnastot suoraan, joten jokainen voi itse selvittää mitä implanttien hankkiminen Suomessa maksaa. Haluan ottaa omani täällä Suomen maaperällä useammastakin syystä. En ollenkaan epäile naapurimaiden kirurgien ammattitaitoa tai sairaaloita, mutta minulle sopivin vaihtoehto on tehdä työ täällä kotimaassa. 

1. Matkustaminen  käy paljon helpommin, koska asun aika periferiassa ja jo muualle sivistyksen pariin (Helsinkiin, Tampereelle..) matkaa on useita satoja kilometrejä. Tästä jos vielä pitäisi lähteä etelänmaille niin saisin varata viikon päivät pelkkään matkustamiseen. 

2. Ystäväni hauskaa termiä lainatakseni, minulla on kahden tohtorin toteamat kelatissit. Eli rintojeni muoto on sen verran alikehittynyt ja tubulaarinen, että olen oikeutettu esteettisen kirurgian Kela-korvaukseen eli alvittomaan leikkaukseen. (ALV-kanta esteettisessä kirurgiassa on 24%) Jokainen klinikka toki määrittää hintansa itse ja useissa paikoissa tuo alviton ei mene ihan käsikädessä annettujen hintojen kanssa, mutta tällä ei ole minulle niin suurta merkitystä. Olen valmis maksamaan täyden rahan, mutta jos tästä päädytään Kelan kanssa asioimaan, helpompaa on että toimenpide on tehty Suomessa. 

3. Olen löytänyt täältä klinikan ja kirurgin joihin luotan ja joiden kanssa haluan projektin toteuttaa. Luottamus on tälläisessa asiassa minulle äärimmäisen tärkeää. Konsultaatiossa keskustelin kirurgin kanssa joka leikkauksen suorittaa. En voisi luottaa siihen että hoitaja tekee minulle konsultaation ja välittää tietoni kirurgille, vaan haluan että leikkaus on yhdessä leikkaavan kirurgin kanssa suunniteltu ja käyty läpi. 

Konsultaatioon suositellaan usein varautumaan vinolla pinolla kysymyksiä. Olin varautunut niin omien taustatietojen kuin kysymystenkin varalta, mutta tapaamiset sujuivat hyvin luontevasti keskustellen. Kummassakin tapaamisessa lääkäri tutki rintani, selvitti perusterveyden ja esitteli suosittelemansa implanttimallit ja koot. Toisessa tapaamisessa sain myös sovitettavaksi erilaisia malleja josta hahmottaa paremmin, miltä lopputulos sitten näyttäisi. 3D kuvannosta en ottanut kummassakaan konsultaatiossa. Kummastakin konsultaatiosta jäi ammattitaitoinen, kiireetön fiilis. Suomessa ei juurikaan tehdä niitä kuuluisia Pamela-tötteröitä, vaan kirurgit tietävät että suurin osa asiakkaista haluaa luonnollista täyteläisyyttä ja sen mukaisia vaihtoehtoja minullekin tarjottiin. Oli myös ilahduttavaa huomata että kahdella lääkärillä oli hyvin samanlainen näkemys siitä mikä minulle olisi sopivin vaihtoehto; jos olisi tullut kaksi täysin toisistaan erilaista mielipidettä, olisin varmaan käynyt vielä useammassa konsultaatiossa. Mutta kummankin lääkärin ajatukset olivat hyvin saman suuntaisia kuin omani. Näistä kahdesta konsultaatiosta toinen valikoitui leikkaavaksi klinikaksi. Valinta tapahtui täysin oman fiiliken pohjalta; kummasta jäi minulle parempi fiilis. 

Seuraava askel tässä operaatiossa otetaan huomenna. Käyn sydänultrassa, sillä minulla on aikoinaan todettu sydämessä synnynäinen rakennevika. Asiaa on tutkittu viimeksi vuonna -96 tai -99, ja olen elänyt pienessä epätietoisuudessa asian kanssa koko ikäni. Se ei ole millään tavoin rajoittanut elämääni, mutta haluan kartoittaa mikä tilanne on nyt. Muistelen kuulleeni että murrosiän kasvukohinassa myös tämä vika voisi korjaantua, mutta asiaa ei ole tosiaan sen tarkemmin koskaan tutkittu, ja vanhat epikriisit ja lausunnot ovat kadonneet. Nyt haluan selvittää tämän, onko valuvika vuosien varrella korjaantunut itsestään, ja jos se on vielä paikallaan, voiko sillä olla vaikutuksia esim. anestesiassa tai muutoin lisätä leikkauksen riskejä.

Story of my boobs

Kirjoitan aiheesta joka on askarruttanut minua jo pitkään. Noin 15 vuotta jos tarkkoja ollaan. 

Googlen kuvahaulla hankittu.

Aivan, nämähän ne pyörii kaikkien mielessä. Osa haaveilee että oi kun pääsisi puristelemaan, loput miettii että omissa on jotain vikaa. (Sitten on se pieni onnellinen osa joille nämä rasvamuodostumat eivät aiheuta minkäänlaista päänvaivaa. Olkaa onnellisia siitä!)

Oma tissitarinani alkaa sieltä esiteiniajoilta, 11-12 vuotiaan innokkaasta odotuksesta että milloin ne alkaa kasvaa. Olin ihan tohkeissani kun äitini osti minulle ensimmäiset rintaliivit. Juonipaljastus; ne samat liivit menisivät minulle kuppikoon puolesta vieläkin. Olen aina ihastellut naisellisia muotoja ja vaatteita joilla näitä muotoja voidaan tuoda kauniisti esille ja korostaa. Korsetit, bodyt, pitsialusasut,  onko olemassa mitään seksikkäämpää? Ei takuulla ole. Olen koko ikäni vain haaveillut tällaisista ostoksista. No, takaisin kasvutarinaan. 

Odottelin rauhassa sinne 18-20 vuotiaaksi asti josko ne siitä kehittyisivät. Minua vanhempi ystäväni kertoi että hänelle rintojen lopullinen muoto asettui vasta yli parikymppisenä, joten päätin odottaa ja luottaa siihen että luonto hoitaa tehtävänsä. Wanhojen tansseihin etsittiin kuumeisesti edes jonkinlaisia toppauksia liiveihin, ja abiasu suunniteltiin siten ettei asiaan tarvinnut kiinnittää huomiota. Siellä seksikkäiden nunnien ja hoitsujen seassa meikä veti juuttikankaisessa peikkopuvussa. (Tykkäsin siitä puvusta kyllä ihan valtavasti silti!) Topatuista liiveistä tuli minulle normi. En voi kuvitellakaan käyttäväni mitään muuta, ja usein niistäkin jää rintojeni muodon takia osa kupista tyhjäksi. Urheiluliivit litistävät etumukseni täysin olemattomiin. Itsekiinnittyvät liivit, "kanafileet" ja kaikki muut nykyajan keksinnöt eivät auta, koska ne on lähtökohtaisesti muotoiltu edes jonkinlaiselle pyöreälle rinnalle eivätkä istu kehooni ollenkaan. Avonaiset paidat voi unohtaa kaikki samoin tein, kumartuessa huoli ei ollut siinä vilahtaako vähän rintaa, vaan näkyykö myös nännit sieltä puolityhjien kuppien alta. Koska minulla on melko leveät harteet ja olen muutenkin mallilta enemmän vanttera ja tanakka, epäsopusuhtaisuus on huomattava. Naisellinen lantio,  pyöreä takamus, leveät harteet ja sitten olematon etumus. 

25-vuotiaana aloin toden teolla miettiä ratkaisuja tähän naiseuteni ongelmaan. Pohdin myös sitä, päätänkö vain elää tämän asian kanssa ja tyytyä kohtalooni, mutta huomasin että se painoi mieltäni jatkuvasti. Koen, etten ole ikinä voinut oikein pukeutua ja toteuttaa itseäni haluamallani tavalla, koska vaatteet joista pidän jäävät minulle aina yläosasta liian väljiksi. Jos alaosa istuu vyötärön kohdalta, rintojen kohdalta vaate jää väljäksi tai "tyhjäksi". Koen hyvin harvoin oloni naiselliseksi, kauniiksi tai seksikkääksi.

Kukaan ei ole koskaan pilkannut tai haukkunut rintojani, mutta ei niitä kyllä ole kehuttukaan. Itse olen oppinut sietämään niitä, mutta en näe niitä kauniina, en koe että ne olisivat kovin eroottiset tai houkuttelevat. Joskus häpeän rintojani, lähinnä silloin kun tulee kyse ajanvietosta vähissä vaatteissa. Esim. biitsireissut, saunaillat, kylpylä- ja etelänlomat. Vesiharrastusten parissa asialla ei ole niin merkitystä, koska silloin fokus on tekemisessä. Sukeltaessa kaikilla on neopreenia ja kamaa niskassa niin ettei sieltä juuri mitään muotoja erottuisikaan. Uidessa keskityt siihen omaan juttuusi. Seksi ja muu kahdenkeskinen läheisyys taas ei ole ongelma koska luotan kykyyni valita kumppanini niin että he arvostavat ensisijaisesti muita ominaisuuksia kuin rintojen muotoa ja siinä vaiheessa kun ollaan ilman housuja ja paitoja niin on muutakin tekemistä kun arvioida toisen rintoja. Mutta muissa vähäisempää pukeutumista vaativissa sosiaalisissa tilanteissa kyllä mietin joka kerta asiaa.

Pari vuotta sitten törmäsin käsitteeseen tubulaariset rinnat ja rintojen kehityshäiriö, ja minulle valkeni monta asiaa. Tubulaaristen rintojen kuvaus vastaa täsmälleen omiani. Tietoa oli saatavilla melko vähän, mutta kaikki mitä luin, tuntui kuin omasta elämästä napatulta. Rintojen muoto, kehitys (tai sen puuttuminen), kaikki.  Tästä rohkaistuneena varasin ajan ensimmäiseen konsultaatiooni, ja sain lääkäriltä vahvistuksen epäilyksilleni. Rinnoissani on tubulaarinen kehityshäiriö. Oli valtavan suuri helpotus kuulla ammattilaiselta diagnoosi. Se jotenkin vahvisti sen mitä olen itse aina epäillyt, ettei nämä ole normaalit. Että kyse ei ole ainoastaan siitä etten nyt päässyt osingoille tissigeenilotossa, vaan että minulla on oikeasti kehityshäiriö. Se että tälle vaivaannuttavalle, omaa identiteettiä ja itsevarmuutta nakertaneelle asialle on nimi, ja mikä tärkeintä, asialle voi tehdä jotain.

 Kyllä näilläkin eväillä varmaan rintojen biologiset tehtävät saisi hoidettua, mutta se ei ole itselleni millään tavoin ajankohtaista tai edes lähivuosien suunnitelmissa. Lisäksi imetys ei muutenkaan ole itsestäänselvyys vaikka kyseessä olisi "normaalit" rinnat. Perheemme muillakin naisilla on ollut pienirintaisuutta ja minulle on sanottu että kyllä ne siitä sitten lasten ja imetysten myötä kasvaa. No juu, mutta mielestäni on ehkä hieman edesvastuutonta hankkia lapsia sen takia että haluan isommat (tai oikeastaan paremman muotoiset) rinnat? :D Painonvaihtelu ei ole myöskään vaikuttanut rintojeni kokoon koskaan. Olen aikuisiällä lihonut ja taas laihtunut 20kg ja rinnat on aina olleet saman kokoiset. 

Koska rintakudosta ei oikein saa muokattua salilla, syömällä tai muullakaan tavoin, vaihtoehdot rintojen koon ja muodon muokkaamiseen on melko vähissä. Viimeiset pari vuotta olen asiaa kypsytellyt, ja tänä vuonna tehnyt konkreettisesti asian edistämiseksi jotain. Yllämainitussa tarinassa esitetyistä syistä johtuen olen siis päättänyt hankkia implantit.


-------
Edit. 2/2019 lisätty kappale tubulaarisuudesta. 

Save the Date!

Oisit sie miun?

Sain kuulla tämän kysymyksen 2.7.2017.
Aamuvarhaisella, talomme läheisen lammen rantalaiturilla.

Oisit sie miun?

Olisin.

Morning of all mornings.

Miksi en ole aikaisemmin saanut kirjoitettua aiheesta? En tiedä, ajattelin kai että tästä pitäisi tehdä joku järjettömän hieno ja hyvin suunniteltu postaus. Miksi sitten nyt kirjoitan siitä? Koska olemme alkaneet suunnitella jo seuraavaa askelta. ;) 

Pidimme asian sen aikaa salaisuutena että saimme sormukset hankittua. Materiaalivalintamme oli alusta pitäen selvä. Päädyimme harjattuun titaaniin, sekä minulle pieni kivi säihkymään sormukseen. Seuraavaksi lähetimme kummankin perheille kutsun kihlajaisillalliselle, jolloin vasta "virallisesti" tiedotimme asiasta. 

Kihlajaisten juhlapaikka

Kihlajaisia vietimme Imatran Valtionhotellissa. Samalla perheemme tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa. Minun perhe otti uutisen vastaan vähän varautuneemmin kuin Miikan, mutta pääsääntöisesti kaikki tuntuivat nauttivan illasta ja olevan onnellisia puolestamme. Itselle jäi hyvät muistot, sillä halusimme juhlistaa kihlausta perinteiseen tyyliin, tuoden perheet yhteen ja tarjota hyvää ruokaa "shokkiuutisen" kanssa sulateltavaksi. Olen aina myös halunnut yöpyä Valtionhotellissa Vuoksen varrella, joten tämäkin toive toteutui samalla, vieläpä kattohuoneiston junior suitessa. 

Ei tämä elämä nyt suuresti ole uuden korun myötä muuten muuttunut, mitä nyt vähän tarkemmin on ruvettu miettimään lähivuosien suunnitelmia ja säästötavoitteita.. :)

 

 Valokuvaamossa otettuja kuvia on suunniteltu kihlauksesta lähtien vaan milloinkahan tuota saisi aikaiseksi. Ehkä ensi kesänä, kun tulee ensimmäinen vuosi kihlauksesta täyteen? :D

Se pakollinen pönötyskuva.

Mitä tapahtui maaliskuulle?

Kauheaa miten nopeasti kevät on taas hujahtanut. Liekö johtuu siitä että täällä Pohjois-Karjalassa tuntuu ettei koko kevään konsepti ole ihan luonnolle selvillä. Lunta on yli 70cm, puhumattakaan kinoksista mitkä on kertyneet kolaamisen / katolta pudonneiden lumien ansiosta. Meidän keittiön ikkunasta ei oikeastaan enää näe pihalle. Miika pääsee isoimpien kinosten päältä kiipeämään katolle. Ja lisää tuntuu tulevan. Tämä on jo ihan naurettavaa, kyllä näin maaliskuun lopulla sitä jo toivoisi että tiet olisi sulana ja ulkona tuntuisi keväältä. 

Monta kertaa on käynyt mielessä että pitäisi avata blogi mutta sitten tulee aina jotain. Myöskin kuvien lisääminen tänne tuntuu nykisellään kauhean työläältä, ja ehkä vähän turhaltakin kun Instagram on tuohon viereen kuitenkin linkitetty mistä voi päivittäistä elämää seurata. Pieni tilannekatsaus kuitenkin kuluneisiin viikkoihin olisi varmaan paikallaan!

Helmikuun herkkulakko sujui yllättävän hyvin, taisin 3 kertaa sortua johonkin. Mutta mutta... Pääsiäinen kun kolkuttelee (noita)ovella, niin tietäähän sen kuinka tässä kävi. Mihinkään överimässyihin en ole sortunut mutta pitäisi ehkä oppia eroon tästä ajattelutavasta että herkuttelusta potee huonoa omatuntoa, oli määrä mikä hyvänsä. 100% rahkaa ja salaattia tai olet epäonnistunut. Ja ääriajatteluhan asiassa kuin asiassa tunnetusti johtaa parhaisiin mahdollisiin tuloksiin..

Kissamaailmassa kaikki hyvin. Leon on kotiutunut hienosti, Armin kanssa on vielä välillä pientä kyräilyä ja oletan sen jatkuvan ainakin siihen asti kunnes kumpikin on ns. aikuisia ja saavat keskinäisen arvojärjestyksensä selvitettyä. Suurta tappelua ei ole ollut mutta ajoittain sellaista nujuamista mistä ei oikein ota selvää onko leikkiä vai painimista. Armi ei anna Leonin tulla samalla tavoin viereen nukkumaan mitä nukkuivat Mustin kanssa, mutta sellainen 10cm etäisyys hyväksytään. Kuitenkin leikin jälkeen pesevät toisiaan ja ruokakupeilla ei riidellä joten hyvin tämä taitaa sujua. Koitan vaan ottaa paljon kuvia ja videoita Leonista koska pentuaika menee niin nopeasti ohi ettei sitä tajuakaan. Odotan kyllä myös sitä kuinka iso Leonista kasvaa ja millainen turkki sille muotoutuu, nyt on aika paljon vielä pentumaisia piirteitä. 

Sitten on vielä vähän isompia uutisia, mutta niistä taidan tehdä ihan oman postauksensa kunhan saan kuvat ulos kamerasta ja koneelle.  

Tästä vielä vähän kissakuvia kansalle: 

Tässä kuvassa näkyy hienosti norjalaisen metsäkissan rotuominaisuuksia; lähes suora profiili ja isojen takajalkojen ansiosta hieman nouseva takapää.

PS. Touhukkaasta pennusta on aivan todella haastavaa saada hyviä ja tarkkoja kuvia ilman salamaa (joka sitten pilaa kuvan aika lailla muuten kokonaan)! Pääsenpä opettelemaan valokuvaustakin taas.

FI*Sant'Ragona Leon Vemund

Noniiin, nyt sitä ollaan ihka oikean norjalaisen metsäkissan omistajia. Eilen haettiin pentu kasvattajan luota kotiin. Samalla haikeaa että pentu joutuu jättämään tutut perheenjäsenet, emon ja sisarukset ja  muuttamaan ihan vieraaseen paikkaan, mutta toisaalta voi tätä riemua ja innostusta kun pääsee pennun kotiutumista seuraamaan. Jaettiin talo kahtia siten että Leonille jäi kylppäri ja keittiö, ja Armi sai pitää loput valtakunnasta itsellään. Näin Armin lempi makuupaikkaa ja hiekkalaatikkoa ei tarvinnut siirtää kissalasta, ja pennulla oli kuitenkin hyvin tilaa tutustua. Yksin oleminen on selvästi kaikista vaikeinta Leonille, mikä on toki luonnollista kun aiemmin ollut vähintään emo ja sisarukset koko ajan läsnä. 

Ensikohtaaminen Armin kanssa sujui ihan odotetusti, epäluuloista murinaa ja sähinää Armin osalta ja pentu ihan hölmistyneenä että mitä tuo nurisee. Yön kissat viettivät erillään, nyt päivällä olen antanut kissojen totutella toisiinsa vähän kerrallaan. Kumpikaan ei ole tyytyväinen jos ovat täysin eristyksissä, kun se toinen kiinnostaa, mutta jos pentu uskaltautuu liian lähelle niin Armi suhahtaa. Leikkisää vaanimista ja sitten taas säikähdetään kun toinen tuleekin liian iholle. Ja kuitenkin Armi seuraa pentua kiinnostuneena ja käyttäytyy leikinomaisesti, lähtee perään ja heittää kyljelleen, antaa syödä ja juoda omista ruokakupeistaan, ja sitten taas varoittelee murinalla. Pentu tuntuu olevan hyvin kiinnostunut mutta osaa myös pitää etäisyyden jos Armi varoittaa. Kokonaisuudessan hyvällä mallilla on kissojen tutustuminen.

Ihan tolkuttoman suloinen tapaus, oon viettänyt tän päivän kamera toisessa ja huiskulelu toisessa kädessä. Nyt on pakko ikuistaa jokainen pentuhetki kun se on vielä noin pieni! Pörröisenä pysyy toivottavasti ihan läpi elämänsä.  :D

Mutta tässä hän nyt on;

FI*Sant'Ragona Leon Vemund

Ikää kokonaista 13vk ja 2 päivää.

Tutustumista..

 

Herkkulakon ensimmäiset päivät

Nyt on takana viisi päivää herkutonta elämää. Ihan ärsyttää huomata kuinka paljon ajatukset pyörivät ruoassa ja makeassa. Mitä sitä ottais jälkkäriksi, pitäiskö leipoa jotain, tekispä mieli jotain hyvää. Ja hyvällähän aina meinaa sokerisia herkkuja. 

Makeanhimoa olen paikannut proteiini- ja myslipatukoilla (okei niissä on joku suklaakuorrutus mutta parempia ne on kuin että vetelisi marssia ja kismetiä), purkalla, ja ihan vaan hampaita kiristelemällä. Suolaisen herkun nälkään tein eilen popcorneja, mutta nekin on mielestäni vähän rajatapaus että saisiko syödä. Sipsit on ehdottoman kiellettyjä. Ne suklaat mitä jäi kaappiin tammikuun lopussa, on siellä pysyneet, tosin pyysin Miikaa syömään pöydällä lojuneet viimeiset joulukonvehdit etten itse sorru niihin. :D Ehkä piirun verran masentaa ajatus että vielä 23 päivää pitäisi jaksaa. No, itepä lähin. Päivä kerrallaan mennään. 

En ole vieläkään oikein hahmottanut mitä tällä tavoittelen tai koitan todistaa, mutta ehkä se itsensä huijaamisen lopettaminen ja omien lupausten pitäminen on tässäkin isoimpana asiana. Jos kelaa päässään mitä on päivän aikana tullut syötyä, sieltä aika usein "unohtuu" ne ylimääräiset herkut, yksi keksi, se automatkalla hotkaistu suklaapatukka, kaakao jättikermavaahdolla ja strösseleillä.. Ja sit ihmetellään miksi housunnappi kiristää vaikka söin tänään "vaan kanasalaatin ja pari palaa leipää". Huokaus. Myöskin se omista päätöksistä kiinni pitäminen ja tavoitteita kohti kulkeminen (HITAASTI... TUSKALLISEN HITAASTI..) on nyt opettelun alla. 

Tavoitteista kun kerran höpötellään, niin salitavoite on pysynyt myös! Päätin vuoden alussa että käyn 2 kertaa viikossa salilla tekemässä edes jotain. Viime viikolla kävin 3 kertaa, edellisellä viikolla flunssan lannistamana vain kerran. Mutta keskiarvo on siis pysynyt siinä kahdessa, ja on siellä joka kerta tullut tehtyä edes jonkin verran lihaskuntoa. Tästä oon tosi iloinen ja ylpeä. Useimmiten teen virtuaalitunteja, keskikehoa ja RVP:tä. Viikonloppuna täällä Joensuussa pidettiin thainyrkkeilyn SM-kisat joita pääsin töiden puolesta seuraamaan, ja taas syttyi se toive että uskaltaisin itse joskus lähteä potkunyrkkeily- tai muay thai-kurssille. Onneksi meidän salille on nyt tuotu nyrkkeilysäkki joten siellä voi nyt  vähän uskaltautua kokeilemaan ilman pelkoa että sitä nolaa itsensä kaikkien edessä.

Ja niin, tällä viikolla haemme pennun meille! TJ 6...

Kuukausi pollo-pesco-ovo-vegetaristina ja helmikuun haaste

Vuoden vaihteessa päätin pitää punalihattoman tammikuun. Taustalla ei ollut mitään suurta ideologista tai terveydellistä tavoitetta, halusin vain nähdä kuinpa paljon lihaa yleensä tulee ajattelematta käytettyä ja ehkä vähän keventää omaa hiilijalanjälkeä. Jätin siis kaiken punaisen lihan pois ruokavaliosta. Suurimmaksi haasteeksi osoittautui suomalaisten arjen pelastaja - jauheliha. JJJ (jotain jännää jauhelihasta) vaihtui JKK:ksi (jotain kivaa kanasta). Hävettää myöntää, mutta tätä aiemmin en edes ollut tullut ajatelleeksi että kaupastahan voi tosiaan ostaa broilerin JAUHELIHAA myös. Kuukausi sujui yllättävän kivuttomasti. Paljon tuli syötyä kanaa ja katkarapuja, jonkin verran lisättyä myös kasviksia ruokavalioon. Kalkkunan filee leike on muuten aika saakelin kallista keittokinkkuviipaleisiin verrattuna. 

Kolme kertaa sorruin kiellettyihin aineisiin. 

1. Ihan kuun alussa kun söin jääkaapista vanhat kinkkusiivut pois ettei mene pilalle (syömäkelpoisen ruoan heittäminen roskiin ei vaan käy mun päähän)

2. Ajatuksissani söin työpaikalla kana-pekonipastan, pekoni tulee lisättyä reseptiikan mukaan niin automaattisesti ettei sitä edes ajatellut. Puolessa välissä annosta muistin et ai niin hitto, ja räävelsin loput pekonit lautasen reunalle. 

3. Maailman hirveimmän darrapäivän taltuttamiseksi tilasin jauheliha-tuplajuusto-kebab-pizzan.

Nämä kolme pystyn antamaan itselleni anteeksi. Onko olo nyt seesteisempi, kevyempi (edes henkisesti), olenko nyt parempi ihminen kun en laittanut sika-nautaa ostoskoriin kolmenkymmenen päivän aikana? Ei kyllä oikeastaan tunnu siltä. Ihmiset, joille olen tästä kertonut, ovat olleet aika välinpitämättömiä. Ehkä sitä punaisesta lihasta luopumista ei pidetä niin merkittävänä asiana kuin lihatonta lokakuuta tai #vegaanihaastetta,  koska nykymaailmassa eletään kaikki tai ei mitään - ääripäiden aikakautta. Olet joko ekopuuvillaan pukeutuva vegaani tai syntinen lihansyöjä, ihan sama vaikka vähentäisit lihaa ruokavaliostasi. Oli miten oli, itse olen tyytyväinen että suoriuduin näinkin hyvin itselleni asettamasta tavoitteesta. Koska mikään ei ole helpompaa kuin rikkoa itselle annetut lupaukset. Siitä kun ei jää kiinni ;) 

Huomenna 1.2.2018 aion kyllä silti tehdä kunnon jauhelihakastikkeen ja pastat kaveriksi!

Kirjavinkki:  Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut (Atena Kustannus)

  Jos pystyt hyväksymään tämä kirjan tarjoileman sisällön ja lihansyöntisi seuraukset, jatka lihansyöntiä. On kuitenkin hyvä olla tietoinen tästäkin teollisuudesta, miten se täällä meillä Suomessa toimii, ja ennen kaikkea mistä se ruoka lautaselle tulee. Pitkälle prosessoidut makkarat, leikkeet ja se uuteen uskoon jauhettu ja puristettu jauheliha vieraannuttavat ihmistä ruoan alkuperästä. Joskus se muoviin kääritty kotleri on ollut osa elävää olentoa ja sitä ei pidä unohtaa. Kirjassa on paikoin jopa hieman inhorealistinen kanta, mutta suurimmaksi osaksi asiaan perehtynyt ja neutraali kerronta jossa esitetään faktat faktoina. Tämä ei ole myöskään mikään vegaanien manifesti, paasaaminen ja saarnaaminen on jätetty pois. 

"
Syötäväksi kasvatetut – miten ruokasi eli elämänsä on Elina Lappalaisen kirjoittama tietokirja suomalaisesta kotieläintuotannosta. Kirja voitti vuoden 2012 Tieto-Finlandia- ja Kanava-palkinnot.
Tieto-Finlandian saajan valinnut toimittaja Janne Virkkunen kutsui kirjaa tasapainoiseksi ja puolueettomaksi raportoinniksi tuotanto-oloista, joissa eläimet elävät^{. "
-Wikipedia}

Tästä tammikuun lähes virheettömästä onnistumisesta inspiroituneena päätin lähteä hakemaan jo vähän suurempaa muutosta ensi kuulle, koska se on lyhyt ("") kuukausi ja tämän verran jopa minunlainen sokerihiiri selviää hengissä ilman suklaata. Ystäväni sai minut houkuteltua mukaan tähän haasteeseen. Eli seuraavaksi luvassa on 

HERKUTON HELMIKUU

Pannaan pistetään:
-kaikenlaiset karkit ja suklaa
-jäätelö
-sipsit
-leivonnaiset, pullat, keksit 

Tähän olen luvannut jo yhden cheat päivän itselleni; sisareni 30v. synttäribileet. Tiedän että tästä tulee todella vaikea haaste koska olen ihan mahdoton herkkunapostelija. Siksi se ehkä tulee tarpeeseen. 

Nyt vaan kaivataan ideoita millä voi korvata naposteluhimotteluja? Kuivatut hedelmät, pähkinät, viinirypäleet, välipala- ja proteiinipatukat.. (tosin näistäkin täytyy vähän katsoa ettei nyt vetele sitä marsin "proteiini"patukkaa.. :D  Kaikista vaikein on se aterian jälkeinen makeanhimo. Purkka suuhun auttaa jonkun verran mutta aina ei sekään pelasta. Kauheasti ajatuksia vielä prosessoitavana tästä päätöksestä.  Jaa kommenteissa parhaat herkunvälttely ja -korvaus vinkkisi!

Kissan terveydenhuolto

XX Postaus sisältää graafista sisältöä leikkaushaavasta, skrollaa ohi jos yökötyt helposti XX

Kissanpennulla on aika raju elämänsä ensimmäinen vuosi. 

Ensin madotukset ja rokotukset, sitten sterilointi/kastrointi. Jos ei mitään muuta yllättävää tule, niin tässäkin on jo vähintään 4 lääkärikäyntiä. 3x rokotuket vuoden sisään + sterilointi. (Ei ihmekään jos kissa oppii inhoamaan kuljetuskoppaa kun usein se kaivetaan esille vain eläinlääkäriin mentäessä.) Usein jonkinlainen muukin loishäätö tai muu terveydenhoito on ainakin rescuepennuille tarpeen. 

Tokkurainen toipilas steriloinnin jälkeen.

Armi on nyt 9kk ikäinen ja se on rokotettu kahdesti, leikattu, ja käytetty kahteen kertaan ell:ssä korvatulehduksen takia. Sanoisin että on tässä saatu aimo annos tietoa ja kokemusta kissanhoidosta heti alkuun. 

Tärkeintä eläinlääkärikäynneissä on mielestäni omistajan käyttäytyminen. Jos olet hysteerisen tarkka (tai vaan hysteerinen..), pelokas, epäluuloinen tai muuten vain epävarma, kissasi peilaa sinua näissä tuntemuksissa. Kissa ei myöskään ymmärrä, miksi sen korvia pitää ronkkia pitkällä vanupuikolla, joten hyssyttely ja lässyttely ei saa sitä pysymään paikallaan epämiellyttävässä ja pelottavasssa tilanteessa. Siksi omistajankin olisi hyvä osata varmat otteet kuinka kissa pidetään aloillaan, tai, heti kättelyssä ilmoittaa klinikan henkilökunnalle ettei halua osallistua toimenpiteeseen. Hoitajat kyllä tulevat apuun, mutta toki kissalle on aina mukavampaa kun on edes se tuttu ihminen siinä lähellä. 

Sairauden hoito tai toimenpiteestä toipuminen jää yleensä omistajan vastuulle, joten siitäkin syystä on hyvä opetella kuinka kissa pidetään tukevasti aloillaan aiheuttamatta traumoja ja opettaa kissa epämiellyttäviinkin toimenpiteisiin, kuten vaikka pillerin antamiseen. 

Astro Kitty, Catstronaut, Avaruus-Armi.

Kissan käsittely hoitotilanteessa, pääpiirteittäin;

-Lähesty kissaa aina sivusta, pidä liikkeet rauhallisina ja vältä suoraan kissaan katsomista. Kohtisuoraan tuleminen ja tuijottaminen tuntuu kissasta usein uhkaavalta.

-Kosketus kannattaa aloittaa pään, kaulan ja niskan alueelta. Nämä ovat kissalle helpoimpia kohteita sallia vieraan (tai epäilyttävästi käyttäytyvän omistajan :D ) kosketus.

-Pyritään käyttämään  mahdollisimman vähän voimaa, kiinnipitoa ja pakkokeinoja. Usein pelkkä kevyt käsillä estäminen riittää. Silmien peittämisestä voi olla myös apua. 

-Jos otetta joudutaan tiukentamaan, sen pitää olla tukeva ja kissaa pidetään kiinni kohdista joista ei aiheudu kipua vaikka kissa pyristelisikin irti; rintakehän ja kylkien (ei mahan!) alueelta sekä selästä, lapojen takaa. Ote irrotetaan heti kun toimenpide on suoritettu. 

-ÄLÄ NOSTA KISSAA NISKASTA. Emot kantavat pentuja niskasta, ja tästä muistijäljestä johtuen kissa usein lamaantuu (=näennäisesti rauhoittuu) nostettaessa. Niskaote on kuitenkin aikuiselle kissalle hyvin kivulias. Mieti jos sinua roikotettaisiin pelkistä niskalihoista. 

-Jos avustavaa käsiparia ei ole saatavilla, olen itse ottanut kissan syliin siten että peräpää on omaa vartaloani vasten. Näin kissa ei pääse peruuttamaan karkuun, käsillä pystyt hillitsemään sen liikkeitä ja saat todennäköisesti sen pillerin tuikattua kurkkuun tai korvat puhdistettua.

Kirjavinkki; Päivi Ylikorven ( "The Kissaraamattu") Kissanhoidon Käsikirja (Art House OY, ISBN:978-951-884-552-5) on mainio opas niin kissanomistajalle kuin myös eläintenhoidon ammattilaisille. Voin lämpimästi suositella tätä kirjaa kaikille kissojen kanssa tekemisissä oleville ihmisille. Kirjasta löytyy niin hoito-, kuin käsittelyohjeita, sekä ylipäätään kattavasti asiaa kissan luonteesta, käyttäytymisestä, sairauksista ja hoidosta.

Kissaraamattu

Armille on nyt kunnialla saatu kahteen kertaan antibioottitipat korviin (14pv + 10pv kuurit), korvien putsaus sujuu jo kohtalaisen hyvin ilman Miikan apuja ja steriloinnin leikkaushaavakin on parantunut hyvin. Ensimmäisenä yönä leikkauksen jälkeen seurasin paniikinomaisesti ettei kissa nuole haavalappua irti ja lapun poiston jälkeen sama kyttäys jatkui vielä muutaman yön että haava saa olla rauhassa. Kokeilimme kauluria hetken, jonka kanssa Armi tuli yllättävän hyvin toimeen, mutta päätin että ellei haava rupea tulehtumaan ja joudumme aloittamaan antibioottikuurin, kauluri saa jäädä pois. Nyt on kulunut kaksi viikkoa leikkauksesta ja haava on umpeutunut hyvin, tikkejä en saanut vielä nypittyä irti mutta pitäisi olla itsestään sulavaa lankaa joten eiköhän nekin sieltä kohta irtoa. Kissa on juossut ja temmeltänyt viimeisen viikon kuin ei mitään, ja korvatulehduskin näyttäisi olevan nyt laantunut. Nyt vaan toivotaan terveitä vuosia ja pelkkiä rutiinirokotuskäyntejä Armille <3

Leikkaushaava ja tikit, paranemisprosessi.

Armilla ei ole vakuutusta, mutta ajattelin nyt uuden kissanpennun tullessa taloon (13 päivän päästä!) tutkia millaisia lemmikkivakuutuksia eri vakuutusyhtiöt tarjoavat. Riippuen toki myös klinikasta minne päättää lemmikkinsä kiikuttaa, kissojen terveydenhuoltoon uppoaa nopeasti pitkä penni jos tulee minkäänlaista suurempaa probleemaa. Mutta mitäpä sitä ei lemmikkinsä terveyden eteen tekisi. Kissojen katastrofirahasto on kuitenkin hyvä olla olemassa äkillisten sairauskulujen varalta.

Uusia ja vanhoja tavoitteita

En varsinaisesti tee uuden vuoden lupauksia, mutta uuden vuoden alussa on kuitenkin jotain puhtia antavaa, mahdollisuus miettiä oman elämän suuntaa ja tavoitteita. Uusi vuosi, uusi alku. Lähes joka vuosi olen tehnyt joitakin päätöksiä, joista osa on onnistunut, osa ei.

Vuodelle 2017 asetin tavoitteeksi

1.hanskata vpn hommat

2.laihduttaa 10kg

3.säästää rahaa.

1. Ensimmäinen kohta on toteutunut nähdäkseni kohtalaisen hyvin. Joitain juttuja pitäisi vielä opetella kun olisi esimiehen kanssa aikaa käydä niitä läpi. Suorittavassa vuorossa, miehityksen organisoinnissa, tilavarauksiin, tapahtumiin ja kiireiltoihin varautumisessa ja niistä suoriutumista en enää hermoile. Tilausten tekeminen, kuunvaihteen hommat, jonkin verran taustajärjestelmien hallinnointia sujuu jo aika hyvin.

2. Heh, se ikuinen 10kg. Tuossahan tuo roikkuu reisissä ja vyötäröllä vielä mukana. Paino on kuitenkin vuoden ajan pysynyt samoissa lukemissa, eli lisääkään ei ole tullut mikä on toki hyvä juttu sekin. Lopeta laihdutus, aloita elämä. Olen seurannut aktiivisesti Läskimyytinmurtajia, Vaakakapinaa, #effyourbeautystandardsia ja ylipäätään viime vuonna Suomessakin kunnolla pinnalle noussutta kehopositiivisuusliikettä. Se on ihana ja tärkeä asia, ja hienoa että itsensä rakastamisen puolesta on vihdoin noustu barrikadeille, mutta minä en valitettavasti ole se henkilö kuka lähtee maha paljaana torille marssimaan.  Ja, kyllä siellä #bodypositivessakin saadaan ihminen kokemaan yhtäläisiä kurjuuden ja kelpaamattomuuden tunteita kuin mallien ja kauneuslehtien BMI <18-maailmassa. Kehopositiivisuuden näkyvimmät puolestapuhujat (Ashley Graham varmaan kaikilla ensimmäisenä mielessä) kun ovat kuitenkin juuri niitä oikealla tavalla kurvikkaita, rintavia, muodokkaita naisia. Missä on se omenavartaloinen AA-kuppi-rintainen nainen johon minä samaistuisin eniten? Ei ole tullut vastaan Instagramin feedissä. Joten en ole vielä täysin sisäistänyt kehopostiviisuuden ilosanomaa. Kehorauhan kylläkin, koska toisten ulkonäön kommentointi vaan on NOT COOL. No, ei eksytä enää siitä paasaamaan kun tarkoitus oli puhua omista tavoitteista. Nyt tavoittelen hyvää oloa ja pieniä parempia valintoja, en niinkään laihtumista.

3. Rahan säästäminen. Tuntuu ettei ole jäänyt mitään näppiin, mutta toisaalta kun katsoo vuotta taaksepäin, ostimme talon, remontoimme, ostin 2 kissaa ja niille kaikki tarvikkeet, ja , myönnetään, on tullut nautittua elintasosta. Siitä että voi lähteä ulos syömään. Voi ostaa sen muutaman kympin heräteostoksen ilman että budjetti kaatuu. Nyt alkaa tuntumaan siltä että on nautiskeltu tarpeeksi ja kaipaan jotain vähän vaatimattomampaa, sen sisäisen Roope Ankkani miellyttämistä. Jotain tyytyväisyyttä siitä vaan saa kun onnistuu pitämään palkasta siivun siellä säästötilillä ja nipistämään pois ylellisyyksiä ja mukavuuksia joihin on tottunut ja joita muka tarvitsee. Esimerkkinä vaikkapa ne ripsienpidennykset. Ihanathan ne on, mutta minulla meni niiden ylläpitämiseen rahaa keskimäärin 

70-80€ kuussa. (huolto 3-5 viikon välein ja yksi huolto n. 50-60e). Se tekee jo 960e vuodessa, melkein tonni! Tänä vuonna tavoitteena olisi saada synttäreihin(syyskuuhun) mennessä 5-6k talteen. Tavoitteellista säästämistä siis tiedossa!

Näiden lisäksi pari muutakin tavoitetta 2018-vuodelle.

1. Saliaktiivisuuden parantaminen. Tavoitteenani on käydä väh. 2 kertaa viikossa salilla tämän vuoden ajan (ja toivottavasti siitä tulee elämäntapa ja jatkuu vastedeskin). Ja sen ei tarvitse tarkoittaa sitä hikipäässä jumppaamista ja rautojen kolistelua, vaan KAIKKI LIIKUNTA LASKETAAN. Oli se sitten "vain" venyttelyä tai joogaa tai juoksumatolla kävelyä, se on silti perse irti kotisohvasta ja  pieni erävoitto minulle!

2. Tehdä jotain yksin. Haluan toteuttaa jonkun jutun tänä vuonna yksin. Lähteä retkelle, yöpyä luonnossa, käydä kylpylässä.. Jotain. Kyseessä on enemmän itsensä haastaminen ja oman pään kanssa ajan viettäminen kuin pako ympäröivistä ihmisistä.  Haluan myös vertailla, onko esim. matkustaminen yksin kuinka paljon erilaisempaa kuin kaverin kanssa kulkeminen. Nautinko yksin olemisesta, vai kaipaanko jotain kenen kanssa käydä läpi tapahtumia ja mietteitä.

3. Punalihaton tammikuu. Tästä tuleekin ihan oma postaus kunhan saadaan nämä muutamat tammikuun päivät vielä tästä alta pois. :)

Näillä suunnitelmilla tulevaan vuoteen!

Uuden tulokkaan odottelua

Nyt uskallan vihdoin asiasta kirjoittaa, kun sain varmistuksen että tämä hanke todella toteutuu.

Koska Mustin kuolema oli niin epämääräinen, ennen kuin oli mahdollista alkaa suunnittelemaan uuden kissan ottoa, piti varmistaa ettei Armi ole kantaja millekään tarttuvalle taudille. Vakavimpia kissojen tartuntatauteja ovat FIV - kissan immuunikatovirus sekä FeLV- kissan leukoosivirus. Näistä löytyy rutkasti tietoa netistä joten en ala tässä taudinkuvista sen tarkemmin kertomaan. Rotukissoilta nämä kaksi tutkitutetaan aina, ja nyt on yleistynyt käytäntö että myös esy-ja löytöeläintoiminnassa kissat tutkitaan taudin leviämisen estämiseksi.

Armilta nämä testit otettiin sterilisaation yhteydessä 15.1. Tulokset tulivat Movetilta jo seuraavana päivänä suoraan minulle sähköpostiin, ja suureksi helpotukseksi tulokset olivat negatiiviset. Mikä Mustin hengen sitten veikään, ainakin nämä taudit on nyt poissuljettu. Jos jompikumpi testeistä olisi ollut positiivinen, en olisi uskaltanut pentua ottaa koska en halua että Mustin kohtalo toistuu uuden kissan kohdalla.

Nyt asia on kuitenkin varmistettu. Armi on toipilaana (ja se onkin sitten kokonaan oma lukunsa vahtia ettei kissa nuole leikkaushaavaa..) ja uusi kisu voi tulla taloon. Olen vähän myyräntyötä jo tehnyt, ja aion toteuttaa nyt haaveen joka on ollut minulla pitkään. Haluan norjalaisen metsäkissan.

Aloitin loppuvuodesta eri kasvattajien ja pentueiden/pentusuunnitelmien selailun netistä, ja kävin parin kasvattajan luona kissoja katsomassa. Kävikin niin  että toisesta paikasta pieni punertavaturkkinen kollipoika vei sydämeni. Selitin tilanteeni, ja kasvattajan kanssa sovin että maksan pennusta varausmaksun, ja kun varmistuu voiko pentu meille tulla, etenemme sitten sen mukaan. Voi sitä kuplivaa pörröistä onnentunnetta kun luin Armin testitulokset ja tajusin että pentu ihan oikeasti tulee meille!

Olen ahminut tietoa norjalaisista metsäkissoista, sain kasvattajalta pentuoppaan ja olen lukenut myös ahkerasti kissaraamattuani, Päivä Ylikorven Kissanhoidon Käsikirjaa. Tässä on ruvettu jo miettimään jopa näyttelyharrastuksen kokeilemista, mutta ihan eniten odotan vain että saan pennun kotiin. "Mammalomaa" olen varannut ensimmäisen viikon ajaksi kun pentu tulee, jotta voivat rauhassa Armin kanssa tutustua.

Kuka meille sitten on tulossa?

FI*Sant'Ragonan Leon Vemund.

Sant'Ragona on kissalan kasvattajanimi. FI etuliite kertoo mistä päin kissa on, meille siis tulossa suomalaisen kasvattajan kissa. He ovat tehneet norjalaisten parissa jalostustyötä jo 10 vuotta, ja tämä pentue oli L-pentue, josta nimi Leonkin sitten tulee. En ole vielä päättänyt, pidetäänkö kasvattajanimi vai keksitäänkö uusi nimi, sen näkee sitten kissan luonteesta. Pidän kuitenkin siitä että kasvattaja valitsi norjalaisia nimiä pentueelle. Pentueessa oli Leonin lisäksi yksi hyvin samanvärinen kolli, sekä 3 harmaasävyistä narttupentua. Rotukissojen värikoodit ja merkinnät ovat minulle suurimmaksi osaksi vieläkin mysteeri, mutta sen verran olen oppinut että tämä meidän poika on koodinimeltään NFO e 09 22. NFO on norjalaisten metsäkissojen rotukoodi, e tarkoittaa värikoodia creme, 09 merkitsee että turkistta on (määrittelemätön määrä) valkoista ja 22 on tabby-kuvioinnin koodi.
(Näin guugle kertoo mikä on tabby: Tabby (klassinen tabby) on voimakaskuvioinen kissa, jolla on pyöreähkö kuvio kyljessä ja leveät raidat selässä, kyljissä, jaloissa ja hännässä.) Tuosta pörrön määrästä en itse kyllä olisi mitään kuviota osannut määrittää mutta minun tehtävä onkin vain lässyttää ja söpöstellä pennulle vielä toistaiseksi :D 

Pennut luovutetaan 13 viikon ikäisinä, ja haemme Leonin meille viimeistään 12.2. 

25 päivää siis enää!

Ripsienpidennyksistä taas kerran

Tänään otatin ripsienpidennykset pois ainakin toistaiseksi. Tässä kun blogiarkistosta kaivelin ripsienpidennys-tunnuksella tehtyjä postauksia, niin onhan tuo aika hurjaa että olen pitänyt käytännössä 5 vuotta enenmmän tai vähemmän putkeen pidennyksiä.  Nyt tuntui kuitenkin siltä että on aika olla au naturel. Omat ripset ovat laittajani Aunin mukaan edelleen vahvat ja hyväkuntoiset, ja ehkä jossain vaiheessa palaan taas säihkysilmien pariin, mutta nyt talven tummuuden keskellä haluan vähän irtutua ja päästä hieromaan silmiä oikein antaumuksella :D

Aloitin aikoinaan klassisista pidennyksistä, koska volyymit olivat tuolloin vain missien ja Hollywood-tähtien säihkysilmien salaisuus. Jos en ihan väärin muista, Pikku Span Edla minulle taisi ensimmäiset volyymit laittaa ja siitä se rakkaus sitten lähtikin. Nyt on tullut taas reilusti vuosi pidettyä ripsiä yhteen putkeen! Täältä Joensuusta olen löytänyt luottolaittajat Hyvänolonkeskuksesta. Kaikki keskuksen ripsientekijät tekevät kaunista ja siistiä jälkeä. Itse olen käynyt eniten Aunin laitettavana ja voin kaikella lämmöllä suositella. <3

Yhdessä vaiheessa poukkoilin tekijältä toiselle kun etsin sitä parasta kantapaikkaa. Tuli testattua kotilaittajat sun muut ja täytyy sanoa että on siinä huima ero laittaako ammattilainen kunnon työskentelytilassa - ja välineillä vai joku ripsikurssin käynyt kotituunaaja sohvalla tai sängyllä pöytälampun valossa. (En nyt sano etteikö kotituunaajallakin voisi olla taitoa tehdä - mutta verrataan tässä nyt vaikka koti-autotallia ja autokorjaamoa tai kotibileissä väsättyjä booleja ja ravintoladrinkkejä keskenään.. u get the picture ) Näin jälkikäteen ajateltuna on aika sairaan hyvää tuuria ollut matkassa, etten ole kertaakaan saanut silmätulehduksia tai allergisia reaktioita. Aika huolettomasti olen ripsiin ja niiden laittoon suhtautunut. Nyt kuitenkin taakse päin katsoen ja kokemuksia vertaillen; 

Ihmiset, käyttäkää ammattilaisia - he ovat sinua ja sinun terveyttä ja turvallisuuttasi varten kouluttautuneet, hankkineet työskentelyvälineet ja tilat  - ja saat kuluttajansuojalain suomat oikeudet jos jotain menee pieleen. Nykyään ripsien laittaminen ja huoltaminen kosmetologin luona on todella paljon edullisempaa kuin silloin kun itse aloitin ripsien kanssa - silloin pelkkä huolto klassisiin ripsiin saattoi maksaa 80-90€! Kotilaittajat ottavat lähes poikkeuksetta huolloista sen 20-40€ kun 50-60 eurolla saat jo ammattilaisen tekemät huollot. Taiteenlaji, missä vahvoja kemikaaleja käsitellään silmän välittömässä läheisyydessä, ei ehkä ole se oikea paikka säästää kymppiä tai kahta. 

Preach!

Instakaappaus megaräpyttimistä kun piti saada vähän näyttävämpää sorttia.

Kissatalouden kuulumisia

Viimeiset pari kuukautta on olleet meidän kissamaailmassa aika dramaattisia.

Toinen kissamme Prinsessa (tai Musti, kuten kutsumanimeksi vakiintui..) kuoli joulukuun alussa 4.12.2017. Musti oli noin 6kk ikäinen.

Olin seurannut hetken jo, että kisulla ei ollut kaikki ihan kunnossa. Rajun leikin päätteeksi, ja ajoittain ihan ilman syytä kissa saattoi ruveta köhimään ja yskimään. Kohtaukset menivät kuitenkin aina nopeasti ohi ja kissa jatkoi leikkiä, söi ja joi ja kävi laatikolla normaalisti. Sunnuntaina 3.12 päätin varata Mustille ajan eläinlääkäriin, kun kissa oli apaattinen ja vaisu. Maanantaina aamulla soitin, ja sain ajan 18.30 samalle päivälle. Itse olin töissä viiteen saakka, mutta Miika tuli kotiin jo neljän jälkeen. 16.45 Miika sitten soitti minulle että ei ole tarvetta eläinlääkäriin. Musti oli käynyt juomassa vettä, saanut yskänkohtauksen, ja kuollut nopeasti, Miika ei ehtinyt reagoida oikein mitenkään eikä ehtinyt auttamaan kissaa.

Veimme Mustin (ja varmuuden vuoksi Armin) kuitenkin sovitusti klinikalle, toivoen että eläinlääkäri pystyisi ehkä määrittämään kuolinsyyn. Ulkoisesti kissassa ei näkynyt mitään poikkeavaa, suu ja nielu olivat puhtaat, eikä tunnusteltaessa löytynyt mitään esim. kasvaimeen viittaavaa.

"Syynä voi olla synnynnäinen elimellinen vika, mutta tartuntatautia ei voi poissulkea. Sisäkissalla tarttuvien tautien mahdollisuus on kuitenkin pieni." 

 - Mustin epikriisistä.

Musti ei ollut ulkoillut kertaakaan meillä ollessaan, emmekä mekään olleet vierailleet ns. korkean riskin paikoissa mistä olisi saattanut kantautua joku tauti. Ja Armi ei ollut oireillut samalla tavoin kertaakaan.  Kuolinsyyn tarkka selvittäminen olisi vaatinut kissan lähettämistä Eviraan autopsiaan. Päätimme ettemme pistä vainajaa postiin vaan pidämme omat hautajaiset ja tarkkailemme Armia vastaavien oireiden varalta.

Musti haudattiin meidän omaan pihaan ja alkoi tarkka Armin vahtiminen. Kissa oli toki aluksi hämillään kun kaveri puuttui, mutta muuten tuntui olevan ihan normaali voinniltaan. 27.12. rajun leikin jälkeen kun tarjosin Armille raksuja, se yski hetken - ja minä olin jo valmis soittamaan eläinlääkäriin - mutta kyse oli todennäköisesti vain hengästymisen + raksujen hotkimisen yhteisvaikutuksesta. Ja nyt on kuitenkin Mustin kuolemasta kulunut jo useampi viikko, joten jos joku tautiepäily olisi, se olisi todennäköisesti jo ilmoittanut itsestään Armissa.

Tämän murheen lisäksi Armi onnistui nappaamaan itselleen korvatulehduksen juuri joulun alla. Joulu ja uusi vuosi menikin korvatippoja annostellessa ja korvia puhdistellessa. Näyttäisi siltä että aletaan olla voiton puolella, korvat eivät enää tuota niin paljoa likaa. Kuuria on jäljellä vielä muutama päivä. Epäilin aluksi korvapunkkia, mutta eläinlääkärin näytteessä ei näkynyt jälkiä punkista - hiiva-bakteeritulehdus todettiin, ja varmuuden vuoksi Armi sai Stronghold-loiskarkotteen niskaansa korvapunkkien tai muiden ulkoloisten varalta.

Koska minusta on ihanteellista että talossa on kaksi kissakaverusta, olen tässä suunnitellut myös Armille uutta kissakaveria. Siitä kerron tarkemmin kunhan on varmaa, että voimme toisen kissan meille ottaa. Armilla on tammikuussa edessään sterilisaatio ja aion varmuuden vuoksi otattaa siltä ainakin tarttuvien ja vaarallisimpien tautien eli kissojen immuunikato (FIV)- ja leukemiavirusten (FeLV) varalta testit. Kissa kun voi olla taudin kantaja oireilematta itse mitenkään. Ikävää olisi tuoda uusi pentu taloon ja joutua taas menettämään se, joten aion varautua parhain mahdollisin tavoin tällä kertaa.

Vaikka säälin ja suren kaikkia noin. 20 000 Suomen koditonta kissaa, arka ja epämääräisistä oloista tullut Musti opetti minulle sen että haluan itselleni pennun joka on kasvanut hyvissä oloissa, on sosiaalinen ja tottunut ihmisen käsittelyyn. Vapaaehtoistyötä haluaisin rescueraasujen parissa tehdä edelleenkin, mutta omaksi kissaksi toivon sosiaalista kissaa jonka taustoista tiedän edes sen verran, että pahimmat tautiriskit on kartoitettu. Ja tällainen kandidaatti on onneksi jo kiikarissa...

Vieläkään en pysty ihan ilman kyyneleitä katsoa Mustin kuvia, tässä kuitenkin yksi suosikeistani, josta näkyy kuinka hyvin kissat nauttivat toistensa seurasta. Tämä jäi viimeiseksi kuvaksi Mustista. Tämän takia myös uskon, että kissan on lähtökohtaisesti parempi olla kaverin kanssa kuin yksin.

Armi ja Musti 30.11.2017