Story of my boobs

Kirjoitan aiheesta joka on askarruttanut minua jo pitkään. Noin 15 vuotta jos tarkkoja ollaan. 

Googlen kuvahaulla hankittu.

Aivan, nämähän ne pyörii kaikkien mielessä. Osa haaveilee että oi kun pääsisi puristelemaan, loput miettii että omissa on jotain vikaa. (Sitten on se pieni onnellinen osa joille nämä rasvamuodostumat eivät aiheuta minkäänlaista päänvaivaa. Olkaa onnellisia siitä!)

Oma tissitarinani alkaa sieltä esiteiniajoilta, 11-12 vuotiaan innokkaasta odotuksesta että milloin ne alkaa kasvaa. Olin ihan tohkeissani kun äitini osti minulle ensimmäiset rintaliivit. Juonipaljastus; ne samat liivit menisivät minulle kuppikoon puolesta vieläkin. Olen aina ihastellut naisellisia muotoja ja vaatteita joilla näitä muotoja voidaan tuoda kauniisti esille ja korostaa. Korsetit, bodyt, pitsialusasut,  onko olemassa mitään seksikkäämpää? Ei takuulla ole. Olen koko ikäni vain haaveillut tällaisista ostoksista. No, takaisin kasvutarinaan. 

Odottelin rauhassa sinne 18-20 vuotiaaksi asti josko ne siitä kehittyisivät. Minua vanhempi ystäväni kertoi että hänelle rintojen lopullinen muoto asettui vasta yli parikymppisenä, joten päätin odottaa ja luottaa siihen että luonto hoitaa tehtävänsä. Wanhojen tansseihin etsittiin kuumeisesti edes jonkinlaisia toppauksia liiveihin, ja abiasu suunniteltiin siten ettei asiaan tarvinnut kiinnittää huomiota. Siellä seksikkäiden nunnien ja hoitsujen seassa meikä veti juuttikankaisessa peikkopuvussa. (Tykkäsin siitä puvusta kyllä ihan valtavasti silti!) Topatuista liiveistä tuli minulle normi. En voi kuvitellakaan käyttäväni mitään muuta, ja usein niistäkin jää rintojeni muodon takia osa kupista tyhjäksi. Urheiluliivit litistävät etumukseni täysin olemattomiin. Itsekiinnittyvät liivit, "kanafileet" ja kaikki muut nykyajan keksinnöt eivät auta, koska ne on lähtökohtaisesti muotoiltu edes jonkinlaiselle pyöreälle rinnalle eivätkä istu kehooni ollenkaan. Avonaiset paidat voi unohtaa kaikki samoin tein, kumartuessa huoli ei ollut siinä vilahtaako vähän rintaa, vaan näkyykö myös nännit sieltä puolityhjien kuppien alta. Koska minulla on melko leveät harteet ja olen muutenkin mallilta enemmän vanttera ja tanakka, epäsopusuhtaisuus on huomattava. Naisellinen lantio,  pyöreä takamus, leveät harteet ja sitten olematon etumus. 

25-vuotiaana aloin toden teolla miettiä ratkaisuja tähän naiseuteni ongelmaan. Pohdin myös sitä, päätänkö vain elää tämän asian kanssa ja tyytyä kohtalooni, mutta huomasin että se painoi mieltäni jatkuvasti. Koen, etten ole ikinä voinut oikein pukeutua ja toteuttaa itseäni haluamallani tavalla, koska vaatteet joista pidän jäävät minulle aina yläosasta liian väljiksi. Jos alaosa istuu vyötärön kohdalta, rintojen kohdalta vaate jää väljäksi tai "tyhjäksi". Koen hyvin harvoin oloni naiselliseksi, kauniiksi tai seksikkääksi.

Kukaan ei ole koskaan pilkannut tai haukkunut rintojani, mutta ei niitä kyllä ole kehuttukaan. Itse olen oppinut sietämään niitä, mutta en näe niitä kauniina, en koe että ne olisivat kovin eroottiset tai houkuttelevat. Joskus häpeän rintojani, lähinnä silloin kun tulee kyse ajanvietosta vähissä vaatteissa. Esim. biitsireissut, saunaillat, kylpylä- ja etelänlomat. Vesiharrastusten parissa asialla ei ole niin merkitystä, koska silloin fokus on tekemisessä. Sukeltaessa kaikilla on neopreenia ja kamaa niskassa niin ettei sieltä juuri mitään muotoja erottuisikaan. Uidessa keskityt siihen omaan juttuusi. Seksi ja muu kahdenkeskinen läheisyys taas ei ole ongelma koska luotan kykyyni valita kumppanini niin että he arvostavat ensisijaisesti muita ominaisuuksia kuin rintojen muotoa ja siinä vaiheessa kun ollaan ilman housuja ja paitoja niin on muutakin tekemistä kun arvioida toisen rintoja. Mutta muissa vähäisempää pukeutumista vaativissa sosiaalisissa tilanteissa kyllä mietin joka kerta asiaa.

Pari vuotta sitten törmäsin käsitteeseen tubulaariset rinnat ja rintojen kehityshäiriö, ja minulle valkeni monta asiaa. Tubulaaristen rintojen kuvaus vastaa täsmälleen omiani. Tietoa oli saatavilla melko vähän, mutta kaikki mitä luin, tuntui kuin omasta elämästä napatulta. Rintojen muoto, kehitys (tai sen puuttuminen), kaikki.  Tästä rohkaistuneena varasin ajan ensimmäiseen konsultaatiooni, ja sain lääkäriltä vahvistuksen epäilyksilleni. Rinnoissani on tubulaarinen kehityshäiriö. Oli valtavan suuri helpotus kuulla ammattilaiselta diagnoosi. Se jotenkin vahvisti sen mitä olen itse aina epäillyt, ettei nämä ole normaalit. Että kyse ei ole ainoastaan siitä etten nyt päässyt osingoille tissigeenilotossa, vaan että minulla on oikeasti kehityshäiriö. Se että tälle vaivaannuttavalle, omaa identiteettiä ja itsevarmuutta nakertaneelle asialle on nimi, ja mikä tärkeintä, asialle voi tehdä jotain.

 Kyllä näilläkin eväillä varmaan rintojen biologiset tehtävät saisi hoidettua, mutta se ei ole itselleni millään tavoin ajankohtaista tai edes lähivuosien suunnitelmissa. Lisäksi imetys ei muutenkaan ole itsestäänselvyys vaikka kyseessä olisi "normaalit" rinnat. Perheemme muillakin naisilla on ollut pienirintaisuutta ja minulle on sanottu että kyllä ne siitä sitten lasten ja imetysten myötä kasvaa. No juu, mutta mielestäni on ehkä hieman edesvastuutonta hankkia lapsia sen takia että haluan isommat (tai oikeastaan paremman muotoiset) rinnat? :D Painonvaihtelu ei ole myöskään vaikuttanut rintojeni kokoon koskaan. Olen aikuisiällä lihonut ja taas laihtunut 20kg ja rinnat on aina olleet saman kokoiset. 

Koska rintakudosta ei oikein saa muokattua salilla, syömällä tai muullakaan tavoin, vaihtoehdot rintojen koon ja muodon muokkaamiseen on melko vähissä. Viimeiset pari vuotta olen asiaa kypsytellyt, ja tänä vuonna tehnyt konkreettisesti asian edistämiseksi jotain. Yllämainitussa tarinassa esitetyistä syistä johtuen olen siis päättänyt hankkia implantit.


-------
Edit. 2/2019 lisätty kappale tubulaarisuudesta.