Teatterimatka Helsinkiin

Teimme pikaisen pyörähdyksen Helsinkiin. Vampyyrien tanssi, Tanz der Vampire on musikaali, jota olen noin kymmenen vuotta nyt kuunnellut, sai Suomessa nyt toisen produktionsa ja pakkohan se oli mennä tarkastamaan! Syväluotaavaa arviota löytyy ystäväni musikaaliblogista Tanz der Vampire - tunnisteen alta. Itse tyydyn sanomaan että se oli upea, sopivasti freesattu versio. Jokainen produktio tuo jotain omaansa ja uutta, ja minusta se on ihan hyvä. En lähde arvostelemaan näyttelijäsuorituksia tai muuta, koska käyn niin vähän katsomassa esityksiä etten osaa kritisoida -ainoastaan huokailla ihastuneena kaikelle teatteritaikuudelle.

Musikaalit ylipäätään ovat  upea teatterin muoto, puhumattakaan kun siinä on vielä mukana vampyyreita, goottilaisromantiikkaa ja komiikkaa. Täydellinen yhdistelmä. Taas tuli sellainen olo että haenpa teatterikorkeaan, minä tahon myös! :D Tai sitten se kodin turvissa itsekseen laulaminen ja fiilistely saa riittää.. 

Nahkatakki ja lierihattu - luottoyhdistelmä vaikka sitten olisi vampyyrin hampaat niskassa!

We drink your blood and then we eat your soul, nothing's gonna stop us let the bad times roll!

Kevätillan hiljainen Linnanmäki oli autiudessaan vähän karmiva.

Ja niin, pari sanaa myös reissun matkailupolitiikasta. Varasimme menomatkan Onnibussilta, 19€ / 2 henkeä. Kuukautta aiemmin kun kärkkyi lippuja niin Joensuu-Helsinki irtosi 9€ per nuppi, plus euron varausmaksu. Samalla otimme paluumatkan VRltä, hinta 24,90 / hlö säästölipulla.

Helsingin Hard Rock Cafeta en oikein voi suositella paitsi pirtelöiden osalta, burgereissa ei oikein ollut suorastaan ylihinnoitellun hintansa väärtiä ja päälleliimattu pakkoenglanti teki tilaamisesta vaivaannuttavaa. Paikan tarjoilijat puhuivat siis ainoastaan englantia - myös suomalaisille asiakkaille, ja mikä hassunkurisinta, se englanti tuli osalla -ainakin omaan korvaani kuulosti siltä- suomalaisella aksentilla. En tiedä millä konseptilla tämä on toteutettu, hyvä ja kansainvälinen fiilis? Omituista ja väkinäistä joutua tilaamaan englanniksi vaikka hyvin tietää että tarjoilijan suomenkieli olisi yhtä sujuvaa kuin itsellänikin. Tarjoilijoiden joukossa oli myös selkeästi jengiä jotka eivät haastele suomea, mutta minua kyllä jäi häiritsemään tuo piirre - liekö kaikissa HRC-mestoissa sama toimintamalli, muualla olen automaattisesti tietty itse käyttänyt englantia niin asiaan ei ole tullut kiinnitettyä huomiota. 

Ravintola Kaisla oli mielestäni kallis, mutta jos lähtee asiaa pohtimaan niin hintataso on selitettävissä. Somersbyt on yleensä aika hyvä hintatutka: Omalla duunipaikalla myynthinta on 6,80. Hard Rockissa hinta oli 6,50-6,90. Kaislassa 7,90. Auts! Toisaalta, kuppilaan ei ollut sisäänpääsyä ja narikkaa, mikä on kuulemani mukaan aika harvinaista Helsingin lauantai-illassa. Lisäksi tarjoilu pelasi pöytiin erinomaisesti, ei tarvinnut nousta tiskille tilamaan. Siinäpä se korkeampi hinta jo melkein selittyykin. Valikoimat olivat erinomaiset niin erikoisoluissa kuin siidereissäkin. Somersbyt jäivät hyllyyn ja panostin Thatcher'sin Somerset Haze - suodattamattomaan cloudy-siideriin. Puolen litran pullo 9,80. Mutta olihan tuo herkkuakin. Napostelimme jonkun jätti-dippivadin, joka oli lievä pettymys. Jos mainostetaan että annokseen tulee kolme dippiä, sitä odottaisi jotain majoneeseja tai talon dippejä tai muuta. Dipit olivat aioli, sweet & sour kastike ja KETSUPPI. Kevyt facepalm.. 

Yövyimme Sokos Hotel Helsingissä (Kluuvikatu 8), jota voin lämpimästi suositella. Henkilökunta oli palvelualtista ja täältä puuttui kokonaan "staffi-asenne". Usein, kun hotellin respa huomaa että huonevaraus on tehty henkilökuntahintaan, palvelu muuttuu välinpitämättömäksi ja jopa töykeäksi. "Ai noi on vaan staffeja, ei niitä tarvi sit niin palvella." Tällainen kokemus tuli Sokos Hotel Vantaalta, tylyä ja koppavaa palvelua. Hyi. Kluuvikadulla meininki oli aivan toinen. Huonetta ottaessa kysyttiin illan suunnitelmista - ja neuvottiin heti millä ratikalla pääsemme Linnanmäelle. Yöllä kun saavuimme hotelliin, kysyin onko mahdollista siirtää huoneen luovutusaikaa tunnilla, ja sehän onnistui. Myös varauksen yhteydessä esitetty toive kylpyammeesta oli saatu järjestymään. Tunnelmaltaan maalaisranskalaisessa Frans & Amelie - ravintolassa nautittu aamiainen oli runsas, freesi, herkullinen. Ei jäänyt pahaa sanaa tästä yöpymisestä. 

Kaikkiaan hyvä, kompkati teatterimatka. Keväinen Helsinki on aina saanut minut hymyilemään.