Korona tuli ja heitti kaikki kuviot sekaisin. Jäin huhtikuussa lomautetuksi. Häävalmistelut tyssäsi kuin seinään. Miikakin sai tiedon lomautuksesta. Kouluhommat tehtiin etänä lukukauden loppuun. Kaikki suunnitellut reissut, tapahtumat ja ohjelmat peruuntui tai siirtyi. Sen verran meni tuossa muun elämän järjestämisessä ja asiaa sulatellessa, että koko blogi unohtui täysin. Olisihan tännekin voinut purkaa ajatuksia aiheesta, mutta tuntui että kaikki energia meni keväästä selviytymiseen.
Lomautetuksi joutuminen oli odotettavissa, mutta silti inhottava isku. Sain suoraan 90 päivän lomautuslapun, kun hallitus ilmoitti ravintoloiden sulkemisesta. Ensimmäiset 1,5kk olin täysin lomautettuna. Sitten sain pyynnön S-marketista, että jos olisin halukas, voisin tehdä siellä ainakin kesäkuun ajan omien sopimustuntien mukaisesti kaupan alan hommia. Tartuin tarjoukseen välittömästi. PAMin rahoja sain odotella myös sen 1,5kk, mikä kuitenkin oli jopa kohtuullisen joutuisa käsittelyaika ansiosidonnaiselle tässä kriisissä. Nyt olen sitten muutaman viikon verran opetellut kassatädin hommia ja mättänyt makaronia ja pilttiä hyllyyn. :D Ihan mukavaa puuhaa sekin on, mutta kyllä oman duunin ääreen alkaa jo olla ikävä. Jatkosta en tiedä vieläkään, kuinka tässä käy ja milloin omat työt mahdollisesti jatkuu. Ison työnantajan etu on kuitenkin tämä, että on tarjota edes jotain korvaavaa työtä.
Häiden järjestämisen suhteen meni aluksi kaikki into, kun jouduttiin niin pitkään olemaan epävarmuudessa että saadaanko juhlia edes järjestää. Nykyisen tiedon valossa, niin valtiollisen, juhlapaikan, kuin kirkonkin taholta, juhlat saadaan kuitenkin järjestettyä ja ilahduttavan moni vieraista on myös vastannut osallistuvansa juhlaamme. On siis ainakin jotain mitä odottaa kesän lopulla, vaikka muuten kaikki tapahtumat ja suunnitelmat onkin menneet uusiksi. Päätettiin, että oli paikalla sitten 10 tai 100 henkeä, vihille mennään 8.8.2020. Aluksi mietimme juhlan siirtämistä myöhemmäksi, mutta itseni tuntien, en usko että nauttisin päivästä samalla tavalla, tai edes olisi fiilistä enää järjestää "häitä" kun vihkiminen on tapahtunut jo aiemmin. Se tuntuisi enemmän sukujuhlalta tai vastaavalta. Joten olosuhteiden sanelemien ehtojen mukaan (tällä hetkellä tilanne näyttää jo paljon valoisammalta kuin kuukausi sitten) edetään tässäkin asiassa.
Ollaan kuitenkin vältytty siltä pahimmalta; sairastumiselta. Lisäksi minun työttömyys jäi 3kk sijaan vain 1,5kk mittaiseksi, ja Miikan lomautus 2vk mittaiseksi. Lisäksi hän sai uuden työpaikan, joten joka pilvellä on se hopeareunuksensa. Talous on toistaiseksi turvattu, häät voidaan järjestää, rakkaat ja läheiset on myös pysyneet terveinä, ja kesä tulee koronasta huolimatta. Elämässä on siis kuitenkin kaikki ihan hyvin. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
A comment makes my day!