Koska treenihaaste lykkääntyi tomeran flunssan ansiosta, ja halu pitää projekti käynnissä oli kuitenkin päällimmäisenä mielessä, palasin siis takaisin alkuun, eli ruoasta ja kaloreista karsimiseen. Olen nyt pitänyt miksattua pussikeittolinjaa pari viikkoa, ja paino on tullut noin kilon alaspäin. Meinasin jo hihkua riemusta amuvaa'alla kun lukemat olivat alle 82kg, mutta pari uusintapunnitusta kertoivat totuuden, vielä ollaan 82 puolella. 82,6 tarkalleen. Muutamien satojen grammojen heitto ei saa pilata päivää, mutta tällainen kilo kerrallaan tikuttaminen on niin hel-ve-tin turhauttavaa! Täytyy koittaa vaan muistaa pitää kiinni niistä pienistäkin tuloksista ja muistuttaa itseään että parempi nekin miinusta kuin plussaa. Helmikuun hirviöpainosta 88kg on kuitenkin tultu jo 5kg alaspäin. Se on aika hidas tahti monen kuukauden aikajanalle mutta edelleenkin, koitan opetella siitä itsensä soimaamisesta ja tulosten vahtaamisesta tässä samalla eroon. Vaikka samalla toivoisi niitä nopeita tuloksia, ah mikä ihana ristiriitapäivä taas. Tässä tekstissä ei vissiin ole mitään fiksua sanomaa tai ajatusta mutta kunhan löpisen painostani tänne kun ei tuo miehenikään koko ajan jaksa vatuloida kiloasioitani :D
Koitan välttää sanoja epäonnistuminen ja repsahtaminen, koska niissä on niin negatiivinen ja soimaava sointu. Pidin tietoisen herkuttelupäivän sunnuntaina, ja ruotuun plattiin heti maanantaina. Olen viikon mittaan napsinut noin kourallisen sipsejä, mutta numerot ovat silti tulleet alaspäin. Kai tämä nyt on sitten sitä tasapainon löytämistä. Pelkillä pusseilla meneminen aiheutti päänsärkyä, palelua, väsymystä ja pään "tylsistymistä". Huomasin etten töissä jaksanut panostaa ja tarttua tilanteisiin ja ihan selkeästi ei pää toiminut niin terävästi. Piti muistella jo sitäkin mihin parkkitalon kerrokseen jätin autoni :D Eräs mies hississä varmaan epäili että kärsin varhaisdementiasta, kun hän kysyi hissiin saapuessani, mihin kerrokseen olen menossa. Olin miettinyt ihan muita juttuja ja hämmennyin kohteliaasta eleestä niin että töksäytin vaan: "En muista!" ja rupesi naurattamaan koko tilanne. Hihittelin siinä itsekseni ja sanoin että joo kai se siellä kolmosessa oli mennään sinne vaan, niin mies kysyi vielä hissistä poistuessaan että muistanko miten pääsen autolle ja missä päin asun.
Aidosti huolissaan. Oi voi :D Lisätäänpä siis vähän energiansaantia etten hölmöile enempää..
Kaloreissa tarkasteltuna, nollaliikunnalla;
1500kcal / päivä - linjalla paino ei lähtenyt liikkumaan minnekään.
500kcal / päivä ei riittänyt polttoainetta arkipäivistä selviämiseen.
700-1000 kcal/ päivä jaksan paremmin ja paino pysyy kuitenkin laskusuhdanteessa.
En tiedä. Olen koko aamun lukenut ties mitä artikkeleita, blogeja ja kommentteja vähäenergisistä dieeteistä, puolesta ja vastaan, ja tuntuu että loputon suohan tämä on.
Alkuun pieni kiri pusseilla ja sitten naamaan sitä oikeatakin ruokaa oikeassa annoskoossa! :-) Pikkukaloreilla ei pitkään pärjää ja kilot saattavat tulla helposti takaisin heti kun avaa suutaan yhtään enempi auki ruualle ;-) Nuo alle 1500kcal dieetit on ehkä toimivia, mutta niillä jos millä pääsee oikeen hienoon jojokierteeseen. Kyllä ne kilot siitä lähtee syömällä ja liikkumalla tarpeeksi. Eikä tuo 5kg miinusta ole yhtään huono tai hidas tulos! Sehän on kokonainen housukoko alespäin! :-)
VastaaPoistaEi muuta kuin vaan sisulla eteenpäin! Ja mitä hitaammin etenee, sitä paremmin ne kilot pysyy oikeesti poissakin. Se kannattaa muistaa aina kun tulee se malttamaton "tahdon viis kiloa pois just nyt!"- olo. Laihduin viime urakalla sen 30 kiloa puolessatoista vuodessa ja kappas, lihosin seuraavassa puolessatoista vuodessa kaikki takaisin ja melkein kymmenen kiloa plussaa päälle. Hidas tahti kannattaa, niin ehtii nauttia niistä alemmistakin painolukemista pidempään! :-D Tällä kertaa näyttää siltä että vauhti on hidas, 8kg vuodessa (aluksi jopa -12kg ja enempikin olisi lähtenyt jos ei olisi tullut kiirestressi vastaan), mutta onpahan pirulaiset pysyneet herkkumättöstressivaiheistakin huolimatta poissa! Ja se jos mikä merkkaa enemmän kuin kaksi kertaa isompi vuosipudotuslukema! :-) Tähdätään siis niihin lopullisesti poissa pysyviin kiloihin, eikös? :-)
Jep ja erityisesti se oikeaan annoskokoon opettelu! Olen huomannut että erityisesti ravintoloissa syön itseni aivan liian täyteen - kun kerta on maksettu niin kaikki pitää syödä. Sitten onkin taas vaikea ja kivistävä olla. Hyvä että täällä on ihmisiä muistuttelemassa siitä maltillisesta painon pudotuksesta kun itsellä meinaa usko loppua ilman pikatuloksia :)
PoistaJep ja erityisesti se oikeaan annoskokoon opettelu! Olen huomannut että erityisesti ravintoloissa syön itseni aivan liian täyteen - kun kerta on maksettu niin kaikki pitää syödä. Sitten onkin taas vaikea ja kivistävä olla. Hyvä että täällä on ihmisiä muistuttelemassa siitä maltillisesta painon pudotuksesta kun itsellä meinaa usko loppua ilman pikatuloksia :)
Poista