Ei, vaikka vaakakin näyttää kohonneita lukemia viikonlopun jäljiltä (pysynyt tasan 85kg kuitenkin, huh! Sit olisin ollu yks perkeleellinen kyy otassa jos olis yli tuon jo kertaalleen saavutetun ekan merkkipaalun mennyt lukemat) ja työpäivistä starttaamassa 5/7. Voiton puolella ollaan kuitenkin jo!
Kun vapaat alkaa, vien lenkkarit ulkoilemaan. Eilen ne oli jo koekävelyllä töissä, ja 7h (työkengissä vietetyn) työpäivän jälkeenkin ne suorastaan sujahti turvonneisiin jalkoihin eikä painaneet tai hiertäneet mistään kohtaa.
Oikeasti syy tähänkin postaukseen on velvollisuuksien välttely. Nyt on oikein hyvä hetki kirjoittaa puuta heinää blogiin, kun pitäisi tehdä kyykkyhaasteen 230 kyykkyä. Nooooouuuuuu.....
Aloitin siis jonkun netistä bongatun 30 päivän kyykkyhaasteen. Reidet kipeytyi jo 60 ensimmäisen kohdalla, mietin että hallelujaa mitähän tästä tulee.. Sen jälkeen kiputiloja ei ole juurikaan ollut, lievää jumitusta vain ajoittain. 180 kohdalla meinasin luovuttaa, tuntui puisevalta ja helvetin vaikealta ja turhalta. Pidin siinä noin viikon tauon ja päätin kuitenkin jatkaa haasteen loppuun. Nyt on 3 päivää + 1 lepopäivä jäljellä. 230, lepo, 240, 250. Ja uskomatonta, kun katsoo kuinka sitä on koko kuukauden jaksanut pyllistellä niin nyt viimeiset kerrat tuntuu ihan ylivoimaisen vaikeilta. HÖH!! Perse lattiaan, bitch! Olen tehnyt kyykyt siis ihan perinteisellä tavalla ja ilman painoja. Kunhan saan tämän suoritettua niin mietin että haastaisinko itseni jonkinlaiseen muuhun (vatsalihas / lankutus / kahvakuula??)haasteeseen seuraavan kuukauden ajaksi. Pysyypähän edes jonkinlainen pieni tekeminen ja itsensä haastaminen. Suurin syy tähän haasteeseen mukaan lähtemiseen on kuitenkin se, että olen sellainen 70% suorittaja yleensä. En vedä täysillä maaliin asti, vaan aloitan suurella innolla ja jossain vaiheessa hommat jää kesken. Tämä on ehkä ollut enemmän henkinen haaste että en jätä tätä kesken, vaikka on tehnyt mieli ja vaikka piti pitää pieni tauko (eli ottaa takapakkia) niin silti jatkan. Loppuun. Asti.
 |
| Tämä on sen 72kg motivaatiokuvan kaverina meidän jääkaapin ovessa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
A comment makes my day!