lauantai 8. huhtikuuta 2017

Omakotiunelmia osa 1: Asuntolaina

Ollaan haaveiltu omasta kodista. Paikasta missä olisi tilaa elää ja hengittää, ei tarvitsisi olla kamojen kanssa sulloutuneena 46neliön kerrostalokaksioon. Olisi oma sauna, ja piha! Ei liian iso, koska en ole mikään puutarhamyyrä, mutta sen kokoinen että sinne voisi päästää tollerin tassuttelemaan. (Niin, tietysti omakotihaaveeseen sisältyy myös koira :) ) Rauhallisella asuinalueella ja kohtuullisen matkan päässä keskustasta. Kumpaakin närästää myös se, ettei tästä vuokranmaksusta jää itselle mitään käteen. Samalla rahalla voisit säästää omaan taskuun.

Viime syksystä lähtien olemme oikeasti seurailleet asuntoilmoituksia, käyneet esittelyissä ja selvitelleet asuntolaina-asioita.

Nyt rupeaa näyttämään siltä, että omakotiunelmamme on toteutumassa. Mutkatonta asuntoshoppailu ei kuitenkaan ole ollut. Kaikissa netin asunnnon osto-oppaissa mainostetaan aina että säästä 5(jos olet ensiasunnon ostaja)-10% asunnon ostohinnasta ja pankki myöntää sinulle lainan. Lainaehdotuksen turvin voit sitten rauhassa etsiä mieleistäsi asuntoa kun tiedät että rahoitus on kasassa. Ihmiset rakkaat, asia ei TODELLAKAAN mene näin.

Ensinnäkin, sinulla pitää olla konkreettinen kohde selvillä. Ei riitä että "joku tän tapainen". Pankki haluaa tietää, mihin rahansa kiinnittää. Vähääkään vanhempiin omakotitaloihin on turha haaveilla rahoitusta ilman kuntotarkastuksen teettämistä (ja jos tarkastuksessa selviää että kohteessa on vakavia puutteita tai vikoja, kuten hometta, rakennevirheitä, jne isompaa, pankin lisäksi myös sinun kannattaa luopua hankkeesta).

Toiseksi, se ei riitä että olet säästänyt esim. 100 000 € talosta sen 10%, 10 000. Et saa automaattisesti lainaa. Lainan saamiseksi pankki selvittää työsuhteesi ja kuukausittaiset ansiosi, toisin sanottuna maksukykysi, ja voin kertoa, että oletusarvona on se että olet säännöllisessä kuukausipalkatussa työssä. Jos tilillesi tulee automaattisesti 3000€ kuussa, asian kanssa ei varmaan ole ongelmia. Etenkään jos työssäkäyviä ihmisiä on taloudessa kaksi. Mutta odotas, jos olet osa-aikaisella sopimuksella, tunteja on kirjattu sopimukseen 75/3vk, ei ole täysiä tunteja, voi voi, mitenkäs tuo nyt oikein vaikuttaa maksukykyysi. Sillä ei ole tuon taivaallista merkitystä, että palkka- ja tuntitoteumat ovat kokaikaisen työntekijän luokkaa kuukaudesta toiseen, koska sopimuksessa seisoo osa-aikaiset tunnit. Tämä heikentää maksukykyäsi, eli valmiutta huolehtia lainasta ja sen lyhentämisestä.

Kolmanneksi, jos oma minimisäästösummasi on kasassa, sinulla on töitä tarpeeksi, mutta sinun sukulaisilla tai ystävillä ei ole varallisuutta, voit heittää hellät hyvästit talohaaveellesi. Ai siis mitä??
"Asuntolainassa vakuutena on ostettava asunto
Asuntolainassa vakuutena on yleensä ostettava asunto. Tavallisesti asuntoa vastaan voi saada lainaa 70 % asunnon arvosta. Jos lainan tarve on tätä suurempi, tarvitaan lainalle jokin lisävakuus.
Esimerkiksi 100 000 euron asunnon ostoon voi tavallisesti saada lainaa 70 000 euroa ilman lisävakuuksia.
Lisävakuudet asuntolainaan
Jos asuntolainaa tarvitaan enemmän kuin mitä ostettavan asunnon vakuusarvo on, tarvitaan lisävakuuksia. Lisävakuutena voi toimia valtiontakaus tai voit saada pankin luottotakausta lainallesi. Lainaa voi myös taata maksukykyinen henkilö tai vakuutena voi olla toisen henkilön omaisuutta."

Näin kertoo esimerkiksi Osuuspankki. Siispä. Talo maksaa 100 000. Olet säästänyt 10 000. Pankki myöntää sinulle lainan 70 000. Sinulta puuttuu vielä 20 000€ edestä vakuuksia. 

Tämä on se hienous mistä kukaan ei juurikaan puhu ennen kuin asia on ajankohtainen. Itse en ensimmäistä kertaa näitä asioita pyöritellessäni edes osannut arvata, että se säästämäni summa ei riitäkään, vaan sen lisäksi pitää vielä löytyä vakuuksia.

No, ensimmäiseksi ajattelin ottaa pankin myöntämän luottotakauksen. Helppoa, maksan tietyn summan pankille ja he takaavat loputkin lainasta!
1. kuoppa matkassa; Pankki, josta lainan ottaisin, ei myönnä takauksia jos kohteen kunto on määritelty tyydyttäväksi tai huonommaksi. Eli kunto pitäisi olla vähintään hyväkuntoinen, ja sellaisen leiman saa käytännössä talot jotka ovat max. 15-20v vanhoja. Eli vanhat rintamamiestalot ja 70-ja 80-luvun puutalot voidaan käytännössä unohtaa. Kuntomääritys on täysin kiinteistövälittäjän korkeimmassa kädessä, ja usein kohteet arvioidaan turvallisemmalle suunnalle vähän alakanttiin. Eipähän kukaan tule itkemään että taloa myytiin hyväkuntoisena vaikka siellä olikin haljennut kaakeli vessan seinässä. Ymmärrän myös kiinteistövälittäjien kannan, omaa ahteriaanhan jokainen ensimmäisenä suojaa. No, kohteemme on tietysti juuri tällainen 80-luvun puutalo, koska yllättäen tässä elämänvaiheessa emme voi edes haaveilla niistä 250 000 maksavista uusista taloista. Kunto on tyydyttävä. En siis saa pankin takausta pankista joka tarjoaa edullisimman lainan. (Kakkossijalla olevalla pankilla ei ole tätä ehtoa, joten he myöntävät meille lainaehdotuksen - joka on tuntuvasti kalliimpi kuin ensimmäisen pankin tarjous.)

Valtiontakauksesta kukaan ei ole meille puhunut kilpailuttamissamme pankeissa mitään, ilmeisesti tämä pitää osata itse tuoda esille. No, en ole osannut, joten jäljelle jää

"maksukykyinen henkilö tai vakuutena voi olla toisen henkilön omaisuutta"

Eli hattu kouraan ja rahaa pyytämään! Useimmiten tässä käännytään vanhempien puoleen. Takaajan ei tarvitse olla sukua, mutta onhan se luontevaa että vanhemmat tukevat lastaan. Mitä jos vanhemmat asuvat vuokralla, eikä heillä ole vakuudeksi kelpaavaa omaisuutta? Tai ovat selvinneet jo niin monista veloista elämänsä aikana että eivät halua enää vaarantaa omaa talouttaan jonkun toisen lainan tähden?  Voi voi, sanoo pankki, ja laina jää saamatta.

Taivaan kiitos ja onneksi suvuistamme löytyy ihmisiä, jotka ovat halukkaita takaamaan lainamme. Omakotitalounelmat siis jatkuvat! Mitä seuraavaksi tapahtuu? Talon kuntokartoitus (tai kuntotarkistus) Koko homma voi vielä kosahtaa jos talosta paljastuu Henri Homesienen muhkea pesäpaikka.
Kuntokartoitus on sovittu muuten ensi torstaille. Siihen asti saa taas olla vellit housuissa että kuinka tässä käy. 

Huomaathan että: tämä on minun henkilökohtaista kokemusta asuntolainakaupoilta ja ajatusten purkamista. Hyvä lukija, älä ota tätä virallisena ohjenuorana sillä voi hyvin olla että olen ymmärtänyt kaiken aivan väärin. Nämä ovat asioita jotka ovat nousseet esille meidän asuntolainaprosessissa, osa niistä sellaisia joista en tiennyt yhtikäs mitään aikaisemmin. No, tekemällä oppii.

PS. Tekstin ei myöskään ole tarkoitus kritisoida pankkien ja kiinteistövälittäjien toimintaa, koska ymmärrän että jokaisen täytyy turvata toimintansa kannattavuus. Vaan sitä tässä ihmettelen, että kukaan ei kerro näistä jutuista mitään etukäteen! Että mitä kaikkea muuta vaaditaan asuntolainaan kuin se minimisäästösumma. Aamen.

4 kommenttia:

  1. Mitäs kuntotarkastuksessa selvisi, tuliko kaupat? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tullut esiin mitään mistä emme olisi jo olleet tietoisia, eli ihan realistiset tulokset 80-luvun (lähes) alkuperäiskunnossa olevalle talolle :) Kaupat tehdään tämän viikon lopulla jos nyt ei mitään viivästyksiä enää ilmene!

      Poista
  2. Me kamppailtiin saman asian kanssa kun ostettiin rivarimme. Anoppi ja appiukko takasin lainan, mutta ihmettelivät silloin että miksei mun äitini suostu takaamaan. No nykyään tietävät, että äiti on ihan sekaisin, mutta oli siinä sillon selittelemistä kun suhde alkumetreillä. Ja täällähän ei mitään juuri alle 200 tonnin edes saa, paitsi vanhaa. Meillä ei ole pankki kyllä nikotellut noiden vanhojen talojen kanssa, 2/3 on 60-luvun remppakohteita ollut. Me kilpailututimme pankit oka välissä ja nyt viimeisen talon kanssa vaihdoimme pankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä on monenmoisia kiemuroita mahtunut jo näihinkin kauppoihin vaikka vasta alkumetreillä ollaan ja nimiä ei vielä ole edes paperissa :D Kohta se omakotiarki toivottavasti kuitenkin alkaa. Kilpailuttaminen kyllä kannattaa!

      Poista