Karibu Tanzania!

Viikonloppu on ollut yhta ihmettelya. Taalla kaikki tuntuu olevan erilaista - jopa Otava on taivaalla vaarin pain.Lennot sujuivat hyvin, ei tullut mitaan ikavia yllatyksia. Puuduttavaahan se oli istua koko paivan kuin sillit suolassa, etenkin kun ilmastointi oli vahaista. KLM pitaa kuitenkin muuten huolta lennatettavistaan, ruokatarjoilu oli hyvaa samoin kuin muu palvelu. Mitaan matkatavaroita ei havinnyt, tosin Harrilta hajosi aurinkorasva pesupussiin. Alla kuva Egyptin ylapuolelta, lentokoneesta seka Amsterdam - Kilimanjaro matkareitti. Lentoa oli mahdollisuus seurata koko ajan naytolta, nopeuksia, lampotiloja yms.

Saavuimme talolle yomyohaan, meidat otti vastaan yovahtimme Daniel jota myos Babuksi (isoisa) kutsutaan. Han esitteli meille taloa mutta kenellekaan ei oikein pitkan paivan jalkeenjaanyt mitaan mieleen. Babu ei puhu englantia, mutta se ei hidastanut miesta tippaakaan. Viikonloppu on sujunut swahilin kielta opiskellessa,lahiymparistoon tutustuessa seka talon asukkaiden kanssa. Taalla on talla hetkella 4 suomalaista ja brittilainen Chidi meidan lisaksi. Mina jaan huoneen Emilian kanssa, ja oisin meidan huoneeseen kuuluu mm. tien toisella puolella sijaitsevan kanalan mekkala, aasimme Bundan huuto seka kaikki tielta ja pihalta kantautuvat aanet. Myoskin joka oinen sade kuuluu oikein rauhoittavasti terassin peltikattoa vasten.

Meilla on myos pihasauna, jonka aiomme viimeistaan juhannuksena lammittaa.Pimea tulee taalla seitseman maissa eika sen jalkeen ole turvallista liikkua ulkosalla yksin, vaan kaikkialle taytyy menna taksilla.
Kotitiemme nimi on Shanty Town road, mutta useilla teilla ei ole nimia ollenkaan. Liki kaikki tienviitat ovat Coca-cola mainoksia, Cokis tuntuu olevan taalla lahes kansallisjuomaa. Lahikauppamme Woodland Shoppers on n. 1,5 km paassa. Kun olimme kavelemassa eilen, naimme myos ensimmaista kertaa vilahduksen Kilimanjarosta jota paikalliset kutsuvat tuttavallisesti Kiliksi.

 Teksti tarkoittaa "Taalla ei ole sallittua kaataa puita tai virtsata."

 Woodland Shoppers

Palmun takana pilkistaa pilvien lomasta Kili

Tanaan kavimme ensimmaista kertaa oppaamme ja tuutorimme Beatricen kanssa Moshin keskustassa. Liikenne on taalla todella hurjaa, ja pieniin daladala-minibusseihin ahtautuu yli 20 ihmista vaikka paikkoja ei olisi kuin kymmenelle. Siella sitten korotellaan paa jonkun kainalokuopassa keskustaan. Tutustuimme ensimmaiseen harjoittelupaikkaan, Parkview Inniin, ja se oli todella viihtyisan ja mukavan oloinen paikka. Kavimme lisaksi nuorisovankilassa, joka on yksi sosiaalialan harjoittelijoiden ja vapaaehtoisten tyopaikoista. Siella on talla hetkella 20 poikaa ja 2 tyttoa.Veimme heille banaaneja, ja alku-ujostelun jalkeen pojat innostuivat pelaamaan Harrin kanssa jalkapalloa ja rapsimaan valokuvia. Myos valokuvissa poseeraaminen oli kova juttu. Meidan vaaleudelle naureskellaan, ja toinen tytoista kosketteli minun hiuksia aivan kummissaan.
Ensimmainen paikallinen herkku, jota maistoimme, oli Chipsimayai - munakas jossa on seassa ranskalaisia. Melkoista grilliruokaa, mutta maittavaa. Talolla on muutenkin herkulliset ruoat ja ystavallinen henkilokunta.

 Chipsimayai

 Harri futaa pinkkia palloa

Osa nuorisovankilan pojista, reunassa Beatrice seka me mzungut (valkoinen ihminen).Mzungua huudellaan melko paljon kun kavelee ulkona,mutta silla ei ole mitaan loukkaavaa merkitysta.
Harrilla ja Emilialla alkaa tyoharjoittelu huomenna, minulla vasta keskiviikkona koska ohjaajani ei ole paikalla / oli unohtanut etta olen tulossa tiistaina. Taalla ei oteta mistaan turhia paineita, vaikka toissa pitaa olla ajoissa. Kuulumisten vaihtaminen menee aina tyon teon edelle.
Hyttysen puremia on tullut jo melkoisesti jalkoihin, mutta ei niistakaan oteta turhia paineita. Jos alkaa flunssaoireet, tehdaan malariatesti, jos on malariaa, otetaan kolmen paivan antibioottikuuri. Toistaiseksi laakkeet ja hyttyskarkotteet tuntuu tehoavan hyvin, kiitos aidille Raidista!