maanantai 9. toukokuuta 2011

Ilkurot - Wind and Dust

Lauantaina lahdettiin ajelemaan masai-kylaa kohti. Kyla sijaitsee vajaan tunnin ajomatkan paassa Arushasta, ja isolta tielta poikettuamme ei olisi ollut toivoakaan edeta ilman nelivetoa. Ei voi kun ylistaa ja kiittaa Louis'n ajotaitoja, kuoppia, muhkuroita ja upottavaa hiekkaa oli paljon. Joka puolella juoksenteli pienia lapsia paimentamassa vuohia ja vilkuttamassa autolle. Kun saavuimme kylaan, naiset esittivat meille perinteisen tervetuliaistanssin ja paasivatpa Emilia, Raija ja Janita jopa kokeilemaan masai-tamineitakin.
 Tallaiset natiaiset paimentaa laaksoissa monikymmenpaisia vuohi- lehma ja aasilaumoja yksin
 Raija kattelee kylanvanhinta
Tanssin jalkeen lahdimme tapaamaan kylanvanhinta, joka oli syntynyt joskus 20-luvulla (kukaan taalla ei tieda ikaansa tarkasti). Hanella oli 9 vaimoa ja 69 lasta, lapsenlapsia varmaan yli sata.Matkan varrella oppaamme kertoi kylasta ja sen elamanmenosta. Kyla on itseasiassa hieman vaara kasite, silla Ilkurot- alue koostuu useisiin laaksoihin ja kukkuloille levittaytyneista perhekunnista, 2-4 boman (risukattoinen savimaja) pihapiireista ja karjan laidunalueista. Nimi Ilkurot tarkoittaa tuulta ja polya - ja oli todella nimensa veroinen paikka! Hienon hienoa punaista tomua pollysi joka paikassa, sadekaudella tietty vahemman kuin kuivaan aikaan. Mutta tana viikonloppuna ei satanut vetta.
Kavimme myos pienen matkan paassa sijaitsevilla masai-markkinoilla, jossa taytyi ottaa kaikki paparazzin kyvyt kayttoon jos halusi saada kuvia - yleisesti ihmiset taalla suhtautuvat kameraan joko pelokkaasti tai epaluuloisesti- lapsia lukuunottamatta. Lapset ovat koko ajan poseeraamassa, haluavat nahda kuvia ja muutenkin tulevat tosi likelle. Aina joku haluaa pitaa kadesta, ihmetella vaatteita, vaaleaa ihoa tai Harrin tatuointia.
Markkinoilla oli kaikkea: kankaita, leluja,hedelmia, mausteita, koruja,vuohia, lehmia, aaseja...
Kamera kiinnosti..
..Samoin Harrin karppi. "Samaki,samaki!" - Kala, kala!"
 Illalla oli sitten vuorossa se pelatty ja odotettu vuohen teurastus. Morgan Freemanin nakoinen ukko leikkasi vuohelta viidakkoveitsella kaulan toisten pidellessa, valutti veret, elain nyljettiin ja pistettiin paistumaan. Perinteisesti naiset eivat saa nahda teurastusta, saati syoda miesten kanssa samaa ruokaa. Naisille jatettiin suurin piirtein sisaelimet ja sorkat. Meille mzunguille kuitenkin tarjottiin myos nuotiolla kypsytettya lihaa. Illalla pilvien takaa nayttaytyi myos Arushan ylpeys Mount Meru. Aamulla herasin kuuden maissa ja ehdin nahda pilkahduksen auringonnoususta ennen kuin aamukaste ja pilvet tulivat eteen. 
 Auringonnousun ensikajo


Etualalla bomat, taustalla Meru. Me nukuimme ihan vaan teltoissa. 

Herattyamme lahdimme patikoimaan laheiselle kukkulalle - se oli yllattavan rankkaa ohuemmassa ilman alassa,mutta nakoalat oli ehdottomasti vaivan arvoiset. Kukkulan laelta avautui hyvat maisemat jokaiseen ilmansuuntaan, ja sielta sai vasta kasityksen kuinka laaja alue masailla oli omanaan.
 Tasangon vaeltajat
 Nakymia kukkulan laelta. Itselle tuli mieleen Hobittila.
 Harri, Kaisa, Chidi, Janita, Emilia, Raija, Maikki ja opas.
Paivalla kavimme eraan parantajanaisen luona, joka kertoili meille tulevaisuuden ennusteita. Han jutteli meille yleisesti elamastaan perinteisin keinoin harjoittavana parantajana kasvotusten, mutta jokaista henkilokohtaisesti jututtaessaan han oli verhon takana, niin etta naki vain jalat. Jotkin asiat olivat pelottavan oikein, esimerkiksi han totesi heti ensimmaiseksi Janitasta etta tama ompelee - Janita opiskelee vaatetusalan artesaaniksi. Minulle han ei nahnyt mitaan vaaroja tulevaisuudessa, pain vastoin. Sanoi nakevansa minut pitelemassa sylissani lapsia, ja myos rahaa on kuulemma luvassa. Taytyy palata Tansaniaan kiittamaan hanta jos osuu ennustukset kohdalleen. Kavimme myos paikallisen katilon luona. Hanen nimensa oli Nandeta, ja han oli taysin varma etta hanella on lahja talle alalle ennemmin kuin opittu taito. Synnytyksessa hanella on apunaan kasiensa - ja vahvan uskonsa lisaksi- ainoastaan kumihanskat ja sakset. Han oli myos siita erityinen aikuinen, etta han ei pelannyt kameraa - painvastoin, hanella oli boman seinalla kuvia ja suostui mielellaan itsekin valokuvattavaksi - silla ehdolla etta lahetamme hanellekin otoksen.

Loppukevennyksena meidan viikonlopun saniteettitilat: 



1 kommentti:

  1. Hei, Maikki!
    Olen iltani iloksi lueskellut mainiota blogiasi ja katsellut kuvia! Kiitos, tuntui kuin olisin hetken ollut kanssanne siellä ja välimatkakin olisi lyhentynyt jonkin verran!
    Paljon lämpöisiä terveisiä teille kaikille kevätaurinkoisesta Suomesta, jossa koivunlehdet työntyvät esiin kohinalla ja ruohokin taas kasvaa kissan ja koiran iloksi naposteltavaksi...ja Emilialle halit erityisesti Kuopiosta - iloa ja tsemppiä sinne teille kaikille toivotellen,
    Minna L. eli Emilian äiti

    VastaaPoista

A comment makes my day!