Aloitin keskiviikkona Sal Salinero - hotellissa. Se paikka ei todellakaan ole hakuna matata - no worries. Heti ensimmaisena paivana oli staff meeting johon osallistui General manager Nick Muthoka seka hotellin johtaja. Siellahan istuin tunnin verran kuulemassa swahilia, muutama lause englantia mun takia selventamaan mista oli kyse. Lahinna hygieniasta, etenkin meidan intialainen kokki taisi kuulla kunniansa,mutta en tieda varmaksi kun en kielesta tosiaan paljoa ymmartanyt. Koko tilanteen absurdius meinasi laukaista hysteerisen naurukohtauksen, mutta sain pidettya naaman peruslukemilla. Ensimmainen harjoittelupaiva - ja heti joutuu ottamaan niskaan swahilinkielista saarnaa siisteydesta ja asiakkaiden tyytyvaisyyden yllapitamisesta. Salinerossa taytyy olla todellakin siisti tyoasu, esimerkiksi valkoinen paita jossa oli liituraitaa ei kelpaa. Eli ei muuta kun paitaostoksille, loysin eraasta puodista puolipitkahihaisen miesten valkoisen kulmapaidan ja toivon etta se kelpaa - muuten minulla ei ole kuin yksi valkoinen paita. Ilmeisesti hame ei ole myoskaan suotava - ei siita kukaanminulle ensimmaisena paivana maininnut mitaan, mutta kun eilen tulin housuissa niin kehuivat heti paremmaksi asuksi. Kun asiakas tulee aamiaiselle, menemme avustamaan tarjottimen kanssa, ettei asiakkaan tarvitse kantaa lautasia itse poytaan. Vaikka kyseessa on siis buffet-aamiainen. Lounasaikaan en ole paassyt viela asiakkaita palvelemaan, mita nyt vein ravintolapaallikolle cokiksen. Tyopaiva on prikulleen 8 tuntia, mika on todella poikkeavaa muihin harjoittelupaikkoihin (6h) verrattuna. Taalla noudatetaan tarkkaa nokkimajarjestysta. Esimerkiksi henkilostokokouksessa istuttiin tyontekijoiden arvojarjestyksen mukaan - junior staff eli mina ja pari keittion tyttoa siis takarivissa. Kaikki johtoportaan ihmiset ovat todella arvovaltaisia ja ankaria, mutta muu henkilokunta on ystavallista avuliasta, etenkin eras mama joka on siivoojana. Naiden englannista on valilla tosi vaikeaa saada selvaa, nolottaa kysya monta kertaa etta voitko toistaa, kun he saavat minun puheesta kuitenkin helposti selvan. Aamulla herasin niin pahoihin vatsavaivoihin etten uskaltanut lahtea toihin - tyopaikalla ei muuten naisten henksuvessaan saa edes valoja, ja ilmeisesti ovikaan ei mene kiinni, mika tarkoittaa etta taskulampun valossa tai ovi auki vaan toimitetaan kaikki asiat. Ymmarrettavista syista yritan siis valttaa viimeiseen asti vessassa kayntia tyopaikalla.
Eilen illalla pidimme Janican ja Janitan laksiais- seka minun, Harrin ja Emilian tervetuliais grilli-illan. Grillimestarina toimi Louis, tarjolla oli perunasalaattia, kanaa, possua ja maissia. Ilta oli todella ihana ja piha koristeltiin kauniisti kynttiloilla ja avonuotiolla (jossa grillattiin vaahtokarkkeja)
Louis kaivoi jostain myos vesipiipun - jopa mina Janita, jotka kumpikaan emme ole elaissamme polttaneet, kokeilimme.
Louis'n ohjelmanumero
Chef du Barbeque
Pesimme myos keskiviikkona alkuillasta pyykkia, mika oli kylla virheista viimeinen. Koska illalla naytti sateiselta, siirsimme pyykit terassille kuivumaan - pihavalon paahteeseen. Ja mita siitaa seuraa kun laitat Afrikassa sadekaudella vaaleat pyykit valon laheisyyteen? TUHANSITTAIN kumbi kumbeja - lentavia torakoita jotka tunnin poristelyn jalkeen pudottaa siipensa ja katoaa aamuun mennessa jonnekin, seka yoperhosia ja heinasirkkoja ja mita tahansa yon hyonteisia. On melko kova hinku paasta silittamaan vaatteet kaikkien toukkien ja munien eliminoimiseksi!
En todellakaan uskaltanut menna hakemaan pyykkeja sisalle, kumbit oli vallanneet jopa porstuan. Aamulla ropistelin paritkymmenet siivet pois hihojen poimuista ja hatistin etusormen pituisen heinasirkan pois kauluksesta.
Jos voitan taman mahakivun niin viikonlopuksi on tiedossa yhden yon reissu Ilkurot - masai kylaan!
Siitä se lähtee, palvelun vaatimustaso on vähän toistaluokkaa kuin Himos-hotellilla!Onko hotellin asiakkaat ulkomaalaisia??
VastaaPoistaToivotaan,että vatsataudit ei vaivaa ja pilaa hienoa harjoittelukokemusta.
terv.Minna ja mami