1/3 matkasta takana

Uskomatonta etta ollaan oltu taalla jo kuukausi. Aika on mennyt ihan kauhean nopeasti ja tuntuu ettei ole viela ehtinyt nahda paljon mitaan. Taman viikon kohokohtia oli ehdottomasti kameran tuominen tyopaikalle, tyokaverin kampalla vierailu seka lauantain FC Barcelona - ManU matsi.

Salinerossa innostuivat poseeraamaan oikein kunnolla, ja sain napsittya muutamia kuvia itse tyopaikastakin. Kun vertaa henkilokunnan pukuhuoneita ja tiloja ravintolasaliin, ei kylla heti uskoisi samaksi tyopaikaksi.

Ruokasali

 Meilla oli torstaina vaatimaton 300 kevatkaaryleen urakka.

 Keittion porukka Joy, Kokki, Omi, Jenny, Mary, Bertha, Happy. Kuvasta puuttuu Simon joka hyllytettiin pariksi viikoksi koska manager epaili Simonin olleen kannissa toissa.

 Joka -tai vahintaan joka toinen paiva- Jenny leipoo mandaazeja henkilokunnalle. Ne maistuu aika samalta kun meidan munkit, ilman sokeria ja hilloa.

 Tiskipiste. Viemarointi ei ole ihan kunnossa, joten likavedet valutetaan tiskipoydan alla nakyvaan ampariin mika puolestaan tyhjennetaan lattiakaivoon tayttyessa. Tiskiharjan virkaa toimittaa ryvettynyt patapata- ratti.

Jenny huolehtii henkilokunnan ruokailusta. Tassa takahuoneen kaytavalla keitellaan aina ugalit ja makandet henksuille. Ravintolan keittiossa on siistit kaasuhellat ja uunit, mutta tyontekijoille on hiililla lammitettavat padat ja muhkuraiset kattilat. Hyvaa ruokaa niilla kuitenkin saadaan aikaiseksi, ja ruokatauon aikana valitseva iloinen ja nalkainen yhteishenki on kylla kokemus itsessaan.

Naisten pukuhuone

Perjantaina kavin tyokaverini Berthan vuokrakampassa. Han asuu n. 4 km paassa Salinerosta, ja on muuttanut vasta pari kuukautta sitten omilleen. Sita ennen han asui sukulaisensa luona taalla Moshissa, oma perhe on Dodomassa. Kyseessa oli siis vain yksi huone, ei vessaa tai keittiotiloja. Bertha sanoi syovansa toissa tai naapureiden kanssa, pesu- ja juomavedet han kantoi toisen naapurin kaivosta.Mutta silti se itsenaistymisen onni ja ylpeys huokui koko huoneesta! Vein hanelle tupari lahjaksi kangan, se on perinteinen lahja uuteen kotiin. Kangat on kahden kappaleissa myytavia monikayttoisia huiveja, joissa on usein joku mietelause tai aforismi. Tassa kangassa luki Sibora kitu bora utu - karkeasti kaannettyna (tulkkimme ja opettajamme Beatrice on kullan arvoinen tallaisissa tilanteissa) Not the materiality, but personality. Teksti sopi mielestani mainiosti rohkealle ja vasta omilleen muuttaneelle Berthalle, jolla ei ollut huonekaluja nimeksikaan, ainoastaan patja, pari pahvilaatikkoa vaatteille, valokuva-albumit ja stereot. Sangyn han kuulemma saa ensi viikolla. Vuokra huoneesta on 30 000tsh eli noin 15e.

Vuokrakamppien sisapiha

Berthan huone

Paikallinen sekatavarakauppa mista kaytiin hakemassa kylmat inkivaarilimonadit

Berthan naapuri koitti ittaa meista kuvan mutta taman parempaa tulosta ei saatu aikaiseksi.. Myohemmin B sanoi etta nainen ei ole ihan taysissa jarjissaan mutta tarkoittaa hyvaa.

Lauantaina mentiin Emilian kanssa katsomaan jalkapallomatsia yliopiston stadiumille, jonne oli saatu kutsu tyokavereiltani Omilta ja Emanuelilta. Matka Ushirika Universitylle oli melko mielenkiintoinen, taksikuskimme Steve kuunteli jo alkanutta pelia radiosta ja rupesi tuulettamaan kesken ajon kun ManU teki ensimmaisen maalin. Jalkapallolla on ihan maagiset mittasuhteet taalla, stadium oli taynna paikallisia (meidan lisaksi nahtiin yksi valkoinen siella), ja kaikki seurasivat silma kovana pelia.Jokaiseen onnistumiseen ja virheeseen reagoitiin voimakkaasti - myotaelaen oman joukkueen menestyksessa. Poikien ilta loppui kuitenkin melko valjuissa merkeissa kun Barcelona vei voiton 3-1. Ensi viikon keskiviikkona vaihtuukin sitten jo tyopaikka, mina aloitan Parkviewssa, Emilia menee Indoon ja Harri Salineroon. Toisaalta hienoa nahda erilaisia tyopaikkoja, mutta toisaalta harmittaa kun tuntuu etta vasta nyt on kunnolla tutustunut tyokavereihin ja tyopaikan toimintatapoihin ja samantien pitaa vaihtaa taas uuteen paikkaan.

Louis ajaa taalla rallia, on nyt ollut muutaman paivan Tangassa ajamassa. Autot tuntuu olevan vahan eri mallia kun suomalaisessa rallissa.

Tauluja ja tanssia

Tama viikko on kulunut Salineron keittiossa. Ajoittaisista kielimuureista huolimatta siella on mukavaa, nyt kun on tutustunut henkilokuntaan. Opettelin talla viikolla tekemaan mm. sambusoja, liha-sipuli-paprika-chili-taytteisia nyytteja. Taikinana on chapati leipa, ja kokoamisen jalkeen nyytit paistetaan rasvakeittimessa. Taalla kaytetaan melkein mika tahansa ruoka rasvakeittimen kautta. Torstaina Salinerossa oli 200 hengen send off - juhlat, eli koko paiva meni kuoriessa, pilkkoessa ja pestessa aineksia kasvis pilauhun(riisi-mauste-kasvispata), lihapataan ja muihin juhlaruokiin. Send off on perheen tyttaren kunniaksi jarjestettava laksiaisjuhla taman mennessa naimisiin.
Kun keittiolla ei ole kiire, siella jutustellaan, kuunnellaan musiikkia tai pestaan ja puhdistetaan kaikkea mika nyt tarvitsee huoltoa. Tiskipiste on todella alkeellinen, samoin vihannesvarasto. Liharuoat pidetaan kaikki pakkasessa, mista sulatetaan sitten tarpeen mukaan - taalla kun sahkokatkot on melko yleisia, on vain parempi olla ajattelematta sita kuinka monta kertaa lihat on mahtaneet sulaa ja jaatya uudelleen katkojen ansiosta.
Meilla on myos keittiossa rottia, tai ainakin yksi rotta -swahiliksi panya- minka olen nyt pariin otteeseen nahnyt. Kokkimme (jota kaikki kutsuvat vaan Chefuksi - "kokki") jahtasi perjantaina rottaa pitkin varastoa. Nain sen livahtavan eraaseen pyyheliina-kasaan ja kiljaisin: "Chefu! Panya!" ja Chefu otti metrisen soppakauhan jolla sitten maiski pyyhekasaa - kuitenkaan rottaan osumatta. Panya livahti meilta talla viikolla yhteensa 3 kertaa, iso musta rotkale. Loppupaivan muut tyokaverit naureskelivat hatahuudolleni, taalla keittiorotat ovat melko yleisia ilmeisesti!

Viikko sitten Chidille lammitettiin laksiaissauna - han lahti maanantaina Sansibarille. Pitihan Manchesterin likalle nayttaa suomalaisten lempi ajanviete. Urheasti Chidi oli loylyissa mukana, mutta luulen etta kylla se vahan rupesi taman kansan mielenterveytta epailemaan.

Kavimme myos kiertelemassa vahan marketteja - Kiboriloni nimisella alueella oli vieri vieressa kangasliikkeita: kangoja, joita paikalliset naiset kayttavaat mm. hameina, huiveina,pyyhkeina tai vaikka poytaliinoina seka pitempia kitengeja, joista saa vaikka mainiot verhot. Loydettiin Emilian kanssa ihanan retro kangas mista olisi nyt tarkoitus teettaa paidat kummallekin.
Kaytiin myos Memoria - nimisella kirpputorityylisella kauppa-alueella, mista paikalliset ostavat lansimaisia vaatteita. Tuntui hullulta katsella UFFin laatikon kautta tanne kulkeutuneita mzunguvaatteita, osa oli ihan nykyaikaisia ja hienoja (joukosta loytyi jopa muutama H&M!), mutta joukossa oli myos joitain ilmiselvia 80- ja 90- luvun villityksia. Alue oli melko iso, ja syrjemmalla oli neljan jalkeen jo paljon tyhjia kojuja.Myyjat ilmeisesti pakkaavat tavaransa joka paiva isoihin sakkeihin ja karraavat ne turvaan,ja aamusta takaisin markkinapaikalle. Memorian vieressa oli myos lihakauppa, missa roikkui paisti poikineen iloisesti ulkoilmassa ilman minkaan valtakunnan kylmatiloja.

Enternational Butcher

Lauantaina kavimme sitten Harrin ja Emilian kanssa kokeilemassa tinga tinga - maalaamista. Tinga tinga on perinteista afrikkalaista taidetta, jossa esiintyy tyyliteltyja, varikkaita elainhahmoja. Opettajanamme oli jo 25 vuotta tinga tingaa maalannut E. Kimambo. Todella mukava ja karsivallinen mies, joka myy maalaustensa lisaksi kaikenlaista matkamuistotavaraa puodissaan. Oman taulun maalaaminen maksoi 15 000tsh, eli 7,5 euroa. Samaan hintaan yrittaa tuntemattomat katukaupustelijat myyda omiaan taalla. Iltapaiva tinga maalaamista opetellessa oli todella hauska ja vaikka kielimuurin takia oma visioni ei ihan toteutunut, pidan tyosta todella paljon ja mieluusti kokeilisin uudestaankin!

 Ateljee sijaitsi puodin takana olevalla sisapihalla/kujalla

 Taiteilija keskittyy

Lauantaina lahdimme sitten koko porukka Moshin yoelamaan. Louis oli myos mukana ja kuskina. Ensin suuntasimme pienempaan Cool Bariin, josta jatkoimme kaupungin parhaimpiin kuuluvaan yokerhoon, La Ligaan. Sinne oli perati 7000tsh (3,5€) sisaanpaasymaksu, mutta oli kylla hieno paikkakin. Juomat on taalla n. 2000-3000tsh kieppeilla, olut on halvempaa. Ihmiset tanssivat tasan missa ja milloin sattuu silta tuntumaan, portaissa, kaytavilla, tiskin luona juomia odotellessa. Myos tanssilattia oli jatkuvasti taynna vakea. Paikallisilla on joku muotivillitystanssi, joka oli niin yksinkertainen etta minakin(!) opin sen. Tietyn biisin soidessa koko klubi veivasi samoja liikkeita, ja vaikka laulu vaihtui niin tanssi jatkui varmaan puoli tuntia samana. Tama tanssivillitys on verrattavissa takavuosien Macarena tai Las Ketchup - tanssi-ilmioon.

Tanaan oli ensimmainen kunnolla aurinkoinen paiva pitkaan aikaan, lampomittari kipusi parhaimmillaan +37 asteeseen.

Uusia asukkaita

Tama viikko on omallta osaltani kulunut talon kirjahyllya lapi kahlatessa. Loppuviikosta jouduin jaamaan toista pois vatsavaivojen takia, mutta nyt olo on jo parempi. Ja ei aiti, se ei uskoakseni johdu puutteellisesta kasihygieniasta vaan ihan vaan yliherkasta vatsasta. Eilen, kun muut lahtivat kiipeamaan Kilimanjarolle, kavin nopeasti kaupungissa. Tapasin jonkun rastafarin joka oman kauppansa markkinoinnin ohessa naytti minulle kaupunkia. Han mm. johdatti minut bus station- rakennuksen ylatasanteelle, josta avautui hyvat maisemat Moshin keskustaan. Kirkkaalla saalla sielta nakee myos kuulemma hienosti Kilimanjaron. Paikallisen oppaan turvin paasin ottamaan vahan vapaammin valokuvia kaupungista.

 Autonrenkaista tehtyja lapsykkaita. Halpoja, kekseliaita ja kohtalaisen hyvia pyykkikenkia.

 Linja-auto-aseman dalaosasto

Daladalat. Nailla kulkee kaikki, yhteen autoon mahtuu ihmisia sopuisasti n. 12, mutta lahes poikkeuksetta ne on aina niin taynna etta ovi ei meinaa kiinni mahtua. Siina sitten korottelet keskustaan paa jonkun kainalokuopassa ja ahteri toisen naamassa. Yksi matka maksaa 300THS eli karkeasti kaannettyna 0,15e

Viime viikolla poltin selkani oikein perusteellisesti, aurinkorasvoista ja suojautumisesta huolimatta Afrikan aurinko on suomalaiselle melkoisen ankara. Nyt alkaa taas olemaan ihan hyvannakoinen,mutta nain hurjassa kunnossa ei oo tama nahka ollut edes Rhodoksen reissun jalkeen:

Kaytiin eilen myos Harrin (ja meidan tulevassa) tyopaikassa Indoitalianossa syomassa, ja metsastettiin mukaan keittiosta kolme kissanpentua. Niilla pyorii takapihalla kujakissoja, ja pennuille on ollut kodin etsinta jo hetken kaynnissa. Tarkoitus oli ottaa 2, mutta kolmas olisi jaanyt yksin ressukka, niin otettiin koko trio tanne talolle. Ne on kylla viela taysia villipetoja, pienia ja ihan mahdottoman vihaisia mutta eikohan ne siita kotiudu. Tehtiin niille Raijan kanssa kissala tuohon meidan porstuaan, toistaiseksi ovat kayneet vahan litkimassa maitoa ja majoittuneet rullalla olevan maton syovereihin. Yhdesta ehdin kuitenkin napata jopa kuvan:

Ilkurot - Wind and Dust

Lauantaina lahdettiin ajelemaan masai-kylaa kohti. Kyla sijaitsee vajaan tunnin ajomatkan paassa Arushasta, ja isolta tielta poikettuamme ei olisi ollut toivoakaan edeta ilman nelivetoa. Ei voi kun ylistaa ja kiittaa Louis'n ajotaitoja, kuoppia, muhkuroita ja upottavaa hiekkaa oli paljon. Joka puolella juoksenteli pienia lapsia paimentamassa vuohia ja vilkuttamassa autolle. Kun saavuimme kylaan, naiset esittivat meille perinteisen tervetuliaistanssin ja paasivatpa Emilia, Raija ja Janita jopa kokeilemaan masai-tamineitakin.

 Tallaiset natiaiset paimentaa laaksoissa monikymmenpaisia vuohi- lehma ja aasilaumoja yksin

 Raija kattelee kylanvanhinta

Tanssin jalkeen lahdimme tapaamaan kylanvanhinta, joka oli syntynyt joskus 20-luvulla (kukaan taalla ei tieda ikaansa tarkasti). Hanella oli 9 vaimoa ja 69 lasta, lapsenlapsia varmaan yli sata.Matkan varrella oppaamme kertoi kylasta ja sen elamanmenosta. Kyla on itseasiassa hieman vaara kasite, silla Ilkurot- alue koostuu useisiin laaksoihin ja kukkuloille levittaytyneista perhekunnista, 2-4 boman (risukattoinen savimaja) pihapiireista ja karjan laidunalueista. Nimi Ilkurot tarkoittaa tuulta ja polya - ja oli todella nimensa veroinen paikka! Hienon hienoa punaista tomua pollysi joka paikassa, sadekaudella tietty vahemman kuin kuivaan aikaan. Mutta tana viikonloppuna ei satanut vetta.
Kavimme myos pienen matkan paassa sijaitsevilla masai-markkinoilla, jossa taytyi ottaa kaikki paparazzin kyvyt kayttoon jos halusi saada kuvia - yleisesti ihmiset taalla suhtautuvat kameraan joko pelokkaasti tai epaluuloisesti- lapsia lukuunottamatta. Lapset ovat koko ajan poseeraamassa, haluavat nahda kuvia ja muutenkin tulevat tosi likelle. Aina joku haluaa pitaa kadesta, ihmetella vaatteita, vaaleaa ihoa tai Harrin tatuointia.

Markkinoilla oli kaikkea: kankaita, leluja,hedelmia, mausteita, koruja,vuohia, lehmia, aaseja...

Kamera kiinnosti..

..Samoin Harrin karppi. "Samaki,samaki!" - Kala, kala!"

 

 Illalla oli sitten vuorossa se pelatty ja odotettu vuohen teurastus. Morgan Freemanin nakoinen ukko leikkasi vuohelta viidakkoveitsella kaulan toisten pidellessa, valutti veret, elain nyljettiin ja pistettiin paistumaan. Perinteisesti naiset eivat saa nahda teurastusta, saati syoda miesten kanssa samaa ruokaa. Naisille jatettiin suurin piirtein sisaelimet ja sorkat. Meille mzunguille kuitenkin tarjottiin myos nuotiolla kypsytettya lihaa. Illalla pilvien takaa nayttaytyi myos Arushan ylpeys Mount Meru. Aamulla herasin kuuden maissa ja ehdin nahda pilkahduksen auringonnoususta ennen kuin aamukaste ja pilvet tulivat eteen. 

 Auringonnousun ensikajo

Etualalla bomat, taustalla Meru. Me nukuimme ihan vaan teltoissa. 

Herattyamme lahdimme patikoimaan laheiselle kukkulalle - se oli yllattavan rankkaa ohuemmassa ilman alassa,mutta nakoalat oli ehdottomasti vaivan arvoiset. Kukkulan laelta avautui hyvat maisemat jokaiseen ilmansuuntaan, ja sielta sai vasta kasityksen kuinka laaja alue masailla oli omanaan.

 Tasangon vaeltajat

 Nakymia kukkulan laelta. Itselle tuli mieleen Hobittila.

 Harri, Kaisa, Chidi, Janita, Emilia, Raija, Maikki ja opas.

Paivalla kavimme eraan parantajanaisen luona, joka kertoili meille tulevaisuuden ennusteita. Han jutteli meille yleisesti elamastaan perinteisin keinoin harjoittavana parantajana kasvotusten, mutta jokaista henkilokohtaisesti jututtaessaan han oli verhon takana, niin etta naki vain jalat. Jotkin asiat olivat pelottavan oikein, esimerkiksi han totesi heti ensimmaiseksi Janitasta etta tama ompelee - Janita opiskelee vaatetusalan artesaaniksi. Minulle han ei nahnyt mitaan vaaroja tulevaisuudessa, pain vastoin. Sanoi nakevansa minut pitelemassa sylissani lapsia, ja myos rahaa on kuulemma luvassa. Taytyy palata Tansaniaan kiittamaan hanta jos osuu ennustukset kohdalleen. Kavimme myos paikallisen katilon luona. Hanen nimensa oli Nandeta, ja han oli taysin varma etta hanella on lahja talle alalle ennemmin kuin opittu taito. Synnytyksessa hanella on apunaan kasiensa - ja vahvan uskonsa lisaksi- ainoastaan kumihanskat ja sakset. Han oli myos siita erityinen aikuinen, etta han ei pelannyt kameraa - painvastoin, hanella oli boman seinalla kuvia ja suostui mielellaan itsekin valokuvattavaksi - silla ehdolla etta lahetamme hanellekin otoksen.

Loppukevennyksena meidan viikonlopun saniteettitilat: 

Ekat tyopaivat ja barbeque

Aloitin keskiviikkona Sal Salinero - hotellissa. Se paikka ei todellakaan ole hakuna matata - no worries. Heti ensimmaisena paivana oli staff meeting johon osallistui General manager Nick Muthoka seka hotellin johtaja. Siellahan istuin tunnin verran kuulemassa swahilia, muutama lause englantia mun takia selventamaan mista oli kyse. Lahinna hygieniasta, etenkin meidan intialainen kokki taisi kuulla kunniansa,mutta en tieda varmaksi kun en kielesta tosiaan paljoa ymmartanyt. Koko tilanteen absurdius meinasi laukaista hysteerisen naurukohtauksen, mutta sain pidettya naaman peruslukemilla. Ensimmainen harjoittelupaiva - ja heti joutuu ottamaan niskaan swahilinkielista saarnaa siisteydesta ja asiakkaiden tyytyvaisyyden yllapitamisesta. Salinerossa taytyy olla todellakin siisti tyoasu, esimerkiksi valkoinen paita jossa oli liituraitaa ei kelpaa. Eli ei muuta kun paitaostoksille, loysin eraasta puodista puolipitkahihaisen miesten valkoisen kulmapaidan ja toivon etta se kelpaa - muuten minulla ei ole kuin yksi valkoinen paita. Ilmeisesti hame ei ole myoskaan suotava - ei siita kukaanminulle ensimmaisena paivana maininnut mitaan, mutta kun eilen tulin housuissa niin kehuivat heti paremmaksi asuksi. Kun asiakas tulee aamiaiselle, menemme avustamaan tarjottimen kanssa, ettei asiakkaan tarvitse kantaa lautasia itse poytaan. Vaikka kyseessa on siis buffet-aamiainen. Lounasaikaan en ole paassyt viela asiakkaita palvelemaan, mita nyt vein ravintolapaallikolle cokiksen. Tyopaiva on prikulleen 8 tuntia, mika on todella poikkeavaa muihin harjoittelupaikkoihin (6h) verrattuna. Taalla noudatetaan tarkkaa nokkimajarjestysta. Esimerkiksi henkilostokokouksessa istuttiin tyontekijoiden arvojarjestyksen mukaan - junior staff eli mina ja pari keittion tyttoa siis takarivissa. Kaikki johtoportaan ihmiset ovat todella arvovaltaisia ja ankaria, mutta muu henkilokunta on ystavallista avuliasta, etenkin eras mama joka on siivoojana. Naiden englannista on valilla tosi vaikeaa saada selvaa, nolottaa kysya monta kertaa etta voitko toistaa, kun he saavat minun puheesta kuitenkin helposti selvan. Aamulla herasin niin pahoihin vatsavaivoihin etten uskaltanut lahtea toihin - tyopaikalla ei muuten naisten henksuvessaan saa edes valoja, ja ilmeisesti ovikaan ei mene kiinni, mika tarkoittaa etta taskulampun valossa tai ovi auki vaan toimitetaan kaikki asiat. Ymmarrettavista syista yritan siis valttaa viimeiseen asti vessassa kayntia tyopaikalla.

Eilen illalla pidimme Janican ja Janitan laksiais- seka minun, Harrin ja Emilian tervetuliais grilli-illan. Grillimestarina toimi Louis, tarjolla oli perunasalaattia, kanaa, possua ja maissia. Ilta oli todella ihana ja piha koristeltiin kauniisti kynttiloilla ja avonuotiolla (jossa grillattiin vaahtokarkkeja)

 Louis kaivoi jostain myos vesipiipun - jopa mina Janita, jotka kumpikaan emme ole elaissamme polttaneet, kokeilimme.

 Louis'n ohjelmanumero

Chef du Barbeque

Pesimme myos keskiviikkona alkuillasta pyykkia, mika oli kylla virheista viimeinen. Koska illalla naytti sateiselta, siirsimme pyykit terassille kuivumaan - pihavalon paahteeseen. Ja mita siitaa seuraa kun laitat Afrikassa sadekaudella vaaleat pyykit valon laheisyyteen? TUHANSITTAIN kumbi kumbeja - lentavia torakoita jotka tunnin poristelyn jalkeen pudottaa siipensa ja katoaa aamuun mennessa jonnekin, seka yoperhosia ja heinasirkkoja ja mita tahansa yon hyonteisia. On melko kova hinku paasta silittamaan vaatteet kaikkien toukkien ja munien eliminoimiseksi!

En todellakaan uskaltanut menna hakemaan pyykkeja sisalle, kumbit oli vallanneet jopa porstuan. Aamulla ropistelin paritkymmenet siivet pois hihojen poimuista ja hatistin etusormen pituisen heinasirkan pois kauluksesta.
Jos voitan taman mahakivun niin viikonlopuksi on tiedossa yhden yon reissu Ilkurot - masai kylaan!

Karibu Tanzania!

Viikonloppu on ollut yhta ihmettelya. Taalla kaikki tuntuu olevan erilaista - jopa Otava on taivaalla vaarin pain.Lennot sujuivat hyvin, ei tullut mitaan ikavia yllatyksia. Puuduttavaahan se oli istua koko paivan kuin sillit suolassa, etenkin kun ilmastointi oli vahaista. KLM pitaa kuitenkin muuten huolta lennatettavistaan, ruokatarjoilu oli hyvaa samoin kuin muu palvelu. Mitaan matkatavaroita ei havinnyt, tosin Harrilta hajosi aurinkorasva pesupussiin. Alla kuva Egyptin ylapuolelta, lentokoneesta seka Amsterdam - Kilimanjaro matkareitti. Lentoa oli mahdollisuus seurata koko ajan naytolta, nopeuksia, lampotiloja yms.

Saavuimme talolle yomyohaan, meidat otti vastaan yovahtimme Daniel jota myos Babuksi (isoisa) kutsutaan. Han esitteli meille taloa mutta kenellekaan ei oikein pitkan paivan jalkeenjaanyt mitaan mieleen. Babu ei puhu englantia, mutta se ei hidastanut miesta tippaakaan. Viikonloppu on sujunut swahilin kielta opiskellessa,lahiymparistoon tutustuessa seka talon asukkaiden kanssa. Taalla on talla hetkella 4 suomalaista ja brittilainen Chidi meidan lisaksi. Mina jaan huoneen Emilian kanssa, ja oisin meidan huoneeseen kuuluu mm. tien toisella puolella sijaitsevan kanalan mekkala, aasimme Bundan huuto seka kaikki tielta ja pihalta kantautuvat aanet. Myoskin joka oinen sade kuuluu oikein rauhoittavasti terassin peltikattoa vasten.

Meilla on myos pihasauna, jonka aiomme viimeistaan juhannuksena lammittaa.Pimea tulee taalla seitseman maissa eika sen jalkeen ole turvallista liikkua ulkosalla yksin, vaan kaikkialle taytyy menna taksilla.
Kotitiemme nimi on Shanty Town road, mutta useilla teilla ei ole nimia ollenkaan. Liki kaikki tienviitat ovat Coca-cola mainoksia, Cokis tuntuu olevan taalla lahes kansallisjuomaa. Lahikauppamme Woodland Shoppers on n. 1,5 km paassa. Kun olimme kavelemassa eilen, naimme myos ensimmaista kertaa vilahduksen Kilimanjarosta jota paikalliset kutsuvat tuttavallisesti Kiliksi.

 Teksti tarkoittaa "Taalla ei ole sallittua kaataa puita tai virtsata."

 Woodland Shoppers

Palmun takana pilkistaa pilvien lomasta Kili

Tanaan kavimme ensimmaista kertaa oppaamme ja tuutorimme Beatricen kanssa Moshin keskustassa. Liikenne on taalla todella hurjaa, ja pieniin daladala-minibusseihin ahtautuu yli 20 ihmista vaikka paikkoja ei olisi kuin kymmenelle. Siella sitten korotellaan paa jonkun kainalokuopassa keskustaan. Tutustuimme ensimmaiseen harjoittelupaikkaan, Parkview Inniin, ja se oli todella viihtyisan ja mukavan oloinen paikka. Kavimme lisaksi nuorisovankilassa, joka on yksi sosiaalialan harjoittelijoiden ja vapaaehtoisten tyopaikoista. Siella on talla hetkella 20 poikaa ja 2 tyttoa.Veimme heille banaaneja, ja alku-ujostelun jalkeen pojat innostuivat pelaamaan Harrin kanssa jalkapalloa ja rapsimaan valokuvia. Myos valokuvissa poseeraaminen oli kova juttu. Meidan vaaleudelle naureskellaan, ja toinen tytoista kosketteli minun hiuksia aivan kummissaan.
Ensimmainen paikallinen herkku, jota maistoimme, oli Chipsimayai - munakas jossa on seassa ranskalaisia. Melkoista grilliruokaa, mutta maittavaa. Talolla on muutenkin herkulliset ruoat ja ystavallinen henkilokunta.

 Chipsimayai

 Harri futaa pinkkia palloa

Osa nuorisovankilan pojista, reunassa Beatrice seka me mzungut (valkoinen ihminen).Mzungua huudellaan melko paljon kun kavelee ulkona,mutta silla ei ole mitaan loukkaavaa merkitysta.
Harrilla ja Emilialla alkaa tyoharjoittelu huomenna, minulla vasta keskiviikkona koska ohjaajani ei ole paikalla / oli unohtanut etta olen tulossa tiistaina. Taalla ei oteta mistaan turhia paineita, vaikka toissa pitaa olla ajoissa. Kuulumisten vaihtaminen menee aina tyon teon edelle.
Hyttysen puremia on tullut jo melkoisesti jalkoihin, mutta ei niistakaan oteta turhia paineita. Jos alkaa flunssaoireet, tehdaan malariatesti, jos on malariaa, otetaan kolmen paivan antibioottikuuri. Toistaiseksi laakkeet ja hyttyskarkotteet tuntuu tehoavan hyvin, kiitos aidille Raidista!