Tubulaariset rinnat

"Miksi minun rinnat on ihan erilaiset kuin muilla?"

"Miksi rinnat ei kasva, vaikka muu kroppa muuttuu?"

"Miksi minulla on näin isot nännit?"

"Miksi mitkään rintaliivit ei tunnu sopivilta?"

"Miksi tämä asia rassaa minua näin paljon?"

"Miksi et vain hyväksy itseäsi sellaisena kuin olet?" 

Kuulostaako tutulta? Niinpä.

Säästin parit vanhat liivit. Näiden koko oli A70.

"Tubulaarinen eli putkirinta, jossa rinta on muodoltaan putkimainen, usein roikkuva, rauhaskudosta on vähän ja nännipiha on laaja verrattuna muun rinnan kokoon." -Siluetti.fi (koko artikkelin löydät täältä)

Kirjoitan nyt suoraan kaikille tubulaarisista rinnoista kärsiville kanssasisarille. Tämä postaus on muhinut jo pitkään luonnoksena, mutta tuntui jotenkin todella vaikealta tuottaa tästä järkevää tekstiä, koska asia on todella henkilökohtainen ja tuburinnoista sekä sitä korjaavista ratkaisuista (=implanteista, in my case) voi saada ihan loputtoman suon puolesta ja vastaan-näkökulmia. Osa on ehkä jo diagnosoinut itsellään, tai saanut lääkärin diagnoosin rintojen kehityshäiriöstä jota kutsutaan tubulaarisuudeksi tai tuberooseiksi rinnoiksi.  Osa taas on siinä vaiheessa että miettii, miksi omat rinnat on niin erilaiset ja omituiset kaikkien muiden rintoihin verrattuna. Suipot, putkilomaiset rinnat, isot vaahtokarkkimaiset nännit, ikään kuin osa rinnan rakenteesta puuttuisi kokonaan? Jep, kuulostaa tubulaarisuudelta.

 Ite kärsin varhaisesta teini-iästä, heti siitä kun rinnat alkoivat kehittymään, pitkälle aikuisuuteen (28-vuotiaaksi) asti rintojeni omituisesta muodosta, koosta ja siitä kuinka epäsopusuhtaiseksi tunsin oloni niiden kanssa. Maltoin noin 20-vuotiaaksi asti odotella kärsivällisesti, josko ne siitä vielä muuttuisivat, kasvaisivat, kehittyisivät. Sen jälkeen alkoi usko mennä, ja rupesin enemmän tai vähemmän tosissani miettimään, mitä eri vaihtoehtoja asian korjaamiseksi voisi olla olemassa. Kyse ei ikinä ollut rintojen pienuudesta, vaikka nopeasti moni voisi niin luulla tässä megatissejä ihannoivassa yhteiskunnassa missä elämme. Kyse on rintojen puutteellisesta muodosta, rintakudoksen kehityshäiriöstä joka teki rinnoistani pienet, alaspäinroikkuvat "ketunnokat". Varustettuna kohtuuttoman isoilla nänneillä.

Omasta päätöksestäni hankkia implantit olenkin kirjoittanut aiemminkin, joten siihen en nyt tässä enää tuhlaa palstatilaa miksi ja miten ja milloin oman päätökseni toteutin. Julkaisuja voi selata aiheeseen liittyvillä tunnisteilla sivun reunasta löytyvästä valikosta. >>

Sen verran kuitenkin kertaan omaa tilannettani, että operaatiosta on kulunut nyt reilu vuosi. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen, erityisesti rintojen muotoon ja kokoon. Oloni on vihdoin naisellinen ja sopusuhtainen. Nännien suuruus on tasoittunut hyvin suhteessa rintojen kokoon. Tuntuma on oikeassa rinnassa hieman kiinteämpi ja "feikimpi" kuin vasemmassa, johtuen osittain siitä että oikealla puolella oli vähemmän rintakudosta joka häivyttäisi implantin tuntuvuutta. Vasenta rintaa taas ei todellakaan voi ulkonäön ja tuntuman perusteella heti arvata implantiksi, niin kehonmukainen ja pehmeä lopputulos saatiin sille puolelle. Kokoeroa rinnoissa ei juurikaan ole, mutta oikea puoli on jäänyt hieman korkeammalle ja vasen taas laskeutunut paremmin. Eron huomaa alasti jos oikein tissejä tuijottelee, mutta ei bikinit/liivit/vaatteet päällä ollenkaan. En tiedä voiko nämä tästä vielä muuttua - olen kuullut että implanteilla voi kestää parikin vuotta "asettua paikalleen". Olen kuitenkin nykyiselläänkin tyytyväinen rintoihini ja siihen, että uskalsin läpikäydä koko prosessin.

 Haluan vielä alleviivata, että pelkkä pienirintaisuus ei ole kehityshäiriö. Pienet rinnat voivat olla ihan yhtä ihanat ja seksikkäät kuin isotkin. Kyse on rintojen ja nännien poikkeavasta muodosta ja vaikka pienet rinnat voivat myös olla jollekin ongelma, itse olisin vaihtanut heti omani edes pieniin, normaaleihin rintoihin. Tubulaarisia rintoja ei vain valitettavasti saa muokattua treenillä, laihduttamalla / lihomalla (heh, testattu on), ei oikein millään muulla kuin kirurgisella toimenpiteellä. Tuburinnat voivat täyttää biologisen tarkoituksensa lasten ruokkimiseksi aivan yhtä hyvin kuin normaalit rinnat, mutta kun keskustelin lääkärini kanssa imettämisestä, hän totesi että tuburintojen kanssa myös imettäminen voi olla joskus vaikeampaa tai ei onnistu ollenkaan. Alusvaateostoksilla olen kysynyt monesti neuvoa, mikä malli sopisi parhaiten rinnoilleni. Alusvaatealan ammattilaisetkin ovat sanoneet minulle, että tubulaarisia rintoja on hankala mitoittaa mihinkään kuppikokoon. Itselleni ainoaksi vaihtoehdoksi jäi supertopatut bombshell-liivit, jotka korvasivat puuttuvaa rakennetta rinnan alaosasta. Usein nekin jäivät silti liivien kupin yläosasta tyhjäksi.

Tällainen 3cm bombshell-toppaus oli ainut vaihtoehto, jos halusin saada rintoihin mitään muotoa.

Moni voisi myös todeta että no, hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, bodypositive ja itsensä rakastaminen korjaa kaiken. Trust me, rakastan itseäni aivan erityisen paljon. Voisin sanoa jopa joskus itsekkyyteen asti. Juuri siksi päätin korjata itsessäni sen ainoan asian, jota en (tähänastisen ja silloisen) 15 naiseuden vuoden aikana oppinut itsessäni rakastamaan kovasta yrityksestä huolimatta. Miksi tämä olisi väärin? Joku ei tykkää olla blondi ja värjää hiukset tummaksi. Toinen inhoaa maidonvaaleaa ihoaan ja käyttää itseruskettavia. Kolmas käyttää sinisiä piilolinssejä peittääkseen omat ruskeat silmänsä. Neljäs tatuoi itsensä päästä varpaisiin. Kaikki tämä on kehonmuokkausta ja yksilön omien kauneusihanteiden tavoittelua. Nykyään omaa ulkonäköä voi muokata lähes loputtomiin, isoilla ja pienillä toimenpiteillä. Miksi rintoja ei saisi muokata, kun kaikkea muutakin muokataan? Rinnat tuntuvat aina herättävän hyvin kiivasta keskustelua. Mediassa rintojen pitää olla kauniit ja runsaat. Pienetkin on ok, jos olet muutenkin pieni, siro ja sporttinen. Liian isot on aina tyrkyt. Silikonit on huorille ja pornotähdille ja instatyrkyille seiskajulkkiksille. Jos nyt kuitenkin päätyy ottamaan silikonit, niiden pitää olla mahdollisimman huomaamattomat, luonnolliset, eikä niitä herran tähden saa esitellä missään (ellei se sitten kuulu siihen pornotähden/somejulkkiksen ammattiisi). Rintojen suurennuttaminen/ korjaaminen omalla rasvakudoksella tuntuu olevan jonkin verran "hyväksyttävämpää", mutta se on myös moninkertaisesti kalliimpi operaatio, joka vaatii useita rasvansiirtoja, eikä lopputulos ole taattu siltikään.

Vaikka aihe ei kosketa kovin monia, niitä jotka kipuilevat tuburintojensa kanssa, on kuitenkin olemassa ja vertaistuen ja saatavilla olevan tiedon määrä on ollut melko vähäinen ainakin aina viime vuosiin saakka. Eräs rohkea, ihana bloggaaja joka puhuu avoimesti rintojen tubulaarisuudesta ja sen korjaamisesta, on Iidan matkassa - blogin Iida. Kovin paljoa muita blogeja aiheesta en sitten suomenkielisiltä sivuilta oikeastaan olekaan löytänyt.  Alla muutamia linkkejä, joissa Iida on puhunut aiheesta  ja kertonut rohkeasti omaa tarinaansa. 

Iidan matkassa- blogi 

(https://www.lily.fi/blogit/iidan-matkassa/) -> Rinnat-valikosta löydät kaikki aihealueen tekstit.

Kirurgi, tee minusta normaali! 

(https://ylioppilaslehti.fi/2017/12/kirurgi-tee-minusta-normaali/)

 Yle Kioskin video Iidasta 

(https://www.facebook.com/ylekioski/videos/1655930774698368/)

 Toivottavasti myös nämä minun postaukset tuovat jollekin kaivattua tietoa ja vertaistukea asiasta. Jos omat rinnat askarruttavat, kannattaa myös aina kääntyä gynekologin tai muun terveysalan ammattilaisen puoleen. Myös seksuaaliterapia voi auttaa ratkaisemaan omiin rintoihin, kehonkuvaan ja seksuaalisuuteen liittyviä kipukohtia. Kävin Lempiterapian luennolla kuuntelemassa seksuaalisuudesta, nautinnosta ja kehosta, ja se avasi myös paljon uusia näkökulmia itselleni (muissa kuin rintoihin liittyvissä asioissa tosin).

"Minusta rinnat on kauniit, naisellinen ja seksuaalinen asia, joten miksi minulla ei saisi olla rintoja, kun on muillakin naisilla sellaiset? Mutta enää ei hävetä. Olen ottanut asian julkisesti esille, joten aijon jatkossakin asiasta puhua häpeilemättä. Häpeällistä on kommentoida asiaa, tietämättä mitään asiasta." -Iida Åfeldt