Tie kohti uusia muotoja

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, olen päättänyt hankkia rintaimplantit. Tässä postauksessa avaan omaa matkaani kohti unelmien etumusta. Haluan muistuttaa kaikkia tämän tekstin äärelle eksyviä, että jokaisen tarina, keho, muutoksentarve ja muodot ovat omanlaisiaan. Mikä on hyvä minulle, ei välttämättä sovi sinulle. Minkä hintaisia operaatioita minulle on tarjottu, ei välttämättä tarkoita että sinä lukija saat samaan hintaan. Mitä kokoa itse harkitsen, on vain minun oma päätökseni, ei kenenkään muun kommentoitavissa. 

Muutenkin kaikki alatyylinen, haukkuva ja syyllistävä kommentointi on turhaa ja so last season. Jos tämä asia kirvoittaa sinussa vastustamattoman halun kyseenalaistaa minun järkeä ja päätöksiä, kehotan pysähtymään ja miettimään, miksi näin on. Ja pitämään nätisti sen oman turvan tukossa jos sieltä ei mitään viisasta ole tulossa ulos. Rakentava keskustelu ja kysymysten esittäminen on tervettä ja tervetullutta mutta bimbosilikonihuora-kommentit eivät vie keskustelua yhtään mihinkään suuntaan. :) Toki toivon että sitten leikkauspäivänä ei käy niin että saan rinnat mutta vaihtokaupassa leikkauspöydälle jää minun aivot, mutta sitäkään ei voi tietää ennen kuin kokeilee. ;) 

Vuoden aikana olen siis käynyt kahdessa eri konsultaatiossa ja lähettänyt useammalle klinikalle sähköpostia asiasta. Ensimmäinen konsultaatio oli 7.12.2017 ja toinen 24.8.2018. Eli kiirettä ei ole pidellyt, kun pelkästään konsultaatioiden välissä on vierähtänyt melkein vuosi. :D Nykyään useimpien klinikoiden nettisivuilta löytyy jo hinnastot suoraan, joten jokainen voi itse selvittää mitä implanttien hankkiminen Suomessa maksaa. Haluan ottaa omani täällä Suomen maaperällä useammastakin syystä. En ollenkaan epäile naapurimaiden kirurgien ammattitaitoa tai sairaaloita, mutta minulle sopivin vaihtoehto on tehdä työ täällä kotimaassa. 

1. Matkustaminen  käy paljon helpommin, koska asun aika periferiassa ja jo muualle sivistyksen pariin (Helsinkiin, Tampereelle..) matkaa on useita satoja kilometrejä. Tästä jos vielä pitäisi lähteä etelänmaille niin saisin varata viikon päivät pelkkään matkustamiseen. 

2. Ystäväni hauskaa termiä lainatakseni, minulla on kahden tohtorin toteamat kelatissit. Eli rintojeni muoto on sen verran alikehittynyt ja tubulaarinen, että olen oikeutettu esteettisen kirurgian Kela-korvaukseen eli alvittomaan leikkaukseen. (ALV-kanta esteettisessä kirurgiassa on 24%) Jokainen klinikka toki määrittää hintansa itse ja useissa paikoissa tuo alviton ei mene ihan käsikädessä annettujen hintojen kanssa, mutta tällä ei ole minulle niin suurta merkitystä. Olen valmis maksamaan täyden rahan, mutta jos tästä päädytään Kelan kanssa asioimaan, helpompaa on että toimenpide on tehty Suomessa. 

3. Olen löytänyt täältä klinikan ja kirurgin joihin luotan ja joiden kanssa haluan projektin toteuttaa. Luottamus on tälläisessa asiassa minulle äärimmäisen tärkeää. Konsultaatiossa keskustelin kirurgin kanssa joka leikkauksen suorittaa. En voisi luottaa siihen että hoitaja tekee minulle konsultaation ja välittää tietoni kirurgille, vaan haluan että leikkaus on yhdessä leikkaavan kirurgin kanssa suunniteltu ja käyty läpi. 

Konsultaatioon suositellaan usein varautumaan vinolla pinolla kysymyksiä. Olin varautunut niin omien taustatietojen kuin kysymystenkin varalta, mutta tapaamiset sujuivat hyvin luontevasti keskustellen. Kummassakin tapaamisessa lääkäri tutki rintani, selvitti perusterveyden ja esitteli suosittelemansa implanttimallit ja koot. Toisessa tapaamisessa sain myös sovitettavaksi erilaisia malleja josta hahmottaa paremmin, miltä lopputulos sitten näyttäisi. 3D kuvannosta en ottanut kummassakaan konsultaatiossa. Kummastakin konsultaatiosta jäi ammattitaitoinen, kiireetön fiilis. Suomessa ei juurikaan tehdä niitä kuuluisia Pamela-tötteröitä, vaan kirurgit tietävät että suurin osa asiakkaista haluaa luonnollista täyteläisyyttä ja sen mukaisia vaihtoehtoja minullekin tarjottiin. Oli myös ilahduttavaa huomata että kahdella lääkärillä oli hyvin samanlainen näkemys siitä mikä minulle olisi sopivin vaihtoehto; jos olisi tullut kaksi täysin toisistaan erilaista mielipidettä, olisin varmaan käynyt vielä useammassa konsultaatiossa. Mutta kummankin lääkärin ajatukset olivat hyvin saman suuntaisia kuin omani. Näistä kahdesta konsultaatiosta toinen valikoitui leikkaavaksi klinikaksi. Valinta tapahtui täysin oman fiiliken pohjalta; kummasta jäi minulle parempi fiilis. 

Seuraava askel tässä operaatiossa otetaan huomenna. Käyn sydänultrassa, sillä minulla on aikoinaan todettu sydämessä synnynäinen rakennevika. Asiaa on tutkittu viimeksi vuonna -96 tai -99, ja olen elänyt pienessä epätietoisuudessa asian kanssa koko ikäni. Se ei ole millään tavoin rajoittanut elämääni, mutta haluan kartoittaa mikä tilanne on nyt. Muistelen kuulleeni että murrosiän kasvukohinassa myös tämä vika voisi korjaantua, mutta asiaa ei ole tosiaan sen tarkemmin koskaan tutkittu, ja vanhat epikriisit ja lausunnot ovat kadonneet. Nyt haluan selvittää tämän, onko valuvika vuosien varrella korjaantunut itsestään, ja jos se on vielä paikallaan, voiko sillä olla vaikutuksia esim. anestesiassa tai muutoin lisätä leikkauksen riskejä.

Story of my boobs

Kirjoitan aiheesta joka on askarruttanut minua jo pitkään. Noin 15 vuotta jos tarkkoja ollaan. 

Googlen kuvahaulla hankittu.

Aivan, nämähän ne pyörii kaikkien mielessä. Osa haaveilee että oi kun pääsisi puristelemaan, loput miettii että omissa on jotain vikaa. (Sitten on se pieni onnellinen osa joille nämä rasvamuodostumat eivät aiheuta minkäänlaista päänvaivaa. Olkaa onnellisia siitä!)

Oma tissitarinani alkaa sieltä esiteiniajoilta, 11-12 vuotiaan innokkaasta odotuksesta että milloin ne alkaa kasvaa. Olin ihan tohkeissani kun äitini osti minulle ensimmäiset rintaliivit. Juonipaljastus; ne samat liivit menisivät minulle kuppikoon puolesta vieläkin. Olen aina ihastellut naisellisia muotoja ja vaatteita joilla näitä muotoja voidaan tuoda kauniisti esille ja korostaa. Korsetit, bodyt, pitsialusasut,  onko olemassa mitään seksikkäämpää? Ei takuulla ole. Olen koko ikäni vain haaveillut tällaisista ostoksista. No, takaisin kasvutarinaan. 

Odottelin rauhassa sinne 18-20 vuotiaaksi asti josko ne siitä kehittyisivät. Minua vanhempi ystäväni kertoi että hänelle rintojen lopullinen muoto asettui vasta yli parikymppisenä, joten päätin odottaa ja luottaa siihen että luonto hoitaa tehtävänsä. Wanhojen tansseihin etsittiin kuumeisesti edes jonkinlaisia toppauksia liiveihin, ja abiasu suunniteltiin siten ettei asiaan tarvinnut kiinnittää huomiota. Siellä seksikkäiden nunnien ja hoitsujen seassa meikä veti juuttikankaisessa peikkopuvussa. (Tykkäsin siitä puvusta kyllä ihan valtavasti silti!) Topatuista liiveistä tuli minulle normi. En voi kuvitellakaan käyttäväni mitään muuta, ja usein niistäkin jää rintojeni muodon takia osa kupista tyhjäksi. Urheiluliivit litistävät etumukseni täysin olemattomiin. Itsekiinnittyvät liivit, "kanafileet" ja kaikki muut nykyajan keksinnöt eivät auta, koska ne on lähtökohtaisesti muotoiltu edes jonkinlaiselle pyöreälle rinnalle eivätkä istu kehooni ollenkaan. Avonaiset paidat voi unohtaa kaikki samoin tein, kumartuessa huoli ei ollut siinä vilahtaako vähän rintaa, vaan näkyykö myös nännit sieltä puolityhjien kuppien alta. Koska minulla on melko leveät harteet ja olen muutenkin mallilta enemmän vanttera ja tanakka, epäsopusuhtaisuus on huomattava. Naisellinen lantio,  pyöreä takamus, leveät harteet ja sitten olematon etumus. 

25-vuotiaana aloin toden teolla miettiä ratkaisuja tähän naiseuteni ongelmaan. Pohdin myös sitä, päätänkö vain elää tämän asian kanssa ja tyytyä kohtalooni, mutta huomasin että se painoi mieltäni jatkuvasti. Koen, etten ole ikinä voinut oikein pukeutua ja toteuttaa itseäni haluamallani tavalla, koska vaatteet joista pidän jäävät minulle aina yläosasta liian väljiksi. Jos alaosa istuu vyötärön kohdalta, rintojen kohdalta vaate jää väljäksi tai "tyhjäksi". Koen hyvin harvoin oloni naiselliseksi, kauniiksi tai seksikkääksi.

Kukaan ei ole koskaan pilkannut tai haukkunut rintojani, mutta ei niitä kyllä ole kehuttukaan. Itse olen oppinut sietämään niitä, mutta en näe niitä kauniina, en koe että ne olisivat kovin eroottiset tai houkuttelevat. Joskus häpeän rintojani, lähinnä silloin kun tulee kyse ajanvietosta vähissä vaatteissa. Esim. biitsireissut, saunaillat, kylpylä- ja etelänlomat. Vesiharrastusten parissa asialla ei ole niin merkitystä, koska silloin fokus on tekemisessä. Sukeltaessa kaikilla on neopreenia ja kamaa niskassa niin ettei sieltä juuri mitään muotoja erottuisikaan. Uidessa keskityt siihen omaan juttuusi. Seksi ja muu kahdenkeskinen läheisyys taas ei ole ongelma koska luotan kykyyni valita kumppanini niin että he arvostavat ensisijaisesti muita ominaisuuksia kuin rintojen muotoa ja siinä vaiheessa kun ollaan ilman housuja ja paitoja niin on muutakin tekemistä kun arvioida toisen rintoja. Mutta muissa vähäisempää pukeutumista vaativissa sosiaalisissa tilanteissa kyllä mietin joka kerta asiaa.

Pari vuotta sitten törmäsin käsitteeseen tubulaariset rinnat ja rintojen kehityshäiriö, ja minulle valkeni monta asiaa. Tubulaaristen rintojen kuvaus vastaa täsmälleen omiani. Tietoa oli saatavilla melko vähän, mutta kaikki mitä luin, tuntui kuin omasta elämästä napatulta. Rintojen muoto, kehitys (tai sen puuttuminen), kaikki.  Tästä rohkaistuneena varasin ajan ensimmäiseen konsultaatiooni, ja sain lääkäriltä vahvistuksen epäilyksilleni. Rinnoissani on tubulaarinen kehityshäiriö. Oli valtavan suuri helpotus kuulla ammattilaiselta diagnoosi. Se jotenkin vahvisti sen mitä olen itse aina epäillyt, ettei nämä ole normaalit. Että kyse ei ole ainoastaan siitä etten nyt päässyt osingoille tissigeenilotossa, vaan että minulla on oikeasti kehityshäiriö. Se että tälle vaivaannuttavalle, omaa identiteettiä ja itsevarmuutta nakertaneelle asialle on nimi, ja mikä tärkeintä, asialle voi tehdä jotain.

 Kyllä näilläkin eväillä varmaan rintojen biologiset tehtävät saisi hoidettua, mutta se ei ole itselleni millään tavoin ajankohtaista tai edes lähivuosien suunnitelmissa. Lisäksi imetys ei muutenkaan ole itsestäänselvyys vaikka kyseessä olisi "normaalit" rinnat. Perheemme muillakin naisilla on ollut pienirintaisuutta ja minulle on sanottu että kyllä ne siitä sitten lasten ja imetysten myötä kasvaa. No juu, mutta mielestäni on ehkä hieman edesvastuutonta hankkia lapsia sen takia että haluan isommat (tai oikeastaan paremman muotoiset) rinnat? :D Painonvaihtelu ei ole myöskään vaikuttanut rintojeni kokoon koskaan. Olen aikuisiällä lihonut ja taas laihtunut 20kg ja rinnat on aina olleet saman kokoiset. 

Koska rintakudosta ei oikein saa muokattua salilla, syömällä tai muullakaan tavoin, vaihtoehdot rintojen koon ja muodon muokkaamiseen on melko vähissä. Viimeiset pari vuotta olen asiaa kypsytellyt, ja tänä vuonna tehnyt konkreettisesti asian edistämiseksi jotain. Yllämainitussa tarinassa esitetyistä syistä johtuen olen siis päättänyt hankkia implantit.


-------
Edit. 2/2019 lisätty kappale tubulaarisuudesta. 

Save the Date!