Hääpotretit Kolin kansallismaisemassa

 Meidän hääviikonloppu alkoi jo perjantaina 7.8. kun otimme potrettikuvat Kolilla mahtavan valokuuvaajamme Nestori Lönngrenin kanssa. Nestorin yritys Nestography vastasi siis hääkuvistamme koko viikonlopun ajan. Emme ole vielä saaneet kuvia nähtäväksi, mutta se mitä kamerasta näimme jo raakaversioita, niin tiedän että sieltä on tulossa aivan mielettömän upeita kuvia.

Perjantain aamupäivän minä vietin siis kampaajan penkissä, sillä aikaa kun muu hääväki alkoi saapumaan Joensuuhun, roudasi tavaroita juhlapaikallemme Break Sokos Hotel Kolille, ja  muutenkin hoiti juhlan järjestelyitä. Koska aikataulu hieman venyi, meikkasin autossa matkalla Kolille. Olin käynyt jo aiemmin viikolla laittamassa ripsienpidennykset ja kulmat kuntoon, joten kovin vahvaa ehostusta ei onneksi tarvittu. Saavuimme Kolille myöhään iltapäivällä,  ja lähdimme valokuvaamaan potrettikuvia Kolin huipuille. Olimme varmaan aikamoinen komitea kun kuljimme pukupussien, kameratarvikkeiden morsiuskimpun ynnä muiden tarpeiden kanssa pitkin kansallispuiston polkuja ja kallioita. Vastaantulijat toivottivat onnea ja osa taisi ottaa meistä kuvia omiin kotialbumeihinsakin... Mukana oli yksi kaaso vastaamassa meikki- ja vaatehuollosta, sekä bestman joka toimi valokuvaajan assistenttina. Tämä oli juuri sopiva porukka, enemmän väkeä olisi vain aiheuttanut itselleni hermojen kiristymistä ja stressiä. Kyllähän se appiukko kyseli pääsisikö hänkin valokuvaharrastajana mukaan kuvaamaan mutta en missään nimessä halunnut sinne ylimääräisiä ihmisiä pyörimään ja räpsimään ja kommentoimaan, koska muutenkin oli jo siinä vaiheessa stressilevelit ihan huipussaan. 

Jännitin kuvauksia tosiaan ihan hirveästi, koska useimmiten muiden minusta ottamat kuvat ovat jokseenkin epäonnistuneita. En osaa poseerata, kaksoisleuka näkyy joka kuvakulmassa ja muutenkin tuntuu että ihmiset onnistuu aina tallentamaan ne typerimmät ilmeet minusta. Tässä kuvaussessiossa ei tuntunut siltä ollenkaan! Valokuvaajamme osasi ohjata liikkeitämme hyvinkin tarkasti, antoi tarkkoja ohjeita mikä asento toimii ja mikä ei. Kuvausten edetessä myös jännitys alkoi haihtua ja pystyi jopa nauttimaan niistä pienistä yhteisistä hetkistä kameran edessä. Kuvasimme aluksi Ukko-Kolin huipulla, josta aukeaa järvimaisema Pielisen ylle. Tämän jälkeen siirryimme Akka-Kolin puolelle kuvaamaan upeisiin vaaramaisemiin. Näiden välillä pysähdyimme valokuvaajan pyynnöstä ottamaan erään polun varrelta kuvia, kun auringonvalo siivilöityi niin kauniisti puiden oksien lomasta. Kuvissa oli todella satumetsämäinen fiilis ja bestmanimme, joka on suuri Kotiteollisuus-fani (kuten mekin) sanoi että kuva on suoraan kuin Satu Peikoista-laulusta. Ihanasti sanottu!

Ihan ongelmitta ei tästäkään reissusta selvitty; sulhasen kukkavieheestä irtosi kiinniysmagneetti heti alkuunsa, joten sitä ei nyt meidän potrettikuvissa sitten näy. Hääpäivän juhliin sain sen fiksattua että saatiin se kirkkoon ja juhlaan kuitenkin asuun mukaan. Kuvauksiin upposi aikaa reilusti yli 3 tuntia, jonka lisäksi vielä matkat Joensuusta Kolille ja takaisin, joten oli todellakin oikea ratkaisu kuvata potretit jo ennen varsinaista hääpäivää, vaikka siitä vähän ylimääräistä kulkemista ja vaivaa tulikin. Halusin tällä ratkaisulla välttää sen kiireen ja stressin, että hääpäivänä vieraiden odottaessa pitäisi äkkiä saada hyvät kuvat otettua. Ilta oli kaunis, ja vaikka emme ehtineet jäädä odottamaan ihan parhaimpia auringonlaskukuvia, kuvissamme on jo alkuillan pehmeää, kultaista valoa, ja kirkkaan kesäpäivän kuvia uljaista Kolin maisemista. Vaikka nämä potrettikuvat vaativat vähän enemmän vaivannäköä niin ajallisesti, rahallisesti kuin viitsimisen ja panostamisenkin osalta, olen ehdottomasti sitä mieltä että se oli kaiken vaivan arvoista. En malta odottaa, että näemme millaisia otoksia Nestori meistä sai napattua!