Zanzibar II

Viimeinen viikko Tansaniassa sujahti Zanzibarin hiekoilla. Ehdimme lauantaina nipin napin Darista lahtevaan viimeiseen lauttaan, vaikka jouduimme maksamaan lipuista ylihintaa ja omassa lipussani luki nimeni sijasta Hassan. Tekaistun Hassanin lipulla paastiin kuitenkin lautalle, ja matkan varrella naimme valaan, ne suuntaavat kuulemma tahan aikaan vuodesta pohjoisille vesille.
Suuntasimme alkuun saaren pohjois-karkeen, Kendwan ja Nungwin rannoille. Majoitumme paikallisen kaverimme jarjestamassa talossa, josta oli ihan mukavat maisemat merelle;

Amsterdam-house

Nakymat terassilta

Alkuviikko sujui rusketusta hankkien, epaonnea osui kohdalle sen verran etta ensimmaisen kerran kun kavin uimassa meressa, astuin merisiilin paalle. Onneksi vain muutama piikki jalkasyrjassa, mutta kavelya se vaikeutti melkein koko loman ajan. Laheisen rantabaarin baarimikko toimi ripeasti kun nilkutin baariin kysyakseni onko merisiili kenties myrkyllinen. Onneksi ei, mutta piikkeihin laitettiin silti ensiapua paikalliseen tyyliin: sanoivat etta virtsa auttaa, samoin nuori papaija. Siinahan sitten istuin rantabaarissa pissaa ja papaijaa varpaissani.

Piikit

ensiapu

Kavimme snorklaamassa Mnemba n saaren lahistolla. Saarelle ei saanut menna, se oli hallituksen yksityiseen kayttoon vuokrattu, mutta saaren edustalla sijaitsevat korallit oli matkailijoiden ihmeteltavissa. Matka Mnemballe Nungwista kesti veneella vajaat 2 tuntia.

Nemoa etsimassa

Nungwi beach resort

Viikon puolivalissa lahdimme Stone Towniin, missa high seasonista huolimatta meille jarjestyi halpa majoitus vasta avatussa Mnazi House - hostellissa - tastakin loydosta oli kiittaminen paikallisia kavereita. Hotelli oli siisti, henkilokunta ystavallista ja huoneet viehattavia - ainut miinuspuoli oli aivan hotellin takana sijaitseva minareetti, missa joka aamu 05.30 alkoi rukouskutsu. Siihen oli melko eksoottista herata..Kaupungissa vietetyt paivat sujui erilaisia putiikkeja kierrellen, Stone Town on sokkeloisuudestaan huolimatta ihana paikka - eksymisen riskikaan ei ole kovin suuri niin pienessa kaupungissa.

Zanzibar door. Nama koristeelliset ovet on yksi Zanzibarin tavaramerkeista

Stone Town aamuhamarassa

Auringonlasku Africa Housen terassilta

Viimeisena paivana lahdimme viela saaren etela-karkeen, Kizimkaziin, delfiinisafarille. Ensin tuntui etta tulee hukkareissu - merella ei nakynyt mitaan muuta kuin toisia veneita etsimassa delfiineja. Kun kaannyimme jo rantaa kohden, eras venerypas kiinnitti huomiomme - kaikki veneet porhalsi kauhealla vauhdilla samaan suuntaan, ja siella, veneiden keskella oli pieni delfiinien lauma! Niita ei tuntunut veneet ja ihmiset haittaavan, lauma uiskenteli ja me seurasimme perassa. Meidan vene oli sen verran hidas etta emme ehtineet koskaan aivan lahelle laumaa, mutta jo pelkastaan kauempaakin seuraaminen oli hienoa. Yhtakkia delfiinit olivat aivan meidan veneen vieressa, ja onneksi olin laittanut snorkkelin ja maskin varmuuden varalta paahan - hyppasin suin pain veteen ja muutamien sekuntien ajan uin delfiinien mukana, melkein kosketusetaisyydella!

Delfiinit ja mina

Laumaan kuului 5 aikuista ja yksi pikkudelfiini

Tama kokemus kruunasi koko matkan.

Viimeisesta illasta ja sunnuntain matkustamisesta ei liene paljoa mainittavaa - huijareita, hitaat bussiyhteydet, huonokuntoinen bussi - perus Afrikkaa. Takaisin Moshiin ja Volunteersien talolle oli ihanaa palata matkan rasituksien jalkeen - ja aloittaa pakkaaminen. Tama onkin viimeinen paivitys talta mantereelta kirjoitettuna, Afrikka kiittaa ja vaikenee.