Hyvää alkanutta vuotta, blogi!

2016. New year new me.

...right. Samalla vanhalla se jatkuu kuitenkin. Kaiken terveys- ja laihdutushörhötyken kunniaksi tehtiin tänään Super Cheese Nachoja (Indian Cheese flavour nachoja, jauhelihaa minkä sekaan on paiskattu salsaa, cheddarkastiketta ja chilimausteita sen seitsemää sorttia. Ja raastettua juustoa. Paljon raastettua juustoa.) ja illalla aion tehdä vielä vohveleita. Koska jos ulkona on -20 astetta pakkasta, silloin ei syödä kylmää salaattia ja raakaruokaa (ikään kuin muutenkaan söisin). Silloin syödään lämmintä, paksua, kermaista ja kaikinpuolin fitnesssuositusten vastaista ruokaa. I LOVE IT.

Loppuvuoden isoin juttu oli varmasti se että lyötiin hynttyyt yhteen ton yhden mieseläjän kanssa. Ollaan oltu onnellisia ja suurimmaksi osaksi sopuisasti mennyt tämä eka kuukausi. Taloudellinen konkurssihan näistä muuttojutuista aina seuraa kun pitää ostaa kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta uuteen pesään.

Nyt se kokoaa insinöörin tarkkuudella tilanjakajaa ja minä koitan pysytellä mahdollisimman näkymättömissä sohvannurkassa, korkeintaan annan sellaisia kannustavia "Näytä sille kuusiokololle!" - kommentteja. Hyllynpaloja on pitkin olohuonetta A, B ja C-pinoissa ja erilaisia tappeja ja nappuloita on sohvapöydällä mihin ei saa nyt koskea.  Aika kotoisaa.

Kaikenkaikkiaan yhteenveto vuodesta 2015:

-Sain töitä PKOlta (helmikuu)
-Tapasin Miikan (maaliskuu)
-Valmistuin koulusta (toukokuu)
-Täytin 25, minulle järjestettiin ikimuistoiset synttärijuhlat, enkä hermoromahtanut sen pahemmin asiasta (syyskuu)
-Vakituinen työsoppari (lokakuu)
-Ensimmäinen yhteinen kämppä (joulukuu)

Kun miettii tuota viime vuoden alun postausta, millainen oli vuosi 2014 ja mitä kirjoitin että haluan / en halua tehdä..

"-Aion uskaltaa enemmän. Ottaa rohkeasti vastaan kaikki mahdollisuudet
-Opetella eroon epäonnistumisen pelosta."

Check & check. Olen uskaltanut. Lähinnä työkuvioiden kautta on tullut paljon uskallusta ja rohkeutta mukaan, en enää pelkää pieniä virheitä ja epäonnistumisia - asiat korjataan jos joku menee pieleen ja aina ei vaan voi onnistua. Olen uskaltanut myös hiton paljon tässä parisuhteessa - tiedän että asiat on menneet nopeasti eteenpäin mutta se on tuntunut oikealta ja myös (taloudellisesti) järkevältä. Nyt on hetken aikaa hyvä olla ihan tässä vain.

Syystunnelmia

Kaukokaipuu. Syksy on aina ollut uuden alkamisen aikaa. Nytkin alkaa uusia juttuja - ja vaikka olen tyytyväinen valintoihini, mietin, millaista olisi jos olisin tällä hetkellä valmistautumassa sesonkiin vaikkapa Thaimaassa. Ei tarvitsisi jäädä kylmään ja pimeään, seuraavat puoli vuotta olisi täynnä uusia ihmisiä, auringon lämpöä, merta ja hektistä mutta palkitsevaa sesonkityötä.

Sen sijaan kipuilen epäonnisten kämppäasioiden ja lähestyvän talven kanssa. Mutta on minulla kaksi asiaa joiden takia valitsin jäädä. Uusi ihminen joka on vienyt minulta ihan koko sydämen. Ja vakkaripaikka alalla, missä usein työt on määräaikaisia pätkiä. Molemmat on arvokkaita juttuja ja niiden takia kannattaa ehkä ponnistella nyt ja koittaa vaimentaa tuo kaukokaipuun kipinöinti edes hetkeksi.

Täytin tänä syksynä 25 vuotta. Täytyy sanoa että olen ihan tyytyväinen tähänastiseen suoritukseen ja valintoihin. Ainahan on jotain juttuja mitä olisi voinut tehdä toisin, mutta ei ole tältä ensimmäiseltä neljännekseltä jäänyt mitään pahemmin hampaankoloon kaivelemaan.

Neljännesvuosikatsaus

Ai niin, moi. Mä valmistuin koulusta.
Restonomi. Höhö.

Juhlat oli pienet ja kivat. Sain lahjaksi korut, jotka oli teetetty niiden maiden kolikoista, joissa olen käynyt. Kolme suurinta, eli vaihtomaat Tansania, Kiina ja Thaimaa löytyivät kaulakorusta, rannekorusta sitten loputkin. Ihana, omaperäinen ja ainutlaatuinen lahja. Kiitos. <3 Rakkaita ihmisiä skoolamassa tälle urakalle.

Kirjottelen tänne näköjään näin neljännesvuosittain ettei tili lukkiudu tai muuta kauheaa.
Oottelen sitä aihetta mistä alkaisin kirjoittamaan. Töistä? Blah. Miehistä? Ehm.. Treeneistä (Mistä treeneistä *huutonaurua*)? Eiköhän noita fitnesspäiväkirjoja ole jo ihan riittämiin.

Kirjottelen sit kun tulee jotain fiksua sanottavaa.

Noi komeet pojat tossa kuvan molemmin puolin autto puristamaan ton todistuksen todellisuuteen.

Ja niin, oon aika onnellinen tällä hetkellä. Noin niin kuin yleisesti ottaen. Ihan vaan, koska kesä ja ihmiset ja elämä. Ryppyotsaisuus on so last season!