Kansallispuistohaaste 3/41: Kolovesi

Joensuu on otollinen asuinpaikka kansallispuistojen ystävälle. Alle 100km säteellä sijaitsee 4 kansallispuistoa, ja 200km säteellä määrä kasvaa jo 9 puistoon. Lisäksi Itä-Suomen puistot eivät (Kolia lukuunottamatta) kärsi ainakaan toistaiseksi tolkuttomasta väenpaljoudesta ja sen ikävistä lieveilmiöistä. 

 Koloveden kansallispuisto sijaitsee noin 80km päässä Joensuusta, Heinävedellä. Kolovesi on nimensä mukaisesti "vesipuisto" - sen hallitseva elementti on vesi, ja vesillä liikkujalle Kolovesi tarjoaa loputtomia reittivaihtoehtoja. Me maakravut saimme sen sijaan tyytyä lyhyeen, noin 3km pituiseen Nahkaissalon luontopolkuun. Tämä sopi meille kuitenkin viime kesänä erinomaisesti, sillä mukana oli muutaman kuukauden ikäinen koiranpentumme Unski. Pienelle pennulle lyhyt luontopolku ja leiriytyminen Käköveden nuotiopaikalla oli juuri sopiva retkeilyn opettelu-retki. 

Unski Koloveellä

Luontopolku oli melko kivikkoinen, Unski kannettiin vaikeimpien paikkojen yli. Retken ajan tihutteli vettä, mutta se ei haitannut, vaan toi ihanan vehreän keväisen fiiliksen. Lohisalon nuotiopaikalla tehtiin eväät ja ihasteltiin joutsenia. Lisäksi retkellä bongattiin palokärki, pesivä joutsen, kuikka sekä telkkä. 

Kuikka toukokuun illassa

Luontopolulta siirryimme Käköveden nuotio- ja parkkipaikalle jossa yövyimme. Paikka oli kaunis hiekkaranta, tulistelukatoksella ja siistillä nykyaikaisella huussilla varusteltu. Paikalla yöpyi meidän lisäksi pari karavaanaria, ei ketään muita. Unskilla oli vielä opetteleminen teltassa nukkumiseen, joten hyvistä yöunista ei oikein voi puhua - mutta muuten ilta meni mukavasti, joskin naapurirannan mökkibileet Rauli Baddingin ja Janne Hurmeen säestämänä toi hieman eri tunnelmaa kuin kuikan huuto kesäyössä.. 

Noiden kanssako tässä pitäisi nukkua...

Itselleni jäi fiilis että Kolovesi kannattaa kokea meloen tai muuten vesillä liikkuen - puistosta saisi varmasti enemmän irti. Tämä oli kuitenkin pienen pennun kanssa sopiva retki tehtäväksi. Ehkä joskus palaamme Koloveelle meloen..! 

Sateisen retkipäivän piristys - pullaa ja kaakaota.

Vähän on vielä takissa kasvun varaa..

Kansallispuistohaaste 2/41: Patvinsuo

Suomunjärvi

Kävimme Patvinsuolla heinäkuussa 2019 juhlistamassa kihlajaisten vuosipäivää. Kiersimme Suomunkierto- rengasreitin, 15km. Aloitimme reitin Suomun luontotuvan parkkipaikkalta. Suomunkierron voisi hyvin mennä päiväpatikkanakin, mutta retken tarkoitus oli tuolloin nauttia hitaasti luonnosta samalla retkeilyä opetellen. Minulla ei ollut retkellä edes vaelluskenkiä vaan menin lenkkareilla, joilla pärjäsi hyvin kunhan ei poikennut polulta märkään maastoon. Teltta oli julmetun iso ja painava, äitini varastoista lainattu "retkiteltta" eli lähinnä leirintä- ja karavaanarikäyttöön soveltuva jättiläinen. Patvinsuo oli muuten ensimmäinen kansallispuisto, jossa yövyin teltassa! 

Suomunkierron maasto on kuitenkin tasaista ja polut hyviä, joten lenkkareilla pärjäsi mainiosti. Reitti oli selkeästi merkitty ja taukopaikat sijoitettu sopivin välein. Yövyimme Pokkaniemen tulenteko- ja telttailualueella. Rauhassa saatiin olla, muita yöpyjiä ei ollut. Joitain päiväretkeilijöitä kulki paikan ohitse. Suomunjärvellä on useita ihania. matalia hiekkarantoja, joissa oli ihana huljutella kesäpäivän kuumentamia varpaita. Illan tullen uskaltauduttiin naku-uinnillekin. 

Leiriytymispuuhia

Patvinsuo jäi mieleen paikkana, jonne haluan ehdottomasti vielä joskus palata tekemään pidemmän, 30km mittaisen Patvinkierron. Olen aina pitänyt suomaisemasta ja suon rikkaista tuoksuista, ja Patvinsuo on jäänyt mieleen yhtenä lempikansallispuistoistani. Erämaisen syrjäinen sijainti takaa retkeilijälle rauhan, ja upeat Suomun järven hiekkarannat, laajat aapa-ja keidassuoaukeat, sekä muhkeat tupasvillamättäät hellivät kulkijan sielua.

Aapaa

Kohti uusia polkuja.

Kansallispuistohaaste 1/41: Koli

 Otin tavoitteeksi vierailla kaikissa Suomen kansallispuistoissa. Ne ovat mainio tapa opetella retkeilyä, valita reittejä helpoista haastaviin, nähdä ikonisia maisemia suomalaisesta luonnosta, ja nauttia uudesta harrastuksesta ja luontoyhteydestä. Luonnon ystävät saivat alkuvuodesta 2022 hienoja uutisia, kun Suomi saa 41. kansallispuiston Sallan maisemiin. 

 Ensimmäisenä puistona esittelen Kolin, sillä siellä olen useiten käynyt ja sillä on aivan erityinen merkitys minulle. Kolilla olen kokenut rakastumisen hetkiä, iloa, seikkailua, syvää alkuvoimaista luontoyhteyttä, mystistä henkisyyttä, ja tietysti, Kolilla vietettiin meidän hääjuhlaa vuonna 2020. Koli on ehdottomasti yksi lempikansallispuistoistani. 

Häähumuissa Ukko-Kolilla, kuva Nestography

Sama maisema talviasussa.

Olen kulkenut Kolilla seuraavissa paikoissa; 

Huippujen kierros, 1,5km jossa käydään Kolin korkeimmat huiput; Ukko-Koli (347m), Akka-Koli (339m) sekä Paha-Koli (334m). Huipuilta avautuu tolkuttoman hieno maisema Pieliselle ja sen monille saarille. Kierroksen voi kiertää talvi- ja kesäaikaan, kumpanakin vuodenaikana maisema on omalla tavallaan sykähdyttävä. 

Unskin kanssa Paha-Kolilla, Tapaninpäivänä 2021

Mäkrän kierto, 7 km. Mäkrän kierto laskeutuu Kolin huipuilta perinteikkäiden ahomaisemien syliin, ja nousee taas Mäkrävaaralle (313m), josta monet kansallistaiteilijatkin ovat ikuistaneet Kolin maisemia. Mäkrävaaralla sijaitsee myös legendaarinen ja suojeltu Järnefeltin mänty, vanha käpristynyt kelomänty joka on ikuistettu Eero Järnefeltin tauluihinkin. Yövyimme Ikolanahon vuokratuvalla. 

Tarhapuron vesiputous. Tarhapuron vesiputous on pieni ja korkea vesiputous joka polveilee kallionlohkareiden raosta kansallispuistossa. Sitä pääsee helpoiten ihastelemaan Likolahden parkkipaikalta, josta on noin kilometrin kävely putoukselle. Putouksen solinan kuulee jo kauas, ja ainakin oman kokemukseni mukaan putous ei jäädy talvellakaan. Putouksen lähistöllä liikkuminen on melko haastavaa sillä vesi puikkelehtii lohkareiden kolossa kulkijan jalkojen alla, sammalten vuoraamissa seinämissä. 

Pirunkirkko. Kolin Pirunkirkko on Z-kirjaimen muotoinen, yli 30m pitkä lohkareluola, jonka pääsee kulkemaan päästä päähän. Tarujen mukaan luola on ollut shamaanien voimapaikka, sekä, kuten nimikin antaa ymmärtää, alttari itse Pirun kammioihin. Luola päättyy korkeisiin lohkareisiin, joiden jälkeen avautuu tarinan mukaan itse kirkkosali. Myös kansallistaiteilija Eero Järnefelt on jättänyt jälkensä luolan seinämiin: 

"Yksi salaisuus yks henki,
yksi onni kumpaisenki,
on kirkko tämä,
sen pyhyyttä muistelemma aina”

Pirunkirkon käytävillä

Break Sokos Hotel Koli, Luontokeskus Ukko + Uhrihalkeama. Uhrihalkeama on kuin arpi kallion pinnassa. Halkeama sijaitsee aivan BSH Kolin vieressä. Kylpylähotelli kuosittaa väsyneen retkeilijän ja tarjoaa ihanan pakopaikan arjesta, yhdistellen luontoa ja luksusta. Talvisin laskettelurinteet lähtevät aivan hotellin juurelta, kesäisin taas hotellin ympärillä kiertelee monipuoliset retkeilyreitit. Myös maisemahissi on kesäisin käytössä. 

Räsävaaran näkötorni. Ei sijaitse kansallispuistoalueella, mutta näkötornista avautuu hienot vaaramaisemat Kolin suuntaan ja muualle ympäristöön. Lähellä myös laavu. Kiva retkikohde Kolin tuntumassa. 

Räsävaaran näkötorni

Se suurin Kolin "must"-retkeilijän kohteista on vielä kokematta, Herajärven kierros. Herajärven kierros on kokonaisuudessan n 60km reitti, jonka voi myös kulkea kahdessa osassa. Reitin voi jakaa kahteen osaan, pohjois- ja eteläpään osiin, jotka ovat kumpikin pituudeltaan n. 30km. Olen päättänyt, että sitten kun reitille lähden, kierrän sen kokonaisuudessaan kerralla. Saa nähdä, milloin tuo haave päästään toteuttamaan..