Kansallispuistohaaste 8/41: Repovesi

 20-21.8.2021

Repovesi on maineeltaan helppo ja monipuolinen kansallispuisto, josta on helppoa aloittaa retkeilyharrastuksen opettelu. Tämän takia Repovesi valikoitui myös itselläni ensimmäiseksi yksinretkeilykohteeksi. Tarkoitus oli yöpyä ensimmäistä kertaa yksin teltassa, opettaa nuorta koiraa telttailu- ja retkikuvioihin, ja katsoa, miltä yksin retkeily ylipäätään tuntuu. 

Jätin auton Lapinsalmen pysäköintialueelle, josta oli noin 2km matka suunnitellulle yöpymispaikalle, Määkijälle. Tähän lyhyeen matkaan sisältyi myös jännittävä vetolauttaosuus, joka sekin oli minulle ensimmäinen laatuaan vesistön ylityksenä. Ylitys sujui hienosti, myös koira malttoi olla lautalla rauhassa. Varsinaista patikointia tälle ensimmäiselle päivälle tuli hyvin vähän, mutta tarkoitus olikin testata itsekseen leiriytymistä ilman suurempia riskejä. Jos joku menisi mönkään, auto olisi kohtuullisen matkan päässä. 

Lauttakoira Unski

Ensimmäinen jännityksen aihe oli, saanko teltan pystytettyä omin avuin, sillä aiemmilla kerroilla se oli tehty aina kahteen pekkaan. Majoitteena toimi Halti XPD Finland 3-tunneliteltta joka on osoittautunut juuri sopivan kokoiseksi kahdelle aikuiselle ja keskikokoiselle koiralle. Teltta tuotti positiivisen yllätyksen; kokoaminen ja pystyttäminen oli kohtuullisen helppoa myös yksin, enemmän pystyttämistä vaikeutti Unski, joka vähän väliä kieputti narunsa puihin ja pensaisiin kiinni ja rupesi kitisemään kun ei päässyt liikkumaan. Siinäpä puolivuotiaalle pennulle maltin opettelua.. 

Telttakoira solmussa

Repoveden suosio näkyi myös yöpyjien määrässä; Määkijällä yöpyi 3 muutakin seuruetta, joista me olimme ainoita telttailijoita. Muut yöpyivät joko riippumatoissa tai kodassa. Toisaalta oli ihan mukavaa että näin ekana telttayönä oli muitakin ihmisiä lähettyvillä, toisaalta Unski oli aluksi teltassa melkko haukkuherkkä muiden retkeilijöiden ääniin. Yö oli kuitenkin rauhallinen, ja aamulla heräsin ensimmäisenä hiljaiseen ja sumuiseen aamuun. Päivän ohjelmassa oli tutustua puistoon tarkemmin, seuraan liittyisi myös ystäväni Hanna sekä hänen nuori collie Velmu. 

Aamu-usva Määkijällä

Päivällä kiersimme 6km mittaisen lenkin, johon yhdistimme puiston komeita nähtävyyksiä, kuten tuolloin uuden uutukaisen ja sittemmin surullisenkuuluisan Lapinsalmen riippusillan sekä Katajavuoren komeat maisemat. Joka paikassa oli retkeilijöitä, lapsiperheistä eläkeläisiin, eikä maisemista oikein raaskinut jäädä nautiskelemaan kun koko ajan oli joko edessä tai takana tulijoita jonoksi asti. Toisaalta, eipä tarvinnut taukopaikoilla sytytellä itse tulia kun aina oli joku juuri lähdössä tai tulossa tulille. 

21.8.21 Repoveden kansallispuiston tunnuspaikalla, Lapinsalmen riippusillalla.
Uusi riippusilta valmistui 2019 ja se asetettiin käyttökieltoon v. 2024. 

Repoveden maisemia Katajavuorelta

Kaikkineen tämä oli hyvä kohde ja mainio retki omien retkeilytaitojen testaamiseen. Itseluottamus omaan osaamisen kasvoi, koira sai uusia hyviä kokemuksia, ja muiden retkeilijöiden läsnäolo toi turvan tunnetta, vaikka muuten en luontoretkillä ihmisvilinästä niin välitä. Tänne voisin palata vielä joskus tekemään 27km mittaisen Kaakkurin kierroksen, joka kiertää lähes koko puiston. 

PMMP: Kiitos kaikesta, kiitos matkasta

 PMMP teki tänä vuonna paluun keikkalavoille. Ensin ilmoitettiin yhdestä stadionkeikasta, sitten lisä-stadionkeikasta, sitten festarikiertueesta ja vielä klubikiertueesta. Kaikki tieto julkaistiin ripotellen, josta jäi hieman hapan maku allekirjoittaneelle, vaikka olin loputtoman paljon odottanut ja toivonut bändin paluuta. No, se on silti PMMP, mitä ollaan fanitettu siskoni kanssa varmaan bändin alkuajoista alkaen. Ostimme siskoni kanssa liput heti ekalle Olympiastadionin keikalle kun liput tulivat myyntiin, lähes vuosi ennen tapahtumaa. Näin kuitenkin PMMP:n jo Ilosaarirockissa ennen stadionia. Onneksi, sillä elokuussa rysähti ja jouduin vakavaan liikenneonnettomuuteen ja stadionille lähtö vaihtui kivenheiton päässä sijaitsevaan HUSiin sekä leikkaussaliin. Samaan aikaan kun pemut vetivät kaikkien aikojen keikkaa, makasin itse leikkaussalissa henkirievusta kiinni pidellen. 

PMMP on ollut yksi suurimmista bändeistä minulle nuoruuden ja aikuisuuteen kasvun aikana. Kuin matkatoveri, jonka kätköistä löytyi aina juuri oikeat sanat, olipa mielentila tai elämäntilanne mikä hyvänsä. Lempparibiisit ovat vaihtuneet elämäntilanteen ja fiiliksen mukaan, mutta se säröinen ja silti eheä, röyhkeä ja nöyrä, ylpeä ja anteeksipyytelemätön ja samaan aikaan ymmärtäväinen ja syvällinen olemus PMMPn tuotannossa on puhutellut minua aina. Muistan keikan Himosfestareilta, jossa soitettiin Se vaikenee joka pelkää, ja kuinka tuijotin kohti taivasta ja pillahdin itkuun keskellä festareita. Muistan vauhdikkaan Tullikamarin keikan jossa Paulalta murtui hammas kesken keikan. Muistan PMMP:n Ruisrockista 2013, jota juhlittiin useana vuonna samalla festariporukalla joka kokoontui ympäri Suomen Turun Ruissaloon - todelliset Kesäkaverit. Muistan kuinka kuuntelin loputtomalla repeatilla Matoja-biisiä kaikessa nuoren aikuisen kirotussa vimmassani. Loputtoman monia muistoja, hetkiä ja tunteita matkan varrelta. 

Harmittaa aivan vietävästi, että noilta ajoilta ei ole juurikaan omia kuvia keikoilta ja festareilta enää tallessa - se oli juuri sitä aikaa kun kuvat kulkivat digipokkarissa eikä puhelimessa. Pari arkistojen helmeä löysin kuitenkin tätä postausta siivittämään: 

"En muista teidän sukunimiä, voiko silloin sanoa ystävä?" - Kesäkaverit, Ruisrock 2013

"PMMP:n keikan jälkeen valkoiset ja mustat tennarit saattaa olla harmaita." - Ruisrock 2013

Pemuvuosi 2024 näytti loppujen lopuksi tältä: Ilosaarirockissa nautittiin keikasta ja bändin paluusta siinä määrin täysin siemauksin että keikasta ei tarttunut digitaltiointeihin muuta kuin pari videopätkää. Keikka oli täynnä asennetta, nostalgiaa, vanhaa kunnon PMMP:tä. Jokaisen laulun sanat ulkoa, itku kurkussa ja ystävien kanssa hetkestä nauttien. Juuri sitä mitä pitikin. Tässä kuvakaappaus keikalta otetusta videosta: 

PMMP Ilosaarirock 2024

Elokuun stadionkeikka meni siis sivu suun ja syksy meni siinä määrin toipuessa onnettomuudesta, etten oikein osannut edes ajatella keikoille lähtemistä, vaikka PMMP tulisikin ihan tähän kotinurkille Joensuun Kerubiin vielä vuoden päätteeksi joulukuussa - toistaiseksi viimeiselle keikalleen (henk. koht. epäilen ja toki toivon että pemut tullaan vielä näkemään keikkalavoilla, mutta ei spekuloida sitä nyt sen enempää). Keikka myytiin tietenkin noin sekunnissa loppuun. Joulukuussa oma kunto alkoi olla sellainen että olisin voinut lähteä keikalle, ja harkitsin jo epätoivoissani lippujen hankkimista vaikka mistä trokareilta jos vain pääsisin fiilistelemään bändiä vielä kertaalleen. Päätin kuitenkin luopua ajatuksesta suolaisia ryöstöhintoja tuijotellessani. Ja niinhän siinä yleensä käy - kun päästät jostain irti, se palautuu luoksesi.

 Keikkapäivän iltana sain yllätyssoiton että nyt olisi mahdollisuus päästä kutsuvieraana Kerubin keikalle - lähdetkö? NO AI LÄHDENKÖ!! Tämä oli niin mieletön yllätys että vieläkin olen viikonlopun jäljiltä tätä kirjoittaessani ihan höpelönä. Tämä ilta korvasikin sitten ne menetykset, täytti toiveet ja odotukset, ja viimeisteli PMMP-matkan juuri toivomallani tavalla. Kiitos Kerubille erityisjärjestelyiden huomioimisesta, kiitos keikkaseuralle kun kutsuit mukaan, ja kiitos PMMP, Kiitos näistä vuosista, matkasta, kaikesta. 

"Perillä on tuolla, edessämme jossain."

Kansallispuistohaaste 7/41: Hiidenportti

 9-11.7.2021

Kesälomareissu jatkui mökkiviikonlopulla Peurajärven virkistys- ja retkeilyalueella Nurmeksessa. Herttainen mökkiryhmä järven rannalla tarjosi upeat puitteet rentoutumiseen ja retkeilyyn. Hiidenportin kansallispuisto sijaitsee myös lähistöllä, joten tottahan siihen piti käydä tutustumassa samalla. Kuudesta mökistä noin puolet oli vuokrattuna, joten täälläkään ei jouduttu suuresta väenpaljoudesta kärsimään vaikka oltiin keskellä kuuminta lomasesonkia. Valitettavasti Unski löysi jostain pöpeliköstä ihania mätääntyneitä kalanperkeitä ja kieriskeli niissä - olipa kamalan hajuinen koira eikä meillä tietenkään ollut mitään koirien pesuaineita mukana. No, omilla pesuaineilla sitten vaan. Ensimmäinen yö olikin ikimuistoinen kun koko mökki lemusi omenasaippuan ja mätääntyneen kalan sekaiselta märältä koiralta.

Iltatunnelmia Peurajärvellä

 Lauantaina suuntasimme kohti kansallispuistoa. Puiston eteläpään pysäköintialue Käärmesärkkä oli vain muutaman kilometrin päässä mökkialueesta, mutta me suuntasimme 30km päässä sijaitsevalle Palolammen P-paikalle josta alkaa 5km pituinen Hiidenkierros. Jälleen kerran sää ja seura vaikutti reittivalintaan; nuoren koiran kanssa kesähelteillä ei paljoa pidempää retkeä uskaltanut suunnitella.

Hiidenportin pitkoksilla

 Reitti alkoi polkuna joka vei ensin suomifilmimäiseen perinnemaisemaan Kovasinvaaralle. Kaunista niittyaukeaa reunusti metsä joka suunnalta. Aukealta matka jatkui kohti päänähtävyyttä, Hiidenportin rotkoa. Rotko olikin todella vaikuttava. Jyrkkiä kallionreunamia ja syvä rotko, jonka pohjalla Ihmisen kokoisia lohkareen järkäleitä kuin leivänmuruja rotkon pohjalla. 

Tumma suolampi kuin itsensä Hiiden musta silmä kallionjuurella, suon keskellä. Todella kiehtova ja mielikuvitusta kutkutteleva paikka, mutta askeleensa sai valita tarkkaan. Jyrkimmissä kohdissa oli hyvät tukirakenteet ja uusitut portaat rotkon pohjalle, joista osa oli muovimatolla päällystetty nelijalkaisia retkeilijöitä ajatellen. Hienoa! Lounastimme Porttilammen laavulla, jossa vastaan tuli päivän ensimmäiset retkeilijät; Toinen heistä oli 700km vaelluksella Hangosta pohjoiseen, oli huikean kuuloinen reissu ja mietin vielä tänäkin päivänä, kuinkahan pitkälle tuo sisukas nainen lopulta oikein kulki. Itse pulahdin tummassa lammessa virkistävällä uinnilla sillä aikaa kun Miika kokkaili trangialla evästä. Palattiin vielä rotkon kautta takaisin sillä laavu oli pienen poikkeaman päässä rengasreitiltä. Alas rotkoon ja toista puolta ylös. 

Uusitut retkeilyrakenteet 

Koko retkeen meni tällaisella verkkaisella nautiskelutaktiikalla noin 4h. Mökille palattua pistettiin sauna tulille ja syötiin hyvin. Mökkihommissa aikakin tuntuu kuluvan ihan eri tavalla. Tämä oli kiva tapa kokea kansallispuisto hieman "deluxe"retkeilyn muodossa. Telttailussa on oma viehätyksensä, vaan niin on mökkimajoituksessa ja saunomisessakin. :)