FI*Sant'Ragona Leon Vemund

Noniiin, nyt sitä ollaan ihka oikean norjalaisen metsäkissan omistajia. Eilen haettiin pentu kasvattajan luota kotiin. Samalla haikeaa että pentu joutuu jättämään tutut perheenjäsenet, emon ja sisarukset ja  muuttamaan ihan vieraaseen paikkaan, mutta toisaalta voi tätä riemua ja innostusta kun pääsee pennun kotiutumista seuraamaan. Jaettiin talo kahtia siten että Leonille jäi kylppäri ja keittiö, ja Armi sai pitää loput valtakunnasta itsellään. Näin Armin lempi makuupaikkaa ja hiekkalaatikkoa ei tarvinnut siirtää kissalasta, ja pennulla oli kuitenkin hyvin tilaa tutustua. Yksin oleminen on selvästi kaikista vaikeinta Leonille, mikä on toki luonnollista kun aiemmin ollut vähintään emo ja sisarukset koko ajan läsnä. 

Ensikohtaaminen Armin kanssa sujui ihan odotetusti, epäluuloista murinaa ja sähinää Armin osalta ja pentu ihan hölmistyneenä että mitä tuo nurisee. Yön kissat viettivät erillään, nyt päivällä olen antanut kissojen totutella toisiinsa vähän kerrallaan. Kumpikaan ei ole tyytyväinen jos ovat täysin eristyksissä, kun se toinen kiinnostaa, mutta jos pentu uskaltautuu liian lähelle niin Armi suhahtaa. Leikkisää vaanimista ja sitten taas säikähdetään kun toinen tuleekin liian iholle. Ja kuitenkin Armi seuraa pentua kiinnostuneena ja käyttäytyy leikinomaisesti, lähtee perään ja heittää kyljelleen, antaa syödä ja juoda omista ruokakupeistaan, ja sitten taas varoittelee murinalla. Pentu tuntuu olevan hyvin kiinnostunut mutta osaa myös pitää etäisyyden jos Armi varoittaa. Kokonaisuudessan hyvällä mallilla on kissojen tutustuminen.

Ihan tolkuttoman suloinen tapaus, oon viettänyt tän päivän kamera toisessa ja huiskulelu toisessa kädessä. Nyt on pakko ikuistaa jokainen pentuhetki kun se on vielä noin pieni! Pörröisenä pysyy toivottavasti ihan läpi elämänsä.  :D

Mutta tässä hän nyt on;

FI*Sant'Ragona Leon Vemund

Ikää kokonaista 13vk ja 2 päivää.

Tutustumista..

 

Herkkulakon ensimmäiset päivät

Nyt on takana viisi päivää herkutonta elämää. Ihan ärsyttää huomata kuinka paljon ajatukset pyörivät ruoassa ja makeassa. Mitä sitä ottais jälkkäriksi, pitäiskö leipoa jotain, tekispä mieli jotain hyvää. Ja hyvällähän aina meinaa sokerisia herkkuja. 

Makeanhimoa olen paikannut proteiini- ja myslipatukoilla (okei niissä on joku suklaakuorrutus mutta parempia ne on kuin että vetelisi marssia ja kismetiä), purkalla, ja ihan vaan hampaita kiristelemällä. Suolaisen herkun nälkään tein eilen popcorneja, mutta nekin on mielestäni vähän rajatapaus että saisiko syödä. Sipsit on ehdottoman kiellettyjä. Ne suklaat mitä jäi kaappiin tammikuun lopussa, on siellä pysyneet, tosin pyysin Miikaa syömään pöydällä lojuneet viimeiset joulukonvehdit etten itse sorru niihin. :D Ehkä piirun verran masentaa ajatus että vielä 23 päivää pitäisi jaksaa. No, itepä lähin. Päivä kerrallaan mennään. 

En ole vieläkään oikein hahmottanut mitä tällä tavoittelen tai koitan todistaa, mutta ehkä se itsensä huijaamisen lopettaminen ja omien lupausten pitäminen on tässäkin isoimpana asiana. Jos kelaa päässään mitä on päivän aikana tullut syötyä, sieltä aika usein "unohtuu" ne ylimääräiset herkut, yksi keksi, se automatkalla hotkaistu suklaapatukka, kaakao jättikermavaahdolla ja strösseleillä.. Ja sit ihmetellään miksi housunnappi kiristää vaikka söin tänään "vaan kanasalaatin ja pari palaa leipää". Huokaus. Myöskin se omista päätöksistä kiinni pitäminen ja tavoitteita kohti kulkeminen (HITAASTI... TUSKALLISEN HITAASTI..) on nyt opettelun alla. 

Tavoitteista kun kerran höpötellään, niin salitavoite on pysynyt myös! Päätin vuoden alussa että käyn 2 kertaa viikossa salilla tekemässä edes jotain. Viime viikolla kävin 3 kertaa, edellisellä viikolla flunssan lannistamana vain kerran. Mutta keskiarvo on siis pysynyt siinä kahdessa, ja on siellä joka kerta tullut tehtyä edes jonkin verran lihaskuntoa. Tästä oon tosi iloinen ja ylpeä. Useimmiten teen virtuaalitunteja, keskikehoa ja RVP:tä. Viikonloppuna täällä Joensuussa pidettiin thainyrkkeilyn SM-kisat joita pääsin töiden puolesta seuraamaan, ja taas syttyi se toive että uskaltaisin itse joskus lähteä potkunyrkkeily- tai muay thai-kurssille. Onneksi meidän salille on nyt tuotu nyrkkeilysäkki joten siellä voi nyt  vähän uskaltautua kokeilemaan ilman pelkoa että sitä nolaa itsensä kaikkien edessä.

Ja niin, tällä viikolla haemme pennun meille! TJ 6...

Kuukausi pollo-pesco-ovo-vegetaristina ja helmikuun haaste

Vuoden vaihteessa päätin pitää punalihattoman tammikuun. Taustalla ei ollut mitään suurta ideologista tai terveydellistä tavoitetta, halusin vain nähdä kuinpa paljon lihaa yleensä tulee ajattelematta käytettyä ja ehkä vähän keventää omaa hiilijalanjälkeä. Jätin siis kaiken punaisen lihan pois ruokavaliosta. Suurimmaksi haasteeksi osoittautui suomalaisten arjen pelastaja - jauheliha. JJJ (jotain jännää jauhelihasta) vaihtui JKK:ksi (jotain kivaa kanasta). Hävettää myöntää, mutta tätä aiemmin en edes ollut tullut ajatelleeksi että kaupastahan voi tosiaan ostaa broilerin JAUHELIHAA myös. Kuukausi sujui yllättävän kivuttomasti. Paljon tuli syötyä kanaa ja katkarapuja, jonkin verran lisättyä myös kasviksia ruokavalioon. Kalkkunan filee leike on muuten aika saakelin kallista keittokinkkuviipaleisiin verrattuna. 

Kolme kertaa sorruin kiellettyihin aineisiin. 

1. Ihan kuun alussa kun söin jääkaapista vanhat kinkkusiivut pois ettei mene pilalle (syömäkelpoisen ruoan heittäminen roskiin ei vaan käy mun päähän)

2. Ajatuksissani söin työpaikalla kana-pekonipastan, pekoni tulee lisättyä reseptiikan mukaan niin automaattisesti ettei sitä edes ajatellut. Puolessa välissä annosta muistin et ai niin hitto, ja räävelsin loput pekonit lautasen reunalle. 

3. Maailman hirveimmän darrapäivän taltuttamiseksi tilasin jauheliha-tuplajuusto-kebab-pizzan.

Nämä kolme pystyn antamaan itselleni anteeksi. Onko olo nyt seesteisempi, kevyempi (edes henkisesti), olenko nyt parempi ihminen kun en laittanut sika-nautaa ostoskoriin kolmenkymmenen päivän aikana? Ei kyllä oikeastaan tunnu siltä. Ihmiset, joille olen tästä kertonut, ovat olleet aika välinpitämättömiä. Ehkä sitä punaisesta lihasta luopumista ei pidetä niin merkittävänä asiana kuin lihatonta lokakuuta tai #vegaanihaastetta,  koska nykymaailmassa eletään kaikki tai ei mitään - ääripäiden aikakautta. Olet joko ekopuuvillaan pukeutuva vegaani tai syntinen lihansyöjä, ihan sama vaikka vähentäisit lihaa ruokavaliostasi. Oli miten oli, itse olen tyytyväinen että suoriuduin näinkin hyvin itselleni asettamasta tavoitteesta. Koska mikään ei ole helpompaa kuin rikkoa itselle annetut lupaukset. Siitä kun ei jää kiinni ;) 

Huomenna 1.2.2018 aion kyllä silti tehdä kunnon jauhelihakastikkeen ja pastat kaveriksi!

Kirjavinkki:  Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut (Atena Kustannus)

  Jos pystyt hyväksymään tämä kirjan tarjoileman sisällön ja lihansyöntisi seuraukset, jatka lihansyöntiä. On kuitenkin hyvä olla tietoinen tästäkin teollisuudesta, miten se täällä meillä Suomessa toimii, ja ennen kaikkea mistä se ruoka lautaselle tulee. Pitkälle prosessoidut makkarat, leikkeet ja se uuteen uskoon jauhettu ja puristettu jauheliha vieraannuttavat ihmistä ruoan alkuperästä. Joskus se muoviin kääritty kotleri on ollut osa elävää olentoa ja sitä ei pidä unohtaa. Kirjassa on paikoin jopa hieman inhorealistinen kanta, mutta suurimmaksi osaksi asiaan perehtynyt ja neutraali kerronta jossa esitetään faktat faktoina. Tämä ei ole myöskään mikään vegaanien manifesti, paasaaminen ja saarnaaminen on jätetty pois. 

"
Syötäväksi kasvatetut – miten ruokasi eli elämänsä on Elina Lappalaisen kirjoittama tietokirja suomalaisesta kotieläintuotannosta. Kirja voitti vuoden 2012 Tieto-Finlandia- ja Kanava-palkinnot.
Tieto-Finlandian saajan valinnut toimittaja Janne Virkkunen kutsui kirjaa tasapainoiseksi ja puolueettomaksi raportoinniksi tuotanto-oloista, joissa eläimet elävät^{. "
-Wikipedia}

Tästä tammikuun lähes virheettömästä onnistumisesta inspiroituneena päätin lähteä hakemaan jo vähän suurempaa muutosta ensi kuulle, koska se on lyhyt ("") kuukausi ja tämän verran jopa minunlainen sokerihiiri selviää hengissä ilman suklaata. Ystäväni sai minut houkuteltua mukaan tähän haasteeseen. Eli seuraavaksi luvassa on 

HERKUTON HELMIKUU

Pannaan pistetään:
-kaikenlaiset karkit ja suklaa
-jäätelö
-sipsit
-leivonnaiset, pullat, keksit 

Tähän olen luvannut jo yhden cheat päivän itselleni; sisareni 30v. synttäribileet. Tiedän että tästä tulee todella vaikea haaste koska olen ihan mahdoton herkkunapostelija. Siksi se ehkä tulee tarpeeseen. 

Nyt vaan kaivataan ideoita millä voi korvata naposteluhimotteluja? Kuivatut hedelmät, pähkinät, viinirypäleet, välipala- ja proteiinipatukat.. (tosin näistäkin täytyy vähän katsoa ettei nyt vetele sitä marsin "proteiini"patukkaa.. :D  Kaikista vaikein on se aterian jälkeinen makeanhimo. Purkka suuhun auttaa jonkun verran mutta aina ei sekään pelasta. Kauheasti ajatuksia vielä prosessoitavana tästä päätöksestä.  Jaa kommenteissa parhaat herkunvälttely ja -korvaus vinkkisi!