maanantai 29. huhtikuuta 2019

Jälkitarkastus + pros & cons

Leikkauksesta on nyt kulunut 3 kuukautta. Kävin viime viikolla jälkitarkastuksessa, jossa kirurgi tutki rinnat läpi ja totesi että toipuminen etenee mallikkaasti. Oltiin samaa mieltä siitä, että hyvä ettei tehty benelli-leikkausta nänneille. Nännit ovat nyt sopusuhtaiset rintoihin nähden, ja rinnat sopusuhtaiset kroppaan nähden. Eli sitä saatiin mitä lähdettiin hakemaan. Nämä on jo jonkun verran pehmentyneet ja laskeutuneet (nk. drop & fluff - ilmiö) mutta asettuminen voi kestää jopa vuoden. Nyt pystyy kuitenkin arvioimaan ja alustavasti miltä lopputulos tulee näyttämään. Koitan tässä postauksessa kertoa toipumisesta ja rintojen "plussista ja miinuksista", joita tulen sitten lisäilemään varmaan myöhemminkin kun nyt en varmasti muista kirjoittaa kaikkea kerralla.

TOIPUMINEN
Toipumisessa rankimmat oli pari ensimmäistä viikkoa. Liikkuminen oli kankeaa, kipulääkkeitä kului jonkin verran, rinnat tuntuivat  ja näyttivät kovilta ja omituisilta ja pelkäsin etten enää ikinä voi nukkua muuten kuin selälläni ja että rinnat rajoittavat tästä lähin kaikkea liikkumistani. Toisen viikon jälkeen jätin kuitenkin kipulääkkeet pois ja viikko viikolta huomasi että voi tehdä jo enemmän ja liikeradat sujuvat helpommin. Ensimmäisen kerran taisin nukkua kyljelläni noin 4vk leikkauksesta, nyt nukun käytännössä joka yö jo kyljelläni. Mahallaan olo ei tunnu vieläkään kauhean luontevalta, mutta pehmeää alustaa vasten sekin onnistuu jo. Töihin palasin 3viikkoa leikkauksesta, ja isojen kuormien nostelua lukuunottamatta baari/tarjoilijan hommat sujuivat heti alusta hyvin. Nyt hoituu jo ne raskaammatkin nostot. 
Auton rattiin hyppäsin muistaakseni myös  noin 3 viikkoa leikkauksesta. Käytännössä kaikki normaali eläminen palautui siinä 3-4 viikon kuluessa. Enimmäisen kovemman kahvakuulatreenin tein n. 2 kk leikkauksesta, sitä ennen liikunta oli lähinnä kevyttä kävelyä ja venyttelyä. 
Leikkaushaavat ja mustelmat paranivat myös tuossa ajassa melko hyvin. Arpien teippaamista jatkoin tähän jälkitarkastukseen asti, ihan varmuuden vuoksi. Koska arven iho on alkuvaiheessa niin ohutta ja herkkää, halusin ekstrasuojaa esim. rintaliivien hankausta välttääkseni. Kaarituellisia rintaliivejä en ole vieläkään oikeastaan käyttänyt, ne painavat rintoja vielä epämukavasti. Onneksi kauppoihin on nyt tullut muitakin kaarituettomia liivimalleja kuin urheiluliivejä. Klinikan tukiliivien lisäksi olen käyttänyt urheiluliivejä sekä tosiaan noita kaarituettomia liivejä eri malleissa.

PROS
-Huomaan, että itsevarmuuteni on kasvanut siten, etten enää stressaa vaatetuksesta ja ulkonäöstä niin paljoa. Tämä kuulostaa hieman paradoksaaliselta, että piti lähteä korjaamaan jotain ulkoista juttua, jotta opin olemaan stressaamatta ulkonäöstä. :D Nyt odotan ihan eri tavalla juhlia ja tilaisuuksia joissa pääsee pukeutumaan kunnolla. Ennen ahdisti olla jopa kavereiden seurassa jos ei ollut vähintäänkin topatut urheiluliivit päällä. Puhumattakaan että olisin lähtenyt kaupungille tai illanviettoon ilman toppauksia, enhän edes omistanut yksiäkään toppaamattomia liivejä. Myöskin kaikki uima-asuja vaativat tilanteet ahdistivat paljon enemmän koska tunsin että rintojen olemattomuus saa katsojan huomion kiinittymään muihinkin kehon epäkohtiin. 
-Olen nauttinut täysin rinnoin (pun todellakin intended :D ) alusvaate-ja bikinishoppailusta, ensimmäistä kertaa elämässäni. 
-On ihan mieletöntä että nyt vastaan kokotaulukkojen mitoituksia kun koitan etsiä itselleni esim. mekkoja, joissa usein aiemmin rinnanympärys-ja vyötärönympäryssuhteet riitelivät keskenään todella paljon. On ihanan huoletonta, kun ei tarvitse jatkuvasti miettiä toppauksia ja rintaliivien huonoa istuvuutta ja sitä miten ruman muotoiset rinnat ovat ilman liivejä ja miten ne näkyvät minkäkin vaatteen kanssa.
-Peiliin katsoessa näkee vihdoin jotain kaunista ja seksikästä, eikä aina vain pelkkiä virheitä ja vajavaisuuksia. Kroppa näyttää sopusuhtaisemmalta ja naisellisemmalta. Puolisoni on myös oikein tyytyväinen lopputulokseen, ja ne keiden kanssa olen asiasta keskutellut, ovat todenneet että nämä eivät näytä mitenkään feikeiltä tai "hyppää silmille". Paras kehu oli itseasiassa eräässä pin up - valokuvaussessiossa, jossa asia tuli puheeksi ja kävi ilmi ettei kukaan paikalla olleista naisista ollut arvannut rintoja leikatuiksi. 
-Ja myönnän, tykkään siitä että kuppikoko on nyt C-D entisen AA-An sijaan. What can I say, I'm a fan for boobs ;)

CONS
-Tuntuvathan nämä erilaisilta oikeaan rintakudokseen verrattuna. Tuntuma ei ole huono, se on vain kiinteämpi ja jämäkämpi. Koska minulta puuttui rinnan alaosasta oma rintakudos lähes kokonaan, implantin tuntee selkeämmin rintojen alaosassa / sivulla. Rintojen yläosassa oma rasva/rintakudos luo pehmeämmän ja luonnollisemman tuntuman rintoihin. 
-Tietyt asennot tuntuvat vielä epämukavilta, esim. kun rinnat litistyvät (esim. juurikin mahallaan maatessa). En tiedä muuttuuko tämä vielä ajan myötä kun rinnat pehmenevät. 
-Yksi asia lisää mitä pitää ainakin jossain määrin varoa, huomioida ja seurata terveydentilassa. Välillä iskee lievä ahdistus että kannattiko ottaa tällainen terveydellinen "riski" pelkän ulkonäön takia, mutta toistaiseksi vaaka on vahvasti kallellaan plussien puolelle. 
- En saanut täydellistä instagram-vartaloa vaikka kävin leikkauksessa ;( Allit, pömppömaha ja kaksoisleuka ovat edelleen paikoillaan. I'm shook!

Huom. 
Implantit eivät ole mikään maaginen itsetunto-ongelmien ratkaisu. Ne auttavat ehkä korjaamaan kehonkuvaa ja sitä kautta rakentavat itsetuntoa, mutta tietty desimäärä täytettä ei saa korvienväliä kuntoon. Jos kärsit vakavasti kehonkuva- ja itsetunto-ongelmista, keskustele asiantuntijan / lääkärin kanssa ennen kuin alat edes harkitsemaan leikkausta.

maanantai 4. helmikuuta 2019

Mitä rintaleikkaus maksaa?

Tiedän että monia kiinnostaa, mitä rintaleikkaukset maksavat Suomessa. Haluan listata budjetin myös itselleni talteen tänne. Nykyään monilla klinikoilla hinnastot löytyvät jo nettisivuilta. Leikkaus suunnitellaan kuitenkin aina henkilökohtaisesti, ja se voi vaikuttaa myös hintaan. Hintaan voivat vaikuttaa mm. valitun implantin malli, lisäoperaatiot kuten nännipihojen korjaus tai mastopeksia (eli rinnan kohotus), haluatko yöpyä sairaalassa, jne jne. Huomioitavia lisäkuluja tulee myös matkoista, majoittumisesta, lääkkeistä, mahdollisista tukiasusteista (tukiliivit, vyöt, kompressiosukat...) ja muusta "ylimääräisestä" sälästä. 

Listaan tähän kulut mitä projektiin on uponnut vuodesta 2017 lähtien, jolloin vakavissani aloin asiaa harkitsemaan.

Ensimmäinen konsultaatio (eri klinikka kuin se mihin päädyin leikattavaksi)........... 110€
Toinen konsultaatio (leikkaava klinikka)......................................................................40€
Sydänkardiologin tutkimus, bedside.............................................................................46€
Rintaleikkaus (sis. kolmas konsultaatio, tukiliivit)......................................................5 180€
Majoitus 2 yötä hotellissa.............................................................................................126€
Meno-paluu Helsinkiin x 4*.........................................................................................200€
Kulkeminen Helsingissä...............................................................................................20€
Lääkkeet, haavateipit yms apteekkituotteet..................................................................45€
Kompressiosäärystimet.................................................................................................25€

TOTAL......................................................................................................................... 5 792€

* Junaliput n. 25€/ suunta ennakkolipuilla; 2 konsultaatiokäyntiä + minun ja puolison matkat leikkausajankohtana.

Tuo 5180€ sisälsi siis kaiken leikkaukseen liittyvän. Sain leikkauksen alvittomana, koska rinnoissani on sen verran kehityshäiriötä että ne kuuluivat "kela-korvauksen" piiriin. ALVin kanssa hinta olisi ollut n. 5800€ (alv. 24% vähennetään lääkärintyöstä, ei esim. implanteista tai lääkkeistä)
Hintaan sisältyi:
-Implantit
-Lääkärin leikkauspalkkio
-Anestesialääkärin työ
-anestesia + kipulääkkeet leikkauspäivänä
-Konsultaatio ennen leikkausta
-Jälkitarkastukset (2) leikkauksen jälkeen
-tukiliivit
-Nännien muotoilu tarvittaessa
+ kirurgin pieni extratyö, muotoileva rasvaimu kyljistä / kainaloista jotta rinnan muoto saatiin asettumaan implantin kanssa mahdollisimman hyvin.


Rahoitin leikkauksen (tuon 5180€) loppujen lopuksi noin puolessa vuodessa: 2000e säästin palkoistani syksyn 2018 aikana, toisen 2000 tienasin lisäansioina verkostomarkkinoinnilla, ja loput on lainattu yhteiseltä säästötililtämme. Pohdin ensin luoton nostamista tuon puuttuvan summan kuittaamiseksi mutta rakas puolisoni totesi että hulluahan on ottaa maksullista rahaa käyttöön kun yhteisellä "talotilillä" on reilusti puskuria - makselen sitten sinne seuraavista palkoista tuon lainatun summan. Itselleni oli tärkeää toteuttaa asia tässä järjestyksessä; ensin kerätään rahat säästöön ja sitten vasta mennään leikkaukseen.

Muutamalla virkkeellä kerrottuna tuo kuulostaa kovin simppeliltä, mutta ei se kurinalainen säästäminen joka hetki mitään herkkua ollut. Aika paljon sai tinkiä siitä kulutusmallista mihin oli tottunut ja muokata ajatusmaailmaa uusiksi, mutta se teki myös hyvää. Tuli huomattua kuinka helposti raha valuu kaikkeen "turhaan", mikä toisaalta on niitä arjen pieniä asioita mistä nautin.  Jos elo olisi pelkkää perunamuusia ja kalapuikkoja, duunia ja laskuista selviytymistä, niin se kyllä veisi paljon elämän mielekkyydestä. Tämän säästöurakan myötä tiedostin entistä vahvemmin sen, miten onnellinen ja kiitollinen saan olla siitä että olen työkykyinen ja työelämässä, ja että voin taloudellisesti mahdollistaa tällaiset isot (ja pienet) asiat. Seuraava säästökohde onkin sitten vielä vähän isompi; häät. 

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Rintaleikkaus ja ensimmäiset post op - päivät

Leikkauspäivä

Saavuin saattajani kanssa leikkauspäivänä klinikalle n. klo 10. Hoitaja otti minut vastaan, saattajalle toivotettiin hyvää päivänjatkoa ja sovittiin että ilmoittelisin sitten kun hän voi tulla hakemaan. Kävimme hoitajan kanssa esitietolomakkeen yhdessä läpi ja otin ensimmäiset kipulääkkeet.  Vaihdoin sairaalavaatteet päälle ja seuraavaksi pääsinkin jo kirurgin luokse. Kirurgi piirsi rintakehääni leikkauskartan. Keskustelimme vielä viimeisistä päätöstä vaativista asioista; nännien mahdollisesta korjausoperaatiosta ja implanttien lopullisesta koosta. 

Kokovaihtoehtoina minulla oli 415cc ja 470cc, joista sanoin kirurgille että itse kallistuisin isompaan, jos se vain saadaan minulle mahtumaan. Olin kokeillut 450cc sovituskappaleita, ja ne olivat lähimpänä sitä tulosta mitä itselleni toivoin. Arvelin että 415 olisi jäänyt sittenkin liian pieneksi, koska osa implantista kuitenkin "katoaa" kehon sisään. Sanoin että hän saa kuitenkin päättää lopullisen tuloksen sen mukaan, kumpi koko sopii kroppaani paremmin. 

En nyt muista suoralta kädeltä, olenko aikaisemmin näissä tissipostauksissani puhunut kovin tarkasti  rintojen tubulaarisuudesta. Se on kuitenkin ilmiö, jonka takia ensisijaisesti lähdin omia rintojani korjauttamaan. Suunnitelmissa on kirjoittaa tubulaarisuudesta oma postaus, kunhan saan ajatuksia kasattua. Lyhyesti, tubulaarisissa rinnoissa rinnan muoto on alikehittynyt ja putkimainen, itseltäni puuttui rinnan alaosasta rintakudos lähes kokonaan. Lisäksi tuburinnoissa on usein (kuten minulla) vaahtokarkkimaiset tai putkimaiset, isot nännit. Nännit on mahdollista korjata ns. benelli-leikkausmenetelmällä, jossa nännin ympäriltä leikataan ylimääräistä kudosta pois. Minä vierastin tätä vaihtoehtoa, mutta annoin kirurgille kuitenkin suostumukseni, että jos hän katsoo tämän lisäoperaation tarpeelliseksi, voidaan se tehdä leikkauksen yhteydessä. Sanoin kuitenkin, että mieluummin en haluaisi tätä, jos se suinkin voidaan välttää. 

Kello 10.30 olinkin sitten  jo leikkauspöydällä. Anestesialääkäri esitteli itsensä (nimi meni kyllä siinä jännityksessä ihan ohi) ja sanoi että seuraavaksi hän pistää käsivarteeni tipan ja kipulääkkeet, kohta saattaa alkaa päässä tuntua hassulta. Alle minuutissa päässä rupesikin pyörimään, olo oli vähän sama kun koittaa humalassa käydä nukkumaan ja maailma pyörii ympärillä, piti silmiä sitten kiinni tai auki. Muistan että katsoin leikkaussalin loisteputkia ja sanoin henkilökunnalle että näyttää kuin valot menisivät hississä ohitseni, sen jälkeen vintti pimeni.

Heräsin tai minut herätettiin klo 12.00. Olo oli hieman uninen, mutta ei lääketokkurainen eikä kipeä. Muistan että näin unta jostain tylsästä työjutusta, olin hoitamassa jotain isompaa tilausta ja nurisin kun ei ollut taaskaan tarpeeksi työntekijöitä vuorossa. Kovin siis arkisia unia, ei ollut liskodiskoa tai muita hallusinaatioita vahvoista lääkkeistä huolimatta. Rinnat oli teipattu pakettiin joten en nähnyt lopputulosta, mutta "kohoumat" näyttivät epäilyttävän pieniltä. Hoitaja kertoi mitä kello on, ja että leikkaus meni hyvin. Kysyin jouduttiinko nännit leikkaamaan ja hän vastasi että ei leikattu. Olin todella huojentunut. Seuraavat 4 tuntia torkuttelin / sometin heräämössä. Ilmoitin kaikille ketkä tiesivät leikkauksestani että hereillä ja hengissä ollaan. Tekstiviestin näpyttely tuntui kauhean työläältä joten nauhoitin pienen videon, joka näin jälkikäteen katsottuna oli kyllä aika huvittavaa seurattavaa, eli kyllä ne lääkkeet tehtävänsä teki. 

Lisäplussat kodikkaasta pörröviltistä.

Hoitajan saattelemana kävin kertaalleen vessassa ja noin klo 16 kirurgi tuli kotiuttamaan minut. Hän kertoi leikkauksen kulusta, sanoi että komplikaatioita ei ollut, ja että saatiin ne 470cc implantit mahdutettua rintataskuun, mutta että kudokset joutuvat nyt hieman tekemään töitä ja venymään. Yhtään isompaa ei olisi voinut minulle kuulemma laittaa. Nännien kudosta hän oli hieman avannut rinnan sisältä käsin, mutta ulkoisia operaatioita ei jouduttu tekemään. Lisäksi hän oli tehnyt pienen rasvaimun lisäoperaationa kainaloihin / kylkiin. Tämä ei ollut alun perin suunniteltu toimenpide, mutta hän perusteli ratkaisua sillä että rinnan muoto saatiin istumaan kroppaan kauniimmin kun ympäristöä vähän muokattiin sivuilta. Minulle tämä oli ihan ok, sillä olinhan antanut suostumukseni muihinkin lisätoimenpiteisiin, jos hyvän lopputuloksen aikaansaaminen sitä vaatisi. Minulle puettiin teippauksen päälle vielä tukiliivit, ja näitä tulisi pitää yötä päivää väh. 4 viikkoa. Sain mukaani "implanttipassin" jossa on tiedot implanteista mitkä minulle on asennettu, sekä lääkärin kirjoittaman epikriisin josta käy ilmi leikkauksessa tehdyt toimenpiteet. Sovimme seuraavalle päivälle vielä  jälkitarkastuksen, koska edessä olisi pitkä junamatka ja toipuminen toisessa kaupungissa.

Peekaboo.

Ensimmäiseksi haimme puolisoni kanssa ruokaa, sillä olin ollut n 20 tuntia syömättä. Ruoan jälkeen lähdimme hakemaan apteekista lääkkeitä. Tämän tehtävän olisi voinut kyllä jättää ihan saattajan vastuullekin, mutta olo oli sen verran virkeä ja halusin jaloitella, joten menimme yhdessä. Loppumatkasta alkoi ottaa voimille, ja loppuilta menikin sitten hotellilla levätessä. En nukkunut juuri ollenkaan leikkauksen jälkeisenä yönä. Heräilin ja torkahtelin 5 minuutin välein, 4 maissa yöllä otin vielä kipulääkkeitä, ja lopulta nukuin noin 2,5h. Kipulääkkeiksi minulle määrättiin panacodia ja buranaa ja niillä tuntuisi kyllä selviävän ihan hyvin. Näiden lisäksi syön 5 päivän antibioottikuurin varmuuden vuoksi. 

1. päivä leikkauksen jälkeen

Hotellin aamiaisella söin vähän sitä sun tätä, yöllä oli kamala nälkä mutta aamiaisella ei sitten tehnyt mieli ruokaa. Lähdimme ratikalla klinikalle ja 10 maissa tapasin vielä lääkärin. Hän poisti tukisiteet ja näin ensimmäistä kertaa uudet rinnat. Kovasti olivat turvoksissa ja mustelmilla, mutta silti tuli onnellinen olo; siinä ne nyt tosiaan on. Paksujen sidosten ja liivien alta en ollut uskaltanut kurkkia ollenkaan ja epäilin että rinnat olisi sittenkin jääneet toivomaani pienemmiksi, mutta uskoisin että koko on oikein hyvä kunhan kudokset tuosta asettuu. Pitkän välimatkan takia sovimme, että lähetän viikon päästä jälkitarkastuskuvat klinikalle ja tuttu terveysalan ammattilainen voi poistaa tarvittaessa tikkien solmut (tikit ovat itsesulavia mutta solmukohdat voivat tarvita poistoa haavojen parantumisen myötä). Lähdimme hotellille pakkailemaan ja kaupungissa samana aikaan vierailulla oleva äitinikin poikkesi moikkaamassa meitä. Häntä kyllä koko operaatio hirvitti, mutta ei tuominnut minua sen pahemmin. Kerroin miksi valitsin juuri tämän kirurgin ja klinikan, miten olin varautunut komplikaatioihin ja myöskin syyt miksi olen halunnut tämän toteuttaa. Kyllä hän tuntui ainakin osittain ymmrtävän syitäni. Puolen päivän jälkeen luovutimme hotellin ja lähdimme junalle. Liikkuminen oli melko hidasta, mutta ei kivuliasta. Junamatka kesti noin 5h, suurimman osan ajasta taisin torkahdella kipulääkkeiden vaikutuksen ja edellisen valvotun yön ansiosta.  Perillä ystäväpariskunta oli meitä vastassa ja iltaa vietettiin siinä vielä hetken verran. Iso kiitos myös heille kun olivat kotijoukkoina, ruokkivat kissat ja lämmittivät mökkiä reissun ajan, koska tietysti juuri tähän ajankohtaan osui tammikuun kovimmat pakkasetkin. Illalla otin lääkekombon ja kävin valtavaa tyynykasaa vasten nukkumaan.

2. päivä leikkauksen jälkeen

Tämä yö sujui jo paremmin. Nukuin n. 4 tunnin erissä, heräsin keskellä yötä, santsasin vähän lääkitystä ja jatkoin unia. Torkuttelin pitkälle aamupäivään ja kävin tänään ensimmäistä kertaa suihkussa leikkauksen jälkeen. Hiusten pesu onnistui jotenkuten varovaisesti. Puoliso avustelee esim. takin laittamisessa päälle ja ruoanlaitossa.  Liikkuminen on melko kankeaa, etenkin sohvalta / sängystä ylös nouseminen on vaikeaa. Koska en ole tottunut nukkumaan puoli-istuvassa asennossa, selkä on vähän jumissa. Onneksi meillä on tavallista korkeampi ja melko kova sänky, joten nouseminen on paljon helpompaa kuin pehmeästä hotellisängystä. Hengittäminen sujuu ihan hyvin, syvään voi hengittää varovasti ja rauhallisesti. Ponnarin saan juuri ja juuri laitettua itse niskaan, mutta en pään päälle nutturalle. Kauheasti tekisi mieli nostella kissoja syliin mutta se on kiellettyä ainakin seuraavat pari viikkoa. Täytyy myös pitää huoli että ne eivät tallo rintojen päälle kun änkeävät syliin. Tukiliivit ovat yllättävän mukavat, vaikka leikkausturvotusta on vielä selvästi kropassa. Etenkin rasvaimu jätti aika hurjat mustelmat jälkeensä, mutta muuten ei ole kunnossa valittamista. Ihan hyvillä fiiliksillä siis toivutaan operaatiosta. Vielä ei ainakaan kaduta eikä harmita! :D Joka kerta kun kulkee peilin ohi niin katsoo vaan ihan epäuskoisena että nuo on tosiaan omat rinnat, ei mitkään topatut liivit. Nämä ei myöskään tunnu vierailta, en todellakaan tunne implanttia tuolla sisällä (ainakaan vielä). Kovin on kiinteät ja turvonneen tuntuiset, mutta ihan omilta rinnoilta tuntuvat. Nänneissä on tunto kokolailla entisellään, reagoivat kylmään ja kevyenkin kosketuksen tuntee. Ehkä siksi myös sopeutuminen uusiin rintoihin tuntuu helpolta koska niissä on kuitenkin vielä jotain tuttuakin mukana. :)