Jatketaan saman aiheen ympärillä mitä on nyt jauhettu jo edelliset kaksi postausta - hääpuvuista. Tämähän on suorastaan runollista, että kolmessa postauksessa puin hääpukuasiaa, ja se unelmieni puku löytyi 30. sovituksesta. Kolmas - tai kolmaskymmenes- kerta näköjään sanoo toden. :)
Oikeastaan en kirjaimellisesti ottaen päässyt sovittamaan pukua nro 29. Edellisissä sovituksissa sovitin 28 eri mekkoa, ja niistä mikään ei oikein ollut mieluisa. 29. vaihtoehto olisi sitten ollut italialainen Eddy K- tilausmekko Wedding Garagesta, ainakin katalogin perusteella kaikkien unelmieni täyttymys, mutta A) en päässyt sovittamaan pukua missään ja B) puvun hinta olisi ollut huikeat 1700€ joka on melkein tuplasti budjettini yli. Olisin kuitenkin ollut valmis maksamaan hinnan, jos tämä viimeinen oljenkorteni ei olisi tärpännyt.
Bongasin puvun tori.fi- palvelusta. Nettikirppareilta shoppailu on aina kaksiteräinen miekka - voit tehdä mahtavia löytöjä reiluilta myyjiltä, tai voit saada paskaa laatua ja tulla ylipäätään huijatuksi. Muutama kokemuksen tuoma vinkki hyviin kauppoihin - mitä enemmän tuotetta on kuvailtu, siitä on reilusti kuvia, ja mitä paremmin myyjä vastaa viesteihin, sitä todennäköisemmin kaupat ovat onnistuneet. Epämääräiset, huonosti kirjoitetut muutaman sanan ja suttuisen yhden kuvan ilmoitukset kannattaa ihan suosiolla skipata. Jos myyjä haluaa saada tuottensa kaupaksi, ilmoitukseen kannattaa panostaa edes kunnollisen kieliopin ja kuvien verran.
Laitoin myyjälle lokakuussa viestiä, ja sovimme puvun sovituksen marraskuun puoliväliin. Puku sijaitsi Kouvolassa, joten sovitusta varten olisi pitänyt varata koko päivä jos olisi täältä Joensuusta lähdetty asiakseen mekkoa sovittamaan. Sovimme siis sovituksen sukulointireissun yhteyteen, kun olimme tulossa Etelä-Karjalaan vierailulle puolisoni perheen luokse. Pyysin tulevaa anoppiani mukaan sovitukseen, jotta hän voisi jo paikan päällä arvioida ompelijan ammattitaidollaan, voiko pukuun tehdä mahdolliset tarvittavat muokkaukset. Puolisoni oli myös mukana, ja hän oli melko varma että ajamme koko 160km reissun Imatralta Kouvolaan turhan päiten. Melkoinen seikkailu hakureissusta muodostuikin, sillä google maps ohjasi meidät aluksi aivan väärälle suunnalle. 20km kiertolenkin jälkeen selvisimme kuitenkin oikeaan osoitteeseen.
Tiesin jo mittojen perusteella että puku on minulle liian pieni, mutta siksi halusinkin anoppini mukaan jotta hän voisi katsoa, saako puvusta vapautettua senttejä saumasta, tai pystyykö vetoketjukiinnityksen korvaamaan nyörityksellä, jolloin puvun koko olisi enemmän muokattavissa. Mitat eivät minua niinkään huolestuttaneet, vaan se, miltä puku näyttää oikeasti. Hyvistä kuvista huolimatta koskaan ei voi tietää ennen kuin näkee puvun livenä. Miten kangas käyttäytyy, helma laskeutuu, miten kirjailut on tehty, miten paljetit heijastaa valoa... Heti kun näin puvun, tiesin, että jos se vain on muokattavissa minun mittoihin, ostan sen. Olin aiemmin ihmetellyt, miten monet morsiamet sanovat että he tiesivät heti mikä puku oli Se Oikea. Miten??? Kuinka??? Itse kuitenkin useamman kymmentä pukua läpikahlanneena en ollut kokenut minkään kohdalla sellaista wau-fiilistä että olisin tiennyt. Jostain se vain kuitenkin tällä kertaa kumpusi se fiilis että tämä se on. Tunne vahvistui, kun sovitin pukua, vaikka selästä vetoketju ei mennyt läheskään kiinni. Vaikka olin aiemmin sovittanut myös liian pieniä mekkoja, ja päättänyt että en aio ostaa mitään laihdutusoperaatiota vaativaa tavoitemekkoa, tässä koon pienuus ei häirinnyt. Ihana anoppi oli mukana ja totesi että tarvittavat muutokset pystytään mekkoon tekemään että siitä saadaan minulle sopivan kokoinen. Eli vaikka puku ei ole juuri nyt sopiva minulle, siitä saadaan tehtyä täydellinen ilman "pakollista" morsiusdieettiä. Myös muita pieniä muokkauksia tulemme pukuun tekemään - muutamme hieman olkaimien paikkaa ja puvun selkämystä. En kuitenkaan halua vielä julkaista kuvaa puvusta - jotain jännitystä pitää jättää keväämmällekin!
Olen todella onnellinen että toiveitani vastaava mekko löytyi - ja vieläpä kierrätyspukuna. Koin lievää ahdistusta jo italianihmeen hiilijalanjäljen ja hinnan puolesta, koska ensisijaisena toiveenani oli löytää kierrätyspuku alle 1000 euron budjetilla. Harmittelen vieläkin ettei pukua löytynyt Wedding Garagesta, koska sieltä saamani palvelu ja yrityksen liikeidea ovat tosiaankin vertaansa vailla. Kuitenkin omia haaveita pitää kuunnella, eikä kannata tehdä kompromisseja, jos on selkeästi mielessä millaisen puvun haluaa sitten hääpäivänä päälleen pukea, tai jos omat arvot puhuvat esimerkiksi juurikin kierrätyksen puolesta. Entäpä se hinta? Omasta puvustani maksoin loppujen lopuksi 600€ - sain puvun mukana myös vannehameen ja pukupussin, eli koko paketti kerrasta. Kokonaisuudesta puuttuu vielä huntu, kengät ja mahdollinen laukku. Mutta taas yksi stressin aihe vähemmän ja yksi rasti to do-listalta ruksittu pois! Tavoite, että hääpuku löytyy vaatekaapista vielä ennen vuoden vaihdetta, toteutui!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
A comment makes my day!