sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Karkkilakko!!

Olen ollut viimeksi ihan oikeassa karkkilakossa vuosia vuosia sitten. Silloin pidin ennen joulua namittoman syksyn ja yllättäen jouluaattona, kun suklaata olisi saanut taas syödä, se ei oikein maistunutkaan miltään. 

Olen huomannut että olen melkoisessa karkkikierteessä. Viikossa taitaa olla enemmän niitä päiviä jolloin napsin ihan vaikka jotain pientäkin, kuin päiviä jolloin en syö karkkeja. Aika karmivaa! Nyt pistetään pannaan siis suklaat, irtokarkit, patukat ja muut namit. Tekisi mieli mennä kokonaan herkkulakkoon mutta tiedän että totaalikieltäytymisestä seuraa ennemmin tai myöhemmin, usein ennemmin, totaaliromahdus. Joten leivonnaiset ja jäätelö on edelleen sallittuja. Tietysti pyritään niissäkin minimiin, mutta tässä lähinnä se ajatus, että itse karsastan ihmisiä jotka kieltäytyvät esim. kaverin luona kahviteltaessa tarjotuista eväistä. Toinen on saattanut varta vasten leipoa jotain ja sitten toteat vain että "emmä, oon dieetillä". Aika nuivaa ja töykeääkin! Se sitten on eriasia, syökö niitä mokkapaloja yhden vai kolme... :D Jos leipomukset, keksit ja vehnäpullat olisivat minulle se heikkous, varmasti rupeaisin pullalakkoon. Mutta koska kakkuja sun muita harvemmin tulee itse syötyä saati tehtyä, en koe niitä kauhean uhkaavina. Heikkous on juurikin ne helpot namit.

Heti seuraavana päivänä kun tämä lakkoilupäätös oli tehty, työpaikalla vastassa odotti kiusauksia ja koettelemuksia; 
"Yksi vain, eihän se mitään haittaa?"
Olin ihan että well fuck my life :D:D En kuitenkaan sortunut! Sisareni, joka myös pitää lakkoa nyt, totesi osuvasti että ei ne karkit maailmasta lopu vaikka nyt ei ottaisikaan.  

Mutta piti välillä oikein muistuttaa itseä että EI. Käsi meinasi ohi kulkiessa automaattisesti napata jonkun namin mukaan. EI EI EI.  Karkkikoukku saattaa siis olla itselläni riippuvuuden lisäksi myös paha tapa. Että on tottunut siihen että napsii ja napostelee namusia muun tekemisen ohessa. 

En polta tupakkaa, en juo kahvia, napsin siis karkkeja. Tämä pahe loppuu nyt. 

En ole vielä keksinyt sopivaa pituutta tai selkeää aikaa karkkilakolle, mutta kyllä tässä nyt varmasti huhti-toukokuu koitetaan pärjätä namittomana.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

A comment makes my day!