Karkkilakko!!

Olen ollut viimeksi ihan oikeassa karkkilakossa vuosia vuosia sitten. Silloin pidin ennen joulua namittoman syksyn ja yllättäen jouluaattona, kun suklaata olisi saanut taas syödä, se ei oikein maistunutkaan miltään. 

Olen huomannut että olen melkoisessa karkkikierteessä. Viikossa taitaa olla enemmän niitä päiviä jolloin napsin ihan vaikka jotain pientäkin, kuin päiviä jolloin en syö karkkeja. Aika karmivaa! Nyt pistetään pannaan siis suklaat, irtokarkit, patukat ja muut namit. Tekisi mieli mennä kokonaan herkkulakkoon mutta tiedän että totaalikieltäytymisestä seuraa ennemmin tai myöhemmin, usein ennemmin, totaaliromahdus. Joten leivonnaiset ja jäätelö on edelleen sallittuja. Tietysti pyritään niissäkin minimiin, mutta tässä lähinnä se ajatus, että itse karsastan ihmisiä jotka kieltäytyvät esim. kaverin luona kahviteltaessa tarjotuista eväistä. Toinen on saattanut varta vasten leipoa jotain ja sitten toteat vain että "emmä, oon dieetillä". Aika nuivaa ja töykeääkin! Se sitten on eriasia, syökö niitä mokkapaloja yhden vai kolme... :D Jos leipomukset, keksit ja vehnäpullat olisivat minulle se heikkous, varmasti rupeaisin pullalakkoon. Mutta koska kakkuja sun muita harvemmin tulee itse syötyä saati tehtyä, en koe niitä kauhean uhkaavina. Heikkous on juurikin ne helpot namit.

Heti seuraavana päivänä kun tämä lakkoilupäätös oli tehty, työpaikalla vastassa odotti kiusauksia ja koettelemuksia; 

"Yksi vain, eihän se mitään haittaa?"

Olin ihan että well fuck my life :D:D En kuitenkaan sortunut! Sisareni, joka myös pitää lakkoa nyt, totesi osuvasti että ei ne karkit maailmasta lopu vaikka nyt ei ottaisikaan.  

Mutta piti välillä oikein muistuttaa itseä että EI. Käsi meinasi ohi kulkiessa automaattisesti napata jonkun namin mukaan. EI EI EI.  Karkkikoukku saattaa siis olla itselläni riippuvuuden lisäksi myös paha tapa. Että on tottunut siihen että napsii ja napostelee namusia muun tekemisen ohessa. 

En polta tupakkaa, en juo kahvia, napsin siis karkkeja. Tämä pahe loppuu nyt. 

En ole vielä keksinyt sopivaa pituutta tai selkeää aikaa karkkilakolle, mutta kyllä tässä nyt varmasti huhti-toukokuu koitetaan pärjätä namittomana.

 

Vaakavoivottelua ja voimapirtelöä!

Se on paha aina kun lähtee tuonne kotikonnuille äitin herkkupatojen äärelle. Sitten pitää tietty myös kahvitella sellaisten ystävien kanssa joita näkee harvoin ja kahvipöydässä on vähintäänkin mokkapalaa. Ja Rossossa on pannupizzatarjous. Perrrrhana, eihän tästä dieettaamisesta tule yhtään mitään :D Vaikka kuinka koitin vartioida annoskokoja ja pitää kohtuuden kädessä. Vaaka on kyllä kirottu keksintö, mutta pitääpähän tavoitteet mielessä. Tänään lukemat olivat hälyyttävästi saman alkuisia kuin koko homman alussa - mistä ne kaksi jo tiputettua kiloa löysi tiensä takaisin?? Ai niin joo, varmaan kaikesta tuosta yllämainitusta... :D 

No, korjaavaksi vastaliikkeeksi päätin käyttää joululahjaksi saadun lahjakortin ja ostaa blenderin! Ja silläkin uhalla että tällä vekottimella  tullaan tekemään syntisiä päätöksiä kuten suklaabanaanijäätelöpirtelöä tai murskata jäitä whisky soureihin, korkkasin oman blendaus-tarinani. Ja kuinka se korkattiinkaan, terveellisesti smoothiella!

Oon ihan innoissani tästä nyt :D Nyt täytyy vain perehtyä erilaisiin smoothie-ohjeisiin, mutta käsittääkseni sekaan voi heittää käytännössä mitä vain ja vetää sörsseliksi. Mitoista laitoin vähän noin ja suurin piirtein sen verran että annos näytti sopivalta.

Päivän sörsseli: 

n. 1dl mustikoita

 ½ banaani

½ porkkana

1dl rasvatonta maitoa

1dl rasvaton vaniljajogurtti 

vähän vettä

Söpö väri ei missään nimessä vaikuttanut ostopäätökseen.

Will it blend? Huomaa futuristinen sininen valo kun virrat on päällä!

Valmiita sörsselimixejä

Siinä samalla kun oli ainekset ja aseet esillä niin tein minigrip-pusseihin valmiita sörsselimixejä. Ei tarvitse aina ruveta kuorimaan ja pilkkomaan jokaista smoothieta varten omiaan. Tiedän että siihen into lopahtaisi nopeasti, plus pitäisi tehdä joko hervoton satsi kerrasta tai sitten jättää lojumaan jotain puolikkaita banaaneja jotka sitten meidän talouden tuntien jäisi käyttämättä ja menisi hukkaan. Joten pussiin ja pakkaseen! Sitten vaan annos blenderiin, nesteet perään ja avot. Hyvää tuli heti ensi yrittämältä. :)

Vinkkejä blendaushommiin otetaan mieluusti vastaan! Löytyykö teiltä lukijoilta omia lemppari smoothie-reseptejä? :)


EDIT 10.4.2016
Jos kaikki ainekset tulee pakastimen kautta, saat sorbettia, et niinkään pirtelöä, ja brain freezen :D Maku on kuitenkin ihan kohdillaan.
Eli sellaisia aamuja varten kun pitää imaista pirtelö nassuun ja menoksi, sittenkin pidän marjoja lukuunottamatta tuoreet tuoreina. 

Teatterimatka Helsinkiin

Teimme pikaisen pyörähdyksen Helsinkiin. Vampyyrien tanssi, Tanz der Vampire on musikaali, jota olen noin kymmenen vuotta nyt kuunnellut, sai Suomessa nyt toisen produktionsa ja pakkohan se oli mennä tarkastamaan! Syväluotaavaa arviota löytyy ystäväni musikaaliblogista Tanz der Vampire - tunnisteen alta. Itse tyydyn sanomaan että se oli upea, sopivasti freesattu versio. Jokainen produktio tuo jotain omaansa ja uutta, ja minusta se on ihan hyvä. En lähde arvostelemaan näyttelijäsuorituksia tai muuta, koska käyn niin vähän katsomassa esityksiä etten osaa kritisoida -ainoastaan huokailla ihastuneena kaikelle teatteritaikuudelle.

Musikaalit ylipäätään ovat  upea teatterin muoto, puhumattakaan kun siinä on vielä mukana vampyyreita, goottilaisromantiikkaa ja komiikkaa. Täydellinen yhdistelmä. Taas tuli sellainen olo että haenpa teatterikorkeaan, minä tahon myös! :D Tai sitten se kodin turvissa itsekseen laulaminen ja fiilistely saa riittää.. 

Nahkatakki ja lierihattu - luottoyhdistelmä vaikka sitten olisi vampyyrin hampaat niskassa!

We drink your blood and then we eat your soul, nothing's gonna stop us let the bad times roll!

Kevätillan hiljainen Linnanmäki oli autiudessaan vähän karmiva.

Ja niin, pari sanaa myös reissun matkailupolitiikasta. Varasimme menomatkan Onnibussilta, 19€ / 2 henkeä. Kuukautta aiemmin kun kärkkyi lippuja niin Joensuu-Helsinki irtosi 9€ per nuppi, plus euron varausmaksu. Samalla otimme paluumatkan VRltä, hinta 24,90 / hlö säästölipulla.

Helsingin Hard Rock Cafeta en oikein voi suositella paitsi pirtelöiden osalta, burgereissa ei oikein ollut suorastaan ylihinnoitellun hintansa väärtiä ja päälleliimattu pakkoenglanti teki tilaamisesta vaivaannuttavaa. Paikan tarjoilijat puhuivat siis ainoastaan englantia - myös suomalaisille asiakkaille, ja mikä hassunkurisinta, se englanti tuli osalla -ainakin omaan korvaani kuulosti siltä- suomalaisella aksentilla. En tiedä millä konseptilla tämä on toteutettu, hyvä ja kansainvälinen fiilis? Omituista ja väkinäistä joutua tilaamaan englanniksi vaikka hyvin tietää että tarjoilijan suomenkieli olisi yhtä sujuvaa kuin itsellänikin. Tarjoilijoiden joukossa oli myös selkeästi jengiä jotka eivät haastele suomea, mutta minua kyllä jäi häiritsemään tuo piirre - liekö kaikissa HRC-mestoissa sama toimintamalli, muualla olen automaattisesti tietty itse käyttänyt englantia niin asiaan ei ole tullut kiinnitettyä huomiota. 

Ravintola Kaisla oli mielestäni kallis, mutta jos lähtee asiaa pohtimaan niin hintataso on selitettävissä. Somersbyt on yleensä aika hyvä hintatutka: Omalla duunipaikalla myynthinta on 6,80. Hard Rockissa hinta oli 6,50-6,90. Kaislassa 7,90. Auts! Toisaalta, kuppilaan ei ollut sisäänpääsyä ja narikkaa, mikä on kuulemani mukaan aika harvinaista Helsingin lauantai-illassa. Lisäksi tarjoilu pelasi pöytiin erinomaisesti, ei tarvinnut nousta tiskille tilamaan. Siinäpä se korkeampi hinta jo melkein selittyykin. Valikoimat olivat erinomaiset niin erikoisoluissa kuin siidereissäkin. Somersbyt jäivät hyllyyn ja panostin Thatcher'sin Somerset Haze - suodattamattomaan cloudy-siideriin. Puolen litran pullo 9,80. Mutta olihan tuo herkkuakin. Napostelimme jonkun jätti-dippivadin, joka oli lievä pettymys. Jos mainostetaan että annokseen tulee kolme dippiä, sitä odottaisi jotain majoneeseja tai talon dippejä tai muuta. Dipit olivat aioli, sweet & sour kastike ja KETSUPPI. Kevyt facepalm.. 

Yövyimme Sokos Hotel Helsingissä (Kluuvikatu 8), jota voin lämpimästi suositella. Henkilökunta oli palvelualtista ja täältä puuttui kokonaan "staffi-asenne". Usein, kun hotellin respa huomaa että huonevaraus on tehty henkilökuntahintaan, palvelu muuttuu välinpitämättömäksi ja jopa töykeäksi. "Ai noi on vaan staffeja, ei niitä tarvi sit niin palvella." Tällainen kokemus tuli Sokos Hotel Vantaalta, tylyä ja koppavaa palvelua. Hyi. Kluuvikadulla meininki oli aivan toinen. Huonetta ottaessa kysyttiin illan suunnitelmista - ja neuvottiin heti millä ratikalla pääsemme Linnanmäelle. Yöllä kun saavuimme hotelliin, kysyin onko mahdollista siirtää huoneen luovutusaikaa tunnilla, ja sehän onnistui. Myös varauksen yhteydessä esitetty toive kylpyammeesta oli saatu järjestymään. Tunnelmaltaan maalaisranskalaisessa Frans & Amelie - ravintolassa nautittu aamiainen oli runsas, freesi, herkullinen. Ei jäänyt pahaa sanaa tästä yöpymisestä. 

Kaikkiaan hyvä, kompkati teatterimatka. Keväinen Helsinki on aina saanut minut hymyilemään.