Kansallispuistohaaste 7/41: Hiidenportti

 9-11.7.2021

Kesälomareissu jatkui mökkiviikonlopulla Peurajärven virkistys- ja retkeilyalueella Nurmeksessa. Herttainen mökkiryhmä järven rannalla tarjosi upeat puitteet rentoutumiseen ja retkeilyyn. Hiidenportin kansallispuisto sijaitsee myös lähistöllä, joten tottahan siihen piti käydä tutustumassa samalla. Kuudesta mökistä noin puolet oli vuokrattuna, joten täälläkään ei jouduttu suuresta väenpaljoudesta kärsimään vaikka oltiin keskellä kuuminta lomasesonkia. Valitettavasti Unski löysi jostain pöpeliköstä ihania mätääntyneitä kalanperkeitä ja kieriskeli niissä - olipa kamalan hajuinen koira eikä meillä tietenkään ollut mitään koirien pesuaineita mukana. No, omilla pesuaineilla sitten vaan. Ensimmäinen yö olikin ikimuistoinen kun koko mökki lemusi omenasaippuan ja mätääntyneen kalan sekaiselta märältä koiralta.

Iltatunnelmia Peurajärvellä

 Lauantaina suuntasimme kohti kansallispuistoa. Puiston eteläpään pysäköintialue Käärmesärkkä oli vain muutaman kilometrin päässä mökkialueesta, mutta me suuntasimme 30km päässä sijaitsevalle Palolammen P-paikalle josta alkaa 5km pituinen Hiidenkierros. Jälleen kerran sää ja seura vaikutti reittivalintaan; nuoren koiran kanssa kesähelteillä ei paljoa pidempää retkeä uskaltanut suunnitella.

Hiidenportin pitkoksilla

 Reitti alkoi polkuna joka vei ensin suomifilmimäiseen perinnemaisemaan Kovasinvaaralle. Kaunista niittyaukeaa reunusti metsä joka suunnalta. Aukealta matka jatkui kohti päänähtävyyttä, Hiidenportin rotkoa. Rotko olikin todella vaikuttava. Jyrkkiä kallionreunamia ja syvä rotko, jonka pohjalla Ihmisen kokoisia lohkareen järkäleitä kuin leivänmuruja rotkon pohjalla. 

Tumma suolampi kuin itsensä Hiiden musta silmä kallionjuurella, suon keskellä. Todella kiehtova ja mielikuvitusta kutkutteleva paikka, mutta askeleensa sai valita tarkkaan. Jyrkimmissä kohdissa oli hyvät tukirakenteet ja uusitut portaat rotkon pohjalle, joista osa oli muovimatolla päällystetty nelijalkaisia retkeilijöitä ajatellen. Hienoa! Lounastimme Porttilammen laavulla, jossa vastaan tuli päivän ensimmäiset retkeilijät; Toinen heistä oli 700km vaelluksella Hangosta pohjoiseen, oli huikean kuuloinen reissu ja mietin vielä tänäkin päivänä, kuinkahan pitkälle tuo sisukas nainen lopulta oikein kulki. Itse pulahdin tummassa lammessa virkistävällä uinnilla sillä aikaa kun Miika kokkaili trangialla evästä. Palattiin vielä rotkon kautta takaisin sillä laavu oli pienen poikkeaman päässä rengasreitiltä. Alas rotkoon ja toista puolta ylös. 

Uusitut retkeilyrakenteet 

Koko retkeen meni tällaisella verkkaisella nautiskelutaktiikalla noin 4h. Mökille palattua pistettiin sauna tulille ja syötiin hyvin. Mökkihommissa aikakin tuntuu kuluvan ihan eri tavalla. Tämä oli kiva tapa kokea kansallispuisto hieman "deluxe"retkeilyn muodossa. Telttailussa on oma viehätyksensä, vaan niin on mökkimajoituksessa ja saunomisessakin. :) 

Kansallispuistohaaste 6/41: Itäinen Suomenlahti

 4.7.2021

Meriretki Ulko-Tammioon, Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon. Arvasin heti alkuun, että kaltaiselleni maakravulle nämä Suomen meripuistot tulee olemaan haaste. Siksipä tartuttiin merihirviötä sarvista ja suunniteltiin kesälomalle reissu merelliseen Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon. Puisto on tavoitettavuudeltaan meripuistojen helpoimmasta päästä, sillä tänne sai kätevästi varattua päiväretken Kotkan satamasta MeriSet-yrityksen kautta. MeriSet risteilee Vikla III aluksellaan kansallispuiston vesillä ja vuonna 2021 matka maksoi 45€/henkilö (+3€ koira). Merimatka Ulko-Tammion saarelle kestää Kotkan satamasta noin 2h, ja matkan voi nauttia joko laivan kannella tai sisätiloissa. Me valitsimme ulkokannen maisemien, hyvän sään ja seurueen koirien takia. Koronan jyllätessä kansipaikat houkuttelivat myös väljemmän ilmatilan takia. Koirat saavat tulla kannelle, mutta ei sisätiloihin. Kansipaikat ovat suosittuja, joten satamassa kannattaa olla ajoissa jonottamassa pääsyä laivaan. 

Hiiuli-hei, huolta nyt ei!

Vaikka Suomessa jokainen on varmaan tavalla tai toisella tottunut veden läheisyyteen, kyllä merimaisemat ovat silti aivan erilaiset tällaiselle järvi- ja metsä-Suomen maisemiin tottuneelle. Karuja luotoja risteillen meren vihreän, turkoosin ja sinen seassa matka sujui joutuisasti. Merimatkalla voi kirkkaalla säällä nähdä myös n 50km päässä sijaitsevan Suursaaren joka kuuluu Venäjälle. Ulko-Tammion saarella on vahva maanpuolustuksellinen historia. Saarelta löytyy tästä historiasta kertovaa infraa, kuten saaren kallioiden läpi louhittu huoltotunneli sekä asematykkejä. Retken aikana saarella viivytään noin 3h ajan. Saaren tutkimiseen saisi upotettua helposti enemmänkin aikaa, mutta tuossa ajassa ehtii myös kiertää olennaiset paikat, kuten näköalatornin. Söimme eväät rantakallioilla ja kesäpäivän kunniaksi pulahdin kallioiselta rannalta mereen uimaan. Vesi oli yllättävän lämmintä, olisin toivonut helteisen päivän vastapainoksi viilentäviä aaltoja. 

Paluumatka iltapäivän paahteessa alkoi jo uuvuttaa, joten jälleen kerran säänmukainen varustus myös helteessä; aurinkorasvaa, aurinkolasit ja ehdottomasti joku hattu tai päähine varjoa tuomaan, kun viettää merellä useamman tunnin päivästä. Jopa tällaisena tyynenä ja aurinkoisena kesäpäivänä meren aava mahti herätti tällaisessa Järvi-Suomen kasvatissa ihmetystä ja kunnioitusta. Onneksi tällaisia matalan kynnyksen retkiä on tarjolla jotta me maakravutkin pääsemme nauttimaan saaristomaisemista ja merellisistä seikkailuista! 

Ulko-Tammio Itäisellä Suomenlahdella

Kansallispuistohaaste 5/41: Valkmusa

 2.7.2021 

Teimme kesälomareissulla pienen päiväretken Kymenlaaksossa sijaitsevaan Valkmusan kansallispuistoon 4v kihlajaispäivän kunniaksi. Kuljimme Miikan ja Unskin kanssa Läntisen keitaan lenkin. Pituus 2,3km oli paahtavassa helteessä yllättävän haastava etenkin koiranpennulle, vaikka tasaista pitkospuuta matka enimmäkseen olikin. Sääolosuhteita ei ikinä saisi aliarvioida, etenkään lämpöä, vaikka me suomalaiset olemme lähinnä tottuneet suojautumaan kylmältä. Noinkin lyhyelle reitille mahtui upeaa keidassuota, ruovikkoa, metsämaisemia. 

Lenkin puolivälissä oli kiva näköala/lintutorni josta avautui laajat suomaisemat. Vaikka paikkaa kuvattiin Etelä-Suomen erämaisimmaksi suoksi, jatkuvasti ilmassa kaikuva liikenteen melu vei erämaafiilikset kyllä nolliin.. Ehkä täällä Itä-Suomen rauhallisissa puistoissa ollaan totuttu liian hyvään. :) Paahtava +30C helle torppasi myös jatkosuunnitelmat; olisi muuten käyty katsomassa Moronvuoren luola samalla, mutta Unski ei olisi kerta kaikkiaan jaksanut enää pidempää päivää helteessä. Erilainen kansallispuistokokemus siis tällä kertaa - suot on joka tapauksessa aina tämän retkeilijän lempikohteita.