Uuden tulokkaan odottelua

Nyt uskallan vihdoin asiasta kirjoittaa, kun sain varmistuksen että tämä hanke todella toteutuu.

Koska Mustin kuolema oli niin epämääräinen, ennen kuin oli mahdollista alkaa suunnittelemaan uuden kissan ottoa, piti varmistaa ettei Armi ole kantaja millekään tarttuvalle taudille. Vakavimpia kissojen tartuntatauteja ovat FIV - kissan immuunikatovirus sekä FeLV- kissan leukoosivirus. Näistä löytyy rutkasti tietoa netistä joten en ala tässä taudinkuvista sen tarkemmin kertomaan. Rotukissoilta nämä kaksi tutkitutetaan aina, ja nyt on yleistynyt käytäntö että myös esy-ja löytöeläintoiminnassa kissat tutkitaan taudin leviämisen estämiseksi.

Armilta nämä testit otettiin sterilisaation yhteydessä 15.1. Tulokset tulivat Movetilta jo seuraavana päivänä suoraan minulle sähköpostiin, ja suureksi helpotukseksi tulokset olivat negatiiviset. Mikä Mustin hengen sitten veikään, ainakin nämä taudit on nyt poissuljettu. Jos jompikumpi testeistä olisi ollut positiivinen, en olisi uskaltanut pentua ottaa koska en halua että Mustin kohtalo toistuu uuden kissan kohdalla.

Nyt asia on kuitenkin varmistettu. Armi on toipilaana (ja se onkin sitten kokonaan oma lukunsa vahtia ettei kissa nuole leikkaushaavaa..) ja uusi kisu voi tulla taloon. Olen vähän myyräntyötä jo tehnyt, ja aion toteuttaa nyt haaveen joka on ollut minulla pitkään. Haluan norjalaisen metsäkissan.

Aloitin loppuvuodesta eri kasvattajien ja pentueiden/pentusuunnitelmien selailun netistä, ja kävin parin kasvattajan luona kissoja katsomassa. Kävikin niin  että toisesta paikasta pieni punertavaturkkinen kollipoika vei sydämeni. Selitin tilanteeni, ja kasvattajan kanssa sovin että maksan pennusta varausmaksun, ja kun varmistuu voiko pentu meille tulla, etenemme sitten sen mukaan. Voi sitä kuplivaa pörröistä onnentunnetta kun luin Armin testitulokset ja tajusin että pentu ihan oikeasti tulee meille!

Olen ahminut tietoa norjalaisista metsäkissoista, sain kasvattajalta pentuoppaan ja olen lukenut myös ahkerasti kissaraamattuani, Päivä Ylikorven Kissanhoidon Käsikirjaa. Tässä on ruvettu jo miettimään jopa näyttelyharrastuksen kokeilemista, mutta ihan eniten odotan vain että saan pennun kotiin. "Mammalomaa" olen varannut ensimmäisen viikon ajaksi kun pentu tulee, jotta voivat rauhassa Armin kanssa tutustua.

Kuka meille sitten on tulossa?

FI*Sant'Ragonan Leon Vemund.

Sant'Ragona on kissalan kasvattajanimi. FI etuliite kertoo mistä päin kissa on, meille siis tulossa suomalaisen kasvattajan kissa. He ovat tehneet norjalaisten parissa jalostustyötä jo 10 vuotta, ja tämä pentue oli L-pentue, josta nimi Leonkin sitten tulee. En ole vielä päättänyt, pidetäänkö kasvattajanimi vai keksitäänkö uusi nimi, sen näkee sitten kissan luonteesta. Pidän kuitenkin siitä että kasvattaja valitsi norjalaisia nimiä pentueelle. Pentueessa oli Leonin lisäksi yksi hyvin samanvärinen kolli, sekä 3 harmaasävyistä narttupentua. Rotukissojen värikoodit ja merkinnät ovat minulle suurimmaksi osaksi vieläkin mysteeri, mutta sen verran olen oppinut että tämä meidän poika on koodinimeltään NFO e 09 22. NFO on norjalaisten metsäkissojen rotukoodi, e tarkoittaa värikoodia creme, 09 merkitsee että turkistta on (määrittelemätön määrä) valkoista ja 22 on tabby-kuvioinnin koodi.
(Näin guugle kertoo mikä on tabby: Tabby (klassinen tabby) on voimakaskuvioinen kissa, jolla on pyöreähkö kuvio kyljessä ja leveät raidat selässä, kyljissä, jaloissa ja hännässä.) Tuosta pörrön määrästä en itse kyllä olisi mitään kuviota osannut määrittää mutta minun tehtävä onkin vain lässyttää ja söpöstellä pennulle vielä toistaiseksi :D 

Pennut luovutetaan 13 viikon ikäisinä, ja haemme Leonin meille viimeistään 12.2. 

25 päivää siis enää!

Ripsienpidennyksistä taas kerran

Tänään otatin ripsienpidennykset pois ainakin toistaiseksi. Tässä kun blogiarkistosta kaivelin ripsienpidennys-tunnuksella tehtyjä postauksia, niin onhan tuo aika hurjaa että olen pitänyt käytännössä 5 vuotta enenmmän tai vähemmän putkeen pidennyksiä.  Nyt tuntui kuitenkin siltä että on aika olla au naturel. Omat ripset ovat laittajani Aunin mukaan edelleen vahvat ja hyväkuntoiset, ja ehkä jossain vaiheessa palaan taas säihkysilmien pariin, mutta nyt talven tummuuden keskellä haluan vähän irtutua ja päästä hieromaan silmiä oikein antaumuksella :D

Aloitin aikoinaan klassisista pidennyksistä, koska volyymit olivat tuolloin vain missien ja Hollywood-tähtien säihkysilmien salaisuus. Jos en ihan väärin muista, Pikku Span Edla minulle taisi ensimmäiset volyymit laittaa ja siitä se rakkaus sitten lähtikin. Nyt on tullut taas reilusti vuosi pidettyä ripsiä yhteen putkeen! Täältä Joensuusta olen löytänyt luottolaittajat Hyvänolonkeskuksesta. Kaikki keskuksen ripsientekijät tekevät kaunista ja siistiä jälkeä. Itse olen käynyt eniten Aunin laitettavana ja voin kaikella lämmöllä suositella. <3

Yhdessä vaiheessa poukkoilin tekijältä toiselle kun etsin sitä parasta kantapaikkaa. Tuli testattua kotilaittajat sun muut ja täytyy sanoa että on siinä huima ero laittaako ammattilainen kunnon työskentelytilassa - ja välineillä vai joku ripsikurssin käynyt kotituunaaja sohvalla tai sängyllä pöytälampun valossa. (En nyt sano etteikö kotituunaajallakin voisi olla taitoa tehdä - mutta verrataan tässä nyt vaikka koti-autotallia ja autokorjaamoa tai kotibileissä väsättyjä booleja ja ravintoladrinkkejä keskenään.. u get the picture ) Näin jälkikäteen ajateltuna on aika sairaan hyvää tuuria ollut matkassa, etten ole kertaakaan saanut silmätulehduksia tai allergisia reaktioita. Aika huolettomasti olen ripsiin ja niiden laittoon suhtautunut. Nyt kuitenkin taakse päin katsoen ja kokemuksia vertaillen; 

Ihmiset, käyttäkää ammattilaisia - he ovat sinua ja sinun terveyttä ja turvallisuuttasi varten kouluttautuneet, hankkineet työskentelyvälineet ja tilat  - ja saat kuluttajansuojalain suomat oikeudet jos jotain menee pieleen. Nykyään ripsien laittaminen ja huoltaminen kosmetologin luona on todella paljon edullisempaa kuin silloin kun itse aloitin ripsien kanssa - silloin pelkkä huolto klassisiin ripsiin saattoi maksaa 80-90€! Kotilaittajat ottavat lähes poikkeuksetta huolloista sen 20-40€ kun 50-60 eurolla saat jo ammattilaisen tekemät huollot. Taiteenlaji, missä vahvoja kemikaaleja käsitellään silmän välittömässä läheisyydessä, ei ehkä ole se oikea paikka säästää kymppiä tai kahta. 

Preach!

Instakaappaus megaräpyttimistä kun piti saada vähän näyttävämpää sorttia.

Kissatalouden kuulumisia

Viimeiset pari kuukautta on olleet meidän kissamaailmassa aika dramaattisia.

Toinen kissamme Prinsessa (tai Musti, kuten kutsumanimeksi vakiintui..) kuoli joulukuun alussa 4.12.2017. Musti oli noin 6kk ikäinen.

Olin seurannut hetken jo, että kisulla ei ollut kaikki ihan kunnossa. Rajun leikin päätteeksi, ja ajoittain ihan ilman syytä kissa saattoi ruveta köhimään ja yskimään. Kohtaukset menivät kuitenkin aina nopeasti ohi ja kissa jatkoi leikkiä, söi ja joi ja kävi laatikolla normaalisti. Sunnuntaina 3.12 päätin varata Mustille ajan eläinlääkäriin, kun kissa oli apaattinen ja vaisu. Maanantaina aamulla soitin, ja sain ajan 18.30 samalle päivälle. Itse olin töissä viiteen saakka, mutta Miika tuli kotiin jo neljän jälkeen. 16.45 Miika sitten soitti minulle että ei ole tarvetta eläinlääkäriin. Musti oli käynyt juomassa vettä, saanut yskänkohtauksen, ja kuollut nopeasti, Miika ei ehtinyt reagoida oikein mitenkään eikä ehtinyt auttamaan kissaa.

Veimme Mustin (ja varmuuden vuoksi Armin) kuitenkin sovitusti klinikalle, toivoen että eläinlääkäri pystyisi ehkä määrittämään kuolinsyyn. Ulkoisesti kissassa ei näkynyt mitään poikkeavaa, suu ja nielu olivat puhtaat, eikä tunnusteltaessa löytynyt mitään esim. kasvaimeen viittaavaa.

"Syynä voi olla synnynnäinen elimellinen vika, mutta tartuntatautia ei voi poissulkea. Sisäkissalla tarttuvien tautien mahdollisuus on kuitenkin pieni." 

 - Mustin epikriisistä.

Musti ei ollut ulkoillut kertaakaan meillä ollessaan, emmekä mekään olleet vierailleet ns. korkean riskin paikoissa mistä olisi saattanut kantautua joku tauti. Ja Armi ei ollut oireillut samalla tavoin kertaakaan.  Kuolinsyyn tarkka selvittäminen olisi vaatinut kissan lähettämistä Eviraan autopsiaan. Päätimme ettemme pistä vainajaa postiin vaan pidämme omat hautajaiset ja tarkkailemme Armia vastaavien oireiden varalta.

Musti haudattiin meidän omaan pihaan ja alkoi tarkka Armin vahtiminen. Kissa oli toki aluksi hämillään kun kaveri puuttui, mutta muuten tuntui olevan ihan normaali voinniltaan. 27.12. rajun leikin jälkeen kun tarjosin Armille raksuja, se yski hetken - ja minä olin jo valmis soittamaan eläinlääkäriin - mutta kyse oli todennäköisesti vain hengästymisen + raksujen hotkimisen yhteisvaikutuksesta. Ja nyt on kuitenkin Mustin kuolemasta kulunut jo useampi viikko, joten jos joku tautiepäily olisi, se olisi todennäköisesti jo ilmoittanut itsestään Armissa.

Tämän murheen lisäksi Armi onnistui nappaamaan itselleen korvatulehduksen juuri joulun alla. Joulu ja uusi vuosi menikin korvatippoja annostellessa ja korvia puhdistellessa. Näyttäisi siltä että aletaan olla voiton puolella, korvat eivät enää tuota niin paljoa likaa. Kuuria on jäljellä vielä muutama päivä. Epäilin aluksi korvapunkkia, mutta eläinlääkärin näytteessä ei näkynyt jälkiä punkista - hiiva-bakteeritulehdus todettiin, ja varmuuden vuoksi Armi sai Stronghold-loiskarkotteen niskaansa korvapunkkien tai muiden ulkoloisten varalta.

Koska minusta on ihanteellista että talossa on kaksi kissakaverusta, olen tässä suunnitellut myös Armille uutta kissakaveria. Siitä kerron tarkemmin kunhan on varmaa, että voimme toisen kissan meille ottaa. Armilla on tammikuussa edessään sterilisaatio ja aion varmuuden vuoksi otattaa siltä ainakin tarttuvien ja vaarallisimpien tautien eli kissojen immuunikato (FIV)- ja leukemiavirusten (FeLV) varalta testit. Kissa kun voi olla taudin kantaja oireilematta itse mitenkään. Ikävää olisi tuoda uusi pentu taloon ja joutua taas menettämään se, joten aion varautua parhain mahdollisin tavoin tällä kertaa.

Vaikka säälin ja suren kaikkia noin. 20 000 Suomen koditonta kissaa, arka ja epämääräisistä oloista tullut Musti opetti minulle sen että haluan itselleni pennun joka on kasvanut hyvissä oloissa, on sosiaalinen ja tottunut ihmisen käsittelyyn. Vapaaehtoistyötä haluaisin rescueraasujen parissa tehdä edelleenkin, mutta omaksi kissaksi toivon sosiaalista kissaa jonka taustoista tiedän edes sen verran, että pahimmat tautiriskit on kartoitettu. Ja tällainen kandidaatti on onneksi jo kiikarissa...

Vieläkään en pysty ihan ilman kyyneleitä katsoa Mustin kuvia, tässä kuitenkin yksi suosikeistani, josta näkyy kuinka hyvin kissat nauttivat toistensa seurasta. Tämä jäi viimeiseksi kuvaksi Mustista. Tämän takia myös uskon, että kissan on lähtökohtaisesti parempi olla kaverin kanssa kuin yksin.

Armi ja Musti 30.11.2017