Harrastuksen puute muuttaa ihmisen sohvaperunaksi?

No niin. Juhannus on ovella ja minä samassa pisteessä kuin koko kevään ja alkaneen kesän. Motivaatioo!! SUKLAATA. 

Päivä päivältä olen tyytymättömämpi, ja mitä tyytymättömämpi itseeni olen, sitä vaikeampaa on oikeasti tehdä asialle mitään. Siinä itsesäälissä on niin helppoa velloa (sipsien kera sohvalla). Ajattelen asiaa päivittäin. Pitäisi liikkua. Ei saisi herkutella. Ja mitä teen? Ostan suklaata. 

Millä siunatun ihmeellä onnistuin laihduttamaan silloin pari vuotta sitten? Se tuntuu todella uskomattomalta että tämä sama ihminen sai pidettyä itsekurin, voitti itsensä. Ja nautti tuloksista aivan suunnattomasti. Ja nyt ei pääse millään takaisin siihen. Tai edes alkuun. Samaan aikaan seuraan keskusteluja itsensä hyväksymisestä, Instagramissa Tess Holliday ja FBssä Jenny ja Läskimyytinmurtajat (ihana ryhmä täynnä sydämellisiä ihmisiä ja kannustusta) tolkuttavat minulle että on ok olla minkä kokoinen tahansa, kunhan on tyytyväinen itseensä. Ristiriita on valtava! Toisaalta haluan näyttää niille (kelle? ITSELLENI!) että pystyn tähän. Että en oikeasti viihdy tässä olotilassa ja haluan tehdä asialle jotain. Toisaalta taas haluan kuulua niihin naisiin jotka antavat piutpaut perinteisille kauneusihanteille (mitä helvettiä tuokin termi edes tarkoittaa?) ja ovat rohkeasti upeita ja tyytyväisiä itseensä kiloineen kaikkineen. 

Seuraan Instagramissa sekä Eveliina Tistelgreniä, että Tessiä, jotka mainostavat toisistaan hyvin erilaisia elämänfilosofioita, mutta kuitenkin heistä löytyy jotain yhteistä. Kummatkin ovat rohkeita, omanlaisiaan naisia, jotka kannustavat seuraajiaan ylittämään itsensä, luottamaan itseensä ja olemaan juuri sitä mitä haluat ja missä olet paras - olemaan oma itsesi. 

Eff your beautystandards queen Tess Holliday (IG: tessholliday)

Eveliinan igssä (eevsku) huippuja ovat juurikin hänen käsilläseisonta - kuvat ja videot.

Miten itse pääsisin samaan? Luulen että osaksi ratkaisua muodostuisi konkreettinen tekeminen. Kummatkin näistä esimerkkini naisista tekevät omaa juttuaan. Täysillä. Minulla ei ole mitään varsinaista harrastusta jossa kokisin olevani hyvä, jossa haluaisin kehittyä tai jota tekisin suurella intohimolla (seksiä ei lasketa?). Tess on luonut itselleen mallin uran, Eveliina taas menestyy fitness-urallaan. Kummatkin tekevät haluamiaan asioita suurella palolla ja se on se mikä minulta puuttuu. Siis niinkin yksinkertainen asia kuin harrastus. Siitäkö tässä nyt on kyse?!

Täytyy ruveta pohtimaan tätä asiaa nyt. Tässä tuli tajunnanvirran mukana aika iso oivallus että ihan oikeastihan kyse saattaa olla siitä etten vain ole löytänyt sitä omaa juttua. Sitä, mikä ei tunnu puurtamiselta ja pakotetulta, minkä ääreen palaa innolla ja mielissään. Minkä tähden haluaa kehittyä ja parantaa itseään. Nyt otetaan vastaan harrastusehdotuksia! Mikä harrastus saa fiilikset kattoon? Missä koet itsesi hyväksi ja mistä saat onnistumisentunteita? 

Kuvia vuosien takaa

Lupailin aiemmin että kaivaisin vanhoja kuvia vertailun vuoksi esille. Näin lakkiaisten jälkimainingeissa etsin sitten omat yo-kuvat ja sen vuoden Rodoksen lomakuvat myös. Seuraava kuvamateriaali on siis otettu vuonna 2009, ollessani 18. Seitsemän vuotta sitten!  Bonuksena vielä vanhojen tanssien kuva vuodelta 2008.

Koin aina olevani se porukkamme isoin tyttö. Nyt kun katson näitä kuvia niin en löydä sitä tursuavaa pulleroa mistään..

Henkilökohtaisesti eniten olen aina kuitenkin inhonnut kaksoisleukaani, joka puskee joka helvetin kuvaan mukaan. Etenkin jos nauran, ilmeeni on idioottimainen sikkurasilmäinen irvistys, kuorrutettuna kaksarilla. Tästä ongelmasta ja epävarmuudesta en ole tähän päivään mennessä päässyt eroon. Julkaisen nyt tässä kaksi kauheinta kaksarikuvaa lakkiaispäivältäni, jospa niiden mörköys näin päivänvaloon tuotuna laimenisi. Tai jos ei, niin ainakin on syytä jatkaa entistä vimmatummin laihduttamista!

Millaisen 18-vuotiaan sinä näet näissä kuvissa? Entä omat kuvasi vuosien takaa, yllättäisivätkö kuvat kun katsoisit niitä nyt, vuosien jälkeen uusin silmin?

PS. Ei liene yllätys etten mahdu enää ylppärimekkooni, tuli testattua. :D Mekko on kokoa 40, haaveilen mahtuvani siihen kyllä vielä joku kaunis päivä!

Tämä. Painajaisteni kuva. Hir-ve-ää.

Wanhojen mekko yllättäen meni vielä edelleenkin päälleni.

Tämä ryhmäkuva sai minut oikein kunnolla miettimään että kuinka vinksallaan oma kehonkuva mahtaa olla, jos olen tuolloin kokenut olevani tovereitani reilusti lihavampi?

"Sitkun" - vaatteet

Tein suursiivouksen vaatekaappiini ja kellarin jätesäkkeihin. Löysin paljon ihania kesävaatteita, sellaisia joita olen kaupoissa katsellut ja autuaasti unohtanut että niitä löytyy jo omastakin takaa. Onneksi tein kledjuratsian ennen holtitonta kesäshoppailukierrosta :D Tosin kun olo on iso ja muhkurainen, ei pikkuruisten tai kepeiden kesävaatteiden ostaminen niinkään houkuttele. Olen ottanut riemulla vastaan nyt vallitsevan maksimekkomuodin. Rakastan pitkiä helmoja, olen ihan pienestä pitäen ollut siinä mielessä prinsessa että liehuvat helmat, pitkät kutrit ja korut nyt vaan on ihania ja naisellisen viehättäviä.

Olen kuitenkin melko kranttu mekkojenkin suhteen. Useat ovat etumuksesta aivan liian avonaisia, pienirintaiselle aina sama ongelma. Osa etenkin trikoomekoista taas on niin tiukkoja tällaiselle leveälanteiselle, ja ohuesta materiaalista valmistettu että kaikki näkyy läpi, muhkurat, pikkarit, ihan kaikki. Ei hyvä tämäkään. Siksi silloin pitää toimia kun sopiva mekko osuu kohdalle, harvoin, mutta onneksi silloin tällöin minuakin onnistaa. Sallin siis itselleni yhden mekkolisäyksen repertuaariini tälle kesälle.

Niiden kivojen kesävaatteiden lisäksi vaatekapista löytyi masentavan paljon myös niitä kuuluisia sitkun-vaatteita. Sit kun oon laihtunut niin käytän tätä, sit kun saan vähän pois kiloja niin tää istuu nätimmin. Osa sellaisia mitä olen käyttänyt kyllä kymmenen kiloa sitten, osa taas lähes käyttämättömiä. Suurin osa meni kyllä päälle, mutta kiristi puristi hiersi hankasi ahdisti kauheasti. Sitten joukkoon mahtui myös vaatteita joiden vetoketjut ei kertakaikkiaan menneet enää kiinni (se kuuluisa tavoitemekko näiden joukossa). Surettaa ja masentaa että kauniit vaatteet jää käyttämättä oman lepsustumisen ja turhien herkkujen takia.

Tästä siivousurakasta tulikin taas hyvä motivaatiopuuska jatkaa kilokamppailua :) Viime viikot on lipsunut kyllä herkuttelun puolelle, en ole pitänyt kirjaa syömisistä enkä ole uskaltautunut vaa'allekaan. Vaatteet mitä käytän on olleet isoja, löysiä, mukavia. Ajatuskin viimekesän farkkushortseihin ahtautumisesta puristaa. Siirsin kaikki nämä vaatteet sitkun-muovipussiin. Otan pussin esille seuraavan kerran vasta kun vaa'an numerot näyttävät seiskalukuja. Halu on kova, että pääsisin vielä tämän kesän aikana käyttämään kaikkia noita mekkoja js shortseja. Jos ei, niin vaatteet on valmiina pussissa sitten uffia varten..