Ilkurot - Wind and Dust

Lauantaina lahdettiin ajelemaan masai-kylaa kohti. Kyla sijaitsee vajaan tunnin ajomatkan paassa Arushasta, ja isolta tielta poikettuamme ei olisi ollut toivoakaan edeta ilman nelivetoa. Ei voi kun ylistaa ja kiittaa Louis'n ajotaitoja, kuoppia, muhkuroita ja upottavaa hiekkaa oli paljon. Joka puolella juoksenteli pienia lapsia paimentamassa vuohia ja vilkuttamassa autolle. Kun saavuimme kylaan, naiset esittivat meille perinteisen tervetuliaistanssin ja paasivatpa Emilia, Raija ja Janita jopa kokeilemaan masai-tamineitakin.

 Tallaiset natiaiset paimentaa laaksoissa monikymmenpaisia vuohi- lehma ja aasilaumoja yksin

 Raija kattelee kylanvanhinta

Tanssin jalkeen lahdimme tapaamaan kylanvanhinta, joka oli syntynyt joskus 20-luvulla (kukaan taalla ei tieda ikaansa tarkasti). Hanella oli 9 vaimoa ja 69 lasta, lapsenlapsia varmaan yli sata.Matkan varrella oppaamme kertoi kylasta ja sen elamanmenosta. Kyla on itseasiassa hieman vaara kasite, silla Ilkurot- alue koostuu useisiin laaksoihin ja kukkuloille levittaytyneista perhekunnista, 2-4 boman (risukattoinen savimaja) pihapiireista ja karjan laidunalueista. Nimi Ilkurot tarkoittaa tuulta ja polya - ja oli todella nimensa veroinen paikka! Hienon hienoa punaista tomua pollysi joka paikassa, sadekaudella tietty vahemman kuin kuivaan aikaan. Mutta tana viikonloppuna ei satanut vetta.
Kavimme myos pienen matkan paassa sijaitsevilla masai-markkinoilla, jossa taytyi ottaa kaikki paparazzin kyvyt kayttoon jos halusi saada kuvia - yleisesti ihmiset taalla suhtautuvat kameraan joko pelokkaasti tai epaluuloisesti- lapsia lukuunottamatta. Lapset ovat koko ajan poseeraamassa, haluavat nahda kuvia ja muutenkin tulevat tosi likelle. Aina joku haluaa pitaa kadesta, ihmetella vaatteita, vaaleaa ihoa tai Harrin tatuointia.

Markkinoilla oli kaikkea: kankaita, leluja,hedelmia, mausteita, koruja,vuohia, lehmia, aaseja...

Kamera kiinnosti..

..Samoin Harrin karppi. "Samaki,samaki!" - Kala, kala!"

 

 Illalla oli sitten vuorossa se pelatty ja odotettu vuohen teurastus. Morgan Freemanin nakoinen ukko leikkasi vuohelta viidakkoveitsella kaulan toisten pidellessa, valutti veret, elain nyljettiin ja pistettiin paistumaan. Perinteisesti naiset eivat saa nahda teurastusta, saati syoda miesten kanssa samaa ruokaa. Naisille jatettiin suurin piirtein sisaelimet ja sorkat. Meille mzunguille kuitenkin tarjottiin myos nuotiolla kypsytettya lihaa. Illalla pilvien takaa nayttaytyi myos Arushan ylpeys Mount Meru. Aamulla herasin kuuden maissa ja ehdin nahda pilkahduksen auringonnoususta ennen kuin aamukaste ja pilvet tulivat eteen. 

 Auringonnousun ensikajo

Etualalla bomat, taustalla Meru. Me nukuimme ihan vaan teltoissa. 

Herattyamme lahdimme patikoimaan laheiselle kukkulalle - se oli yllattavan rankkaa ohuemmassa ilman alassa,mutta nakoalat oli ehdottomasti vaivan arvoiset. Kukkulan laelta avautui hyvat maisemat jokaiseen ilmansuuntaan, ja sielta sai vasta kasityksen kuinka laaja alue masailla oli omanaan.

 Tasangon vaeltajat

 Nakymia kukkulan laelta. Itselle tuli mieleen Hobittila.

 Harri, Kaisa, Chidi, Janita, Emilia, Raija, Maikki ja opas.

Paivalla kavimme eraan parantajanaisen luona, joka kertoili meille tulevaisuuden ennusteita. Han jutteli meille yleisesti elamastaan perinteisin keinoin harjoittavana parantajana kasvotusten, mutta jokaista henkilokohtaisesti jututtaessaan han oli verhon takana, niin etta naki vain jalat. Jotkin asiat olivat pelottavan oikein, esimerkiksi han totesi heti ensimmaiseksi Janitasta etta tama ompelee - Janita opiskelee vaatetusalan artesaaniksi. Minulle han ei nahnyt mitaan vaaroja tulevaisuudessa, pain vastoin. Sanoi nakevansa minut pitelemassa sylissani lapsia, ja myos rahaa on kuulemma luvassa. Taytyy palata Tansaniaan kiittamaan hanta jos osuu ennustukset kohdalleen. Kavimme myos paikallisen katilon luona. Hanen nimensa oli Nandeta, ja han oli taysin varma etta hanella on lahja talle alalle ennemmin kuin opittu taito. Synnytyksessa hanella on apunaan kasiensa - ja vahvan uskonsa lisaksi- ainoastaan kumihanskat ja sakset. Han oli myos siita erityinen aikuinen, etta han ei pelannyt kameraa - painvastoin, hanella oli boman seinalla kuvia ja suostui mielellaan itsekin valokuvattavaksi - silla ehdolla etta lahetamme hanellekin otoksen.

Loppukevennyksena meidan viikonlopun saniteettitilat: 

Ekat tyopaivat ja barbeque

Aloitin keskiviikkona Sal Salinero - hotellissa. Se paikka ei todellakaan ole hakuna matata - no worries. Heti ensimmaisena paivana oli staff meeting johon osallistui General manager Nick Muthoka seka hotellin johtaja. Siellahan istuin tunnin verran kuulemassa swahilia, muutama lause englantia mun takia selventamaan mista oli kyse. Lahinna hygieniasta, etenkin meidan intialainen kokki taisi kuulla kunniansa,mutta en tieda varmaksi kun en kielesta tosiaan paljoa ymmartanyt. Koko tilanteen absurdius meinasi laukaista hysteerisen naurukohtauksen, mutta sain pidettya naaman peruslukemilla. Ensimmainen harjoittelupaiva - ja heti joutuu ottamaan niskaan swahilinkielista saarnaa siisteydesta ja asiakkaiden tyytyvaisyyden yllapitamisesta. Salinerossa taytyy olla todellakin siisti tyoasu, esimerkiksi valkoinen paita jossa oli liituraitaa ei kelpaa. Eli ei muuta kun paitaostoksille, loysin eraasta puodista puolipitkahihaisen miesten valkoisen kulmapaidan ja toivon etta se kelpaa - muuten minulla ei ole kuin yksi valkoinen paita. Ilmeisesti hame ei ole myoskaan suotava - ei siita kukaanminulle ensimmaisena paivana maininnut mitaan, mutta kun eilen tulin housuissa niin kehuivat heti paremmaksi asuksi. Kun asiakas tulee aamiaiselle, menemme avustamaan tarjottimen kanssa, ettei asiakkaan tarvitse kantaa lautasia itse poytaan. Vaikka kyseessa on siis buffet-aamiainen. Lounasaikaan en ole paassyt viela asiakkaita palvelemaan, mita nyt vein ravintolapaallikolle cokiksen. Tyopaiva on prikulleen 8 tuntia, mika on todella poikkeavaa muihin harjoittelupaikkoihin (6h) verrattuna. Taalla noudatetaan tarkkaa nokkimajarjestysta. Esimerkiksi henkilostokokouksessa istuttiin tyontekijoiden arvojarjestyksen mukaan - junior staff eli mina ja pari keittion tyttoa siis takarivissa. Kaikki johtoportaan ihmiset ovat todella arvovaltaisia ja ankaria, mutta muu henkilokunta on ystavallista avuliasta, etenkin eras mama joka on siivoojana. Naiden englannista on valilla tosi vaikeaa saada selvaa, nolottaa kysya monta kertaa etta voitko toistaa, kun he saavat minun puheesta kuitenkin helposti selvan. Aamulla herasin niin pahoihin vatsavaivoihin etten uskaltanut lahtea toihin - tyopaikalla ei muuten naisten henksuvessaan saa edes valoja, ja ilmeisesti ovikaan ei mene kiinni, mika tarkoittaa etta taskulampun valossa tai ovi auki vaan toimitetaan kaikki asiat. Ymmarrettavista syista yritan siis valttaa viimeiseen asti vessassa kayntia tyopaikalla.

Eilen illalla pidimme Janican ja Janitan laksiais- seka minun, Harrin ja Emilian tervetuliais grilli-illan. Grillimestarina toimi Louis, tarjolla oli perunasalaattia, kanaa, possua ja maissia. Ilta oli todella ihana ja piha koristeltiin kauniisti kynttiloilla ja avonuotiolla (jossa grillattiin vaahtokarkkeja)

 Louis kaivoi jostain myos vesipiipun - jopa mina Janita, jotka kumpikaan emme ole elaissamme polttaneet, kokeilimme.

 Louis'n ohjelmanumero

Chef du Barbeque

Pesimme myos keskiviikkona alkuillasta pyykkia, mika oli kylla virheista viimeinen. Koska illalla naytti sateiselta, siirsimme pyykit terassille kuivumaan - pihavalon paahteeseen. Ja mita siitaa seuraa kun laitat Afrikassa sadekaudella vaaleat pyykit valon laheisyyteen? TUHANSITTAIN kumbi kumbeja - lentavia torakoita jotka tunnin poristelyn jalkeen pudottaa siipensa ja katoaa aamuun mennessa jonnekin, seka yoperhosia ja heinasirkkoja ja mita tahansa yon hyonteisia. On melko kova hinku paasta silittamaan vaatteet kaikkien toukkien ja munien eliminoimiseksi!

En todellakaan uskaltanut menna hakemaan pyykkeja sisalle, kumbit oli vallanneet jopa porstuan. Aamulla ropistelin paritkymmenet siivet pois hihojen poimuista ja hatistin etusormen pituisen heinasirkan pois kauluksesta.
Jos voitan taman mahakivun niin viikonlopuksi on tiedossa yhden yon reissu Ilkurot - masai kylaan!

Karibu Tanzania!

Viikonloppu on ollut yhta ihmettelya. Taalla kaikki tuntuu olevan erilaista - jopa Otava on taivaalla vaarin pain.Lennot sujuivat hyvin, ei tullut mitaan ikavia yllatyksia. Puuduttavaahan se oli istua koko paivan kuin sillit suolassa, etenkin kun ilmastointi oli vahaista. KLM pitaa kuitenkin muuten huolta lennatettavistaan, ruokatarjoilu oli hyvaa samoin kuin muu palvelu. Mitaan matkatavaroita ei havinnyt, tosin Harrilta hajosi aurinkorasva pesupussiin. Alla kuva Egyptin ylapuolelta, lentokoneesta seka Amsterdam - Kilimanjaro matkareitti. Lentoa oli mahdollisuus seurata koko ajan naytolta, nopeuksia, lampotiloja yms.

Saavuimme talolle yomyohaan, meidat otti vastaan yovahtimme Daniel jota myos Babuksi (isoisa) kutsutaan. Han esitteli meille taloa mutta kenellekaan ei oikein pitkan paivan jalkeenjaanyt mitaan mieleen. Babu ei puhu englantia, mutta se ei hidastanut miesta tippaakaan. Viikonloppu on sujunut swahilin kielta opiskellessa,lahiymparistoon tutustuessa seka talon asukkaiden kanssa. Taalla on talla hetkella 4 suomalaista ja brittilainen Chidi meidan lisaksi. Mina jaan huoneen Emilian kanssa, ja oisin meidan huoneeseen kuuluu mm. tien toisella puolella sijaitsevan kanalan mekkala, aasimme Bundan huuto seka kaikki tielta ja pihalta kantautuvat aanet. Myoskin joka oinen sade kuuluu oikein rauhoittavasti terassin peltikattoa vasten.

Meilla on myos pihasauna, jonka aiomme viimeistaan juhannuksena lammittaa.Pimea tulee taalla seitseman maissa eika sen jalkeen ole turvallista liikkua ulkosalla yksin, vaan kaikkialle taytyy menna taksilla.
Kotitiemme nimi on Shanty Town road, mutta useilla teilla ei ole nimia ollenkaan. Liki kaikki tienviitat ovat Coca-cola mainoksia, Cokis tuntuu olevan taalla lahes kansallisjuomaa. Lahikauppamme Woodland Shoppers on n. 1,5 km paassa. Kun olimme kavelemassa eilen, naimme myos ensimmaista kertaa vilahduksen Kilimanjarosta jota paikalliset kutsuvat tuttavallisesti Kiliksi.

 Teksti tarkoittaa "Taalla ei ole sallittua kaataa puita tai virtsata."

 Woodland Shoppers

Palmun takana pilkistaa pilvien lomasta Kili

Tanaan kavimme ensimmaista kertaa oppaamme ja tuutorimme Beatricen kanssa Moshin keskustassa. Liikenne on taalla todella hurjaa, ja pieniin daladala-minibusseihin ahtautuu yli 20 ihmista vaikka paikkoja ei olisi kuin kymmenelle. Siella sitten korotellaan paa jonkun kainalokuopassa keskustaan. Tutustuimme ensimmaiseen harjoittelupaikkaan, Parkview Inniin, ja se oli todella viihtyisan ja mukavan oloinen paikka. Kavimme lisaksi nuorisovankilassa, joka on yksi sosiaalialan harjoittelijoiden ja vapaaehtoisten tyopaikoista. Siella on talla hetkella 20 poikaa ja 2 tyttoa.Veimme heille banaaneja, ja alku-ujostelun jalkeen pojat innostuivat pelaamaan Harrin kanssa jalkapalloa ja rapsimaan valokuvia. Myos valokuvissa poseeraaminen oli kova juttu. Meidan vaaleudelle naureskellaan, ja toinen tytoista kosketteli minun hiuksia aivan kummissaan.
Ensimmainen paikallinen herkku, jota maistoimme, oli Chipsimayai - munakas jossa on seassa ranskalaisia. Melkoista grilliruokaa, mutta maittavaa. Talolla on muutenkin herkulliset ruoat ja ystavallinen henkilokunta.

 Chipsimayai

 Harri futaa pinkkia palloa

Osa nuorisovankilan pojista, reunassa Beatrice seka me mzungut (valkoinen ihminen).Mzungua huudellaan melko paljon kun kavelee ulkona,mutta silla ei ole mitaan loukkaavaa merkitysta.
Harrilla ja Emilialla alkaa tyoharjoittelu huomenna, minulla vasta keskiviikkona koska ohjaajani ei ole paikalla / oli unohtanut etta olen tulossa tiistaina. Taalla ei oteta mistaan turhia paineita, vaikka toissa pitaa olla ajoissa. Kuulumisten vaihtaminen menee aina tyon teon edelle.
Hyttysen puremia on tullut jo melkoisesti jalkoihin, mutta ei niistakaan oteta turhia paineita. Jos alkaa flunssaoireet, tehdaan malariatesti, jos on malariaa, otetaan kolmen paivan antibioottikuuri. Toistaiseksi laakkeet ja hyttyskarkotteet tuntuu tehoavan hyvin, kiitos aidille Raidista!